maanantai 30. toukokuuta 2011

Rotu ja rescue eli ihminen tilittää kissanhankinnasta

Kissakatraamme on hyvin ääripäitä edustava ja osa on sitä varmasti lähipiirissä ihmetellyt. Eka ne ottaa pari hullua aikuista rescuekissaa ja sitten tollasen sairaaksi jalostetun rotukissan näin niinkuin kärjistäen. Koska aikuiset löytökissat ovat tunnetusti mielenvikaisia raapijoita ja rotukissat ihan sikasairaita... Itse pidän meidän kissavalintoja pitkällisen pohdinnan tuloksena ja ajattelin kirjoittaa todennäköisesti ihan liian pitkän sepustuksen siitä miten meidän taloudessa päädyttiin tällaiseen joitain ihmetyttävään, mutta meille hyvin sopivaan ratkaisuun. Tämä tilitys sai alkunsa siitä että jo aamulla alkoi ärsyttää kun luki lehteä, taas on paikallinen sanomalehti täynnä mystisen halpoja "rotukissoja", aika halvalla hei lähtis kun yleensä rotukissat maksaa sen yli 600 euroa, onkohan nyt jotkut kevätalennusmyynnit menossa, kaikki kissat -50 %, säästeltiin rokotuksissa:

Hyväluonteisia sisäsiistejä venäjänsinisen kissanpentuja, ei rek., hp. alk. 300 e. Puh. 050 375 2795

Norjalaisen metsäkissan pentuja, ihmisläheisiä, sisäsiistejä, madotettu, h. 280e. Puh. 040 505 4580



Kun aloimme pohtia miehen kanssa ensimmäistä yhteistä kissaa, oli viimeisestä kissanhankinnastani kulunut tovi. Tarkemmin sanoen se tapahtui äidin ja isän opastuksella 90-luvun alussa. Hera-kissan hankimme Hesarin ilmoituksen perusteella. Se oli aikaa ennen tietokoneita, ei eläimiä oikein tavalliset kodit tainneet hankkia kuin lehti-ilmoituksilla tai tuttavien kautta. Meilläpäin ei ollut löytöeläinpaikkojakaan. Hera oli maatiaiskissa, ei rokotettu, mutta matokuurit oli saanut sekä muutenkin loisvapaa, kuvista päätellen noin 12-viikkoinen eli luovutusikäinen, vaikka varmasti ikää en muistakaan. Hera oli myös kiltti kissa, jolla ei ollut ikinä mitään käytöshäiriöitä. Hera eli pitkän ja melkein loppuun asti terveen elämän lapsuudenkodissani. Taisimme maksaa Herasta karkkipussin ja kahvipaketin, ihmiset joilta sen haimme vaikuttivat mukavilta ja sanoivat että kohdelkaa kiltisti ja muistakaa rokottaa, mutta eivät ikinä soitelleet perään kyselläkseen miten sujuu.

90-luvulta oli kissanhankinta muuttunut. Nyt myyjät lehtien sivuilla ja netin kissanvälityspaikoissa mainostivat että pentu on 6 kertaa madotettu, 4 kertaa rokotettu ja kymmenen muuta hyvää, todistukset unohtuivat eläinlääkärille. Melkein on rotukissakin, ainakin puoliksi. Kuvissa näissä ilmoituksissa saattaa olla selvästi silmätulehduksesta kärsivä pieni maatiaiskissanpentu, joskus myös rotukissaa etäisesti muistuttuva, jolla on korvat täynnä möhnää. Myyjän yhteystiedoissa on hotmail-osoite ja prepaid-liittymä. Hinta 150-300 euroa kun on melkein rotukissa. Tottakai osa ilmoituksista on ihan rehellisiäkin, osa esimerkiksi halusi luopua kissasta kun oli allergiaa ja sivulauseessa pitovaikeuksia (pissaa ja kakkaa kaikkialle). Menossa piikille viikon päästä jos koti ei löydy, hinta 100 euroa "että pääsee hyvään kotiin". Kumman paljon on kyllä ihmisillä kissa-allergiaakin kun apulan lemmikkipalstaa lukee. Tuollaisestakin kodista kissan ottaminen olisi tavallaan eläinsuojeluteko, mutta itse en halunnut antaa penniäkään ihmisille, joiden toiminta muistuttaa pentutehtailua, tai sellaisille ihmisille jotka ovat ensin toiminnallaan saanet kissalle käytöshäiriöitä, ja sitten työntävät omat ongelmansa muille ja vielä vaativat rahaa.

Kyllä normaalejakin ilmoituksia netistä tietenkin löytyy, mutta itse en jaksanut selata noita edellisenkaltaisia läpi löytääkseni ne yhdet normaalit ja kissarakkaat ihmiset. Sen takia päädyin siihen tulokseen että ainoat täysin turvalliset tavat hankkia kissa nykyisessä, välillä kissavihamielisessä maailmassa, ovat eläinsuojeluyhdistys tai kissoista välittävä vastuullinen kasvattaja. Valinta oli vaikea, tiedän että maailma on täynnä hylättyjä kivaluonteisia ihania kissoja, toisaalta olin ihastunut pariin kissarotuun kissanäyttelyssä (itämaiseen ja abessinialaiseen), ja pentuna sosiaalistettu, varmasti parhaan alun elämälleen saanut kissanpentu, joka rakastaa kaikkia ihmisiä ja kaikkea, houkutti. Sen takia meille tuli lopulta molempia :)

Tottakai voi käydä tuuri ja kaverilla on vastuullisesti hoidettuja maatiaiskissoja, tai juuri se ilmoitus minkä on bongannut on hyvien ihmisten ilmoitus, mutta muuten nykyinen tilanne on mielestäni ihan hirveä. Keltaiset sivut, apula, suomi24 ja monet muut paikat ovat täynnä ihmisiä, jotka kauppaavat liian nuoria, liian sairaita ja liian huonolla hoidolla olevia kissoja. Kissojen arvostus tuntuu olevan korkealla kun lukee kissablogeja ja käy näyttelyissä, mutta todellisuus on aivan jotain muuta. Eihän kissoja erityisemmin arvostettu silloin 90-luvullakaan kun Heran haimme, mutta siinä touhussa oli yksi suuri ero, silloin kissoilla ei tehty rahaa. Kissanpentuja tuli tavallisille ihmisille, kun ihmiset eivät tienneet minkä ikäisenä kissat pitää leikata, tai luulivat että kissan terveyden ja hyvinvoinnin takia on pakko tehdä pennut ennen leikkaamista. Nyt asia on muuttunut, kissojen pentutehtailu on saapunut Suomeenkin, ja minunkin tuttavapiirissäni on puoliksi norjalaista, siamilaista ja manxia. Osa ei tietenkään sitä ole, vaan ihan perusmaatiaisia, mutta kyllä yllättävän moni kissa alkaa muistuttamaan apulassakin muuta kuin pitkäkarvamaatiaista. Olen ihmetellyt miten kasvattajat uskaltaa enää luovuttaa pentuja, kokoajan kuulee enemmän ja enemmän kissoista jotka ovat päätyneet mix-kauppiaiden käsiin.

Mikä ihme siinä on että koko ajan ympäri Suomea otetaan niitä liian nuoria rotumixejä ja maatiaisia, ja ottajat eivät edes tajua mokanneensa! Niiden kuvia esitellään ylpeinä netissä ja kerrotaan että tässä tää mun 2-kuukautinen norjalainen metsäkissa, jaa siis ai mikä todistus ja rekkari? Siis kuinka tietopimennossa tai laiskoina ihmiset elävät, jos ei ennen kissan ottamista tee sen verran taustatutkimusta kissanhoidosta että törmäisi luovutusikärajaan? Nettikin on nykyään täynnä kauhukertomuksia halvoista ja sairaista kissoista, kuten kauan kiertänyt Roosan tarina, eikö ihmiset vaan törmää niihin vai miksi kannattaa maksaa puolet oikeasta hinnasta ja ottaa riski sairaasta pennusta.

Meidän kissathan elävät ainakin 20-vuotta (näin on kissojen kanssa sovittu), mutta jos joskus joku sattuu yli 20-vuotiaana kuolemaan, tiedän että meillä tulee aina olemaan rotukissoja ja näitä löytökissoja, koska itselleni nämä kaksi vaihtoehtoa tuntuvat ainoilta varmasti moraalisesti kestäviltä tavoilta hankkia kissa ilman epäilyksen häivääkään. Ainakin minun kaltaiselleni kaupunki-ihmiselle, joka ei tunne ketään jolta saisi pentuja jostain maalta. Ja tämän pohdinnan takia meillä siis tällä hetkellä on joidenkin mielestä erikoinen yhdistelmä löytökissoja ja rotuvalio (kuten mies aina vitsinä kavereilleen Nannan esittelee...).

Ja onneksi meille tuli juuri nämä kissat, koska kyllä nämä on just ne meidän katit. Valokuvia jossa ne kaikki hengaa on niin kiva katsella, kuten tällaisia, meidän terveyden perikuva rotukissa ja ei yhtään hullut löytökisut päivän pesuhetkellä:


Okei, no kyllä ne välillä vähän hulluilta näyttää, mutta ei ne ole, kamera vääristää ilmeitä:




12 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Itsekin olen lukenut Roosan tarinan, toivottavasti ihmiset alkaisivat enemmän kiinnittämään huomiota, millaisista oloista kissansa hankkivat. Itsellä kaksi löytökissaa :)

    VastaaPoista
  2. Hieno kirjoitus! Kissa allergioita voi toki olla ärhäkämpiä ja miedompia. Minun kissa-allergiani ei ole vaivannut Helmiä ja Wilmaa lainkaan ;) ja lääkärinikin ymmärsi olla asiaan puuttumatta ensimmäisen mulkaisuni jälkeen. Roosan tarinaa en tunne, sitä en uskalla lukea. Hesyyn lahjoitan rahaa kuukausittain. En kestä ihmisiä joilla ei ole omaatuntoa eläimiä kohtaan.

    VastaaPoista
  3. Mitäpä tuohon lisäämään. Ensimmäistä kertaa luin Roosan tarinan, vaikka linkkeihin olenkin aiemmin törmännyt. Vaatii aina melko vahvaa mielialaa lukea tuommoisia juttuja.

    Ihmisillä on kovasti ennakkoluuloja löytökissoja kohtaan. Ne joihin itse olen saanut tutustua elämäni aikana ovat olleet mitä upeimpia yksilöitä! Toki monen löytökissan taustalla on ikäviä asioita ja se vaatii kärsivällisyyttä opettaa kissa taas luottamaan ihmiseen. Vielä useampi löytökissa on kuitenkin hurmaavia katteja, jotka on vaan hylätty typerien ihmisten toimesta.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Marianne, kumpa ihmiset tajuaisivat että jos ei oikeasti halua maksaa sitä rotukissan hintaa niin kivoja löytökisuja jotka on vastuullisesti hoidettu el.suojeluyhdistyksessä, on maailma täynnä... Ei kannata säästää kissan hinnassa, se voi tulla kalliiksi...

    Naukulan mamma, tottakai on hirveätä jos jollain on tosi paha allergia, mutta nykysuosituksethan allergioista ovatkin sellaisia että kyllä allergisoivia asioita saa olla jos reaktiot pysyvät aisoissa, Helmi ja Wilmahan on siedätyshoitoa :) Epäilen kyllä että osa "kissa-allergian" takia luopuvista on ihan valhettakin...

    Meei, meilläkin oikeastaan ainoa ero kissoissa on niiden suhtautuminen vieraisiin ja uusiin paikkoihin, joten ei ne löytökisut tosiaan "hullu" vaihtoehto ole... Aikuisissa yleensä vielä tietää että kuinka paljon ihmisiin kissa luottaa.

    VastaaPoista
  5. Kiitos todella hyvästä kirjoituksesta!

    VastaaPoista
  6. Hyvin kirjoitettu! Minäkin kannatan kissan ottamista löytöeläintalosta.

    Mulle kerran yksi ihminen yritti ennakkokaupata (pennut eivät silloin olleet vielä hänellä ja kaverillaan kuin haaveissa ja toivottavasti ei niitä koskaan tullutkaan. :( "Persialaista" kissoista oli kyse.)

    VastaaPoista
  7. Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa! Nyt osaan arvostaa vielä enemmän omia maatiaisiani (2 kpl) jotka sain ja hain kaveriltani maalta, ja ihanaa lyhytkarvaitämaistani.
    Kiva blogi sinulla muutenkin! t. Hilkka

    VastaaPoista
  8. Hyvä kirjoitus, rispekt!

    sanoo kaksi Hesy-löytöä
    Musta ja Harmaa

    VastaaPoista
  9. Kiitos Hilkka, ja kiva että muillakin on hauska ja hyvä yhdistelmä 2 kotikissaa ja yksi itämainen :)

    Musta ja Harmaa, siis kyllä kandee Hesyllä käydä kun noin hyviä kissoja löytyy...

    VastaaPoista
  10. Hei, uusi lukija tässä. Hauskasti kirjoitettua blogiasi on ollut kiva lukea ja kirjoitat hyvin myös tästä hieman vakavammasta aiheesta.

    Luettuani tämän "itselleni nämä kaksi vaihtoehtoa tuntuvat ainoilta varmasti moraalisesti kestäviltä tavoilta hankkia kissa ilman epäilyksen häivääkään" - haluaisin varoittaa muita, koska ajattelin itsekin näin joskus. Nykyään olen ehkä liiankin epäluuloinen :)

    Itse päädyin lopulta hankkimaan ensimmäisen kissani kasvattajalta, törmättyäni ensin juuri näihin lukemattomiin netti-ilmoittelijoihin sekä selviin tehtailijoihin. Ennen oman kasvattajan tapaamista, eräiden sattumusten kautta, löysin itselleni aiemmin vieraan eläinsuojeluyhdistyksen ja olin ottamassa sieltä 2 kissaa. Valitettavasti en ole varmaan koskaan pettynyt niin pahasti, kun tulin eläinsuojelun nimissä toimivan yhdistyksen huijaamaksi. Todella outoja asioita sattui ja vaikka kissat olivatkin ihania, halusin palauttaa ne. Liikaa kysymyksiä jäi. Kissoja ei mm.missään nimessä päässyt katsomaan sinne missä ne olivat sijoitettuna.(tähänkin yhdistyksellä on toki selityksensä) Tämän yhdistyksen toimintaa on monilla keskustelupalstoilla puitu ja mikä ikävintä, yhdistyksen ihmiset syyttävät kokemuksistaan kertovia ihmisiä hulluiksi ja katkeriksi, kun eivät mukamas kelvanneet kissakodeiksi. Neuvoisin pysymään tästä yhdistyksestä kaukana, mutta yhdistyksen nimeä en halua tähän kirjoittaa, sillä olen saanut yhdistyksen henkilöltä uhkailuja.

    Onneksi on myös eläinsuojeluyhdistyksiä, joiden toiminnassa ei ole hämäryyksiä. Kovia kokeneen kissan ottaminen on minusta todella arvostettava teko!

    VastaaPoista
  11. Kiitos kommentista ja kehuista. Luulen arvaavani täsmälleen mitä yhdistystä tarkoitat, sillä ennen Aamoksen ottamista kävin monilla eri yhdistyksen nettisivuilla ja tuosta ehkä mainitsemastasi yhdstyksestä tuli vähän huonot vibat. Sivuilla oli mm. liian rankkoja kuvia pahoinpidellyistä kissoista keskellä kotia etsivien kissojen kuvia ja muuta outoa. Myöhemmin huomasin että yhdistystä oli myös kritisoitu eri paikoissa... Ikävä että jotkut onneksi harvat tahot tekevät toiminnallaan hallaa paremmin toimiville yhdistyksille ja löytökissojen maineelle...

    Olisin tottakai voinut ehkä selvemmin asian ilmaista, mutta tarkoitin juuri mitä sanot eli että kyllä yhdistysten ja kasvattajien suhteenkin voi ja pitää olla tarkkana. Eli nuo kaksi tapaa hankkia kissa ovat itselleni ne ainoat hyvät, mutta ihan mistä tahansa kasvattajalta tai yhdistykseltä en kissaa silti hankkisi... Onneksi sinunkin tarinasi päättyi hyvin ja oikea ja sopiva kissa löytyi :)

    VastaaPoista
  12. Puhumme siis samasta yhdistyksestä! Herättävät muissakin epäluuloja...Tavallaan kiva huomata, sitä kun sai itse kuulla olevansa vaikka mitä, pelkästään aiheellisia ja asiallisia kysymyksiä esittäessään. Aloin melkein jo epäillä huomaamaani, ennen kuin tapasin muita saman kokeneita. Hyvä, että sana kiertää kissaihmisten välillä! En oikeasti usko, että voivat jatkaa toimintaansa kauaa..ainakaan tuolla tavalla. Kunnia kaikille rescue-ihmisille, jotka valitettavasti joutuvat tällaisten tapausten vuoksi tekemään tupladuunin rescuetoiminnan maineen eteen.

    Ja samaa mieltä ollaan siitäkin, että myös kasvattajissa on eroja..! Huhhuh sentään. Itsellä kävi tuuri sen suhteen, vaikka aika lotolla otin kasvattajaan yhteyttä:) Nyt jos valitsisin uutta kasvattajaa, niin osaisin eri tavalla etsiä. Aiheestahan varmasti voisi kirjoittaa ja puhua ummet lammet, ei ehkä ihan yksi blogiteksti riitä. Kyllä oikein kattavasti aihetta käsittelit omien kokemustesi kautta! Olipahan vain pakko kommentoida kun tää on sellainen asia, jota ei välttämättä osaa varoa. Minäkään mitään aavistanut ennenkuin olin jo lirissä.

    Mutta onneksi nyt se oma murunen kotona ja mieheltä odottelen vihreää valoa toiseen moiseen ;)

    VastaaPoista