perjantai 7. lokakuuta 2011

Satunnaista substanssia

Saatiin oikein kaksin kappalein tällaisia tunnustuksia, joissa oli teksti substanssista. Kiitos sekä Unna Tuutikille että Lulun, Lean ja Lotan henkilökunnalle. Yritetään pitää blogin substanssitasot kunnossa ja korkealla tulevaisuudessakin.


Tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Kaikki kissat saavat tietenkin kertoa omat satunnaiset faktansa, rikottiin vähän sääntöjä ja kerrotaan enemmän, niin tule mukava pyöreä nelosluku jokaiselle kissalle. Mennään aakkosjärjestyksessä eli ensin Aada:

1. Aadasta on tullut aivan hassu aina nukkumaan mennessä, se odottaa että ihminen saa hampaat pestyä, juoksee mukaan sänkyyn ja tunkee itsensä ihmisten tyynyjen väliin ja jää kehräämään siihen niin että ihmiset nukahtavat Aadan kovaääniseen kehräykseen. (Vain minä, mies käyttää korvatulppia.)
2. Aadalla on hauska hevosmainen tapa juosta, kuuluu vain koppoti, koppoti, kun toinen menee eteenpäin.
3. Aada on purrut meidän silityslautaan reiän. Onneksi ei ole kallis vahinko tai haittaa käyttöä.
4. Kun ihminen tulee kotiin, Aada on ainoa joka tuntuu moikkaavan vilpittömästi, kaikki muut kissat vaan kerjäävät ruokaa, Aada on oikeasti iloinen kun ihminen tuli. (Jos joku tätä epäilee on väärässä, ollaan keskustelu tästä miehen kanssa ja kummatkin tulivat samaan johtopäätökseen, Aada on vilpittömin.)

Aamoksen faktat:

1. Aamos juttelee meidän kissoista eniten (kyllä, enemmän kuin itämainen).
2. Meillä on Aamoksen kanssa välillä pitkiäkin keskusteluja jotka menevät yleensä näin
A: Mjauuu?
S: No mitä Aamos?
A: Mjauuu-mjau.
S: Onks nälkä?
A: Mjau-mjau.
jne...
3. Aamos on vähiten nirso kissa jonka tiedän. Ja ei meidän muutkaan kissat siis nirsoja ole, mutta Aamos syö kaikkea mitä sille tarjoaa omasta kupista, eikä tunnu huomaavan eroa sen välillä mitä tarjotaan.
4. Poikkeus tähän on Aamoksen lempiruoka eli possun maksa, mutta sitä ei usein tarjota, koska se haisee aivan hirveälle ja saa Aamoksen niin hulluksi murisijapedoksi että tyttökissat säikähtävät...

Nannan asiat:

1. Nannan paperinpilkkomisfetissi on hetkittäin ollut niin paha, etten uskalla jättää mitään tärkeää paperia enää työpöydälle. 
2. Nanna ei silti silppua meille tullutta postia, se saa maata rauhassa ihmisen tuloon asti, jollei sisällä raksuja.
3. Sen sijaan Nanna on nakerrellut kulman omasta vakuutuspaperistaan ja erään oppilaan koepaperista... Hups.
4. Aina jos ihminen aivastaa, Nanna päästää sellaisen hassun äänen, näh-näh.

Ei olla aivan saletteja keillä tämä on ollut, mutta haastamme vaikkapa Hurineesit (5 kissaa (toistaiseksi, pentuja odotellessa :D) ja yksi koira), sekä Tassuveljet (yksi kissa ja yksi koira). Eli yhteensä kahdeksan.

7 kommenttia:

  1. Ihania nämä! Meilläkin Lilja on selvästi vilpittömästi iloinen ihmisten saapuessa ja heittäytyy lattialle rapsuteltavaksi, kun taas Jasper on heti ruokakaapin ovella huutamassa. Liljalla on myös melko paha silppuamisfetissi paperin ja pahvin kanssa, mitä todistavat muun muassa muutamat kirjat tuolla kirjahyllyn alimmalla hyllyllä. Ja keskustelut, niitä harrastetaan täälläkin erityisesti Liljan kanssa. :D

    VastaaPoista
  2. Heh, Aada tekee just noin eli näyttää masua ja kieriskelee heti kun ovesta tulee :)

    VastaaPoista
  3. Meillä silppuaja on Topi ja erikoisalaa nenäliinat, talouspaperi käy myös hätätilanteessa.

    Meillä kyllä molemmat kissat vaikuttaa ihan vilpittömiltä moikkaajilta, mutta mistä sitä koskaan tietää millainen ilkeä suunnitelma niillä on.

    VastaaPoista
  4. Meillä Nannan sisko Hile tekee tuota samaa aivastuksen jälkeen, ikään kuin sanoisi "terveydeksi"!

    VastaaPoista
  5. KittyCatCat: Meillä menee kyllä ihan kaikki paperi tai pahvi, myös nessut, mutta jostain syystä nää viralliset paperit on olleet Nannan suosikkeja tähän asti...

    Sanna: Oi, miten hauskaa että Hilekin tekee tuota. Luulin että se on vaan Nannan erikoisuus, mutta selvästi sitten sukujuttu :)

    VastaaPoista
  6. Itse asiassa oletan että aivastukseen vastaaminen on "Ronja-tädiltä" opittua. Neu jonkun verran tekee tuota, mutta on ihan selvästi Ronjan juttu alunperin (on tehnyt sitä aina). Pennut välillä kommentoivat asiaa ronjan jälkeen kuorossa (mikä oli tosi hassun kuuloista).

    Niin ja paperin tuhoaminenkin valitettavasti kulkee ilmeisesti suvussa. Se on todistettavasti myös Nexun (ja jo esi-esi-äiti Maijan erikoisuus).

    Sannalle ei suoda valitusoikeutta, näittehän pienenä jo todistusaineistoa pienestä itämaisesta rei-ittimestä ;D

    VastaaPoista
  7. Sukujuttu ronja-tädin kautta sitten :) Tuo paperinpilkkomisinto on ollut ihan hyödyllistäkin, olen antanut Nannalle hesarin silputtavaksi nyt kiimojen aikana niin ei ainakaan pysty karjahtelemaan just silloin kun suu on paperisilpussa...

    VastaaPoista