tiistai 21. kesäkuuta 2011

Älä pidä lemmikkejä?

En tiedä onko kukaan muu blogimaailmassa huomannut erästä uutta kirjaa, joka ainakin kissoja omistavia tuttujani on puhuttanut. Eläinfysiologi Seppo Turunen, Korkeasaaren entinen johtaja, on kirjoittanut aika provosoivan kirjan nimeltä Lemmikkielämää. Kirja esiteltiin Helsingin Sanomien jutussa noin viikko pari sitten ja radiossakin on mies päässyt ääneen. Taisi monelta eläinhullulta mennä kahvit väärään kurkkuun sen aamun hesaria lukiessa tai ylex:ää kuunnellessa. Kirjassa kritisoidaan yleisesti lemmikinpitoa, mutta erityisesti sellaisten lemmikkien jotka eivät ns. hyödytä, eli seurakoirien ja kissojen. Metsästyskoirien ja lehmien pidon Turunen hyväksyy paremmin. Ei meitä lemmikinomistajia ihan eläinrääkkääjiin rinnasteta, mutta ei sitä kehujakaan satele.

Linkkejä jos haluaa itse lukea ja kuunnella miehen ajatuksia ilman kirjan ostamista:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Eläinfysiologi+tuomitsee+koirien+pidon+viihdykkeenä/1135266852582
http://areena.yle.fi/audio/1307353433309


Turusella on joitain ajatuksia, joista olen samaa mieltä, hän esimerkiksi ottaa esille villien uhanalaisten lajien pyydystämisen ja salakaupan lemmikeiksi. Tottakai jokainen eläinrakas tuon tuomitsee. Perää on myös Turusen väitteellä, että lemmikin omistaminen ei ole ympäristöystävällistä. Meillähän kissat syövät paljon tehotuotettua suomalaista broileria (hyvällä ruokahalulla) ja ei tuo ties mistä alunperin louhittu ja Suomeen postitettu vessahiekkakaan mikään vuoden ympäristöteko ole. Elämä nyt on valintoja, meillä syödään pääasiassa kasvisruokaa ja ei ajella citymaastureilla, jos kissat tekevät meistä saastuttajia niin ei voi mitään, saastutellaan sitten menemään. Turunen tuntuu tuomitsevan myös eläinten jalostuksen, erityisesti niiden koirarotujen, joiden on todettu olevan hyvin sairauksille alttiita kuten cavalierkingcharlesspanielin (hirveä nimi, meniköhän se edes oikein...). Turunen tosin haukkuu hivenen kärkkäästi suurimman osan rotukoirista sairaiksi, kyllä noita terveitäkin hauvoja tuntuu riittävän.

Turusen kirjan yksi pääteeseistä hesarin perusteella on että eläimet eivät voi hyvin kaupunkikodeissa, koska ne eivät voi harjoittaa lajityypillistä käyttäytymistään. Jäin miettimään asiaa meidän kissojen kannalta. Kissoille lajityypillistä käyttäytymistähän on mm. jahdata, raadella ja syödä sekä kiipeillä. Meillä kissat saavat kiipeillä ja ne pääsevätkin joka huoneessa katonrajaan tai ainakin lähelle. Tappajavaistoa toteutetaan huiskaleluilla ja lihakönteillä. Kissat jahtaavat innoissaan sulkia ja sitten leikkivät päivällisellään (sillä tehotuotetulla broiskulla) ja murisevat innoissaan kun rouskuttavat ruokaansa. Meillä on myös kissoja enemmän kuin yksi, koska pidän tärkeänä että eläimellä on omia lajikumppaneita, jos juuri se eläin sellaisista sattuu pitämään. Eli vaikka puen vitsinä rusetteja Aamokselle synttäreille, otan kyllä kissanpidossani huomioon että kissojen pitää päästä toteuttamaan kissuuttaan ja ne eivät ole ihmisiä (vaikka Aamos oli ihan superkomea rusetissaan). Luontoon kissat eivät pääse vapaana vaeltamaan, mutta esim. Aamos ja Nanna eivät kyllä sen kaltaista vapautta kaipaakaan. Aada himoulkoilija joutuu tyytymään valjaslenkkeihin, mutta kyllä ne tuntuvat Aadalle riittävän. Aada ei esimerkiksi kerjää ulos. Kissoiltahan ei voi kysyä riittääkö tämä, mutta onnellisilta ne näyttävät ja ovat pysyneet terveinä ilman fyysistä tai psyykkistä elämänlaatuun liittyvää oireilua, jota pidän kyllä myös jonkinlaisena hyvinvoinnin ja viihtyvyden merkkinä. Esim. monissa eläintarhoissahan näkee pakko-oireisia eläimiä, meillä kukaan ei hakkaa päätään kaltereihin tai nypi omia tai kaverin karvoja.

Pahvilaatikkojen hetkellinen lisääminen kissojen kaupunkikidutusympäristöön näyttäisi näin omien empiiristen tutkimusteni perusteella lisäävän kissojen viihtyvyyttä ja yleistä hauskuutta, vaikka pahvit eivät luonnossa osa kissan elämää olekaan...

Suurin ongelma omasta mielestäni tässä lemmikkienpidon kritisoinnissa on unohtaa eläimen ja ihmisen välinen side. Meidän eläimemme näyttävät päivittäin iloisuuttaan ihan siitä että niiden kanssa ollaan ja puuhaillaan. Kissamme ovat siis meidän "vankejamme" mutta väittäisin että ne saavat siitä jotain suojan ja hyvinvoinnin lisäksi. Meillä kissoilla ja ihmisillä on side, jota voi vähätellä kissojen "inhimillistämisellä", mutta se ei poista sitä tosiasiaa että kissamme pitävät meitä "omina" ihmisinään, joihin luotetaan ja joille osoitetaan huomiota ja hellyyttä. Mietin pitäisikö tässä yhteydessä käyttää muuta sanaa kuin hellyyttä, mutta tuo inhimillinen sanaa kuvaa hyvin sitä miten kissat osoittavat huomiota, ne tulevat syliin leipomaan onnessaan, ne hakeutuvat turvaan syliin jos pelottaa, ne tulevat kylkeen kiinni päiväunilla ja nuolevat ihmisensä käsiä...

Inhimillistänkö kissaa (tai miestä heh-heh), jos väitän että mielestäni tässä kuvassa näkyy kauniisti Aamoksen ja miehen välinen suhde. Aamos ei aina tykkää tai jaksa kävellä kotiin meidän metsälenkeiltä, kun ulkoilma on välillä niin pelottavaakin, joten mies kantaa painavan kollin sylissään kotiin. Kukaan muu ei saa kanniskella Aamosta yhtä kauan.

Lemmikkien pito ei ikinä tule loppumaan, ne tuovat niin paljon piristystä ihmistensä elämään. Turusen tilalle tarjoama vaihtoehto mennä luontoon eläimiä tarkkailemaan tuskin lohduttaa sitä yksinäistä mummoa, jolle Musti pitää seuraa. Itsekin haluan kissoja kotiini osittain sen takia koska ne ovat "kesyjä", talitintti tai jänis ei oikein samalla tavalla kiinnostu ihmisestä kuin Aamos ja Nanna. Sen sijaan että yksiselitteisesti tuomitaan lemmikinpito, voisi miettiä sitä että miten lemmikit saavat enemmän virikkeitä ja miten ihminen voisi tehdä jännemmän ympäristön tavallisesta kaupunkikodista. Turusen haikailu 50-luvun maalaiselämään, jossa kissat ja koirat juoksentelevat irrallaan, ei jotenkin vakuuta minua. Itse en voi ymmärtää miten maalla puolivillinä juokseva kissa tai koira, jonka terveydenhoito on vähän sinnepäin tai ei ollenkaan, ja joka saattaa stressata ihmiskontakteja eikä saa ikinä rapsutuksia ja elää ilman ihmisen tuomaa turvaa, voisi mitenkään olla yhtä onnellinen kuin virikkeellisessä kodissa elävä lemmikki, jolla on hyvä suhde omistajaansa. Mutta ehkä eläinten fysiologiaan erikoistunut ihminen, kuten kirjan kirjoittaja, ei ole kiinnostunut eläinten ja ihmisen vuorovaikutuksesta, sehän taitaa olla jo psykologiaa tai jotain ihan muuta.

Ps: Selvästi Turunen ei muutenkaan ole mikään kissaihminen, hän tuntuu olettavan että kaikki kissat ulkoilevat vapaasti ja ovat jotain linnuntappokoneita. Kyllä esim. hyvin sosiaalistettu kissanpentu voisi muuttaa miehen pään, ei ne mittään lintuja ehdi tai edes osaa tappaa kun ne hyrisee sylissä... Nannastakin huomaa että monet kissarodut eivät oikein edes tuosta ulkoilusta niin paljoa aina diggaa muuta kuin helteillä, esim. juuri itämaiset. Voisi joku kertoa tollekin eläinfysiologille, että on sekä monet kissat että ihmiset vähän muuttuneet siitä 50-luvun navettakissameiningistä.

Ps2: Näin jälkikäteen mietittynä jännä että KORKEASAAREN johtaja kritisoi eläinten pitoa vankeudessa. Siellä korkeasaaressahan kun kaikki elukat on oikeasti villejä ja kaltereiden takana, sekä lähinnä varmaan stressaavat ihmiskontakteja, on varmaan jäänyt vähemmälle huomiolle se lemmikin ja ihmisen side... Mutta jos fysiologiaan erikoistuu, ehkä se psykologia jää sitten niinku vähemmälle. Itse pitäisin kyllä meidän kissoja huomattavasti onnellisempana kuin eläintarhojen eläimiä. Järkyttävin kokemus eläimiin liittyen oli itselläni Pietarin eläintarhassa 90-luvulla. Ei kannata käydä siellä jos ei halua katsella jotain aivan järkyttävää.

8 kommenttia:

  1. Joo. Näitä "lemmikkieläintenvapautusrintama" -tyyppejä on ollut ennenkin. Aina ne kuohuttavat niin paljon, että koetan jopa vältellä heistä lukemista. Joku fiksuhan voi tietenkin tästä päätellä, että ärsyynnyn, koska tunnistan kuvaillun eläinrääkkäyksen piirteet omassa eläintenpidossani...

    VastaaPoista
  2. Juu, mitäs me eläinrääkkääjät :D Tässä tyypissä oli musta erikoista tosiaan ton ihmisen tausta ja ura... Menenkin tästä kiduttamaan omia kissojani.

    VastaaPoista
  3. Cavalier kingcharlesinspanieli.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, arvasin että meni väärin. Se oli muuten väärin tuossa hesarinkin artikkelissa, joko Turunen tai toimittaja eivät ole tutustuneet rotuihin .

    VastaaPoista
  5. Joo mekin rääkätään kissoja, kun joutuu asumaan kerrostalossa, jossa ruokaa saa säännöllisesti ja riittävästi. Nytkin ne kärsii ihmiskontakteista mun sylissä, kun tulivat kummatkin pennut tähän nukkumaan :P
    Tietty oltais voitu jättää nää sinne navettaan toteuttamaan luonnonmukaista käyttäytymistä eli kuolemaan luultavasti nuorena ja tapaturmaisesti. Onhan se kauheaa kun kissan elämää pidennetään jopa parilla kymmenellä vuodella.
    Ja tämä siis sarkasmia(jotta kukaan ei ymmärtäisi väärin ;) ).

    VastaaPoista
  6. Huomasin jutun Hesarissa. Olisin halunut olla huomaamatta. Ei siis purematta sitä niellä.

    VastaaPoista
  7. Itse kirjaa en ole lukenut. Tarkoitus kyllä olisi. Onhan sitä hyvä tietää mitä "vastaväittäjät" ovat mieltä. Onneksi nykypäivän eläintarhoissakin (ainakin osassa niistä) pyrkimyksenä on mahdollisimman luonnonmukainen ympäristö ja lajien säilyminen.

    VastaaPoista
  8. Itse olen lähinnä vilkuillut kirjaa vasta ja kyllä siellä on jotain asiaa ja jotain ihan pimeätä. Itselle jäi päällimmäiseksi toistaiseksi juuri se että kaikki lemmikinpitäjät ja lemmikit laitetaan samaan nippuun, kun siinä lemmikinpidossa ja kissojenkin sisällä viihtyvyydessä kumminkin on eroja... Saat kyllä kirjan muuten lainaan jos haluat Elina (ja jos ehdit mitään kirjoja lukea ;))

    VastaaPoista