torstai 10. marraskuuta 2011

Kynnestä asiaa

Olen huomannut että kissamaailmassa on kaksi koulukuntaa: ne jotka leikkaavat kissansa kynnet ja pitävät sitä ihan normaalina kissanhoitorutiinina, sekä ne joille ei tulisi mieleenkään tehdä kissalle manikyyriä. Itse kuulun tuohon ensimmäisen porukkaan. En pidä kynsienleikkuuta minään pakollisena hoitona, esim. jos meidän kissat olisivat puolivillejä tai hyvin arkoja, en käyttäisi energiaa kynsienleikkuun opettelemiseen. Meidän kohtuu helposti käsiteltävillä kissoilla manikyyrihetket ovat itselleni ihan itsestäänselvyys.

Kieli keskellä suuta ihminen, nyt on tärkeät kynnet leikattavana!

Kynsienleikkuusta on paljon hyötyä, ensinnäkin kissojen oma turvallisuus. Nämä ovat sellaisia tänttähääriä, että painimatseja ja yleistä kiipelypuussa riekkumista katselee turvallisimmin mielin vähän lyhyemmillä kynsillä. Tulee vähemmän vaaratilanteita ja painihaavoja. Ihmisillekin leikatut kynnet ovat mukavia. Varsinkin Aamos tykkää leipoa sylissä, ja kuusikiloinen kolli leipomassa reittä koko voimallaan sekä terävillä kynsillä, on aika kivuliasta rakkautta.

Manikyyri on ihan ok, mutta voisin ottaa kans hieronnan. Vaikka masuhieronnan...

Kynsien ja tassujen käsittelemiseen opettamisesta on myös muuten hyötyä, jossain vaiheessa kissan elämää joutuu niitä kynsiä tai tassuja todennäköisesti kuitenkin härkkimään. Meidän edesmenneellä kissalla alkoi vanhempana kulua kynnet niin hitaasti, varsinkin se ylin kynsi, että niitä oli pakko leikata jottei kynsi kasvaisi kiinni ihoon. Vaikka nämä meidän kissat nuoria ja liikkuvaisia ovatkin, tuntuu että niiden kynnet vasta hitaasti kuluvatkin. Johtuu ehkä myös meidän kämpän lattiamateriaalista. Vaalea koivu, kaunista katsoa, helevetin huono valinta lemmikkikodissa... Pehmeys on tuossa lattiassa sitä tasoa että tuntuu että ihmisten kantapäistäkin meinaa jäädä jäljet.

Aada tykkää huomiosta niin paljon, että jää usein kehräämään syliin manikyyrin jälkeen...

Meidän kissoja tarkkailemalla olen sitä mieltä, että kaikki kissat jotka antavat nostaa itsensä syliin, saa ihan hyvin opetettua kynsien leikkuuseenkin. Myös aikuisena. Aamos ja Aada ovat opettaneet kissankäsittelystä itselleni aika paljon. Esim. koirathan usein totutetaan hoitotoimenpiteisiin pikkuhiljaa ja siedättämällä. Kissat ovat niin paljon pienempiä, että helposti ne vaan käärii pyyhkeeseen tai ottaa kainaloon ja alkaa toimia voimaa käyttäen. Meidän kotikissojen kanssa itselläni syttyi joku lamppu päässä, haluan että kissat luottavat minuun mahdollisimman paljon, miksi siis tehdä pahalla kun voi tehdä hyvälläkin. Meidän kotikissoilla on niin paljon jo huonoja kokemuksia ihmisistä, nyt ne luottavat meihin joten miksi pilata sitä tappelemalla kynsienleikkuun (tai muiden hoitotoimenpiteiden) kanssa. Joskus joutuu tekemään esim. terveys tai lääkejuttuja pakolla kun ei ole aikaa totuttaa, joten itse haluan nämä arkijutut hoitaa sitten hyvällä.

Siinä vaiheessa kun raksupalkkio tulee esiin, manikyyriin on suorastaan jono.

Aada oli ja on suoraan sanoen maailman helpoin käsiteltävä, joten Aadan manikyyrit sujuivat aika hyvin alusta lähtien. Aluksi Aada sai namin joka tassun jälkeen, nykyään Aada saa rapsutuksia sekä raksuja jos niitä on ulottuvilla. Aamos oli vähän haastavampi opetettava, Aamokselle pitkäaikainen tassujen räplääminen oli selvästi ikävää ja vähän ehkä pelottavaakin. Kuukausien harjoittelun jälkeen Aamoksen kynsien trimmaus onnistuu nykyään noin parissa minuutissa. Kuukaudet voivat tuntua pitkältä ajalta harjoitella, mutta koko kissan elämässä se on loppujen lopuksi tosi lyhyt aikaa. Aloitin Aamoksen kanssa totutuksen ihan siitä että pidin kissaa sylissä selällään (mielestäni helpoin leikkuuasento sekä kissalle ja ihmiselle), ja pidin tassusta kiinni. Pikkuhiljaa etenin siihen että leikkasin aina vain yhden tassun yhdellä istumalla. Jos Aada ja Nanna saavat pusun päälaelle ja rapsutukset sekä satunnaisen raksun yhteistyöstään, Aamoksen kanssa menee vieläkin välillä kynsienleikkuussa sellainen kourallinen raksuja.

Välillä manikyyrissä ollaan niin relana, että meinataan nukahtaa...

Itse en ole ymmärtänyt ikinä sitä joidenkin ihmisten asennetta että kyllä elukan pitää jotain tehdä ilman palkkiota. Kyllähän ihmisiäkin palkataan hyvästä suorituksesta, miksei siis eläimiä. Ei ne rakkaudesta ja raksuista pilalle mene... Mutta olenkin itse tällainen kukkahatustani ylpeä kukkahattutäti joissain (kissa)asioissa. Paljon olen kyllä saanut hyvää tarkoittavia neuvoja tuttavapiiristä kynsienleikkuuta koskien. Mm. sellaisen neuvon että kun kissan kynsiä aletaan leikkaamaan, niin sitten ne kaikki leikataan vaikka kissa kuinka rimpuilisi. Jos olisi tuotakin neuvoa noudattanut silloin ekalla kerralla Aamoksen kynsiä leikatessa, olisi varmaan aika muikeat arvet omissa käsissä. Aamos on kuitenkin vahva ja rimpuilemisen osaava kissa. Meillä kynsienleikkuu tehtii kissojen ehdoilla edeten, ja se sujuu nykyään kuin vettä vaan. Usein korostetaan että kissat pitää pienestä asti totuttaa johonkin asioihin, mutta kyllä ne aikuisenakin oppivat. Aamoksen kanssa meni se muutama kuukausi, mutta oppivat. Katukollikin tykkää manikyyristä, kunhan raksuja tulee:

9 kommenttia:

  1. Kiinnostava kynsikatsaus!

    Meillä mies leikkaa säännöllisesti kissojen kynnet (minä olen kokeillut kerran, kissat olivat hämmästyneitä: ei se oo sun homma!), eivätkä ne saa kuin silityksiä ja kehuja palkaksi. Cisua ei voi lahjoa ruoalla, tai ei ainakaan nirsona pikkuisena voinut, niin ovat sitten jääneet herkuitta. Yleensä kynnet leikataan yhden käsittelyn aikana, mutta jos oikein rimpuilevat, niin pääsevät välillä vapaaksi.

    Juuri juteltiin kynnenleikkuusta, että siihenkin voi tottua. Pienenä Cisusta nimittäin lähti sellaista "pelon hajua" kynsiä leikatessa - joko leikkaamisen tai tiukan syliotteen takia - mutta eipä lähde enää. Se ei myöskään enää ulvo vihaisena manikyyriin jouduttuaan. Toto on ollut aina rauhallisempi tapaus tässäkin asiassa.

    Mielestäni sisäkissojen kynnet kyllä kannattaa leikata, mikäli vain mahdollista. Meilläkin on monta raapimapaikkaa, mutta silti ne kynnet kasvavat niin pitkiksi, että häiritsevät kissoja tai ihmisiä. Olen kyllä törmännyt tuohon ajatukseen, että luonto hoitaa - no samojen ihmisten mielestä kissan pitäisi käydä itse luonnossa vapaasti hoitamassa se kynsien teroitus, mutta eipä meidän lellikissat saa sitäkään tehdä...

    VastaaPoista
  2. Meilläkin leikataan kynnet pääasiassa ihmisten mukavuus syistä. Monesti meillä esim. Topi makoilee sylissäni, kunnes mies tulee kotiin ja sitten on kiire moikkaamaan ja jalassani on kynnen jäljet. Toki myös kaverikissa on paremmassa turvassa.

    Meillä aloitettiin leikkausopettelu katkarapulahjonnalla. Joka kynnen jälkeen sai palan katkarapua, jotta tulisi kivoja mielleyhtymiä. Nykyään leikkaan kynnet niin, että kissa joko on puoliunessa tai otan vaan syliin ja leikkaan kynnet. Topi on jo aika helppo tapaus. On kai tajunnut, että kiltisti olemalla pääsee nopeammin pois.

    VastaaPoista
  3. Pitihän se arvata, että teillä kynsienleikkuukin on oikea söpöyden ylistys :) Ihania karvamassuja <3

    Meilläkin leikataan kynsiä, mutta toimitus ei ole niin ihana kuin teillä. Unna ei viihdy sylissä "vangitussa" asennossa kuin hetken (esim. lintubongaus ikkunasta), joten nostan vain tytyn etuosan maasta ja leikkaan etukäpälien kynnet välillä raksupalkiten. Tuutti tuntee olonsa kai turvallisemmaksi, kun saa pitää pepun maassa, joten en sitä turhaan ole tuossa nostellut. Takakäpälien kynnet kuluvat muutenkin tarpeeksi, eivätkä ole koskaan ehtineet "koukkuuntua".

    Tätilässä leikataan kynsiä säännöllisen harvakseltaan. Lyyti antaa tietenkin leikata kyntensä, vaikka miten olisi. Vappukin viihtyisi sylissä, mutta kammoaa kaikkia sylissä tehtyjä hoitotoimenpiteitä (todennäköisesti siksi, että tuovat mieleen lääkkeet). Homma sujuu, kun kissa saa kellotella selällään maassa ja vastaanottaa masurapsuja leikkuun aikana. Eikä silloin ole väliä vaikka leikattaisiin takakäpälistäkin, kehräys vain kuuluu :)

    VastaaPoista
  4. Meillä ei koskaan ole Liljan kynsien kanssa ollut mitään ongelmaa, mutta Esyltä otettu Jasper on aiheuttanut vähän päänvaivaa. Jasper kun ei tykkää yhtään olla sylissä eikä varsinkaan siitä, että tassuihin kosketaan. Olen onnistunut etutassuista leikkaamaan joskus kynsiä vähän, kun Jasper nukkuu. Onneksi sillä nuo kynnet eivät edes kasva kauhean pitkiksi.

    VastaaPoista
  5. Oiskin noin helppoa :-) Meillä mustalta neidolta tulee definitely no, joten hänen kynnet leikataan vain kun käydään muutenkin vetskulla. Hra Harmaan kynsiä taas ei ole tarvinnut leikata, koska hän on hyvin jumpannut pitkin ylös alas raapimapuutaan. Neito ei käytä puuta juuri ollenkaan, eikä varsinkaan kiipeie niin että takajalkojen kynnetkin kuluisivat :-( Lattialta kuuluu vaan nak-nak kun neiti kävelee, tietää hyvin kumpi kissa on menossa/tulossa.

    VastaaPoista
  6. Jenni: Heh, meillä kissat taas varmaan saisivat slaagiin jos mies alkaisi niiden tassuja räpläämään :) Mies saa korkeintaan jakaa niitä palkintonameja Aamokselle kynnenleikkuun lomassa ja vauhdikkaassa tahdissa...

    KittyCatCat: Juu vähemmän käy vahinkoja kaikille kun kynnet on kuosissa.

    Ella: Ja tässä on vaan osa kuvista, en viitsinyt jokaista karvamassukuvaa laittaa vaikka houkutus oli suuri :D Hyvä että teilläkin kuitenkin raksut ja rapsut auttavat kynsihuollossa :)

    Jutta: Aamoksellahan on kans Jasperin kanssa varmaan sama tausta, aikuisena tullut löytöeläin jota ei ole ikinä totutettu kynsienleikkuuseen. Pikkasena kissavauvana manikyyriin totutettu Nanna on tietysti sikahelppo Aamokseen verrattuna, mutta kyllä Aamoskin treenaamisen jälkeen suostuu, jos raksuja tulee. Sellainen parin sekunnin väli on Aamoksen mielestä sopiva palkkausväli :D

    Zepa: Voi Mustaa, eikö edes sydän tai muu erikoisherkku suostuttaisi neitoa manikyyriin? Tietty jos kissa ei suostu nostettavaksi tai sekuntiakaan kiinni pidettäväksi, on harjoittelun aloittaminenkin aika vaikeaa... Meillä olen ollut usein kiitollinen Aamoksen ja Aadan ruoka-ahneudesta, helpottaa suuresti kaiken uuden oppimista ja pelottaviin asioihin totuttelua, kun nää raksupossut motivoituu niin helposti... Vähän raksua nasuun niin Aamoksen jättipelot aina pienenee :)

    VastaaPoista
  7. Hyvä postaus! Niin suloisia karvamassuja ja että ihan jonokin muodostuu! Vakuuttavaa toimintaa Saara!

    VastaaPoista
  8. Kiitos, pakko varmaan joskus julkaista muutkin kuvat meidän leikkuuoperaatiosta kun muitakin karvamassufaneja löytyy :)

    VastaaPoista
  9. Meillä kani alistuu täysin, mutta kissat vastustelevat. Homma hoidetaan kuitenkin.

    VastaaPoista