maanantai 29. elokuuta 2011

RuroKISSA

Nannan vierailu Suomen helmeen eli Myyrmäkeen Vantaalla tapahtui tosiaan lauantaina. Näyttely meni tällä kertaa enemmän rutiinilla kun perusjutut oli muistissa ja onneksi oli Hurineesit ihmisineen vieressä niin ei hätä tullut jos jotain oli unohdettu. Sen verran väsyttävä ja kuuma päivä oli että ilman douppausta ei selvitty, joten onneksi samasta rivistä löytyi myös Hugo-kissan emäntä, jolle kiitos buranasta.

Nanna oli tässäkin näyttelyssä reipas itsensä ja sai kyllä tuomarilta paljon kehujakin mm. turkista ja eleganttiudestaan, mutta tällä kertaa Nannan ihana ja yllättävän tutulta näyttävä veli Ukko meni tuomarin paras valintoihin, joten näytillä käytiin vain kerran hakemassa ex1 ruusuke. Tässä kissanäyttelyssä huomasi kyllä sen että nopeammin aika kuluu kun on (blogi)tuttuja kissaihmisiä messissä, oli hauska jännittää myös muiden menestystä ja jutella kissa-asioita. Tapasimme myös julkkiksia eli Naukulan Mamman, ja ihminen onnistui tavatessa piilottamaan järkytyksensä kun selvisi ettei Naukulan Mamma ollutkaan Helmin ja Wilman emännän oikea nimi...

Tämä näyttely oli siitä poikkeuksellinen että olin ylipuhunut mukaan oman henk.koht. valokuvaajan, joten toisin kuin viimeksi, nyt meillä näitä kuvia riittää... Kuvia riittää varmaan postauksiin pariksi viikoksi, mutta jos aloitetaan näillä, eli tässä meidän näyttelypäivää kuvina:

Aikainen herätys oli vähän liian aikainen Nannan mielestä ja jo ennen arvostelua Nanna päätti mennä koisimaan. Ei tosin pesään vaan pesän alle.

Sitten tulikin uusi julma herätys ja lähdettiin tapaamaan tuomaria.

Ennen Nannaa oli vuorossa veli, joka arvostelun lomassa ehti haistella ihmisensä laukkua.

Tuomari halusi vertailla saman pentueen kakaroita jo Ukon vuorolla. Nanna tervehti veljeään iloisella suhinalla, vaikkei muuten sähissyt koko päivänä.

Sitten olikin Nannan vuoro tuomarin pöydällä.

 Ranskalainen mies puhui paljon, Nanna ei kuitenkaan protestoinut tai lähtenyt pöydältä livohkaan, mitä nyt jossain välissä yritti varastaa assistentin papereita...

Sitten olikin vuorossa tuomarin parhaan nuoren valinta, johon Ukko pääsi, ja käyttäytyi aivan kuin siskonsa Tampereen vastaavassa, hyvin rimpuilevasti mutta kiltisti. Tässä kuvassa siis Ukko, joka meinasi itselläni mennä kuvissa välillä sekaisin Nannan kanssa, vaikka onkin selvästi siskoaan lihaksikkaampi ja isompi.

Välillä maltettiin pysyä paikaallankin...

Loppupäivä menikin ihmisillä kissoja ihastellessa. Näin tosiaan ensimmäistä kertaa Nannan veljen Ukon, joka olikin hyvin Nannan oloinen. Paitsi kuulemma rauhallisempi kotona, että epäuskoisille tiedoksi, myös rauhallisempia itämaisia on olemassa...

Ukko oli todella Nannan näköinen, mitä nyt selvästi isompi, aivan kuin ukkojen kuuluukin olla.

Toinen ihastukseni oli Hurineesi-porukan Ii, joka oli todella persoonallinen kissa.

Myös eväät olivat persoonalliset.

Loppupäivästä kävimme myös (Nannan suureksi iloksi) kaupoilla, mutta siitä lisää myöhemmin...

Päivä oli pitkä ja täynnä uusia kissatuttavuuksia. Nanna tosiaan nukkui lähes koko päivän, joten kotiin tultuamme on sitten ollutkin harvinaisen pirteä ja vaatinut tavallistakin enemmän rapsutuksia ja leikkihetkiä. Näyttelyhankintamme, muutama lisäkissakuva ja skannattu arvosteluseteli ilmestyvät blogiin  joskus myöhemmin. Kiitos vielä kaikille näyttelyseurasta sekä tietenkin hovikuvaajallamme valokuvista. Henk.koh. valokuvaaja kannattaa kyllä ottaa näyttelyihin mukaan, niin itse ei tarvi kameraa kokoajan käytellä.

7 kommenttia:

  1. Oi ja voi; näitä kun katselee niin kahta kauheammin tekee taas mieli päästä näyttelemään. Ei se menestys mutta kiva seura ja ihanat kissat. <3

    Hovikuvaajalle kiitokset vielä kerran täältäkin. Tervetuloa vaan mukaan useamminkin! ;)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa että pääsitte treffaamaan sukulaisia :) Kiva kuva muuten Ukosta tuo TP-valintakuva ;)

    VastaaPoista
  3. H: Eikähän kuvaajan saa vielä joskus mukaan, hän kun taisi päätyä siihen että oma neloskissa voisi olla jossain vaiheessa ihan kiva, kun vaan elämäntilanne sen mahdollistaa...

    Elina: Varsinkin Ukkoa oli kyllä ihana nähdä, miten voikaan olla niin samanoloinen kissa kuin Nanna.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, niin meistäkin :) Ja luonnekin on kyllä niin kiva...

    VastaaPoista
  5. Jos pesänalus on päivän paras nukkumapaikka, niin sitten se on! Kyllä Nanna tietää :)

    Vai että oikein julkkis...Tiedä nyt sitä sitten. Eikös me kaikki oikeastaan olla? Kissablogijulkkiksia omissa pikku piireissämme :)

    VastaaPoista
  6. Juu tuon alla viihdyttiin niin hyvin että kai se on vain pakko ottaa mukaan ensi kerrallakin...

    No vaikka pieni suuri blogijulkkis :)

    VastaaPoista