maanantai 1. elokuuta 2011

Lontoon kissamaiset hankinnat

Viime postauksessa väitin että olimme ostaneet yhden kissamaisen asian Englannista. Nyt kun matkalaukut on purettu (kolmantena päivänä, ahkeruus ihmisillä huipussaan), huomasin että kai niitä kissoja on ollut ikävä kun olemme huomaamatta ostaneet kolme kissamaista asiaa yhden sijaan... Muita ostoksia on turha kissablogissa esitellä, mutta tässä kissamaiset hankinnat:

Kissakyltti, jonka kuvaus osoittautui haasteelliseksi:

Ai täällä on tällainen uusi juttu, saiskos sitä vähän haistella kans.

Ja maistella.

Ja maistella lisää...

Miten niin häiritään?? Autetaan vaan ihmistä!!

No joo, ei ehkä mikään maailman parhaan graafikon tuotos ja kissalla näyttää olevan vain kolme jalkaa, mutta se näyttää Aadalta! Ja varoittaa kissoista! Ja kuten kuvaushäirinnästä näkyy, näistä pitääkin varoittaa. Nanna on kyllä niin itämainen siinä että kaikessa pitää olla mukana, koomista on että Aada on tollainen maatiais-itämainen luonteeltaan ja haluaa myös olla mukana kaikessa. Meillä ei tehdä mitään ilman että tarkastustiimi Aada ja Nanna ovat mukana, ja yllättävän monessa kotona ottamassani ei kissa-aiheisessa valokuvassa ovat Aada sekä Nanna ainakin juuri työntymässä kuvaan.

Kyltin lisäksi hankittiin kissakirja, jonka testillä voi mitata kissan älykkyyden, puoliksi vitsi, mutta kirjassa oli ihan hauskojakin juttuja, jotka saivat pohtimaan oman kissan käytöstä. En tosin ole edes kovin tarkasti kirjaan ehtinyt tutustua, pitää katsoa myöhemmin miten neropattimme pärjäävät. Pidin kyllä kirjassa erityisesti siitä että siinä korostettiin viimeisillä sivuilla kissan aktivoinnin merkitystä, eli kissakin tulee viksummaksi kun sille keksitään aivopuuhaa. Aivan kuin ihmisillä, oppiminen on siis koko elämän jatkuva prosessi kissoillakin (kasvatustieteen sivuopinnot tunkivat läpi).


Kävimme Lontoon matkalla myös parin päivän retkellä Oxfordissa ja Liisa ihmemaassa -kirjan fanina tietenkin piipahdettiin Alice-kaupassa. Oxfordissa on paljon Liisa-juttuja, koska kirjailija Lewis Carollhan asui ja opetti useita vuosia kaupungissa. Kaupasta olisi tietenkin voinut ostaa vaikka mitä Liisa-aiheista, mutta emme oikein tarvinneet mitään ylimääräistä krääsää (aiemmin esitelty kissakylttihän ei ole tietenkään krääsää, vaan välttämätön kodin esine). Eräs nimeltä mainitsematon pikkukissa kuitenkin tuhosi vanhat jääkaappimagneettimme omissa leikeissään (ne olivat kyllä vanhat ja heikot valmiiksi), joten hankimme Liisa-magneetit, joihin kuului myös ihana Irvikissa.

(Kuva wikimedia commons)

Mietin joskus että olisin nimennyt kaikki kissamme kuuluisien kirjallisuuden kissahahmojen mukaan, ongelmaksi muodostui kuitenkin nimien pituus, en tiedä olisivatko kissat oppineet kovin hyvin sellaisia nimiä kuin Matroskin (Fedja-setä kirjasarjasta) tai Cheshire Cat (Irvikissa englanniksi)... Nyt ihailemme siis Irvikissaa vain jääkaapissa.

Kissat ovat muuten ratkaisseet suuressa oveluudessaan ja fiksuudessaan tuliaisongelman. Meidän Oxfordin souturetkeä varten ostettu perinteinen olkihattu, joka näkyy eilisessä postauksessa matkalaukun päällä, yritetään omia raapimahatuksi, punottu olki taitaa olla liian houkutteleva pinta. Hattua on käyty sörkkimässä jo hattuhyllyllä ja pöydällä. Selvästi ihmisten oma vika kun ei tajuttu tuliaisia ostaa, nyt hatun kohtalo näyttää huonolta jos sen unohtaa näkyville...

3 kommenttia:

  1. Hienoja Englannin tuliaisia! :)

    Kissojen mielestä kuva tuliaisesta kissojen kera on ihan MUST! :D

    VastaaPoista
  2. Hienoja juttuja! Ja jos joku asia taloudessa on uusi, niin tokihan se on kissoille hankittu? Pätee myös olkihattuihin!

    VastaaPoista
  3. Sirpa: Juu, meillä on tällaisia linssiluteita...

    Naukulan Mamma: Hyvä että joku tajuaa nää asiat heti, näillä ihmisillä vähän kesti :)

    VastaaPoista