perjantai 3. kesäkuuta 2011

Agilityharjoituksia

Synttärijuhlien lisäksi kissojen kanssa on viime aikoina puuhailtu muutakin. Viime lauantaina olimme agilitykissojen kesäpäivillä. Tapahtuma järjestettiin agikissojen jäsenen Riitan mahtavasti kissat huomioon ottavassa kodissa, jonne kissojemme olisi kannattanut karata ja jäädä jos olisivat oman parhaansa tajunneet, koska kodissa oli mm. jättimäinen ulkoilutarha ja sekä lintu- että kalatelkkarit (eli akvaario ja lintuja). Otin mukaan Aadan ja Nannan, koska Aamos olisi varmaan säpäsähtänyt vähän enemmän vieraita kissoja ja vieraita paikkoja. Lisäksi minulla on toistaiseksi vain kaksi kättä, joten kolme kissaa olisi mennyt ongelmien kerjäämiseksi.

Kissat olivat aluksi vähän ihmeissään, olin itse ollut poissa kotoa pari päivää ja heti kun tuttu ihminen tulee takaisin pakataan kissat saman tien autoon ja lähdetään matkaan. Hyvin sekä Nanna että Aada tilanteeseen kuitenkin suhtautuivat. Matka tapahtumaan sujui mukavasti ja paikan päällä ihmetystä herättivät lähinnä vieraat kissat. Nanna myös vähän protestoi kylmää ilmaa, eikä aluksi tykännyt olla ulkona, koska lauantai oli poikkeuksellisen kylmä. Kohtuullisen reippaasti kissat kumminkin uudessa tilanteessa olivat. Aada oli ihan fiiliksissä kun teimme kahdestaan pienen metsälenkin. Aada myös tutustui pariin uuteen esteeseen, jotka olivat vähän hienostuneempia ja virallisempia kuin kotona olevat väkerrykset. Esteitä ei tosin menty muitten nähden, Aada selvästikin tarvitsee esiintymisrauhan, joten ihan heti ei taideta kisoihin osallistua.

Suurimman edistysaskeleen otti kuitenkin Nanna, josta sai ulkona kuvia jossa kissalla on suu kiinni. Nanna siis on alkanut suhtautua ulkoiluun positiivisemmin... Itse olin kaikesta reissaamisesta sen verran nuutunut etten hirveästi kuvia saanut otettua, mutta ainakin pari todistetta Nannan relammasta ulkoilusta kameraan jäi:

No mihis mennään sit?


Nanna on oppinut myös kissaulkoilun salaisuuden, miksi mennä helppoja polkuja, kun voi vetää ihmisen ryteikköön tai ojaan...

Nannan päivässä jännitystä riitti muutenkin kun törmättiin äiskään eli Nexuun, joka järkyttävää kyllä ei ottanut vastaa avoimin sylin, vaan päästi pienen sähähdyksen:

Apua, äiskä lähestyy...
Kuva Elina V.

Ilahduttavinta päivässä oli tajuta miten reipas Aada nykyään on. Olen aikaisemminkin miettinyt että kyllä muitakin kuin rohkeita kissoja kannattaa tutustuttaa kodin ulkopuoliseen maailmaan, jos kissa sen vaan kestää ja kissan ehdoilla mennään, ja kyllä Aadan reippaus on todiste tämän harjoittelun hyödyllisyydestä... 

Tapahtuman jälkeen tajusin myös että olen nyt onnistuneesti tunkenut itseni ja kissani kahteen agikissojen tapahtumaan ilman että olen virallisesti jäsen... Pitää varmaan maksaa  jäsenmaksu, ettei saada kissojen kanssa vielä porttaria moisesta huijaamisesta. Nämä party crasherit kuitenkin kiittävät tapahtuman puuhanaisia, on kiva että joku viitsii tällaisia järjestää kissoille.

2 kommenttia:

  1. Voi Nanna-ihanuuden ilmettä ekassa kuvassa. <3

    Tuo paikka kuulostaa kyllä kissaparatiisilta. Samaan pitää pyrkiä...

    VastaaPoista
  2. Nanna näyttää jotenkin ei niin pennulta enää tuossa kuvassa...

    Oli se kyllä aika ihanne paikka. Jos kissat saisi päättää kyllä ne ehkä tollaiseen metsä alkaa ovelta kotiin haluaisi muuttaa, ainakin ulkoilijat kuten Aada, mutta ihmiset tykkää vähän enemmän kaupunkimeininkistä...

    VastaaPoista