lauantai 19. marraskuuta 2011

Lauantain huumaa

Ollaan miehen kanssa joskus ihmetelty ja naureskeltu kun meidän kämppää lähellä oleva baari aukaisee ovensa lauantaisin siinä yhdeksältä aamulla ja innokas asiakaskunta odottaa heti viis vaille oven takana että milloin pääsee lauantaioluille. Aamos päätti ottaa naapurustostaan mallia ja aloitti jo kymmenen maissa lauantain päihtymisen. Ei tosin oluella, eikä edes kissanmintulla, vaan Aamoksen omalla suosikkihuumeella eli valeriaanalla. Parista valeriaanalelusta valikoitui tällä kertaa valkoinen haisulihiiri käyttöön:

Hiirtä on kiva potkia.

Aamos tykkää myös pestä hiirulaista.

Ja pureskella sen pitkää kivaa häntää.

Välillä rakasta hiirtä vaan halaillaan.

Erityisesti poskea vasten...

Tällainen hiirihän löytyy monelta blogikissalta, Minniltäkin, eikä ihme kun on se vaan niin hyvä. Itse pidän hiirulaisen yksinkertaisesta ja riisutusta ulkonäöstä, aika harvinaista kissanlelujen glitterneonväri maailmassa. Hiiren pitkä häntä on myös kissojen suosikki ja hännällä on helppo leikittää kissaa. Tosin viime zooplussatilauksessa tulleet hiirulaiset eivät saaneet Aamosta ihan niin fiiliksiin, eivätkä haisseet kovin paljoa ihmisnenäänkään, tiedä sitten jos sattui huono valeriaanaerä... Saa nähdä millainen krapula Aamoksella on sunnuntaina, kun huumebileet lähti käyntiin jo aamusta.

5 kommenttia:

  1. Mahtavat huumebileet! Hiirtään halaileva rakkaus-Aamos on kerrassaan suloinen karvapaketti.

    Meillä Unna yleensä siirtyy kovasta kamasta lievempiin huumeisiin, kuten villasukkiin ja lapasiin ensimmäiset tötsyt otettuaan. Ehkä tämä on ratkaisu myös krapulaan?

    Toteanpa vielä kerran: psykedeelistä menoa, jotta hakutuloksenne pysyvät miellyttävän värittyneinä ;D

    VastaaPoista
  2. Voi että olisi hauska katsella Minniäkin tuollaisessa tilassa - halailemassa eikä vain kurittamassa hiirtä :)

    VastaaPoista
  3. Paavokin tänään ensimmäistä kertaa elämässään innostui kissanmintusta! :) Ehkä pitäisi hankkia tollainen hiirukin meille.

    VastaaPoista
  4. Me ostettiin kerran sellainen tosi monivärinen hiiru, jossa oli kaikenlaista väriä pinkistä vihreään. Eihän se kyllä sitten Liljalle kelvannut, vähän vaan ensin tassulla kokeili ja sitten se jäi. Eikä oikein kelpaa vieläkään. Ilmeisesti Liljakin tajuaa, että ei ne hiirut tuon värisiä ole. :D Valkoiset, harmaat ja mustat on parhaita ja ne kyllä sitten kelpaa kissoillekin.

    VastaaPoista
  5. ella: Kiitti, kohta meillä on huumeratsia ovella :D Välitän Unnan krapulaeston vinkin Aamokselle.

    Minni: Voi minniä, oletteko muuten ikinä saaneet kokeiltavaksi kotona kasvatettua kissanminttua tai valeriaanaa? Meillä kissat reagoi niihin parhaiten, Aamos ei lelujen kissanmintusta välitä, on vissiin liian tehotonta...

    Heidi: Juu kannattaa kokeilla, tossa taitaa olla tosin sitä valeriaanaa, ehkä siihenkin reagoidaan :) Meillä parhaat reaktiot on tulleet kissanäytetelyistä ostetuista ihmisten itse tekemistä minttu ja valeriaanaleluista, kai niissä on yrtit tuoreempia. Eli jos joskus näyttelyihin eksytte kannattaa ostaa niitä rotupöytien leluja.

    Jutta: Lilja on selvästi siis tyylistään tarkka kissa, enemmän tykkää minimalistisista leluista kuin kaiken maailman sateenkaarista :D

    VastaaPoista