sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Tuleva agilitymestari ja urheat reissaajakissat

Nannalla on ollut kiireinen viikonloppu. Lauantaina olimme tutustumassa Turokin kissanäyttelyssä agilityyn ja yleiseen näyttelyfiilikseen (ilman itse kauneuskilpailuun osallistumista) ja tänään matkattiin melkein maalle pääsiäisen viettoon. Näyttelykokemus oli oikein positiivinen, vaikka esterataa ei vielä ihan täydellisesti mentykään. Köh... Todennäköisesti uuden tilanteen takia oli ensimmäinen kerta kun ahne itämaisemme ei syönyt kaikkea mitä eteen laittaa, joten nameilla houkuttelu ei sujunut ihan suunnitellusti... Kahdesta esteestä kuitenkin selvittiin ja pöydältä ei karattu, joten ihan onnistuneena pikkukissan ekaksi kokeiluksi suoritusta voi pitää. Jatkamme agilityuraamme tulevaisuudessakin. 

Muutenkin näyttely meni oikein hyvissä merkeissä. Nanna antoi eläinlääkärin käsitellä itseään ilman protesteja, ei huudellut kanssakilpailijoille ja oli muutenkin (yllättävän) hiljainen. Aluksi vähän jänskätti, mutta päivän puolivälissä Nanna oli jo kohtuullisen rentona. Koska kissa ja ihmiset selvisivät ilman traumoja, on kiva mennä uudestaankin näyttelemään. Muutenkin näyttelykokemuksesta (ihan vain agilityssa tosin kun muualla ei oltu) jäi sen verran hyvä fiilis, että toivottavasti myös ainakin toinen meidän kotikissoistakin uskaltaisi lähteä kokeilemaan. Sitä debyyttia varten täytyy kyllä odottaa toista paikallista näyttelyä, niin että pääsee livohkaan jos tilanne käy meidän välillä herkille kisuille liian rankaksi... Aamosta en välttämättä näyttelyyn raahaa, koska sillä on karkaamisriski aina olemassa, mutta Aadan kanssa voisi harkita... Nytkin meinasin ottaa Aadan agilityyn, mutta jänistin viime hetkellä. Ehkä Aada sittenkin kestäisi ihan näyttelynkin. Vaikka Aada meistä maailman kaunein ja söpöin kisuneiti onkin, kissamissikisoissa ei voittoa välttämättä tule, sen verran Aadan rakenteessa taitaa löytökissan huono hoito elämän alussa näkyä, mutta kokemus voisi olla hyödyllinen. Ei se rohkeus pelkästään kotona istumalla kasva. Ainakin Aadis saisi kokemuksia muustakin kun eläinlääkärireissuista.

Rauhallinen näyttelyreissu jatkui SUUREKSI yllätyksekseni rauhallisella matkustamisella pääsiäisen viettoon melkein maalle. Laitoin Nannan samaan koppaan Aamoksen kanssa, jolla ei ole taipumasta huudella reissussa, ja kanssamatkustajien iloksi matkamme sujui hyvinkin hiljaisissa merkeissä. Hassua miten ihmiset aina luulee että löytökisujen ja itämaisten pentujen kanssa (vieläpä julkisilla) matkustaminen on helvettiä (epäilin kyllä asiaa itsekin), meidän kissat on ainakin täydellisiä matkustajia jos koppa ei liikaa heilu, kaverit on messissä ja välillä saa rapsutuksia...

Nanna osoitti rohkeutta myös saavuttuamme perille. Nanna oli ekaa kertaa melkein maalla, mutta paikat tutkittiin ja hypättiin sohvalle hengaamaan, rohkeat itämaiset menee uusissa paikoissa sohvan päälle, ei alle:


Leikkikin alkoi lähes heti:




Varttuneempi väki tuntee tämän talon paikat jo hyvin, mutta silti halusivat vähän taukoa ja lepoa matkustamisen jälkeen ennen kuin leikit alkoivat:


Sisälle tuli niin ihanasti auringonvalo ja kukkapenkissäkin oli melkein 15 astetta, että päätettiin korkata ulkoilukausikin, mutta siitä lisää myöhemmin:


4 kommenttia:

  1. Aurinkoisia kuvia - melkein maallakin voi nauttia aurinkoläikistä. :)

    Tsemppiä tuleviin näyttelyihin ja agilityyn!

    VastaaPoista
  2. Allekirjoittanut kävi harvinaisen hitaalla kun tutustui teidän blogiin ensimmäistä kertaa. Vasta ensi visiitin jälkeisenä yönä surffaillessa tajusin että Nanna on pieni agilitytähti Temppukissat-blogista!

    Katsoin kyseisenä yönä siis Nannan harjoitusvideon (ja säikäytin nukkuvan Lulun pörröhäntäiseksi, sillä vaativasta Nanna-neidistä todellakin lähtee ääntää videon alussa... :))

    Jokatapauksessa hienoa, että Turok meni mukavasti näyttelykuvioihin tutustuen. Mekin ollaan Lotan kanssa rauhalliseen tahtiin käyty näyttelyitä, mutta vielä ei olla agilityyn koskaan otettu osaa vaikka useita abyja agi-kisoissa käykin. Ehkäpä mekin joskus kokeillaan...

    VastaaPoista
  3. Kiitti tsempeistä. Ja juu Nanna osaa kyllä käyttää ääntään, mutta se ei toisaalta huuda turhaan niin ihan kiva kuunnella... Aluksi meidän toiset kissat aina säpsähti kun Nannin piti ääntä, mutta on nekin jo tottuneet. :)

    VastaaPoista
  4. Ja kantsii kokeilla agiitya, oli ihan hauskaa vaikkei nopeasti kuljettukaan... Lotta varmaan pärjäisikin jos on tottunut käymään näyttelyissä, meillä meni aika vielä ihmetellessä.

    VastaaPoista