maanantai 4. heinäkuuta 2011

Yhä vaan jänkhällä

Mitäs met on tässä viime aikoina tehty? No ei myö olla paljo mittään puuhattu. Välillä on häätyny käyä tuolla terveyskeskuksessa vähä kokkeita ottamassa kyläpaikan emännän ja isännän kanssa, muute ei olla mithään alethu, ei ees ratiota olla kuunnelthu. Kotona vaan, vähä luethu ja mitä nyt kaupassa olemma käyneet ja mettässä polokuja kävelty kissojen kanssa, siinäpä se.

Tässä kuvia viikonlopulta. Kaikki kuvissa näkyvät laitteet toimivat, mutta silti ei olla niilläkään mitään tehty.

Emme ole siis käyttäneet ompelukonetta, kurkkineet vaan ikkunasta sen päältä.

Emmekä kuunnelleet radiota, vaikka kuvasta päätelleen Nanna sitä kovasti yrittää käynnistää...

Mutta niitä polokuja kyllä on kuljettu: 

Aada kylänraitilla.

Ja postia hakemassa.

Olen vieraillut tässä samassa talossa joka kesä koko elämäni ja aina kun tänne tulee, tuntuu että aika pysähtyy. Talossa ja pihapiirissä on tietty tunnelma, tavarat ovat vanhempia kuin minä, ruokapöydän jutut koskevat usein asioita jotka tapahtuivat ennen kuin olin syntynyt ja päivät menevät aika rauhallisissa merkeissä sillä kovin villejä aktiviteetteja tai reissuja ei kahden melkein 90-kymppisen kanssa tehdä (ainakaan jos nitrot eivät ole mukana). Päiväkahvit juodaan aina ja pullan kanssa, muuhan olisi ihan sivistymätöntä. Hauskinta on että kissatkin ovat täällä jotenkin raukeampia, riehuvat ainakin puolet vähemmän kuin kotona, mikä tosin taitaa johtua vain helteestä ja painostavasta ilmasta ennen ukkosta. Saa nähdä mitä kolme rallia vetävää kissaa tekevät talon tunnelmalle nyt kun ilmat ovat viilentyneet. Kohta on jännitystä jänkhällä...

Ps. Kun sain otettua kuvat kissoista pomppimasta museotavaran päällä, tajusin että kellarissahan olisi (jälleen minua vanhempi) pulsaattoripesukone ja mietin kaksi sekunttia pitäisikö joku kissoista lahjoa raksuilla hengaamaan sen päällä. Mutta me täällä kolmen kissan koplassa raportoimme vain rehellisesti, joten jätin kuvan lavastamatta...

6 kommenttia:

  1. Teillä ruppee murre tunkheman läpi :-)

    VastaaPoista
  2. Naukulan Mamma: Kyllä täällä rentoutumaan pääsee :)

    Musta ja Harmaa: Mithään emmä myönnä mutta kaupunkhiin lähemmä ennen kuin pahaksi mennee...

    VastaaPoista
  3. Kiitos Kissamatkat Oy:lle! Teidän ansiosta lähdemme ensimmäistä kertaa matkalle kolmen kattimatin kanssa. Ihan teidän matkaan ei ole verrattavissa - parin tunnin matka autolla ja kaksi yötä, mutta eivätpä oo kissat ennen matkustaneet, eikä me tiedetä mikä perillä odottaa. Kehun
    samalla banneria, aivan mahtava :)!
    Terveisin kissablogia aloitteleva tyyppi

    VastaaPoista
  4. Hmm, murtheet on jännä juttu. Teän hoot on erilaila ko meilä.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi: Onnea matkaan. Ja huumorintajua, jokaisen kissamatkalaisen tärkeintä voimaa :) Kiitos bannerikehuista, tässähän ihan punastuu...

    L-L: Nii on! Yleensä hoot taitaa monissa pohjoisen murteissa olla enemmän vokaalien välissä, mutta täällä sitä tungetaan konsonanttienkin väliin. Ja aina vaan sanan loppuun. Saattaapi tosin olla tää vanhempi väestö kans vaikuttanut, kun altistumme 1900-luvun alussa syntyneiden murteisiin enempi tällä hetkellä. Ja ehkä me hippasen hoiden kanssa liitoiteltiin... Ei met niitä myöthänsä käytetä...

    VastaaPoista