keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Viimeinenkin valloitus

Jokaikinen meidän kissoista rakastaa ängetä itsensä aivan ihmeellisimpiin paikkoihin. Jos meillä jäisi vessanpöntön kansi auki pitemmäksi aikaa, saisin kalastella sieltä ihan varmaan joko Aadan tai Nannan. Olen aina ihmeissäni kun käyn kissatalouksissa, joissa vessan kantta ei tarvitse laskea, siis oikeasti, joidenkin kissat ei mene sinne, miten se on mahdollista???

On kuitenkin yksi paikka, joka oli Nannan tuloon asti koskematon meidän joka paikkaan tunkevilta kissoilta: vessan allas. Nyt viime viikolla sekin vihdoin tarkistettiin kissojen toimesta. Itämainen on kyllä superketterä kissa, siis ei nämä kaksi muutakaan kömpelöitä ole, mutta vaikka Nanna on pienin, se hyppää korkeimmalle ja on paras kiipeilijä. Alan kyllä epäillä että kissojen vesipelko on osittain ainakin myytti, meillä sekä Aada että Nanna läträävät vedellä. Aadan ketteryys ei valitettavasti vaan (vielä) ole riittänyt tämänkaltaisiin vesileikkeihin:

Jahas, mitäs täältä löytyy...

Uuu-uu vettä!

Tarkastus tehdään tassulla.

Joo on vettä ja voi tätä juoda.

Jahas, mites täältä pääsee pois...

Sen jälkeen kun Nanna tajusi että tuonnekin voi mennä, olen saanut aamuisin ja iltaisin uuden pesuavustajan, joka hirveän mielellään auttaisi kaikessa aina hampaidenpesusta lähtien. Vaikka luulisi että liukas altaan reuna on haastava alusta, Nanna pysyy tuossa tippumatta niin kauan kunnes ihminen nostaa innokkaan avustajan vähän väljemmille vesille.

(Muistutus itselle: jos tunkee nettiin kuvia vessasta, voi ens kerralla varmistaa että vessa on vähän paremmin puhdistettu...)

7 kommenttia:

  1. Meillä sai suht pitkään olla kannet auki, kunnes Topista tuli utelias ja oli siellä pöntössä monta kertaa melkein etutassut vedessä. Lisäksi Topi toimii lavuaarin reunalla käsien, naaman ja hampaiden pesutarkastajana.

    Meillä kylläkin pienemmässä vessassa pääsee pöntön päältä helposti lavuaarin reunalle.

    Tuohon siisteyteen:
    Mullakin olis kiva video Topin vessanpönttö tutkimuksista, mutta niissä näkyy mm. avokissanhiekkis jossa yhdet pisut peittelemättä.
    Ei niitä asioita vaan tajua silloin, kun kuvaa...

    VastaaPoista
  2. Ihanaihanaihanaihana tyttö!! <3 <3 <3 Tuosta se alkaa Willicon wesikissojen kasvatus, jei! :D

    VastaaPoista
  3. Meillä Lea ja Lotta ovat hoitaneet vessanpyttyyn tutustumisen jo lapsuuskodissaan. Molemmat putosivat jo ennen luovutusikää pienelle uintireissulle ja oppi on mennyt perille kerta laakista.

    Lulu taas saattaa hengailla lavuaarissa, mutta sitä ei pytty kiinnosta lainkaan. Tosin siitä ei ole tietoja onko Lulukin ansainnut uimamerkkinsä jo ennen luovutusikää.

    VastaaPoista
  4. Unnassa ei ole uimarin vikaa, mitä nyt kesällä tuli ojassa kahlattua. Tätikissat nukkuvat mielellään lavuaarissa, mutta pönttöön eivät ole koskaan pudonneet kurkkimisesta huolimatta... Unnaa ei vaan kiinnosta.

    Nannan häntäpuuhka näkyy toimivan erinomaisena tasapainottajana lavuaaritutkimuksissa :D

    VastaaPoista
  5. KittyCatCat: Meillä on tuo lavuaari niin että pitää ihan maasta ponnistaa ja sitten vain tasapainoilla, että on kyllä ihan saavutus Nannalta pystyä tuohon :)

    Eve: Juu, voit mainostaa että maailman helpoiten pestävä kissa :D

    L-L: Vessanpytyn uimamaisterit :D

    ella: Nyt selvisi Nannan kiipeily ja tasapainotaiteilun salaisuus: häntäpuuhka, miten en aikaisemmin tajunnut...

    VastaaPoista
  6. Hih, meillä Lara, Nannan isoäiti, harrastaa ihan samanlaisia akrobatiatemppuja lavuaarin reunalla. Pienenä se ei tainnut pudota pönttöön kuin kerran, mutta vanhasta muistista kansi pysyy kiinni... Nannan esiäiti Maija ui pienenä neljä kertaa, ennen kuin oppi alkoi hieman mennä sen kalloon ;)

    VastaaPoista
  7. Heh, meillä ei edes uskalleta riskeerata että pitäisi sekunttiakaan kantta auki, luulen että sekä Aadalla että Nannalla veisi huomattavasti enemmän kuin neljää kertaa sen oppimiseen ettei pönttöön mennä :D

    VastaaPoista