maanantai 9. toukokuuta 2011

Entiset arkajalat eli kissojen rohkaistuminen

Kissojen ihmiset ovat viime päivinä tajunneet että meidän kissat eivät enää ole maailman suurimpia arkajalkoja. Aada ja Aamos kykenevät nykyään rentoutumaan muidenkin kuin omien ihmisten kanssa ja pikkuhiljaa ne alkavat jopa rentoutua vieraissa paikoissa (sopivan ajan kuluttua tietenkin).

Kun sekä Aamos että Aada tulivat meille, ne olivat jo alustavasti sosiaalistuneet ihmisiin. Meillä asuessa selvisi että kissat kyllä luottivat tuttuihin ihmisiin kunhan kisut olivat kotiutuneet, mutta vieraiden pelko oli kummallakin vahva. Tämä piirre taitaa olla aika yleinen aikuisilla löytökissoilla. Aada näytti pelon avoimesti ja juoksi asunnon kauimmaisessa nurkassa sijaitsevan pakastimen taakse kyyhöttämään, Aamos ei välttämättä paennut, mutta selvästi stressasi jos ihmiset kehtasivat päästää vierasta porukkaa asuntoon. Sinänsä kissojen vierasvastaisuus ei ollut iso juttu, eihän kissoja vieraita varten oteta, mutta en halunnut että kissat joutuvat pelossakaan elämään. Meidän elämäntyyliimme kuitenkin on sellainen että matkustamme kissojen kanssa säännöllisesti julkisilla (joissa yllättäen on paljon tuntemattomia hajuja ja ihmisiä) ja meillä käy vieraita. Ottaisin mielelläni myös kissat mukaan kun käyn esim. kauimmaisia sukulaisia moikkaamassa. Oma toiveeni on aina ollut että kissat kykenisivät toimimaan normaalisti, eli syomään ja käymään hiekkiksellä, ehkä jopa leikkimään, vaikka paikalla olisi uusia ihmisiä. Mitään yliseurallisia sylikissoja ei meidän kissojen vieraiden seurassa tarvitse tietenkään olla.

Ettei kissojen tarvitse aivan älyttömästi stressata meidän arkielämämme takia, aloin miettiä mikä saisi kissat vähemmän säikyiksi. Sillä tavalla oikeastaan innostuin kissojen naksutinkoulutuksesta, olin lukenut että se auttaa koirienkin siedätyksessä. Aluksi kun meille tuli vieraita, yritin aina tehdä asioita joista kissat pitävät (syöminen ja sulkahuiskalelu). Kun Aada ei ollut enää pakastimen takana, teimme myös vieraiden paikalla ollessa aikaisemmin opeteltuja helppoja temppuja, lähinnä tassun antamista ja kosketuskepin koskemistä lähietäisyydeltä, eli temppuja jotka ovat todella helppoja Aadalle. Aamoksen kanssa teemme lähinnä kosketuskeppiä, koska muu temppuilu ei aina vieraiden kanssa luonnistu. Temppujen tekeminen auttaa kissoja rentoutumaan, vaikka vieraita paikalla onkin. Nykyään huomaan heti että parikin temppua voi viedä pois erityisesti isomman jännittäjän eli Aadan pahimman pelon, kunhan temput ovat todella helppoja. En tiedä mikä tempuissa rauhoittaa, ehkä se on tutun asian rutiini tai se että tehdään juttuja joista kissat tykkäävät tai oman ihmisen jakamaton huomio, mutta toimivaa temppuilu on joka tapauksessa. Ei meillä vieläkään kaikkia vieraita rakasteta, varsinkaan niitä jotka heti pyrkivät lääppimään ja nostamaan syliin kun ovesta tulevat (Aada varsinkin arvostaa hienotunteisempaa lähestymistapaa vieraiden kanssa, vähän voi selkää taputtaa kun on puoli tuntia minimissään meillä ollut), mutta Aada ei ole enää pakastimen takana ja se on pääasia.

Vaikeinta kissojen siedätyksessä vieraisiin ihmisiin olivat juuri ne vieraat ihmiset. Koirien siedätys on varmaan kaikille tuttua television koirien koulutusohjelmien kautta, mutta eihän kissoja voi opettaa... Itse yleensä lykkäsin vaan kylmästi vähiten kissoja vihaavalle vieraalle raksuja tai huiskaa käteen ja pyysin heittelemään niitä kissoille sopivan välimatkan päähän tai heiluttamaan huiskaa. Harva vieras uskalsi kieltäytyä... Välillä tuli takapakkia kun eräs vieras säikäytti vitsinä yhden kissoista (nauratti tosi paljon kun on ensin kuukausia opettanut kissalle etteivät vieraat ole pahoja...) Kyseistä vierasta ei meillä hirveästi enää näy.

Siinä vaiheessa kun aloin temppuilla kissojen kanssa, kysyin pahaa-aavistomattomilta vierailta haluatteko nähdä kissasirkusta. Sitten pyysin Aamosta koskemaan keppiin joka oli alle viiden sentin päässä Aamoksen nenusta kymmenen kertaa. Varmasti melkein yhtä vaikuttava temppu kuin palavan renkaan läpi hyppäisi.

Nykyään kun meillä käy ihmisiä kylässä unohdan useimmille selittää temppuilun tarkoitusta ja alan vaan naksuttelemaan, eli anteeksi kaikille meillä käyneille puisevista viidestä minuutista. En toki pakottanut kaikkia vieraita seuraamaan kissakoulutustani, halusin että meillä käy vieraita myös jatkossa ja ymmärrän että kaikille ei meidän palleroiden siedätys vieraisiin ole yhtä tärkeää kuin minulle. Joka kerta kun vieraita käy, jotain kivaa kuitenkin tapahtuu, vaikka vaan herkkuja nassuun.

Tietenkään kaikki löytökissat eivät välttämättä rohkaistu kuten Aamos ja Aada, meidän kissat ovat poikkeuksellisen ihmisrakkaita. Kun miettii Aadan pakastinpiilo alkua, olen kuitenkin sitä mieltä että aikuinenkin löytökissa voi oppia uusia taitoja ja rohkaistua lyhyessäkin ajassa. Lisäksi epäilen että meillä kissojen varovainen altistaminen pelottavillekin asioille (täpötäysi juna tai bussi, valjastelu muuallakin kuin täysin autioissa paikoissa) on myös rohkaissut kissoja. Usein kissojen kanssa vain vältetään pelottavia asioita, vaikka varovainen altistus kissan ehdoilla todennäköisesti toimisi paremmin kuin pumpulissa eläminen. Yritän totuttaa kissoja vieraisiin asioihin tulevaisuudessakin, pienin tassun askelin...

Pitkän sepustuksen päätteeksi videomateriaalia miten hyvin kissat temppuilevat vaikka vähän jännittää. Temput ovat ihan perusjuttuja, koska haluan että kissat rentoutuvat uusissa tilanteissa, eivätkä hämäänny kun eivät ole varmoja mitä ihminen pyytää.




Videon on kuvannut kissoille ei niin tuttu ihminen, paikalla on lisäksi toinen vieras, joka vieläpä kolistelee astioita (kamera poimii äänen vain alussa, mutta oli siis kova ääni). Temppukissojen blogin puolella oli kiinnostava video ja juttua häiriöistä kissankoulutuksesta.  Itse tajusin postausta lukiessani että koska meillä yksi temputuksen tavoite oli rohkaista kissoja, häiriöt ovat usein olleet läsnä koulutuksessa, vaikka kissojen koulutuksessa yleensä niihin suositellaan siedätettävän vähitellen. Ihan uusia juttuja emme tietenkään stressaavissa tilanteissa tee. Kyllä naksuttelun harjoittelusta on varmasti hyötyä ollut, nyt pari viikkoa sitten meidän pelko-Aada pääsi niin hyvin yli vieraiden pelostaan että antoi tassua täysin uudelle ihmiselle ja muutenkin temppuili.

Videossa muuten naksautan todennäköisesti väärässä kohdassa vilkutuksen aikana. Teen sen aina ja kai kissatkin on siihen tottuneet... Video on myös hivenen leikelty, kukaan tuskin kovin monta tassu-toistoa jaksaa katsella (paitsi meidän vieraat heh-heh).

9 kommenttia:

  1. Tuttua pohdintaa. Unna oli tullessaan jotain puolivillin ja puolikesyn välimaastosta ja vaikka vasta reilu luovutusikäinen olikin kesti kosketusluottamuksen saavuttaminen omienkin ihmisten kanssa pari kuukautta. Hetkeäkään en vaihtaisi pois.

    Meillä käy harvoin vieraita, mutta Unna suhtautuu onneksi suurempiinkin määriin vain uteliaasti tarkkaillen. Muutamia "varmoja" ihmisiä olen saanut kissaa kädestä syöttämään ja pikkuisen temputtamaan, jotta hyviäkin vieraskokemuksia syntyisi. Sitä en edelleenkään ymmärrä, mikä hinku aikuisilla ihmisillä on säikäytellä araksi tietämäänsä kissaa tarkoituksellisesti ja esim. jahdata sitä syliin. Kun pyydän lopettamaan ja kerron, että kissa pelkää, seuraa yleensä lapsellisen ihmettynyt "kyllä meidän kissa/vanhempien kissa/kaverin kissa antaa tehdä noin!" Uusintakutsua saa tosiaan tuollaisen käytöksen jäljiltä odotella.

    Kissojen rohkaistuminen on joka tapauksessa ihana asia. Onnea Aadalle ja Aamokselle hienosta edistymisestä ja jaksamista myös tulevaisuuden "ihmistreeneihin" :)

    VastaaPoista
  2. Oi kun hienoja temppuja! Ja suloisia kissoja. Hyvin ovat edistyneet. Varmaan sekin auttaa paljon, että on tuttu paikka ja tutut ihmiset ja että vaikka välillä käytäisiin muualla, niin tuttuun paikkaan palataan aina. Se ei sitten ole niin vaarallista, ja kissan luottamus kasvaa.

    VastaaPoista
  3. Täytyy munkin nyt puolustella, että kameran tavallista suurempi heilunta loppupuolella ei johdu kuvaajasta vaan Nannan uteliaisuudesta kamerasta roikkuvaa ihanaa narua kohtaan.

    VastaaPoista
  4. Ella: Samaa olen ihmetellyt, miksi ihmiset ei yhtään osaa välillä kissaa. Kuinka vaikea olisi vaan olla rauhallisesti kissaa jahtaamatta ja antaa kisin tulla rauhassa haistelemaan. Meillä on usein ollut ihmisiä joilla on kissa kotona ja silti tullaan vieraiden kissoja vanuttamaan. Aina ei jaksaisi pitää luentoa siitä miten meidän kissojen kanssa ollaan, varsinkin kun siitä tunnutaan luokkaantuvan. Onneksi jotkut osaa olla kissojen kanssa luontevastikin, meidän kissojen lempivieraat taisi olla Elina ja Eve kun osasivat hienostuneesti kissoja silittää sen sijaan että heti käydään kiinni :) Ja ihana näidenkin rohkaistumista on seurata.

    Saila: Kiitos, kiitos, nämä meidän kissat kun ovat vähän reissanneet ihmisiltä toisilte, ehkä ne nyt tajuaa että ovat oikeasti kotona ja meiltä ei tartte enää lähteä kuin kyläilemään vaan.

    Anonyymi: Ajattelin lisätä tohon sivupalkkiin että kissojen vierailevana hovikuvaajana toimii taideyliopiston opiskelija. Ota please muuten järkkäri mukaan ens kerralla, haluan prokuvia.

    VastaaPoista
  5. Oi, tuota olisi kyllä ainakin tämä mamma jaksanut katsoa pitempäänkin :) ! Meillä tuo koulutuspuoli on mennyt vähän niin, että kissat ovat opettaneet minut antamaan raksun sohvapöydällä olevasta purkista kantta koputtamalla. Välillä jos tulee erityisen rauhallinen vieras joka istuu sohvalle, saattaa Wilma hypätä sohvapöydälle. Katsoo sitten vierasta ja sitten minua ja yleensä sanon: "Voi olla että Xkin oppii. Kokeile vaan." Että sillä tavalla täällä :)

    VastaaPoista
  6. Viksuja kissoja teilläkin :) Kyllä erityisesti Aamoksella on laajempi temppurepertuaari johon sisältyy myös raksupurkin naputtaminen. Meillä vaan kun raksupurkki on peltiä niin ääni on sen verran päätähuimaava että on ihmiset miettineet laittaisiko purkin kaappiin...

    VastaaPoista
  7. Mustahan on hyvin arka neiti. Mäkään en pääse silittämään lattialla, petissä vain. Puhumattakaan, että neiti juttelisi vieraille, haloo? Mutta olen huomannut parin tosi-kissatädin käytyä, että paljon auttaa se, että vieraat tulee oikeasti tai edes leikillään kissoja varten. Kissojen vieraiksi. Se hellä kissabaabatus saa alkaa jo ovelta, eikä olla pelottavia eikä huudeta eikä riehuta. Ja kas, ihmeitä tapahtuu myös mustassa kissapäässä :-)

    VastaaPoista
  8. Meilläkin suosikkeja on rauhalliset vieraat. Ja sänky on kyllä paras paikka, siellä kaveritkin päästettiin lähelle ensimmäisen kerran.

    VastaaPoista
  9. Siis kissakaverit päästettiin lähelle.

    VastaaPoista