tiistai 12. heinäkuuta 2011

Kissamatkat oy esittää, osa 2: hellehelvettiä

Tultiin takaisin etelään. Ja tällä kertaa matkasta ei hirveästi ole kuvia, sillä VR toi mukaan lisäjännitystä. Ihanassa hytissämme oli matkan alkaessa lämpöä +36 astetta, ja sekä Aamos että Aada alkoivat läähättää aika ikävän näköisesti, eivätkä suostuneet juomaan itse. Olen kerran nähnyt kaverini koiralla lämpöhalvauksen ja siitä kokemuksesta opin liiankin hyvin että lämpöhalvaus on tila, jota kannattaa ehkäistä, sillä sitten kun se tulee ollaan pahassa pulassa... Kävinkin kiskomassa konnaria hihasta ja sain ylimääräisiä pyyhkeitä, vettä ja jäitä, joita käyttämällä kissat lakkasivat läähättämästä ja olo selvästi koheni sen verran ettei tarvinnut hypätä junasta kesken. Jo pelkästään se että Aamos suostuu makaaman märän pyyhkeen alla ilman protestointia, kertoo että huono olo taisi olla. Että kiitti konnari avusta ja ei oikeasti kiitti vaan VR. Tottakai kesällä lemmikkien kanssa matkatessa on riskinsä, mutta jos itse varaudun jo niin että matkustan yöllä ja ilmojen vähän jäähdyttyä, olettaisin että teidänkin yhtiönne saa lämpötilan sellaiseksi ettei matkustaminen ole ihan eläinrääkkäystä kummiskaan... Tässä nyt jotain kuvia mitä näpsin kun kissoilla alkoi olla parempi fiilis:


Aamoksen ilme kertoo kaiken: Kiitti vaan tästäkin kokemuksesta ihminen, en lähde kesällä enää minnekään kotoa, vaikka olisi muka kuinka kiva paikka...

Onneksi olo parani pikkuhiljaa... (Sivuhuomatuksena kuvassa näkyvästä jääpussista, jos se nyt jää jollekin mieleen: suositusten mukaan lemmikkejä ei saa jäähdyttää liian kylmällä, paras on haalea vesi, mutta jääpussilla saa kätevästi esim. viilennettyä makuualustan, eli kissoja ei saa dipata jääveteen vaikka kuinka kuuma olisi...)

Kaikki ovat nyt varmaan huolissaan pikku pennustamme. No ei tartte, itämaisen geeneillä kuumuuteen suhtauduttiin näin tyynesti:

Mikä liika lämpö, mä tuun tähän ihmisen viereen vähän lisää hakemaan.

Yö meni kuitenkin mukavasti, osalla kissaseurassa (Aamos ja Aada tajusivat että tää on se viilein paikka kun ihminen on sitä jääpusseillaan sivellyt, ja jäivät onneksi koko yöksi siihen):


Toisilla ihmisseurassa:


Nanna oli ihanan reipas tällä matkalla, mikä olikin hyvä kun koko aika meni kotikissoista huolehtiessa. Viime kerralla vietettiin suuri osa ajasta sängyn alla, nyt Nanna oli rutinoituneempi matkustaja ja pitikin kiinni tavallisista rutiineista. Kuten siitä että ihmisen heräämistä nopeutetaan leipomalla tassuilla tärkeitä sisäelimiä samalla kun kehrätään ylisöpösti. Kuka voi tällaista kivun ja söpöyden yhdistävää herätystä vastustaa:

Herätys ihminen! Aamu tuli jo!

Tarkkasilmäiset varmaan huomaavat, että ihmisellä on nukkuessaankin päivävaatteet päällä... Tämä kakkosmatka oli vaikeusasteeltaan korotettu, joten en jaksanut edes vaihtaa yöpaitaa, sammahdin heti kun Aamos ja Aada vaikuttivat pirteämmiltä. Vaikeusasteen korottaminen johtui juuri junan lämpötilasta, mutta myös siitä että tällä kertaa matkustin yksin kolmen kissan ja kamojen kanssa. Mies oli joutunut lähtemään töiden takia jo aikaisemmin takaisin. Eli kissamatkat oy haluaa korostaa että matkustaminen voi olla hauskaa, mutta kun liian moni asia menee pieleen, sitten hauskuuttakin saattaa olla vähemmän. Terveinä päästiin kotiin kummiskin ja monta hyvää hyttysmetsästysmuistoa jäi.

ps. Mistä tietää että on "vanha"? No siitä että olen jo jaksanut kirjoittaa valituskirjeen VR:lle aiheesta junissanne kuolevat kohta vanhukset, lapset ja lemmikit, jos ette ala niitä viilentämään vaikka tuulettamalla paremmin. Ei ne sitä varmaan jaksa edes lukea, hukkuvat postiin muutenkin, mutta itselle pieni nillittäminen tuo usein paremman olon. Ja kiinnostuneille tiedoksi, matkustimme vanhalla pikajunalla, koska se on ainoa vaihtoehto tuolla välillä. Vaunuissa ei ole tuuletusta, ikkunan saa kyllä auki, mutta se ei paljon viilennä jos juna pysähtelee usein, kuumuuden syy oli varmaan myös katossa, jota aurinko lämmittää koko päivän. Kannattaa ainakin elukoiden ja lapsien kanssa mennä vain IC-junilla, jos se vaihtoehto on olemassa näin kesäisin...

12 kommenttia:

  1. No ompa teillä ollut paluumatka. Nannasta kyllä arvasinkin, ettei tunnu missään. (Valepukuista) siamkissaa Suomen hellelukemat vain lämmittävät mukavasti.

    Eipä sillä, kyllä meilläkin pystyy mittarin lukemaan kissoista. Lattialla makaavat kissat kertovat että nyt on KUUMA! Läähätetty ei olla kuitenkaan. Viime kesänä nähtiin sitäkin.

    VastaaPoista
  2. Huh! :( Hyvä, että sait viilennystä kissoille. Tuommoiset lämpötilat tuntuvat epäinhimillisiltä mille hyvänsä eläville olennoille ja karvallisille vielä enemmän. Luulisi, että nykypäivänä vanhaankin junaan voitaisiin järjestää kunnon viilennys.

    VastaaPoista
  3. Eve: Toistaiseksi Nanna mielestä ei ole ollut liian kuumaa päivää, digiboksin päällä makoillaan oli sää mikä tahansa... Se läähättäminen on kyllä pelottavan näköistä, ei kissojen kuulu läähättää!

    Sirpa: Juu tuo lämmön kuumuus oli kyllä pieni shokki, kun ulkonakaan ei ollut niin kuuma enää matkustuspäivänä. Ei noissa vanhoissa junissa pysty matkustamaan kivasti ilman omaa tuuletinta, joutaisivat pois moiset ikivanhat rakkineet...

    VastaaPoista
  4. Uuf, melko hikevää on meidänkin matkustaessa ollut joskus, mutta ei nyt sentään lämpöhalvausriskiä koskaan... Hyvä, että selvisitte enemmittä kauhuitta ja annoitte VR:lle reissusta palautettakin. Osaavatpahan jatkossakin varata viilennykseen tarvittavaa tarpeistoa niin, ettei lämpöhalvauksista tarvitse kärsiä, vaikka vaunuosasto olisikin hikinen.

    VastaaPoista
  5. Hyvä että selvisitte ilman lämpöhalvausta kuitenkin. Itämaiset tosiaan vain tuntuvat nauttivan, mitä lämpimämpää on...

    VastaaPoista
  6. Kylläpä olette urheita matkamiehiä ja -naisia. Hyvä, että pääsitte kotiin ilman vaurioita.

    VastaaPoista
  7. Ella: Juu konnarit olivat kyllä ihan valmiina auttamaan kun vain kävi tavaraa kerjäämässä. Meidän hikiseen palautteeseen ei tosin VR ole vielä vastannut...

    Satu: Juu tää yksi vaan tykkäsi ja oli vähän sitä mieltä että ei kai sitä ikkunaa ole pakko auki pitää, tulee ikäviä ääniä ja kaikkea...

    Amati: Kiitos, ja joo ehjinä ollaan, vähän väsyneinä vaan :)

    VastaaPoista
  8. onneksi pääsitte ehjinä kotiin. Ymmärrän kyllä huolesi, itse saan pulssin kiihtymään jo autossa (kun kissat tai vauva on mukana) sen 5 min aikana, ennen kuin ilmastointi auttaa.

    VastaaPoista
  9. Olipas teillä kokemus! Nostan näkymätöntä hattuani, ite en jaksaisi varmaan sitä ruljanssia mitä on matkustaa useamman kissan kanssa yli kahden tunnin matkoja. Mökkimatkatkin on jo ihan tarpeeksi karmeita (ja ne on sen max. 2h). Ilman ilmastointia ei varmaan tulisi eläinlääkäriä kauemmaksi lähdettyä kissojen kanssa...

    VastaaPoista
  10. Elina: Niin eihän kissat välttämättä kuivumista enempää olisi kärsineet, mutta Aamos alkoi olla jo sen verran apaattinen että pikkasen huolestuin. Eihän tuo ihmisellekään mikään kiva lämpötila ole mutta itse sentään tajuaa juoda, kissat ja pienet lapset ei aina käskystä juo... Noihin pikajuniin en kesällä kyllä ikinä enää lähde ilman vaikka sellaista häkkeihin myytävää tuuletinta ja itse en ainakaan pienen vauvan kanssa menisi ollenkaan...

    Tiina: kissat alkavat olla yllättävän helppoa junamatkaseuraa, se on se kaikki muu kuten vr joka rassaa :)

    VastaaPoista
  11. Tuli mieleen voisko Aamoksen oloa viilentää jos helteet aina vaan jatkuu saksimalla mahasta karvat lyhyeksi, siellähän se tihein karva taitaa kasvaakin. Hyvä että reissu on ohi nyt kuitenkin, itsellä on huomenna edessä vuotuinen 3 tunnin autoreissu maalle ilmastoimattomassa autossa, onneksi on viileämpää, eikä näillä kissoilla ole pitkä karva: )

    VastaaPoista
  12. Olen yrittänyt kiskoa Aamokselta karvaa pois furminaattorilla ja mietin kyllä pahimmassa helle ja kaulurivaiheessa pitäiskö leikellä, mutten raaskinut... Hyvää ja viileää matkaa!

    VastaaPoista