maanantai 18. heinäkuuta 2011

Siipikarjaa kaikille

Viikonloppuna ihmiset herkuttelivat ankalla ravintolassa:


Kissat herkuttelivat broilerin sisäelimillä kotona. Kokki eli lihoja paloitteleva ihminen ei tosin täyttänyt Aadan tarkkoja hygieniastandardeja, joten jokainen lihapala meni kissan suuhun ensin vesikipon kautta:

Ihan järkyttävän epäpätevää henkilökuntaa, lihatkin pitää itse käsitellä...
(Aamos yrittää tässä kuvassa varastaa Aadan lihapaloja tassun salakavalalla ujuttamisella, Nanna on jo oven takana, ettei isot kisut hermostu kun toinen yrittää pölliä ruokaa koko ajan)

Meillä syötetään mahdollisimman paljon lihaa kissoille, ja kun on jokaiseen ruokamuutoksen epäilevästi suhtautuvat kissansa (meillä vain Aamos) saanut totutettua lihoihin, niin huomaa että kissat saavat niistä jotenkin enemmän irti. Lihoja syödessä muristaan, niitä huljutellaan vesikupissa, niitä rouskutellaan sellaisilla ääniefekteillä että tuntuu kuin olisi savannilla kuuntelemassa leijonalauman syömistä. Selvästi meillä ainakin kissat rakastavat lihaa. Lihaisia luita niitä on vieläkin vaikea saada syömään kokonaan, mutta lihakimpaleista mirrit saavat iloa irti joka päivä.

Lihapalasilla tuntuu olevan kissoja aktivoiva vaikutus, joten niitä löytyy menyystä jatkossakin. Lisäksi raa'at lihat ovat tietenkin myös terveellistä ravintoa kissoille. Eihän ne ihmiselle tietenkään kivoja ole, salmonellan ja muiden pöpöjen varalta saa aina olla pesemässä lattioita ja pintoja, raakojen sisäelinten käsittely on niin ällöä, että syön itse kokoajan enemmän kasvisruokaa, kun en halua jotenkin käsitellä lihaa enää omaa ruokaani varten, pakastin pursuaa mitä oudoimpia juttuja, kuten kanan vatsoja, sydämiä ja possun outoja osia. En edes tiennyt ennen että kanan vatsa on kivipiira, onko se muka opetettu bilsassa, olisi pitänyt opettaa, nyt naurettiin kerran lihakaupassa kun kyselin tyhmiä... Mutta kai tässä kärvistellään ja lihoja paloitellaan, kun on näitä petoja eli lihansyöjäeläimiä mennyt hankkimaan.

Ps. Tietääkö muuten kukaan hyvää desinfioivaa pesuainetta, joka tappaisi raa'an lihan pöpöt, mutta ei tapa kissaa, jos pieni määrä joutuu elimistöön kun nää einsteinit nuolee lattiaa jos siihen tippuu pala ruokaa?

ps2. Pitäisikö Nanna viedä lääkäriin kun se nirsoilee kuivaruoan kanssa. On vissiin liian ihastunut märkäruokaan ja raakaan lihaansa. Voin kuvitella sen lekuripuhelun:
Minä: Apua lääkäri kissani ei syös kuivista ja se on AHNE, pakko olla vakavaa.
Lääkäri: No syökö se edes jotain?
Minä: No joo, lihaa, märkäruokaa, ihmisten leipää, popkornia, sanomalehden kulmaa, Aamoksen korvia...

11 kommenttia:

  1. Meillä kaikkien lemppariherkkua on possunsydän, jonka annan isoina kimpaleina, joita saa oikein jäystää ja mätystää. Tihru leikkii villipetoa ja murisee saaliinsa äärellä; muut syövät ihan kissoiksi. MUTTA raakapäiviä meillä ei ole niin usein kuin muuten haluaisin kun niiden seurauksena vessatuoksahdukset ovat tainnuttavia. :/

    VastaaPoista
  2. Meillä possun munuaiset olivat sellainen hajun aiheuttaja ettei mitään rajaa, joten se piti siirtää pois ruokalistalta vaikka suosittua olikin. Kanan missään osassa ei ole ollut ikinä mitään isompia ongelmia, eikä possun suikaleissa. Kanan sydämet ovat vielä siitä ihania ettei niitä tarvitse yhtään pilkkoa kun ovat niin pieniä, Nannakin on pennusta asti pilkkonut niitä...

    VastaaPoista
  3. Kiitos, että kerroit tuon kivipiira = kanan vatsa. Nyt mäkin sain tietää mikä se mysteerinen kivipiira on :D

    Mä en oikein arvosta Tessan tapaa käsitellä raakaa lihaa. Possun sydän = ensin kalastetaan kupista pala, jotta pyöritellään lattialla ja matoilla leikkien niin, että se on ihan karvojen ja lian peitossa ja sitten sen voi syödä. Palat on myös hyvä syödä maton päällä, kun pysyvät paremmin paikallaan. Topi sentään osaa olla tylsä ja syödä kiltisti ruokaa suojellen :D

    VastaaPoista
  4. Ehkä se pitää tappaa ensin hukuttamalla :D ?

    VastaaPoista
  5. Jaa, eipä mulle ole tullut tuo desinfiointi mieleenkään. Onkse oikeasti tärkeää?

    Mä ostin just herkkuja kissoille, possun sydän jäi puuttumaan kun oli lopussa kaupasta. Ehkä jotkut muutkin kissat siitä tykkää siis? ;-) Meillä syödään siis nyt enemmän (lääkkeenpiilotus)lihaa yli kuukausi. Tai ehkä (lääkkeenpiilotus)katkarapuja, jotka myös upposivat kuin vale mummoon.

    VastaaPoista
  6. KittyCatCat: No hyvä että oli hyötyä :)

    Naukulan Mamma: En tullutkaan ajatelleeksi, ehkä Aada on vaan perusteellinen.

    Zepa: No ehkä se on yli tarkkaa, meillä vaan toi syönti on lähinnä sellaista välillä kissojen osalta, että littaanpa tän sydämen niin että veri roiskuu ja sitten pyyhin sillä koko keittiön lattian... Joka tapauksessa siis joutuu lattian pyyhkimään kissojen "hauskimpien" ateriointien jäljiltä, niin olen käyttänyt aina jotain semidesinfioivaa kuten tolua.

    Se kumminkin on aika tujua kamaa niin ihan vähän huolestuttaa joutuuko kaikki kemikaalit sitten kissojen sisuskaluihin kun joka toinen päivää sillä aineella pyyhkii paikkaa, jolla kissat säännöllisesti hengaa.

    Mutta ei taida olla olemassa täysin vaaratonta ja tehokasta pesuainetta, jota parketti vielä kestää... Ja joskus nuorempana vuonna nakki suoritin kesätöitä varten hygieniapassin ja siellä tietty korostettiin raa'an lihan jälkeen pesemistä, mutta eihän tää meidän keittiä ole suurkeittiö, että ehkä vähän voisi relata. Ehkä.

    Häh, siis ostaako joku possun sydäntä muutakin kuin kissoja varten. Ei kyllä saisi, mistä kissamirrit saa muuten possunsa!

    VastaaPoista
  7. En mä pese lattiaa aina sen jälkeen kun kissat on siinä sydämet pyöritelly. :/ Toisaalta: meillä Möhkö kyllä "siivoaa" sen aina oman iltaruokansa jälkeen. :P

    VastaaPoista
  8. Täällä tulee nyt ihan valheellinen kuva musta todella siistiinä ihmisenä, en siis pese lattiaa, vähän vaan pyyhkäsen rätillä ja pesuaineilla... Mutta mäkin haluan oman söpön Möhkö siivoajan!

    VastaaPoista
  9. Minäkin pyyhkäisen veret lattialta tolun kanssa, mutta en ole sen kummemmin pöpöillä päätäni vaivannut. Meillä on ollut toistaiseksi vain ihmisruokakaupan lihoja Unnan ruokalistalla (hirvenlihan lisäksi) ja tiskikoneettomana pesen lihan käsittelyssä olleet työvälineetkin tavallisella astianpesuaineella ja vedellä. Vielä en ole kuollut, vaikka niillä on muutakin valmistettu ;D

    VastaaPoista
  10. Nannan serkku Suna on myös ihan legendaarinen kuivaruualle nirsoilija. Se ennemmin vaikka nääntyy nälkään kuin syö kuivamuonaa... sukuvikaa? Ahneus on perintöä jo ainakin Nannan isoäidiltä Laralta ja Laran isältä Billyltä. Kummankin yksi lempinimi on kuvaavasti "Jätemylly" ;)

    VastaaPoista
  11. Ella: Meillä on oikeastaan aika paljonkin ihan eläimille tarkoitettuja lihoja, kolmen kissan kanssa se tulee vaan niin paljon halvemmaksi. Itsekään en stressaa noista välineistä, kyllähän ne pesuaineella pitäisi putsautua, mutta tuo tolu alkaa kyllä tekemään hallaa lattialle kun usein pyyhkii...

    Satu: No onneksi Nannakin on sellainen jätemylly, että varmaa on ettei nälkään kuolla vaikka raksuja ei niin paljon menisikään :) Jotain muuta aina rouskutetaan vaikka raksuja ei menisikään...

    VastaaPoista