torstai 28. huhtikuuta 2011

Pieni kyllästynyt potilas

Keskiviikkoilta alkoi kuin jokaisen kissaperheen painajainen. Tulemme kotiin illalla ja vain kaksi kissaa, Aamos ja Aada, tulevat ovelle vastaan. Alan kutsua Nannaa joka tulee hitaasti (kun Nanna tekee mitä tahansa hitaasti voi huolestua) sohvan alta. Jossain vaiheessa huomaan että Nannan toinen etutassu ja raaja ovat paisuneet ja turvonneet ainakin kaksinkertaisiksi. Helppo ja parempi selitys eli ampiaisen tai muun ötökän pisto ei voi olla kyseessä, kun jokainen ikkuna on ollut koko päivän ja yön kiinni. Mitään paljastavaa ei asunnosta löydy, yksi ruukku on tippunut lattialle, mutta sitähän ei voi tietää onko Nanna jäänyt sen alle... Nanna ei onneksi vaikuta olevan pahoissa kivuissa ja suostuu syömäänkin, toisaalta kissathan eivät aina edes näytä kipua kovin selvästi, ja se jalka on yhä kuin halko muuhun kissaan verrattuna.

Jotta paniikki olisi täydellinen en meinaa saada eläinlääkäriaikaa. Olemme kyläilemässä äitini luona pienellä Etelä-Suomen paikkakunnalla, joten läheltä ei tietenkään löydy pieneläinpäivystystä. Alan soittelemaan kauemmas, osa eläinpäivystyksistä sanoo ettei heillä ole röntgeniä, joten turha tänne on tulla tuonkaltaisen vamman kanssa, osa sanoo että heillä on juuri nyt niin täyttä, tulkaa myöhemmin. Koska Nanna pitää saada tutkittua ja lääkäri etsittyä, en jää ihmettelemään tai kyselemään a) miksi Suomen maalaiskunnissa on paljon eläinlääkäriasemia ilman röntgeniä, eikö murtumat ole aika yleisiä eläinten ongelmia ja b) miksi moni eläinlääkäri tuntuu ajattelevan että voin tulla kissan kanssa käymään kahden päivän päästä tapaturmasta kun heillä on vapaita röntgenaikoja ja vähemmän ruuhkaa (jos jalka olisi murtunut, eikö kaksi päivää kipua olisi suorastaan eläinrääkkäystä??).

Onneksi vihdoin mukava vastaanottoapulainen sanoi että tänne vaan ja heti tollaisten oireiden kanssa ja lähdimme matkaan. Nannan jalassa ei onneksi ollut murtumaa. Turvotus alkoi helpottaa kun Nanna sai tulehduskipulääkepistoksen, joten tiedä sitten mitä oikein on käynyt. Nanna, Aamos ja Aada eivät suostu kertomaan... Joka tapauksessa hauskaa on jo nyt ja vielä vähän aikaa, kun Nannan pitää lepuuttaa jalkaansa. Käytännössä Nannis on yksin huoneessa, jossa ei ole yhtään kiipeilymahdollisuuksia, paini- ja rallikavereita, palloleluja tai mitään muutakaan kivaa. Jompi kumpi ihminen on sentään aika usein seurana, kun kahden ihmisen taloudessa saatiin työt sumplittua. Huiskaleikit on myös pari päivää pannassa ja samoin kaikki meidän tassulla käytettävät aktivointilelut joista tulee raksuja.

Nanna arvostaa tätä ei mitään actionia lepuutus -sääntöä aika vähän, terveisiä vaan seinänaapurille ja anteeksi. Hengaamme kyllä Nannan kanssa toipilashuoneessa, välillä myös rauhallisempi meidän kissoista eli Aamos tulee Nannista moikkaamaan (kunnes Nanna saa ison Aamoksen ylipuhuttua ralliin ja Aamos menee taas toiselle puolelle ovea), mutta eihän itämaispentu oikein näin vähiä aktiviteetteja arvosta. Olen myös pari kertaa tänään naksutuskoulutellut Nannan kanssa, jotta vähän saisi energiaa purettua, mutta Nanna on yleensä silloin niin yli-iloinen että edes jotain tapahtuu, että pörrää vaan kuin väkkärä, kehrää hirvittävän kovaa ja ei hirveästi temppuja suorita tai ylipäätään keskity, mutta samapa tuo... Vaikka jännitystä on eilispäivässä riittänyt, nukkuminenkaan ei tunnu olevan vaihtoehto sille miten saisi ajan kulumaan.

Nannan käytös lääkärissä oli kyllä jotain aivan uskomatonta, se kehräsi lääkärille, minulle kun tulin sitä isomman tutkimuksen jälkeen toisesta huoneesta hakemaan, ja antoi väännellä ja kieputella itseään vaikka miten jalan liikkuvuutta tutkittaessa vaikka tassuun sattuikin. Itse olen pitänyt Nannan luonnetta sellaisena mukavan pippurisena, mutta kyllä se välillä on aika enkelikin. Nanna sai ylistävät kehut käytöksestään lääkäriltä. Ikävä puoli Nannan sairastumisessa on Aadan ja Nannan välien huonominen. Kun Nanna tuli takaisin lääkäriltä, isot kissat kävivät sitä moikkaamassa ja nuolasivat päätä, mutta tunnin päästä Aada päätti ettei tunne oudolta lääkäriasemalta haisevaa pikkukisua. Tilannetta ei myöskään auta että Nanna on eristyksissä ja ralleja (Nannan ja Aadan lempiaktiviteettia) ei päästä harrastamaan. Toivon että päästään pian takaisin siihen tilanteeseen mikä oli kissojen väleissä ennen Nannan tapaturmaa mahdollisimman pian, kunhan Nannis paranee kokonaan... Aamosta onneksi ei uudet hajut ja osittainen eristäminen hetkauta. Ja toivottavasti jo vappuna pikkukissa saa taas tappaa huiskaa ja riehua ja paikata välit Aadaan.

Ihmiset niin toivoisi että tilanne olisi taas tämä, kissat terveenä ja samoissa tiloissa, Nannis Aadan kyljessä:




Ps. Suosittelen Nanniksen laskun nähtyäni kissavakuutusta kaikille, meillä sellainen onneksi oli koska sijoituskissoilla se on tapana... Mikään jättilasku se ei ollut, mutta jännästi tuo päivystys nostaa hintaa...

5 kommenttia:

  1. Voi pientä Nannaa. :( Toivottavasti jalka on pian kunnossa ja riehuminen voi taas alkaa. Meillä kävi Albertin kanssa vähän samantapainen juttu ja levosta ei kyllä ollut tietoakaan, kun kipulääkkeet veivät viimeisimmätkin lepohalut mukanaan. Jopa paikallaan hyppiminen kelpasi mokomalle pikkukatille. Maatiaiskissa-Mito päätti myös silloin, ettei enää tunne Albertia ja pari päivää meni muristessa. Meillä kuitenkin tilanteen lauettua jatkettiin taas siitä mihin jäätiinkin, eli tutustuminen ei sentään lähtenyt kuitenkaan täysin alusta.

    VastaaPoista
  2. Vooii... Pikaista paranemista Nannalle!

    Meidän Tihruhan jäi suunnilleen samanikäisenä putoavan sähkökaapin oven (ei muuten mikään kevyt kapistus!) alle.

    Jos nyt jotain onnea tilanteessa oli niin se sattui sellaiseen aikaan, että oma ell oli auki (meille korpiasukeille tuo päivystävän ell metsästys on ikävä kyllä tuttuakin tutumpaa..). Pöydän alta nappasin suoraa huutoa huutavan kissan fleecehuopaan (en edes uskaltanut alkaa tarkasti katsomaan, miten on käynyt) ja sitten mentiin täyttä kyytiä 20 km kohti Keravaa. Matkalta soitettiin, että nyt tullaan, virittäkää röntgenlaitteet valmiuteen.

    Ehdin sillä matkalla itkeä ja pelätä kaiken mahdollisen. Ihme kumma kissasta ei löytynyt yhtään murtumaa ja kipulääkkeen jälkeen olokin koheni huomattavasti.

    Jälkikäteen huomattiin Tihrun hännässä pieni muutos - ilmeisesti se oli sitten se sattunut kohta. Plus toki koko kissa varmasti litistyi tilanteessa. :(

    Vakuutuksen nimeen vannotaan täältä meiltäkin. JÄTTIlasku syntyi taannoisen tukosepäilyn yhteydessä ja oli kyllä todella kiva saada edes osa takaisin. Vakuutus maksoi itsensä moneksi vuodeksi.

    Raksutukset ja silitykset toipilaalle!

    VastaaPoista
  3. Meei: Hyvä tietää että muidenkin kissat unohtelee kaverit ja pääsee siitä yli... Toivottavasti ei siis tartte ihan alusta totuttelua aloittaa...

    H: Hui tuo kuulostaa kyllä vielä pelottavammalta... Onneksi olitte kotona. Itseä tuossa Nannan onnettomuudessa harmittaa eniten ettei tiedä mitä on tapahtunut. Jos onnettomuuden aiheuttaja ei ollutkaan se ruukku tai tippuminen jostain, vaan joku asia joka on yhä paikallaan. Tietysti vahinko käy juuri silloin kun kissat oli keskenään...

    VastaaPoista
  4. Kiitos paranemistoivotuksista, tuntuvat toimivan kun ainakaan omaan silmääni Nanna ei onnu enää lähes ollenkaan :)

    VastaaPoista