tiistai 26. huhtikuuta 2011

Kissojen totuttaminen toisiinsa

Nanna on nyt ollut meillä hieman alle kuukauden. Aika tuntuu pitemmältä, mutta alle kuukausi se kalenterin mukaan on... Koko kolmen porukka on tullut jo kotvan kivasti toimeen. Melkein kuukauden kunniaksi ajattelin muistella kissojemme yhteen totuttamista, kuvituksena kuvia kissojen hengailuhetkistä (ja enimmäkseen kissojen mielipiteillä).

Aamos: Tarttin kaverin kun tyynytilanne oli täällä niin huono.

Kun Aada tuli meille olin täysin paniikissa (paniikissa heh-heh). Aamos käyttäytyi kuin haluaisi kaverin, mutta ei olisi ollut ensimmäinen kerta kun ihminen lukee kissansa tunteita väärin. Aadan saapuessa kuulin myös ensimmäiset sähinät ja murinat kiltiltä Aamokselta ja säikähdin että Aamos inhoaa uutta kaveriaan. Ensimmäistä kertaa ikinä kissoja toisiinsa totuttaneena en ymmärtänyt että pieni protestiääntely kuuluu asiaan. Sähinä oli vähän kuin kiroilua: mitä perkelettä te tänne ootte raahanneet. Kaikenlainen protestointi loppui nopeasti ja meidän kissanlukutaito osoittautui oikeaksi (kissojen huomio: tässä tapauksessa ja tällä kertaa). Aamos ja Aada nopeasti "jengiytyivät". Toinen kissa nopeutti myös rohkaisuprosessia aroilla kissoillamme. Kun on kaveri vieressä tutkimassa, on helpompi tutustua kaikkeen jänskään. Aamoksen alkava nirsoilu ruoan kanssa loppui myös kuin seinään. Aada toimii koemaistajana: jos Aada syö jotain niin ei kai se sitten ole myrkytettyä. Samoin toinen kissa rohkaisee syömään sapuskan kun se tarjotaan, sillä hetken kuluttua omat ruoat on menneet toisen kitaan, ahneita kissoja kun tästä taloudesta löytyy...

Aamos ja Aada: Joo, joo, tullaan toimeen ja ollaan sikasöpöjä, saisko täällä nukkua rauhassa, kameran salama häirittee kauneusunia! 

Aamoksen ja Aadan totuttaminen tehtiin varovaisesti noudattaen niitä yleisiä kissantotutusohjeita: aluksi erillään niin hajut vaihtuu, sitten yhdessä lyhyitä aikoja ja lopuksi yhdessä aina kun ihmiset ovat paikalla tilannetta kyttäämässä, mutta erillään kun ihmiset ovat poissa ja vihdoin (kun rauha on lähes maassa) kokoajan yhdessä. Ainoa kohta mitä rikoimme tässä totutusohjeessa oli aika. Monissa suosituksissahan ehdotetaan että uusi kissa on lähes viikon ensin yksin. Kaikki meidän kissat ovat sellaisia että jos ne jättää yhteen huoneeseen hengaamaan yksin niin että ihminen käy vaan silloin tällöin moikkaamassa, mutta kissa ei pääse osallistumaan päivän rutiineihin, eristetty kissa alkaisi viikossa hyppimään seinille. (Ja syömään niitä seiniä kans.) Sen takia koko totutusprosessi vedettiin läpi noin viikossa, mutta tietenkin kissojen omassa tahdissa. Ensin yksi päivä rauhassa ja sitten seuraavat päivät lyhyitä aikoja yhdessä kunnes loppuviikosta pitempiä aikoja keskenään.

Aamos ja Aada: Kröhöm ihminen, täällä on extrakissa! Ja MEIDÄN soffalla. 

Todennäköisesti meidän kissat olisivat ystävystyneet ilman varovaista totutusprosessiakin, vain yhteen päästämällä ilman vahtimista, mutta ylivarovaisuuteen taipuvaisena kissanomistajana tämä vaihtoehto oli parempi. Lisäksi kaiken kissoista lukemani perusteella kissojen on vaikea luottaa toisiinsa, jos kerran tilanne on mennyt pahempaan tappeluun. Meillä juuri fyysiset tilanteet on onnistuttu ehkäisemään kokonaan, sähinää on aina ollut, ja tassulla uhkailua myös, mutta ikinä ei oikeaa riitaa, ei edes tassulla läpsäisemistä. Pahin kissakiroilu eli murina on myös loppunut jo päivässa tai kahdessa.

Aada: Jos pikkukissa jää tänne, pesen sen sitte. 

Nannan kanssa noudatimme samaa kaavaa, ainoa ero oli että alkuhaistelut tehtiin "kissaportin" takaa. Kissaportti oli kuivausteline viritettynä oveen, idean kertoja oli temppukissojen Elina, jonka luona Nanna syntyi. Nannan atleettisuuden takia kissaportti oli hidaste, mutta ei este. Se selvästikin auttoi silti totuttamisessa, kun oli jokin fyysinen suoja jonka takaa kurkkia isoja kissoja. Tälläkin kertaa totuttaminen eteni nopeassa tahdissa. Aamos hyväksyi Nannan nopeiten ja pesee pikkuista aina kun vain saa mahdollisuuden (eli Nanna tulee viereen ja pieni elosalama pysyy paikoillaan). Aada saattaa vieläkin komentaa sähisemällä, nykyään tosin harvemmin, mutta on Nannan lempileikkikaveri. Rallit ovat näillä kahdella varsin vauhdikkaita ja Aadalla on vihdoin samantasoinen painikaveri (Aamos oli liian kaukana Aadan painoluokasta että painit olisivat onnistuneet).

Nanna: Kaverin tassuihin on kiva painaa pää. 

Kaikki kissamme tulevat nyt siis hyvin toimeen. Uskon että tähän on silkan tuurin lisäksi kaksi pääsyytä. Ensimmäinen on tietenkin varovainen totuttaminen ja toisena syynä se että olemme tarkoituksella yrittäneet valita seurallisia kissayksilöitä. Jos tähän porukkaan tunkisi kissan joka viihtyy omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, kissa todennäköisesti suuresti ahdistuisi kun meidän porukassa on aina yksi joka haastaa painiin tai tarjoaa pesupalveluja... Varsinkin Aamoksen ja Aadan totutus oli pieni riski, kummatkin kun olivat aikuisia toisiinsa tutustuessa. Olen silti iloinen että viitsimme yrittää, koska pikkuinen laumamme on selvästi onnellinen makoillessaan sohvalla yhdessä.



Bongaa kuvasta Aamoksen jättitassut...

Bongaa kuvasta jättiaamos...

Nanna: Siis ihminen epäilitkö sä muka hetkeäkään etten saisi isoja kissoja tassuni ympärille?Siis hello, kuka mua vois vastustaa! 

10 kommenttia:

  1. Nanna on vastustamaton, mutta niin on kyllä isot kissakaveritkin suloisia. Ihana trio. :)

    VastaaPoista
  2. Juu on ne niin suloisia että aina tulee iloiseksi kun niitä yhdessä kattelee...

    VastaaPoista
  3. Tuommoisia yhteiskuvia katsellessa on vaikea kuvitella niitä tutustumistilanteita sähinöineen :). Aamos ei välttämättä ole kyllä täysin tyytyväinen Nannaan, noin niinkun tyynynä se on varmaan melko huono ja luiseva :P

    VastaaPoista
  4. Täältäpä sitten söpösiä löytyikin! Että päivää vaan :)

    VastaaPoista
  5. Nannasta on tullut Aamoksen pesupalveluiden säännöllinen uhri... Onneksi ei tunnu haittaavan Nannelia. Aadaa taas käytetään tyynynä, joten kummatkin kissat tulee Aamokselle tarpeeseen :) Kohta varmaan saa söpöily kuvia nähdä Noelista ja Albertistakin...

    VastaaPoista
  6. Päivää sinnekin, juu täällä noita söpösiä riittää :)

    VastaaPoista
  7. Mikäli Nanna yhtään emoonsa tulee, niin pesupalvelut ov at tosi jees! Meillä Nexutin ainakin oikein kerjää Fedjan pesulapalvelua....

    VastaaPoista
  8. Joo kyllä Nanna nyt tuntuu Aamoksen pesusta tykkäävän, alussa iso punainen kieli ja reippaat otteet vähän pelottivat, nyt eivät enää :) Ainoa haaste Nannalla on pysyä paikallaan pesun ajan, virtaa kun riittää...

    VastaaPoista