maanantai 28. marraskuuta 2011

Juopot kissankasvattajat ja muuta näyttelyssä kuultua

Kissanäyttelyissä on paljon erilaisia ihmisiä ja niissä on tärkeää säilyttää huumorintaju. Usein ihmiset tulevat juttelemaan ja se on tosi mukavaa, tulee pitkään päivään vähän tekemistä. Moni kävijä huomasi että meillä on häkissä sekä itämainen että kotikissoja, joten monet itämaista harkitsevat tulivat juttelemaan siitä että miten meidän kissat tulevat toimeen, kun hekin harkitsevat itistä ja ennestään on kotona maatiaisia. Ja mielelläni sitten juttelinkin kolmesta kaveruksesta. Kivan juttelun lomassa välillä tulee sitten toisenlaistakin tekstiä, sekä yleisöstä että näyttelyväeltä. Osa jutuista joita kuulee saattaa naurattaa heti, osa ehkä vasta myöhemmin... Tässä viime lauantain helmet, ajattelin jakaa ne jos saisivat muutkin nauramaan. Itsekin naureskelin näille, osalle tosin jälkikäteen:

1. Siis tosi monet nää kissankasvattajat haisee ihan viinalle, aika juoppoja.
Tätä jäin miettimään, en tietenkään tiedä varmasti, mutta jotenkin en usko että kovin moni kasvattaja ryyppää näyttelyissä. Sitten tajusin: kasvattajilla on useimmiten mukana kissoja eri talouksista, joten hygeniasyistä he desinfioivat koko ajan käsiään. Käsidesissä on voimakas alkoholin tuoksu= kasvattajat haisevat usein alkoholille. Näin ne juorut kissapiireissä lähtevät liikkeelle :D

2. Ei toi mikään kotikissa ole, selvä rotukissa toi valkoinen. 
Meillä oli kissojen kangashäkin päällä kyltit joissa luki rodut (eli itämainen pitkäkarva ja kotikissat), silti kuulin koko ajan että hei tossa on tollainen norjalainen metsäkissa, ihan kuin se naapurin Penan katti. Joku näyttelykävijä tiesi olevansa neloskategorian kissojen rivistössä ja kyseli ihmetellen että miten noi itämaiset pitkäkarvat ovat noin kookkaita, vai onko se balineesi kun on valkoinen... Aika hyvin mielestäni sekoittaa Aamos itämaiseen. Pitää askarrella Aamokselle sellaine A4-paperi jossa lukee: ei ole maine coon, norski tai siperian kissa, on KOTIKISSA, tullut meille aikuisena löytökissana, joten turha tulla väittämään sitä miksikään rotukissaksi, ja sitä paitsi kotikissakin on aivan yhtä arvokas kuin rotukissa.

3. Nannan väritys ei ole kiva. Ja kotikissat on arkisia.
Kaksi ihmistä, joista toinen oli ihan nelosen kissoja kasvattava, halusi tulla minulle erikseen kertomaan että ei välitä tabbyitiksistä, koska raidallisuus tekee niistä arkisen ja kotikissan näköisiä. Siis kyllähän kaikilla on varmaan omat suosikkivärityksensä, mutta miksi helkkarissa tulla kertomaan niistä minulle? Meillä on häkissä yksi tabby ja kaksi kotikissaa, joten selvästikin pidän tabbyja ihanina ja kotikissoja kaikkea muuta kuin arkisina.

4. Syökö tää sormet?
Kysymyksen esitti assari, joka katseli hiljaista ja rauhallista Aamosta sen odotellessa paneeliin menoa. Tästä nyt olen varmaan herkkis itse kun edes kiinnitin asiaan huomiota, mutta kotikissoilla tärkein arvosteluperustelu on luonne, joten ei tietenkään se syö kenenkään sormia, ei sellaiset kotikissat pääse paneeliin. Just tällaisten kommenttien takia pyysin Aamoksen kantajaksi kokeneen assarin, joka osasi ja uskalsi käsitellä kissoja, myös niitä kotikissoja, ilman kysymyksiä. Sormiensa puolesta pelkäävien assareiden ei tartte Aamokseen edes koskea.

Onneksi nuo kommentit olivat niitä poikkeuksia ja eniten kuulin sitä mitä suoraan sanottuna kissanäyttelyissä kannattaakin sanoa (ja muut mölyt pitää mahassaan), eli onpa teillä ihania kissoja :)

Loppuun vielä lisää kuvia meidän lauantain kisaajien poseerauksista:

Ensin myhäilevä Aamos. Joka syö vain kanaa, ei ihmisten sormia.

Sitten epäonnistuneita yrityksiä Nannan ja Aamoksen yhteiskuvista: Nanna yrittää syödä oman ruusukkeensa.

Sitten Nanna yritti syödä Aamoksen ruusukkeen.

Kun ruusukkeet poistettiin kuvista ettei Nanna tuhoa niitä, tuli tällaisia kuvia. Nannan naama näyttää kuvassa siltä että Aamos on juuri pieraissut...

9 kommenttia:

  1. On kyllä mainio ilme Nannalla tuossa viimeisessä kuvassa ;)

    VastaaPoista
  2. Kyllä näitä erikoisia kohtaamisia sattuu varmasti kaikkien näytteilleasettajien kohdalle. Uskoisin kuitenkin että nimenomaan itikset, persialaiset, rexit ja sfinx-kissojen omistajat saavat kuulla eniten näitä ajatuskukkasia. Näiden rotujen edustajat kun "valtavirrassa" koetaan ehkä eniten erikoisiksi ja vieraiksi.

    Tokihan en itsekään pidä kaikista roduista enkä värityksistä, mutta mieleeni ei tulisikaan mennä kyseisen "merkkisen ja mallisen" kissan omistajalle erikseen siitä kertomaan ja pahoittamaan siten hänen mielensä. Eli siinä suhteessa pidän varsin erikoisena tapauksena että tullaan ihan nenätysten sanomaan että "pidän kissojasi vähän tavanomaisina ja tylsän värisinä".

    Oma rotu aby taas ei aiheuta juurikaan negatiivisia tunteita vaan enemmänkin ihmetystä. Sillä periaatteessa kissa näyttää yksiväriseltä, mutta ei ole kuitenkaan sitä. Omasta mielestäni abyn kauneimpia piirteitä on juuri se tasapainoisuus; mikään piirre ei ylikorostu, vaan koko paketti on varsin kompakti ja kehrää ihanasti aina silitettäessä :D

    VastaaPoista
  3. Leea: Hyvä että on muidenkin mielestä hassu ilme, kaikki valokuvaussessiot ei aina mee ihan putkeen kyllä :D

    L-L: Se on just outoa, mikä ihme saa ihmiset möläyttään näitä päin naamaa? Toi Nanna näyttää värityksineen kotikissoilta kommentille osasin nauraa vasta kotona. Aika hyvin oon kumminkin Nannan ja Aadan toistaiseksi erottanut toisistaan vaikka Nannan väritys kotikissamainen onkin :D

    Itse muuten jäin ihailemaan erityisesti hopea-abyja lauantaina, niiden turkki vasta jännä onkin. Oli pakko ihan tuijottaa, ja niin teki mieli kääntää sitä karvaa ja katsa juuresta, vaikkei tietty muiden kissoja voi lääppimään mennä... Vaikka siis totta kai Lotankin turkki oli upea :D

    VastaaPoista
  4. No olipa höhliä kommentteja!
    Sitäpaitsi raidalliset itämaiset ovat mielestäni niin kovin kauniita, mutta olen tietysti puolueellinen... :D

    VastaaPoista
  5. Taas on ihmisillä suu käynyt ajatusta nopeammin :D

    Sen ymmärrän hyvin, jos joku käy sanomassa, että "ihanan värisiä" tai "tää on mun lempirotu". Jopa Aamoksen "kehumisen" rotukissaksi ymmärrän sikäli, että monet pitävät maatiaista (turhaan) arvottomana, mutta ketä se oikein palvelee, että käydään ilmoittamassa juuri ne päinvastaiset mielipiteet? Lapsellista.

    VastaaPoista
  6. Mä mietin mitäköhän kommentteja saa eurooppalaisten kasvattajat. Jotenkin "miks maksaa kissasta noin paljon ku saa samanlaisen ilmaseks" tulee mahdollisuutena mieleen.
    No ehkä tulevaisuudessa pääsen sellaisia ihmisiä valistamaan :P

    VastaaPoista
  7. No voi huh, huh mitä juttuja! Enpä tiedä mitä itse olisin tehnyt tai vastannut moisiin.

    VastaaPoista
  8. Snabelbacka: Raitapöksyt on parhaita :D

    ella: Juu siis moni tulee ihan kehumaankin, mutta ehkä toi näyttelypäivä on niin väsyttävä että näytteilleasettajat välillä möläyttelevät ja jotkut kävijät ajattelevat taas että kissat ovat vain joitain näyttelykaluja, tajuamatta että jokaiselle pikku kissillä siellä on perhe...

    KittyCatCat:Pokerinaama vaan valmiiksi :)

    Naukulan mamma: Itse siinä kiireessä ja väsyneenä en varmaan vastannut yhtään mitään, hymyilin vaan ja olin että jep jep :D

    VastaaPoista
  9. No jopa tulee kummallista kommenttia, kun alkoholisteiksikin melkein leimataan. :) Kissanäyttelykin voi näköjään olla herkkähipiäiselle rankka paikka, kun tulee vaikka mitä sanomista. Varmasti muuten onkin niin, ettei siinä tilanteessa moni ajattele, että nämä kissat ovat ihan oikeasti jonkun perhettä.

    VastaaPoista