tiistai 3. toukokuuta 2011

Viikon luontoäänet

Monet kyselivät kun Nanna muutti meille että eikö kolmen kissan kanssa ole vaikeaa. No ei ole, Yksi Aamos ilman kavereita oli huomattavasti haastavampi kissa kuin kolme kissaa, jotka aktivoivat toisiaan leikkimällä ja keksimällä riiviöjuttuja ihmisten päänmenoksi. Yksi asia kuitenkin vaikeutui, ruokailu. Kaksi kissaa vielä meni, mutta nyt kolmen kissan kanssa kun alkaa sulatella lihoja ja pilkkoa broileria tulee kolme kiljukaulaa hengaamaan viereen. Saimme tämän tavan kohtuu hyvin opetettua pois ennen pääsiäistä, mutta kun tulimme takaisin kaupunkiin oli koulutus hivenen unohtunut. Videossa kannattaa kiinnittää huomiota siihen että vain Aamoksella on meidän kissoista ääni lähellä normaalia ja siihen miten pirussa ne osaa antaa toisilleen noin hyvin mauntavuorot, harvoin mau-utaan toisen päälle. On ne niin kohteliaita.




Viikon luontoäänikysymys: ovatko kaikki kolme äänien eroista huolimatta samaa lajia? Jotta ruokailuun tulisi jotain rotia, olemme taas aloittaneet treenit ruokarauhan saavuttamiseksi niin että hiljaa paikallaan istuva kissa saa lihapalansa nopeammin... Ehkä meilläkin pian palataan taas normaaliin melkein hiljaiseen syömähetkeen.

Ps. Huomasitteko muuten kissojen komean vehnänorasryppään. Ihminen rakkaudella hoitanut. Nyt se näyttää noin hyvältä koska kissat ei koske siihen. Ollenkaan. Edes leikkiäkseen. Kaikissa kissakirjoissa aina sanotaan että pitää olla ruohoa naposteltavana, ihminen hoitaa asian ja nää ei syö... Niin epäkiitollista porukkaa.

10 kommenttia:

  1. Hö, ei kai ne ruohoa syö, kun ne on LIHANsyöjiä! MÄÄÄÄY! ;DD

    (Superhassu muuten tuo kotikissan mi-i-i! Aamoksella oli kokoon sopivan miehekäs soundi. :) )

    VastaaPoista
  2. Ihana video, ihanat ja persoonalliset äänet kaikilla!!

    Teillä tuo homma on NIIN hienosti hanskassa kun vertaa johonkin muuhun... nimeltä mainitsemattomaan... krhm... :D

    (Oma syymme kun annamme vallankin hurineesien viedä meitä ihan 5-0!)

    VastaaPoista
  3. Ai niin. Ruohosta. Mä laitoin aamulla taas uuden tarjolle. Jemsu hyökkäsi paikalle ja alkoi nyppimään irti korsi kerrallaan - multineen päivineen. Vieno sen sijaan laidunsi kauniisi. Rouske vaan kuului. :D Meillä siis maistuu (tavalla tai toisella).

    VastaaPoista
  4. Siis ihan huippuhauska tuo Adan ääni! Se on tainnut liikaa kuunnella lintuja. Meillä kyllä ohra ja vehnä maistuvat, mutta pentujen aikana ei tainnut olla tarjolla kuin huonekasveja (joita kyllä tuhottiin innokkaasti).

    VastaaPoista
  5. Juu Aada kuulostaa välillä linnulta ja välillä se uikuttaa niinkuin meidän naapurin chihuahua. Kerran eläinlääkärissä Aada oli kopassa ja piti omaa ääntään ja meiltä kysyttiin minkä rotuinen koira siellä kopassa on... Ehkä Aadalla on identiteettikriisi. Ei tajua olevansa kissa.

    Meinasin luovuttaa ruohon kanssa, mutta jos muillakin kissat sitä syö niin ehkä pidetään vielä vähän aikaa...

    VastaaPoista
  6. Hahaa! Näin mainiot luontoäänet olikin jääneet kuuntelematta! Kissoilla on ihanan persoonalliset mau'ut. Moni "ei-kissaihminen" on pitänyt vitsinä sitä, että erotan omistani kuka milloinkin huutelee :D Aadalla on erityisen kaunis ääni <3

    Oletko kokeillut kasvattaa kissoille maissia? Siitä kasvaa leveää ja pehmeää heinää, jota ainakin monet blogikissat mielellään syövät ;D

    VastaaPoista
  7. Aada kiittää ja jatkaa ääniharjoittelua ruoka-aikoina äänen uniikkiuden takaamiseksi...

    Juu innostuin maissista kun luin siitä monesta paikasta, mutta meillä ihmiset on ei-niin-viherpeukaloita ja ensimmäinen yritys meni ihan puihin... Toi perusruoho on aina ollut itselle helpompaa. Jos joku bloggaaja voisi tehdä semmoisen maissikasvatus for dummies (very dummies), eli täsmälleen kuinka monta päivää missäkin pimeässä ja miten muuten toimitaan niin täällä olisi kiitollinen ihminen ja ehkä kiitolliset kissat (jos siis suostuvat syömään...)

    VastaaPoista
  8. Heh, jos niin paljon näkisi vaivaa maissin eteen olisi lopputulos varmasti kissoista syömäkelvoton :D

    Yritetäänpä nyt siitä riskistä huolimatta:
    1. Levitetään maissinjyvät (suolaamattomat, paistamattomat, kuivatut) kunnolla kostutettuun multaan. Hyvinkin köyhä multa käy, lannoittaa ei tarvitse.
    2. Ei peitetä kannella saati kelmulla, koska jyvät homehtuvat herkästi. Kuivumista pelkäävät voivat ripotella päälle hieman multaa, joka sekin kostutetaan.
    3. Unohdetaan tiskipöydälle. Kostutetaan, jos multa näyttää kuivalta. Ei kostuteta, jos kipossa on outoja hahtuvia.
    4. Jyvät itävät. Viljelijä tanssii voitontanssia ja korkkaa skumpan sillä aikaa, kun kissa kuopii mullat lattialle ja/tai pissaa viljelykseen.

    Kippoja ei siis meillä ole rahdattu mihinkään piiloon tai pimeään, vaan ovat itäneet aivan kiltisti valoisassa ja huoneenlämmössä. Kostuttamisestakaan ei välttämättä tarvitse huolehtia, jos alkumulta on ollut riittävän märkää ja sitä on tarpeeksi paljon. Voin vielä tehdä tästä kesällä kuvallisen ja ajallisen postauksen, kunhan minun ja Unnan kesäsijainti vakiintuu :)

    VastaaPoista
  9. Jaa ongelma taisi olla että ihmiset vaan homehdutti elmukelmujen alla pimeässä popkornia ja ylikasteli... Ja käytti mikropoppareita (no ei oikeasti). Kiitos vinkeistä, taidamme yrittää uudella välinpitämättömämmällä asenteella. Ainakin kissat saa uuden väliaikaisvessan jos ei muuta...

    VastaaPoista
  10. Onnea uudelle yritykselle, kissamaisessa välinpitämättömyydessä sen salaisuus ;D

    VastaaPoista