maanantai 28. marraskuuta 2011

Juopot kissankasvattajat ja muuta näyttelyssä kuultua

Kissanäyttelyissä on paljon erilaisia ihmisiä ja niissä on tärkeää säilyttää huumorintaju. Usein ihmiset tulevat juttelemaan ja se on tosi mukavaa, tulee pitkään päivään vähän tekemistä. Moni kävijä huomasi että meillä on häkissä sekä itämainen että kotikissoja, joten monet itämaista harkitsevat tulivat juttelemaan siitä että miten meidän kissat tulevat toimeen, kun hekin harkitsevat itistä ja ennestään on kotona maatiaisia. Ja mielelläni sitten juttelinkin kolmesta kaveruksesta. Kivan juttelun lomassa välillä tulee sitten toisenlaistakin tekstiä, sekä yleisöstä että näyttelyväeltä. Osa jutuista joita kuulee saattaa naurattaa heti, osa ehkä vasta myöhemmin... Tässä viime lauantain helmet, ajattelin jakaa ne jos saisivat muutkin nauramaan. Itsekin naureskelin näille, osalle tosin jälkikäteen:

1. Siis tosi monet nää kissankasvattajat haisee ihan viinalle, aika juoppoja.
Tätä jäin miettimään, en tietenkään tiedä varmasti, mutta jotenkin en usko että kovin moni kasvattaja ryyppää näyttelyissä. Sitten tajusin: kasvattajilla on useimmiten mukana kissoja eri talouksista, joten hygeniasyistä he desinfioivat koko ajan käsiään. Käsidesissä on voimakas alkoholin tuoksu= kasvattajat haisevat usein alkoholille. Näin ne juorut kissapiireissä lähtevät liikkeelle :D

2. Ei toi mikään kotikissa ole, selvä rotukissa toi valkoinen. 
Meillä oli kissojen kangashäkin päällä kyltit joissa luki rodut (eli itämainen pitkäkarva ja kotikissat), silti kuulin koko ajan että hei tossa on tollainen norjalainen metsäkissa, ihan kuin se naapurin Penan katti. Joku näyttelykävijä tiesi olevansa neloskategorian kissojen rivistössä ja kyseli ihmetellen että miten noi itämaiset pitkäkarvat ovat noin kookkaita, vai onko se balineesi kun on valkoinen... Aika hyvin mielestäni sekoittaa Aamos itämaiseen. Pitää askarrella Aamokselle sellaine A4-paperi jossa lukee: ei ole maine coon, norski tai siperian kissa, on KOTIKISSA, tullut meille aikuisena löytökissana, joten turha tulla väittämään sitä miksikään rotukissaksi, ja sitä paitsi kotikissakin on aivan yhtä arvokas kuin rotukissa.

3. Nannan väritys ei ole kiva. Ja kotikissat on arkisia.
Kaksi ihmistä, joista toinen oli ihan nelosen kissoja kasvattava, halusi tulla minulle erikseen kertomaan että ei välitä tabbyitiksistä, koska raidallisuus tekee niistä arkisen ja kotikissan näköisiä. Siis kyllähän kaikilla on varmaan omat suosikkivärityksensä, mutta miksi helkkarissa tulla kertomaan niistä minulle? Meillä on häkissä yksi tabby ja kaksi kotikissaa, joten selvästikin pidän tabbyja ihanina ja kotikissoja kaikkea muuta kuin arkisina.

4. Syökö tää sormet?
Kysymyksen esitti assari, joka katseli hiljaista ja rauhallista Aamosta sen odotellessa paneeliin menoa. Tästä nyt olen varmaan herkkis itse kun edes kiinnitin asiaan huomiota, mutta kotikissoilla tärkein arvosteluperustelu on luonne, joten ei tietenkään se syö kenenkään sormia, ei sellaiset kotikissat pääse paneeliin. Just tällaisten kommenttien takia pyysin Aamoksen kantajaksi kokeneen assarin, joka osasi ja uskalsi käsitellä kissoja, myös niitä kotikissoja, ilman kysymyksiä. Sormiensa puolesta pelkäävien assareiden ei tartte Aamokseen edes koskea.

Onneksi nuo kommentit olivat niitä poikkeuksia ja eniten kuulin sitä mitä suoraan sanottuna kissanäyttelyissä kannattaakin sanoa (ja muut mölyt pitää mahassaan), eli onpa teillä ihania kissoja :)

Loppuun vielä lisää kuvia meidän lauantain kisaajien poseerauksista:

Ensin myhäilevä Aamos. Joka syö vain kanaa, ei ihmisten sormia.

Sitten epäonnistuneita yrityksiä Nannan ja Aamoksen yhteiskuvista: Nanna yrittää syödä oman ruusukkeensa.

Sitten Nanna yritti syödä Aamoksen ruusukkeen.

Kun ruusukkeet poistettiin kuvista ettei Nanna tuhoa niitä, tuli tällaisia kuvia. Nannan naama näyttää kuvassa siltä että Aamos on juuri pieraissut...

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Herkät ja karkailevat balineesit

Huomasin tässä iltasurffaillessa että Maikkarin lemmikkisivuilla oli aika mielenkiintoisia rotuesittelyjä. Linkki tässä. Itselleni oli esim. ihan uutta tietoa että balineesit ovat tunnettuja karkailustaan ja ovat niin herkkiä että se erikseen mainitaan laajemmassa esittelyssä ensimmäisenä. Uutta oli sekin että ainakin kuvan perusteella niitä esiintyy myös lyhytkarvaisina... Yleensä itse olen kuvaillut sellaisille tutuille jotka eivät rotukissoja tunne balineeseja ihan vain yksinkertaistaen pitkäkarvaisina siamilaisina, mutta tästä lähtien pitää kyllä muistaa mainita tuo hurja karkailemistaipumus myös. Rotuesittelyssä oli kyllä muutenkin toivomisen varaa, se kolmen koplan mielestä tärkein rotu eli itämainen ja itämainen pitkäkarva puuttuivat kokonaan! Toivottavasti kukaan ei nyt noiden tekstien perusteella itselleen kissaa valitse, ensi kerralla tuonkin tekstin tehnyt voisi tarkemmin katsoa mistä tiedot copy pastilla ottaa... Mikäköhän kolmosen pomon sähköpostiosoite on, häntä varmaan kiinnostaisi tietää että hyvin tärkeä rotu on nyt jäänyt heidän sivuillaan kokonaan unholaan! Tässä vielä esittelyn lyhyempi versio, osuu kyllä varmasti osittain oikeaan, osittain sitten taas ei. Ja kyllä, balineesin kohdalla oli tämä kuva. Nanna olisi varmasti järkyttynyt isinsä puolesta, joka oli oiken puuhkahäntäinen balineesikolli, siimahännät on sitten taas erikseen. Onneksi Nanna ei ole muuten perinyt isältään karkaamistaipumuksia. Tai ainakaan vielä ei ole karkaillut.


BALINEESI


Alkuperämaa: Yhdysvallat
Syntyaika: 1950-luku
Paino: 2,5–5 kiloa
Luonne: Energinen huomiontavoittelija, taitava karkailija
Turkki: Pitkäkarvainen
Värit: Laaja kirjo naamiovärejä sallitaan
Ominaispiirteet: Äänekäs, toimelias, seurallinen

lauantai 26. marraskuuta 2011

Lauantain näytelmien tulokset

Käytiin tänään tosiaan Turun rotukissanäyttelyssä, tarkempi raportti tulee varmaan myöhemmin, mutta hyvin meni. Nanna kisasi ensimmäistä kertaa aikuisten kanssa ja sai ensimmäisen sertinsä (juttuja joita kerätään kissanäyttelyissä ja kun niitä on tarpeeksi saa tittelin, esim. International Champion). Kotikissat eivät kerää sertejä, kisaavat vain toisia kotikissoja vastaan. Aada oli toiseksi paras lyhytkarvainen kotikissanaaras, Aamos oli paras pitkäkarvainen kotikissa ja päätyi paneeliin asti. (Kilpailijoita ei tosin ollut erityisen paljon Aamoksen luokassa. Lähinnä yksi.) Itse olen tyytyväinen näyttelyyn, kotikissoja uusi tilanne tottakai jännitti, mutta kaikki olivat täysin uudessa tilanteessa käsiteltävissä ja rauhallisia. Nanna tykkäsi seurasta ja ihminen iloitsi siitä että kotikissat olivat tarpeeksi rohkeita näytelmiin. Heti kun päästiin kotiin, kissat jaksoivat leikkiä, joten mitään traumojakaan ei tullut. Tässä Aamoksen ja Nannan potretit ruusukkeidensa kanssa (Aada sai niin säälittävän nauhan kakkossijasta omassa ryhmässään, ettei siitä kannata kuvaa laittaa).

Oon iso tyttö ja saan isojen tyttöjen ruusukkeita! Saatoin tosin kaivautua Aamoksen masukarvoihin näyttelyssä, mutta kyllä isotkin kissat saa niin tehä!

Jep, oon super komea! Ihan virallisesti.

 Parhaan pitkäkarvan voitonhuuto. Oon housecat yksi!

perjantai 25. marraskuuta 2011

Kissanpesua

Yleensä meidän kissalaumassa Aamos on se joka pesee muita ja Aada ja Nanna ehkä pari kertaa nuolaisevat Aamoksen päätä. En tiedä onko Nanna arvannut että kaverikin tulee kissamissi ja misterkisoihin mukaan tänä viikonloppuna, ja kuontalo pitää saada kuntoon, koska viime päivinä Nanna on alkanyt pestä Aamosta paljon aikaisempaa ahkerammin.



 Mutta tottakai itseäkin pitää välillä pestä:


Vaikka kissat ahkerasti toisiaan pesevätkin, myös ihmiset tarjosivat auttavan kätensä ja pesivät kaikki kissat eilen. Oli kyllä aikamoinen urakka pestä kolme kissaa, aloitin pesun kun pääsin töistä kotiin eli noin yhdeksän aikaan illalla, kaikki kissat olivat kuivina siinä yhden aikaan yöllä... Kissat eivät pesua rakastaneet, mutta olivat kuitenkin helposti käsiteltäviä. Aikaa tosin varsinkin kuivatteluun meni, kun piti pyyhkeillä ja harjalla hoitaa kuivaus, fööniä nämä vähäsen nimittäin pelkäävät. Miksi pesin kaikki kissat? No ei Aadaa viitsitty jättää yksin kotiin ja roudaamme sitten kaikki kissat kokeilemaan riittääkö rohkeus. 

Vähän huonoa tuuria on tosin ollut matkassa, Aadalla ja Aamoksella on jostain tullut kissa-aknea leukaan. Ironisesti Nanna on onneksi moiselta säästynyt, vaikka ainoa hormonaalinen kissa onkin. Pari päivää tässä on rapsuteltu ja pesty leukoja, mutta ihan kokonaan pois tuo ei varmaan lauantaiksi lähde. Kotikissat ovat mukana Nannaa rauhoittamassa ja vähän kodin ulkopuoliseen maailmaan tutustumassa, joten ei kisassa pärjäämisellä väliä ole ja ruskeat pisteet näkee tällä hetkellä vain jos karvoja siirtelee. Kuinkakohan tarkasti ne tuomarit kissoja leuasta rapsuttavat? Olettaisin että pienen aknen kanssa kuitenkin pääsee eläintarkista läpi, tuohan on todella yleinen vaiva kissoilla, eikä kuitenkaan tarttuva tai vaarallinen. Pitkula-Aamosta ei itseään pieni karsta leuassa haittaa, hengaa vaan pyörylän kanssa...


Jos lauantaina tulee Turokiin, tällaiset sohvatyynyt siis tapaa:

tiistai 22. marraskuuta 2011

Minne minttulinnut menevät kuolemaan?

Aamos hengaa yhä korissaan:

Silmänisku kaikille jotka piditte mun puolia koriasiassa!

Kun kerran kissat varastavat ihmisten sisustusjutut, ihmiset päättivät varastaa kissojen kamoja omiin sisustusleikkeihinsä. Tässä ovat uudet koristeet meidän astiakaapin päällä, minttulinnut ovat siirtyneet lintuhäkkiin:


No eihän me oikeasti kissojen leluja pöllitä... Nuo linnut olivat menettäneet kissanminttutehonsa ja ei niillä enää paljoa leikitty, joten saavat kierrätyshengessä olla koristeena sitten. Ovathan ne nättejäkin.


Onkohan tää kissaleluilla "koristelu" kissahulluuden viimeinen vaihe? Kehtaankohan laittaa meidän joulupuusta kuvaa blogiin, kun siinäkin on jotain kissa-aiheista. Kuka muuten arvaa että mitä?

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Viikon paras hankinta

Ihmisten viikonloppuun mahtui kaikenlaista, mutta Aamos välitti vain yhdestä jutusta. Käytiin Ikeassa ostamassa kaikenlaista tarpeellista, mm. uusi lehtien säilytyskori uusi pesä Aamokselle.


Tämä onkin nerokas pesä, sillä siinä voi sekä nukkua että raapia samaan aikaan. Täydellinen Aamoksen kaltaiselle rennolle kollille:


Muut kissat pääsivät vain kurkkimaan uutta koria, koska Aamos liikahti paikasta lähinnä syömään ja hiekkikselle...


Siinä se Aamoksen sunnuntai sitten oikeastaan vierähtikin, uudessa lehtikorissa pesässä. Ehkä viikolla raaskimme vihdoin nostaa Aamoksen pärekorista ja laittaa ne lehdet tilalle. Tosin jos Aamos katsoo taas näin anovasti, niin emme ehkä voi viedä toiselta suosikkipaikkaa...

lauantai 19. marraskuuta 2011

Lauantain huumaa

Ollaan miehen kanssa joskus ihmetelty ja naureskeltu kun meidän kämppää lähellä oleva baari aukaisee ovensa lauantaisin siinä yhdeksältä aamulla ja innokas asiakaskunta odottaa heti viis vaille oven takana että milloin pääsee lauantaioluille. Aamos päätti ottaa naapurustostaan mallia ja aloitti jo kymmenen maissa lauantain päihtymisen. Ei tosin oluella, eikä edes kissanmintulla, vaan Aamoksen omalla suosikkihuumeella eli valeriaanalla. Parista valeriaanalelusta valikoitui tällä kertaa valkoinen haisulihiiri käyttöön:

Hiirtä on kiva potkia.

Aamos tykkää myös pestä hiirulaista.

Ja pureskella sen pitkää kivaa häntää.

Välillä rakasta hiirtä vaan halaillaan.

Erityisesti poskea vasten...

Tällainen hiirihän löytyy monelta blogikissalta, Minniltäkin, eikä ihme kun on se vaan niin hyvä. Itse pidän hiirulaisen yksinkertaisesta ja riisutusta ulkonäöstä, aika harvinaista kissanlelujen glitterneonväri maailmassa. Hiiren pitkä häntä on myös kissojen suosikki ja hännällä on helppo leikittää kissaa. Tosin viime zooplussatilauksessa tulleet hiirulaiset eivät saaneet Aamosta ihan niin fiiliksiin, eivätkä haisseet kovin paljoa ihmisnenäänkään, tiedä sitten jos sattui huono valeriaanaerä... Saa nähdä millainen krapula Aamoksella on sunnuntaina, kun huumebileet lähti käyntiin jo aamusta.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Korjauksia

Jos kissat osaisivat lukea, ne olisivat varmasti järkyttyneitä joistain viime aikaisista postauksista. Blogissa on väitetty että kissat ovat leluja tuhoavia rikollisia, Nannan harrastusta repiä papereita on suuresti liioiteltu (osa papereista saa jopa olla rauhassa) jne... Ajattelin siis korjata vähän faktoja. Meidän kissamme rakastavat riehumista, jahtaamista ja leikkimistä, sekä ihan yleistä häröilyä, mutta ne ovat samalla aivan älyttömän kivoja ja helppoja. Kaikkien kanssa on mm. kohtuu helppo matkustaa:

Aada junavaunussa torkuilla

Kaikki ovat myös helppoja käsitellä: lääkkeiden anto, kynsien hoito ja monet muut toimenpiteet ovat nykyään suorastaan helppoja (kissojen pesuja tosin vielä harjoitellaan, mutta ei siitä sen enempää):

Aada chillailee manikyyrin jälkeen. Nyt ihmisen sukkahousut ovat taas turvassa...

Kissaperheessämme on saavutettu myös muka mahdoton juttu: noin kolmen neljän kuukauden harjoittelun jäkeen yksikään kissoista ei mene enää keittiön liedelle eikä tasoille. (Karvoja ei löydy tasoilta edes silloin kun olemme olleet poissa...)

Nanna saa hengata työpöydällä pikku avustajana, mutta keittiön tasoilla oleilu ei jostain syystä ole toivottua.

Jos kissat heräävät ennen ihmisiä, ne hengailevat keskenään. Nykyään saamme nukkua jopa viikonloppuisin niin pitkään kuin huvittaa. (Tämän saavuttaminen tosin vaati Aamoksen kanssa vähän treeniä, mutta nykyään onnistuu.)

En viitti herättää, kyl se aamiainen kohta tulee, on tullut aina ennenkin...

Kissamme eivät myöskään pissaile vääriin paikkoihin, huuda turhaan (paitsi Nanna kiimassa, mutta sehän on syystä), eivätkä ole aggressiivisia. Aika tyytyväinen saa siis olla meidän palleroihin, aikuisena otetut löytökissat voivat näemmä olla aika täydellisiäkin, vaikka eivät sitä kissan kehityksen kannalta tärkeää täydellistä kissalapsuutta saaneetkaan. Leikkaamaton itämainen kissakaan ei ole niin vaikea ja äänekäs kun voisi nettiä lukemalla kuvitella. Eli vaikka ihminen rikoskoplasta vitsailee, ei nää nyt kovin kauheita ole :)

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Sisustusvinkki kissaperheisiin

Oletko usein miettinyt miten siitä nurkassa jököttävästä kissanpuusta saisi vielä vähän nätimmän? Meidän kissojen mielestä ainakin kiipeilypuu kaipasi vähän jotain extraa. Tässä meidän vinkki: solmi vihreä pakettinaru puuhun! Silmiä hivelevän kaunista. Tällainen muovihirviö on just se mitä kiipeilypuu kaipaa tullakseen oikein kauniiksi osaksi sisustusta. Tämä idea lähti alunperin siitä että kissoja leikitettiin pakettinarulla kun kissat hengailivat puussaan:


Sitten ihmisten piti mennä puuhailemaan muita juttuja, mutta me keksittiin että narunhan vois sitoa puuhun niin kissat saa jatkaa leikkiä:


Kun pakettinarun sitoo niin että se sojottaa sekä ylös että alas, narun kanssa on kiva ottaa nyrkkeilymatsia tassulla, kun se vihreä juttu singahtaa aina takaisinpäin kun sitä lyö:



Lauantaina meillä kävi vieraita ja otin vihreän sisustuselementin pois puusta. Puuhkahäntäjengi eli Nanna ja Aamos olivat aika pettyneitä ja etsivät vain vihreää narua puustaan:

-Missä se on Aamos?
-En tiiä, tossa se oli aamulla... Epäilen ihmisiä.

Pakkohan naru oli sitten sunnuntaina solmia takaisin puuhun kauneutta huoneeseen tuomaan. Nyt kissatkin ovat taas tyytyväisiä:


Kaunista sinäkin kotiasi ja sido ympäriinsä pakettinaruja! Näyttää muuten niin nätiltä että...

lauantai 12. marraskuuta 2011

Vinkit viikonlopulle

Tässä meidän kissojen vinkit mukavan launtain viettoon. Aamuruoan jälkeen on terveellistä ottaa pienet nokoset:


Kun kissat rentoutuvat, ihmiset on hyvä lähettää ruoan hankintaretkelle. Koplan vinkki varsinais-suomalaisille: Turun keskustaan Tuureporinkadulle on avattu uusi eläinkauppa nimeltä Tassucat, jossa on pieni mutta vähän erilaisempi kuin tavis lemmikkikaupoissa oleva valikoima. Kaupasta löytyy vähän erikoisempia petejä ja muuta, mutta myös esim. Power of Nature kissankuivista ja koirien sekä kissojen barf-ruokaa kuten Muschin kana-ateriaa (jauhelihapakaste missä on lihan lisäksi jauhettuna myös luita ja ja sisäelimiä sekä lisäravinteet mukana). Me ei olla tuota joidenkin kehumaa kuivista itse kokeiltu, kun syödään toistaiseksi ainakin eri merkkiä, mutta kissojen lihapakasteiden hankintaa tuon kaupan saapuminen kyllä helpotti. Paikan pitäjä myös sanoi että toiveita valikoimista saa esittää ja he pyrkivät ne toteuttamaan. Suurin osa lemmikeille myytävistä jutuista on aina jotenkin niin rumaa tai samannäköistä (aina sitä hiton tekokarvaa) tai laadutonta (whiskas/pirkka/kitekat vehnäraksut), joten on kiva että jotkut haluavat kaupata lemmikeille vähän erilaistakin tavaraa...

Kuva Tassucatin facebook-sivuilta, niillä on Porissakin liike ja tämä kuva on sieltä, mutta aivan samalta näytti Turunkin liikkeen ikkuna.

Kun (kissan)ruokaostokset on tehty, voikin jo rentoutua ja keskittyä viikonlopun viettoon. Viimeisenä vinkkinä lauantain drinksuresepti, sekoittajana ikioma baarimestarimme Aada. Otetaan yksi rapinafoliopallo ja laitetaan se juomakuppiin. Tuloksena kiva vihreä drinkki, alkoholiton versio, sopii hyvin viikonlopun pimeneviin iltoihin nautittavaksi. (Voi olla tietenkin myrkyllinen, meillä ihmiset pilaavat aina bileet ja vaihtavat tässä vaiheessa vedet, jos vain huomaavat ahkeran baarimestarin työssään.)


Nuo foliorapinapallot ovat niin meidän kissojen suosikkeja, niitä vain saa aika harvoista eläinkaupoista. Aina kun löydän kaupan joka noita myy, ostan pienen varaston mukaan. Ei nuo kestä kovin monta kuukautta (varsinkaan kun niitä dippaillaan veteen), mutta ovat melkein parasta viihdettä mitä noin viidelläkymmenellä sentillä eläinkaupasta mukaansa saa... 

torstai 10. marraskuuta 2011

Kynnestä asiaa

Olen huomannut että kissamaailmassa on kaksi koulukuntaa: ne jotka leikkaavat kissansa kynnet ja pitävät sitä ihan normaalina kissanhoitorutiinina, sekä ne joille ei tulisi mieleenkään tehdä kissalle manikyyriä. Itse kuulun tuohon ensimmäisen porukkaan. En pidä kynsienleikkuuta minään pakollisena hoitona, esim. jos meidän kissat olisivat puolivillejä tai hyvin arkoja, en käyttäisi energiaa kynsienleikkuun opettelemiseen. Meidän kohtuu helposti käsiteltävillä kissoilla manikyyrihetket ovat itselleni ihan itsestäänselvyys.

Kieli keskellä suuta ihminen, nyt on tärkeät kynnet leikattavana!

Kynsienleikkuusta on paljon hyötyä, ensinnäkin kissojen oma turvallisuus. Nämä ovat sellaisia tänttähääriä, että painimatseja ja yleistä kiipelypuussa riekkumista katselee turvallisimmin mielin vähän lyhyemmillä kynsillä. Tulee vähemmän vaaratilanteita ja painihaavoja. Ihmisillekin leikatut kynnet ovat mukavia. Varsinkin Aamos tykkää leipoa sylissä, ja kuusikiloinen kolli leipomassa reittä koko voimallaan sekä terävillä kynsillä, on aika kivuliasta rakkautta.

Manikyyri on ihan ok, mutta voisin ottaa kans hieronnan. Vaikka masuhieronnan...

Kynsien ja tassujen käsittelemiseen opettamisesta on myös muuten hyötyä, jossain vaiheessa kissan elämää joutuu niitä kynsiä tai tassuja todennäköisesti kuitenkin härkkimään. Meidän edesmenneellä kissalla alkoi vanhempana kulua kynnet niin hitaasti, varsinkin se ylin kynsi, että niitä oli pakko leikata jottei kynsi kasvaisi kiinni ihoon. Vaikka nämä meidän kissat nuoria ja liikkuvaisia ovatkin, tuntuu että niiden kynnet vasta hitaasti kuluvatkin. Johtuu ehkä myös meidän kämpän lattiamateriaalista. Vaalea koivu, kaunista katsoa, helevetin huono valinta lemmikkikodissa... Pehmeys on tuossa lattiassa sitä tasoa että tuntuu että ihmisten kantapäistäkin meinaa jäädä jäljet.

Aada tykkää huomiosta niin paljon, että jää usein kehräämään syliin manikyyrin jälkeen...

Meidän kissoja tarkkailemalla olen sitä mieltä, että kaikki kissat jotka antavat nostaa itsensä syliin, saa ihan hyvin opetettua kynsien leikkuuseenkin. Myös aikuisena. Aamos ja Aada ovat opettaneet kissankäsittelystä itselleni aika paljon. Esim. koirathan usein totutetaan hoitotoimenpiteisiin pikkuhiljaa ja siedättämällä. Kissat ovat niin paljon pienempiä, että helposti ne vaan käärii pyyhkeeseen tai ottaa kainaloon ja alkaa toimia voimaa käyttäen. Meidän kotikissojen kanssa itselläni syttyi joku lamppu päässä, haluan että kissat luottavat minuun mahdollisimman paljon, miksi siis tehdä pahalla kun voi tehdä hyvälläkin. Meidän kotikissoilla on niin paljon jo huonoja kokemuksia ihmisistä, nyt ne luottavat meihin joten miksi pilata sitä tappelemalla kynsienleikkuun (tai muiden hoitotoimenpiteiden) kanssa. Joskus joutuu tekemään esim. terveys tai lääkejuttuja pakolla kun ei ole aikaa totuttaa, joten itse haluan nämä arkijutut hoitaa sitten hyvällä.

Siinä vaiheessa kun raksupalkkio tulee esiin, manikyyriin on suorastaan jono.

Aada oli ja on suoraan sanoen maailman helpoin käsiteltävä, joten Aadan manikyyrit sujuivat aika hyvin alusta lähtien. Aluksi Aada sai namin joka tassun jälkeen, nykyään Aada saa rapsutuksia sekä raksuja jos niitä on ulottuvilla. Aamos oli vähän haastavampi opetettava, Aamokselle pitkäaikainen tassujen räplääminen oli selvästi ikävää ja vähän ehkä pelottavaakin. Kuukausien harjoittelun jälkeen Aamoksen kynsien trimmaus onnistuu nykyään noin parissa minuutissa. Kuukaudet voivat tuntua pitkältä ajalta harjoitella, mutta koko kissan elämässä se on loppujen lopuksi tosi lyhyt aikaa. Aloitin Aamoksen kanssa totutuksen ihan siitä että pidin kissaa sylissä selällään (mielestäni helpoin leikkuuasento sekä kissalle ja ihmiselle), ja pidin tassusta kiinni. Pikkuhiljaa etenin siihen että leikkasin aina vain yhden tassun yhdellä istumalla. Jos Aada ja Nanna saavat pusun päälaelle ja rapsutukset sekä satunnaisen raksun yhteistyöstään, Aamoksen kanssa menee vieläkin välillä kynsienleikkuussa sellainen kourallinen raksuja.

Välillä manikyyrissä ollaan niin relana, että meinataan nukahtaa...

Itse en ole ymmärtänyt ikinä sitä joidenkin ihmisten asennetta että kyllä elukan pitää jotain tehdä ilman palkkiota. Kyllähän ihmisiäkin palkataan hyvästä suorituksesta, miksei siis eläimiä. Ei ne rakkaudesta ja raksuista pilalle mene... Mutta olenkin itse tällainen kukkahatustani ylpeä kukkahattutäti joissain (kissa)asioissa. Paljon olen kyllä saanut hyvää tarkoittavia neuvoja tuttavapiiristä kynsienleikkuuta koskien. Mm. sellaisen neuvon että kun kissan kynsiä aletaan leikkaamaan, niin sitten ne kaikki leikataan vaikka kissa kuinka rimpuilisi. Jos olisi tuotakin neuvoa noudattanut silloin ekalla kerralla Aamoksen kynsiä leikatessa, olisi varmaan aika muikeat arvet omissa käsissä. Aamos on kuitenkin vahva ja rimpuilemisen osaava kissa. Meillä kynsienleikkuu tehtii kissojen ehdoilla edeten, ja se sujuu nykyään kuin vettä vaan. Usein korostetaan että kissat pitää pienestä asti totuttaa johonkin asioihin, mutta kyllä ne aikuisenakin oppivat. Aamoksen kanssa meni se muutama kuukausi, mutta oppivat. Katukollikin tykkää manikyyristä, kunhan raksuja tulee:

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Koplan niksipirkka: lelu kissoille

Seuraava juttu ei ole herkille, eikä varsinkaan kasvissyöjille joita liha yököttää. Kaikille muille tässä tulee meidän päivän niksimme, miten saada halpa ja hyvä kissanlelu. Otetaan yksi makkara, merkillä ei ole väliä, mutta veikkaisin että kissat eivät tykkää kovin mausteisista kuten chorizosta, HK:n siniset ja perusmakkarat käyvät varmasti paremmin. Kuoritaan liha ja heitetään kuori kokonaisena kissoille. Tuloksena viihdettä ja mahtavat makkaramaan metsästäjät eli Aada ja Nanna, joille löytyi uusi lempi lelu. Makkarankuorta ei syöty, mutta kanniskeltiin ympäri asuntoa ennen kuin ihmiset heittivät saaliin roskiin. Riski tässä lelussa kyllä on, jos asunto alkaa haista makkaralle kissojen leikkien jälkeen, emme ota mitään vastuuta...

Tää on mun ja kannan sen turvaan keittöstä.

Kissaperinteen mukaisesti kannan sen tottakai olkkarin matolle ihmisiä ilahduttamaan.

Hups, tippusis.

Loppuun vielä maailman huonolaatuisin video Nannan makkaran saalistuksesta.






Aina välillä sitä unohtaa miten helpolla kissojen elämään saa vähän viihdettä ja actionia. Kiireisen viikon lomassa tämä on välillä sitä meidän kissojen arkiaktivointia, niin helppoa ihmiselle, mutta kissat tykkäävät ja touhuavat mukana. Eivätkä kato makkarankuori leikkejä pahalla :D

maanantai 7. marraskuuta 2011

Opettajan kootut selitykset

Kolmen koplan ihminen, 24h ammatiltaan kissojen viihdyttäjä, päiväammatiltaan opettaja, pitää yhteistyössä Nannan kanssa blogimme lukijoille pienen testin. Päivän monivalinta: miksi emme harjoittele sanastotehtäviä just ensi tunnilla, valitse oikea selitys kolmesta vaihtoehdosta.

a) Kissa söi open paperin.

Nanna ja rikospaikka.

b) Kissa repi, raateli ja täydellisesti tuhosi open paperin.



c) Meillä asuvan pienen apuopen nimeltä Nanna mielestä kirjasta löytyy parempiakin harjoituksia, joissa erilaisia fraaseja harjoitellaan huomattavasti monipuolisemmin, joten tätä harjoitusta on ihan turha tehdä.

Hmmm, ihan liian helppoja tehtäviä!

Sanoisin että tehtäväpaperi myös haisee väärälle.

Oikea vastaus by Nanna: tietenkin c. Nanna-ope kiittää testiin osallistumisesta, over and out! Muistakaa tehä läksyt tai tulee satikutia ja raksusakkoja!



Ps. Viimeinen kuva oli näky joka odotti kotiin tullessa, muut kuvat otettiin kun vahinko oli jo tapahtunut. Ei se tietty mikään todella tärkeä paperi ollutkaan, pikku harjoitus vaan. Super tärkeät paperit opin kauan sitten laittamaan kaappiin ja laatikkoihin.