perjantai 29. huhtikuuta 2011

Kissojen seikkailuvideo

Nannan jalka on lähes parantunut, turvotuskin on melkein kokonaan kadonnut, joten sen kunniaksi kissojen seikkailuvideo. Yhdellä ihmisellä oli pääsiäislomalla ylimääräistä aikaa, tietokoneessa macin iMovie-ohjelma ja minimaaliset tietokonetaidot. Tästä yhdistelmästä syntyi video kissojen leikkimisestä keittiössä, kuvattu vanhalla pokkarilla, mutta vauhdikkuus ja Aamoksen suuri rakkaus pumpulipuikkoja kohtaan toivottavasti välittyy. Kolmen ihmisen nauru kissojen leikkiessä oli sellaista kuunneltavaa että ne äänet on poistettu ja laitettu musiikkia tilalle (jos haluaa katsoa videon isompana kannattaa klikata videota):



Hauskaa ja vauhdikasta vappua!

torstai 28. huhtikuuta 2011

Pieni kyllästynyt potilas

Keskiviikkoilta alkoi kuin jokaisen kissaperheen painajainen. Tulemme kotiin illalla ja vain kaksi kissaa, Aamos ja Aada, tulevat ovelle vastaan. Alan kutsua Nannaa joka tulee hitaasti (kun Nanna tekee mitä tahansa hitaasti voi huolestua) sohvan alta. Jossain vaiheessa huomaan että Nannan toinen etutassu ja raaja ovat paisuneet ja turvonneet ainakin kaksinkertaisiksi. Helppo ja parempi selitys eli ampiaisen tai muun ötökän pisto ei voi olla kyseessä, kun jokainen ikkuna on ollut koko päivän ja yön kiinni. Mitään paljastavaa ei asunnosta löydy, yksi ruukku on tippunut lattialle, mutta sitähän ei voi tietää onko Nanna jäänyt sen alle... Nanna ei onneksi vaikuta olevan pahoissa kivuissa ja suostuu syömäänkin, toisaalta kissathan eivät aina edes näytä kipua kovin selvästi, ja se jalka on yhä kuin halko muuhun kissaan verrattuna.

Jotta paniikki olisi täydellinen en meinaa saada eläinlääkäriaikaa. Olemme kyläilemässä äitini luona pienellä Etelä-Suomen paikkakunnalla, joten läheltä ei tietenkään löydy pieneläinpäivystystä. Alan soittelemaan kauemmas, osa eläinpäivystyksistä sanoo ettei heillä ole röntgeniä, joten turha tänne on tulla tuonkaltaisen vamman kanssa, osa sanoo että heillä on juuri nyt niin täyttä, tulkaa myöhemmin. Koska Nanna pitää saada tutkittua ja lääkäri etsittyä, en jää ihmettelemään tai kyselemään a) miksi Suomen maalaiskunnissa on paljon eläinlääkäriasemia ilman röntgeniä, eikö murtumat ole aika yleisiä eläinten ongelmia ja b) miksi moni eläinlääkäri tuntuu ajattelevan että voin tulla kissan kanssa käymään kahden päivän päästä tapaturmasta kun heillä on vapaita röntgenaikoja ja vähemmän ruuhkaa (jos jalka olisi murtunut, eikö kaksi päivää kipua olisi suorastaan eläinrääkkäystä??).

Onneksi vihdoin mukava vastaanottoapulainen sanoi että tänne vaan ja heti tollaisten oireiden kanssa ja lähdimme matkaan. Nannan jalassa ei onneksi ollut murtumaa. Turvotus alkoi helpottaa kun Nanna sai tulehduskipulääkepistoksen, joten tiedä sitten mitä oikein on käynyt. Nanna, Aamos ja Aada eivät suostu kertomaan... Joka tapauksessa hauskaa on jo nyt ja vielä vähän aikaa, kun Nannan pitää lepuuttaa jalkaansa. Käytännössä Nannis on yksin huoneessa, jossa ei ole yhtään kiipeilymahdollisuuksia, paini- ja rallikavereita, palloleluja tai mitään muutakaan kivaa. Jompi kumpi ihminen on sentään aika usein seurana, kun kahden ihmisen taloudessa saatiin työt sumplittua. Huiskaleikit on myös pari päivää pannassa ja samoin kaikki meidän tassulla käytettävät aktivointilelut joista tulee raksuja.

Nanna arvostaa tätä ei mitään actionia lepuutus -sääntöä aika vähän, terveisiä vaan seinänaapurille ja anteeksi. Hengaamme kyllä Nannan kanssa toipilashuoneessa, välillä myös rauhallisempi meidän kissoista eli Aamos tulee Nannista moikkaamaan (kunnes Nanna saa ison Aamoksen ylipuhuttua ralliin ja Aamos menee taas toiselle puolelle ovea), mutta eihän itämaispentu oikein näin vähiä aktiviteetteja arvosta. Olen myös pari kertaa tänään naksutuskoulutellut Nannan kanssa, jotta vähän saisi energiaa purettua, mutta Nanna on yleensä silloin niin yli-iloinen että edes jotain tapahtuu, että pörrää vaan kuin väkkärä, kehrää hirvittävän kovaa ja ei hirveästi temppuja suorita tai ylipäätään keskity, mutta samapa tuo... Vaikka jännitystä on eilispäivässä riittänyt, nukkuminenkaan ei tunnu olevan vaihtoehto sille miten saisi ajan kulumaan.

Nannan käytös lääkärissä oli kyllä jotain aivan uskomatonta, se kehräsi lääkärille, minulle kun tulin sitä isomman tutkimuksen jälkeen toisesta huoneesta hakemaan, ja antoi väännellä ja kieputella itseään vaikka miten jalan liikkuvuutta tutkittaessa vaikka tassuun sattuikin. Itse olen pitänyt Nannan luonnetta sellaisena mukavan pippurisena, mutta kyllä se välillä on aika enkelikin. Nanna sai ylistävät kehut käytöksestään lääkäriltä. Ikävä puoli Nannan sairastumisessa on Aadan ja Nannan välien huonominen. Kun Nanna tuli takaisin lääkäriltä, isot kissat kävivät sitä moikkaamassa ja nuolasivat päätä, mutta tunnin päästä Aada päätti ettei tunne oudolta lääkäriasemalta haisevaa pikkukisua. Tilannetta ei myöskään auta että Nanna on eristyksissä ja ralleja (Nannan ja Aadan lempiaktiviteettia) ei päästä harrastamaan. Toivon että päästään pian takaisin siihen tilanteeseen mikä oli kissojen väleissä ennen Nannan tapaturmaa mahdollisimman pian, kunhan Nannis paranee kokonaan... Aamosta onneksi ei uudet hajut ja osittainen eristäminen hetkauta. Ja toivottavasti jo vappuna pikkukissa saa taas tappaa huiskaa ja riehua ja paikata välit Aadaan.

Ihmiset niin toivoisi että tilanne olisi taas tämä, kissat terveenä ja samoissa tiloissa, Nannis Aadan kyljessä:




Ps. Suosittelen Nanniksen laskun nähtyäni kissavakuutusta kaikille, meillä sellainen onneksi oli koska sijoituskissoilla se on tapana... Mikään jättilasku se ei ollut, mutta jännästi tuo päivystys nostaa hintaa...

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Kissojen totuttaminen toisiinsa

Nanna on nyt ollut meillä hieman alle kuukauden. Aika tuntuu pitemmältä, mutta alle kuukausi se kalenterin mukaan on... Koko kolmen porukka on tullut jo kotvan kivasti toimeen. Melkein kuukauden kunniaksi ajattelin muistella kissojemme yhteen totuttamista, kuvituksena kuvia kissojen hengailuhetkistä (ja enimmäkseen kissojen mielipiteillä).

Aamos: Tarttin kaverin kun tyynytilanne oli täällä niin huono.

Kun Aada tuli meille olin täysin paniikissa (paniikissa heh-heh). Aamos käyttäytyi kuin haluaisi kaverin, mutta ei olisi ollut ensimmäinen kerta kun ihminen lukee kissansa tunteita väärin. Aadan saapuessa kuulin myös ensimmäiset sähinät ja murinat kiltiltä Aamokselta ja säikähdin että Aamos inhoaa uutta kaveriaan. Ensimmäistä kertaa ikinä kissoja toisiinsa totuttaneena en ymmärtänyt että pieni protestiääntely kuuluu asiaan. Sähinä oli vähän kuin kiroilua: mitä perkelettä te tänne ootte raahanneet. Kaikenlainen protestointi loppui nopeasti ja meidän kissanlukutaito osoittautui oikeaksi (kissojen huomio: tässä tapauksessa ja tällä kertaa). Aamos ja Aada nopeasti "jengiytyivät". Toinen kissa nopeutti myös rohkaisuprosessia aroilla kissoillamme. Kun on kaveri vieressä tutkimassa, on helpompi tutustua kaikkeen jänskään. Aamoksen alkava nirsoilu ruoan kanssa loppui myös kuin seinään. Aada toimii koemaistajana: jos Aada syö jotain niin ei kai se sitten ole myrkytettyä. Samoin toinen kissa rohkaisee syömään sapuskan kun se tarjotaan, sillä hetken kuluttua omat ruoat on menneet toisen kitaan, ahneita kissoja kun tästä taloudesta löytyy...

Aamos ja Aada: Joo, joo, tullaan toimeen ja ollaan sikasöpöjä, saisko täällä nukkua rauhassa, kameran salama häirittee kauneusunia! 

Aamoksen ja Aadan totuttaminen tehtiin varovaisesti noudattaen niitä yleisiä kissantotutusohjeita: aluksi erillään niin hajut vaihtuu, sitten yhdessä lyhyitä aikoja ja lopuksi yhdessä aina kun ihmiset ovat paikalla tilannetta kyttäämässä, mutta erillään kun ihmiset ovat poissa ja vihdoin (kun rauha on lähes maassa) kokoajan yhdessä. Ainoa kohta mitä rikoimme tässä totutusohjeessa oli aika. Monissa suosituksissahan ehdotetaan että uusi kissa on lähes viikon ensin yksin. Kaikki meidän kissat ovat sellaisia että jos ne jättää yhteen huoneeseen hengaamaan yksin niin että ihminen käy vaan silloin tällöin moikkaamassa, mutta kissa ei pääse osallistumaan päivän rutiineihin, eristetty kissa alkaisi viikossa hyppimään seinille. (Ja syömään niitä seiniä kans.) Sen takia koko totutusprosessi vedettiin läpi noin viikossa, mutta tietenkin kissojen omassa tahdissa. Ensin yksi päivä rauhassa ja sitten seuraavat päivät lyhyitä aikoja yhdessä kunnes loppuviikosta pitempiä aikoja keskenään.

Aamos ja Aada: Kröhöm ihminen, täällä on extrakissa! Ja MEIDÄN soffalla. 

Todennäköisesti meidän kissat olisivat ystävystyneet ilman varovaista totutusprosessiakin, vain yhteen päästämällä ilman vahtimista, mutta ylivarovaisuuteen taipuvaisena kissanomistajana tämä vaihtoehto oli parempi. Lisäksi kaiken kissoista lukemani perusteella kissojen on vaikea luottaa toisiinsa, jos kerran tilanne on mennyt pahempaan tappeluun. Meillä juuri fyysiset tilanteet on onnistuttu ehkäisemään kokonaan, sähinää on aina ollut, ja tassulla uhkailua myös, mutta ikinä ei oikeaa riitaa, ei edes tassulla läpsäisemistä. Pahin kissakiroilu eli murina on myös loppunut jo päivässa tai kahdessa.

Aada: Jos pikkukissa jää tänne, pesen sen sitte. 

Nannan kanssa noudatimme samaa kaavaa, ainoa ero oli että alkuhaistelut tehtiin "kissaportin" takaa. Kissaportti oli kuivausteline viritettynä oveen, idean kertoja oli temppukissojen Elina, jonka luona Nanna syntyi. Nannan atleettisuuden takia kissaportti oli hidaste, mutta ei este. Se selvästikin auttoi silti totuttamisessa, kun oli jokin fyysinen suoja jonka takaa kurkkia isoja kissoja. Tälläkin kertaa totuttaminen eteni nopeassa tahdissa. Aamos hyväksyi Nannan nopeiten ja pesee pikkuista aina kun vain saa mahdollisuuden (eli Nanna tulee viereen ja pieni elosalama pysyy paikoillaan). Aada saattaa vieläkin komentaa sähisemällä, nykyään tosin harvemmin, mutta on Nannan lempileikkikaveri. Rallit ovat näillä kahdella varsin vauhdikkaita ja Aadalla on vihdoin samantasoinen painikaveri (Aamos oli liian kaukana Aadan painoluokasta että painit olisivat onnistuneet).

Nanna: Kaverin tassuihin on kiva painaa pää. 

Kaikki kissamme tulevat nyt siis hyvin toimeen. Uskon että tähän on silkan tuurin lisäksi kaksi pääsyytä. Ensimmäinen on tietenkin varovainen totuttaminen ja toisena syynä se että olemme tarkoituksella yrittäneet valita seurallisia kissayksilöitä. Jos tähän porukkaan tunkisi kissan joka viihtyy omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, kissa todennäköisesti suuresti ahdistuisi kun meidän porukassa on aina yksi joka haastaa painiin tai tarjoaa pesupalveluja... Varsinkin Aamoksen ja Aadan totutus oli pieni riski, kummatkin kun olivat aikuisia toisiinsa tutustuessa. Olen silti iloinen että viitsimme yrittää, koska pikkuinen laumamme on selvästi onnellinen makoillessaan sohvalla yhdessä.



Bongaa kuvasta Aamoksen jättitassut...

Bongaa kuvasta jättiaamos...

Nanna: Siis ihminen epäilitkö sä muka hetkeäkään etten saisi isoja kissoja tassuni ympärille?Siis hello, kuka mua vois vastustaa! 

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Pääsiäistoivotukset

Kissat ja ihmiset toivottavat hauskaa pääsiäistä kaikille karvaisille ja karvattomille! 


Muistakaa levätä ja haistella narsisseja! (Mutta haukata ei saa, koska ne ei kuulemma tee hyvää kissoille.)

Ps: Me ollaan jo näin hyviä kavereita:


perjantai 22. huhtikuuta 2011

Kevään muotivirtaukset: mitä päälle ihmistä ulkoiluttaessa

Aamos, Aada ja Nanna haluavat esitellä kevään muotisuuntaukset trendikkäille kissoille (onko muunlaisia edes olemassa?).

Ensimmäisenä Aamos esittelee modernin miehen värivalinnan: punaisen. Tänä keväänä mieskin voi valita räväkän värin:

Todella trendikäs (kastraatti)kolli tietenkin mätchää valjaansa mukana raahautuvan ihmisen käsilaukkuun:

Tsori ihminen, punainen pukee mua paremmin.

Oikeasti Aamosta ei todellakaan ulkoiluteta mikään veska kädessä, kummatkin kädet pitää olla vapaana siltä varalta että Aamos säikähtää heilahtavaa ruohonkortta ja yrittää päästä irti valjaistaan... Samasta syystä Aamoksesta ei ole kuvia ulkona, kamera ja kissa yhdistelmä ei toimi Aamoksen kanssa ulkoillessa. Aamos kuitenkin nauttii valjastelusta niin paljon, että en raaski lenkkejä lopettaa vaikka ne ihmiselle ei aina hauskoja ja rentouttavia olekaan...

Mutta takaisin kissojen muotikatsaukseen. Aadalla on tänä keväänä päällään rohkeiden tyttökissojen suosikki. Musta nahka on raju valinta joka ei sovi kaikille, mutta rock-henkinen Aada kantaa asunsa kunnialla:


Nanna on sivuuttanut trendihömpötykset ja päätynyt klassiseen vaihtoehtoon: oman turkin sävyä korostaviin valjaisiin. Viininpunainen pukee tummaa kaunotarta:


Kolmen koplan värimieltymykset siis hivenen poikkeavat toisistaan, mutta yhdestä asiasta ollaan samaa mieltä: ainoa oikea malli kevään (ja muiden lämpimien vuodenaikojen) valjaissa on vänttisistä tuttu ja kuvissa hyvin näkyvä pehmustetun kaulalenkin ja vyötärölenksun yhdistelmä (Nanniksella ja Aadalla on vänttiset, Aamoksella jokin muu merkki, jota en edes muista, mutta rakenteeltaan vänttisten kaltainen). Jos muunlaisia valjaita yritetään päälle tunkea, tyylitietoiset kissat eivät suostu liikkumaan tassuakaan. Sinänsä erikoista, koska kaikilla kissoilla on hyvin erilainen rakenne, maatiainen, lihaksikkaampi ja itämainen, kaikki pitävät silti samasta mallista.

Koska Nanna vielä kasvaa, aloitimme valjastotutteluharjoitukset pentuvaljailla ja Aadan isommilla valjailla. Kummatkaan eivät Nannan silmää sitten miellyttäneet, koska liikkuminen sujui lähinnä kuperkeikoilla, jos väärät valjaat olivat päällä. Viime viikonloppuna luovutimme ja ostimme Nannikselle omat aikuisten vänttiset pienimmässä koossa (xxs), ja oikeastaan valjaat ovat vain vähän isot päälenksusta. Valjaisiin Nanna tottui heti. Toivottavasti valjaat sopivat myös Nannan kasvaessa, koska lähes kaksikymppiä pentuvaljaista, joita pidetään pari kuukautta on hivenen kova hinta. Vaikka mies hintaa eläinkaupassa päivittelikin (ja kovaan ääneen), tämä puoli ihmisistä on sitä mieltä että se että kissa viihtyy valjaissa heti on hinnan väärti...

Vänttiset ovat mielestäni myös kohtuu varmat päällä. Turvallisuussyistä meillä silti ulkoillaan yksi kissa kerrallaan. Pyristelevä kissa on maailman paras houdini. Tämä ulkoilu vuoroissa aiheuttaa sen että kaksi kissaa hengaavat ikkunassa katkerana, kun kaveri on ulkona. Tässä näky ikkunasta kun valjastelimme Aadan kanssa:

Hei ihminen, nyt on jo meidän vuoro!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Kiipeilypuun monet käyttömahdollisuudet

Vaikka täällä melkein maalla on enemmän tilaa juosta ja enemmän ulkoilua, huomaa että kissat kaipaavat kaupungista jotain. Kattoon ylettyvä Catmax-kiipeilypuu puuttuu täältä ja välillä Aamos vain tuijottaa kattoon ja maukuu ja maukuna kuulostaa ihan siltä kuin Aamos sanoisi: "voi miksi en pääse katonrajaan täällä, ihan epistä..."

Catmax on ollut aivan älytön hitti meidän kisuilla. Mikä on hyvä, kun ei tuo puu mikään halpa ollut. (Tosin Catmaxin saa vähäsen halvemmalla, jos ajelee Rauman metsiin itse sitä hakemaan ja samalla saa tosi mukavalta sedältä opastuksen siitä miten se pitää koota niin että tyhmempikin tajuaa.) Meillä on puussa vain kaksi tasoa, mutta se tuntuu olevan tarpeeksi, koska nyt kissoilla on tilaa kiivetä pitkiä matkoja puuta ylöspäin. Puu kahdella tasolla näyttäää mielestäni myös ihmisten silmiin ihan kivalle. Meillä kaikki kolme kisua viihtyvät puussa milloin mitäkin puuhaillen. Catmaxissa voi mm. tietenkin tehdä manikyyriä kynsille:



Luonnollisesti kiipeily on myös yksi aktiviteetti mitä voi harrastaa, tosin vain Aada ja Nanna. Aamos on niin iso että vaan hyppelee tasolta toiselle. Paini sujuu paremmin kun on reisilihakset jumpattu:



Joskus saatetaan Catmaxissa ihan vain kuikuilla ja katella ympäristöä:



Suosittu kissojen keskuudessa on myös päiväuni/yleinen chillailu vaihtoehto:


Kun Nanna tuli meille, pelkäsin että tollainen "isojen" kissojen puu on tosi vaarallinen ja pentu tippuu sieltä ja vaikka mitä. No olin vähän hidas ja en miettinyt loppuun asti, Nannahan on meidän paras kiipeilijä jo nyt... Puun valloitus ylimmälle tasolle tehtiin heti kun lähelle sitä päästiin, Aadalla meni paljon kauemmin. (Aadan puolustukseksi täytyy sanoa että meillä on extrapitkä Catmax, kun katto on kolmessa metrissä...) Nanna osaa myös kiipeillä koko puun mitan kerralla, ilman että ottaa taukoa välitasolla. Kuvassa Nannan tyylinäyte:



Nanna on kuitenkin osoittanut erinomaista mielikuvitusta ja keksinyt Catmaxille uuden käyttötarkoituksen, napostelun. On Aada ja Aamoskin joskus hampaita puuhun teroittaneet, varsinkin Aada, mutta Nanna on päättänyt pistellä koko puun köysineen poskeen:



Hyvältä maistuu, ei popsi vaan Catmax!



maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kissat tilittää vaaleista

Vaikka kissablogeihin ei politiikka kuulu, (tai on vain hitsin kaukana kissahömpästä) meidän kissat haluavat ilmaista näkemyksensä huolestuttavasta tilanteesta nimeltä persujen vaalivoitto Suomessa:


    Aamoksen ajatuksia:


Perussuomalaiset voivat väittää muuta, mutta puolue on avoimesti rasistinen. Aamos on huolissaan siitä miten käy niille, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin paeta omasta kotimaastaan ja tulla tänne. Aletaanko sellaisia kuin he nyt syrjiä tai ei oteta ollenkaan vastaan? Aamos itse tuli Virosta pakolaisena. Kukaan ei Virossa halunnut aikuista löytökissaa, joten Aamos olisi kuollut kotimaassaan. Uudessa kotimaassaan Suomessa Aamos on saanut mahdollisuuden uuteen elämään. Aamos ei ymmärrä miksi sellaista henkiä pelastavaa muuttoa pitäisi vastustaa, eikö ihmis-tai kissahenki ole yhtä arvokas, oli ihminen, tai kissa, mistä tahansa? Tottakai jokaisen kissan ja ihmisen oma maa on tärkeä ja sydäntä lähellä, mutta ei maan rajat voi määrittää sitä mihin asti moraali ja välittäminen ulottuu. Aamosta ihmetyttää myös tämä somalien vastustus. Usein on ihminen näyttänyt kuvia tietsikalta somalikissoista ja ne on vaikuttaneet oikein mukavalta ja hyväluonteiselta karvaiselta rodulta. Vaikka Aamos on valkokarvainen niin kyllä noi ruskeakarvaiset somalikisutkin oikein näteiltä ja mukavaluonteisilta näyttää.

Aadan mietteet: 



Persujen puheenjohtaja on äänestänyt EU:ssa vastaan sellaisia esityksiä jotka toisivat syntyvyydensäännöstelyä paikkoihin, joissa sitä tarvitaan. Aadaa moiset äänestysvalinnat ihmetyttävät, ei katolilaisuus tai mikään muukaan uskonto kuulu politiikkaan. Ja joskus vain tarvitsee ehkäistä, Aada sen tietää koska on peräisin kissaperheestä, jossa syntyvyyttä ei mitenkään estetty. Kissat vain lisääntyivät ja lisääntyivät holtittomasti, kunnes tajuttiin että nyt niitä on liikaa ja eläinsuojeluyhdistys puuttui asiaan. Onneksi joku alkoi ehkäistä sen kissapopulaation kasvua ja poimi Aadan sisaruksineen turvaan. Aada ymmärtää että sekä kissavauvat että ihmisvauvat ovat ihania, mutta välillä sekä ihmiset että eläimet tarvitsevat ehkäisykeinoja, kissat sterilisaatioita ja ihmiset muita keinoja. Aadaa huolestuttaa että Suomessa on nyt iso puolue, jonka puheenjohtaja ei ymmärrä asiaa jonka pienet tyttökisutkin tajuavat...

Nannan näkemys:



What vaalit? Ei kissavauvat sellaisia seuraa, kun me leikitään ja syödään Aamoksen häntää. (Tällainen Suomessa syntynyt rotukissakin on kyllä sitä mieltä, että hyvä että Suomeen tulee tollaisia Aamos-pakolaisia kun kenen häntää mä sit nakertelisin... Aamos ei melkeen ikinä suutu, sen hännällä saa leikkiä vaiks kuinka kauan) Sen verran heitän vaan että suojelkaa nyt vähän edes sitä luontoa kummiskin, (vaikka toi Persujuttu ei siitä taida niin välittää) kun valjastelu puhtaassa luonnossa tulevaisuudessakin olis ihan cool kun siihen nyt pääs tutustumaan...

Kaikki kissat haluavat korostaa että he eivät tykkää vihan lientsonnasta ketään kohtaa (ei edes persuja kohtaan, vaikka persut sitä tuntuu välillä tekevänkin) ja lähettävät peace and loveja kaikille. Ja naureskelevat täällä koko päivän että Kike Elomaan äänimäärä todistaa sen mitä ollaan tässä vähän epäiltykin, ihmiset on hyviä avaan ruokapurkkeja, mutta ei niiltä aina älliä löydy...

Kissat lupaavat että seuraavaksi kerrotaan jostain tärkeämmästä (kuten vaikka kiipeilypuusta) eikä politiikasta...

toim. huom. Ihminen saattaa olla samaa mieltä mutta ei ota vastuuta kissojensa mielipiteistä...

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Tuleva agilitymestari ja urheat reissaajakissat

Nannalla on ollut kiireinen viikonloppu. Lauantaina olimme tutustumassa Turokin kissanäyttelyssä agilityyn ja yleiseen näyttelyfiilikseen (ilman itse kauneuskilpailuun osallistumista) ja tänään matkattiin melkein maalle pääsiäisen viettoon. Näyttelykokemus oli oikein positiivinen, vaikka esterataa ei vielä ihan täydellisesti mentykään. Köh... Todennäköisesti uuden tilanteen takia oli ensimmäinen kerta kun ahne itämaisemme ei syönyt kaikkea mitä eteen laittaa, joten nameilla houkuttelu ei sujunut ihan suunnitellusti... Kahdesta esteestä kuitenkin selvittiin ja pöydältä ei karattu, joten ihan onnistuneena pikkukissan ekaksi kokeiluksi suoritusta voi pitää. Jatkamme agilityuraamme tulevaisuudessakin. 

Muutenkin näyttely meni oikein hyvissä merkeissä. Nanna antoi eläinlääkärin käsitellä itseään ilman protesteja, ei huudellut kanssakilpailijoille ja oli muutenkin (yllättävän) hiljainen. Aluksi vähän jänskätti, mutta päivän puolivälissä Nanna oli jo kohtuullisen rentona. Koska kissa ja ihmiset selvisivät ilman traumoja, on kiva mennä uudestaankin näyttelemään. Muutenkin näyttelykokemuksesta (ihan vain agilityssa tosin kun muualla ei oltu) jäi sen verran hyvä fiilis, että toivottavasti myös ainakin toinen meidän kotikissoistakin uskaltaisi lähteä kokeilemaan. Sitä debyyttia varten täytyy kyllä odottaa toista paikallista näyttelyä, niin että pääsee livohkaan jos tilanne käy meidän välillä herkille kisuille liian rankaksi... Aamosta en välttämättä näyttelyyn raahaa, koska sillä on karkaamisriski aina olemassa, mutta Aadan kanssa voisi harkita... Nytkin meinasin ottaa Aadan agilityyn, mutta jänistin viime hetkellä. Ehkä Aada sittenkin kestäisi ihan näyttelynkin. Vaikka Aada meistä maailman kaunein ja söpöin kisuneiti onkin, kissamissikisoissa ei voittoa välttämättä tule, sen verran Aadan rakenteessa taitaa löytökissan huono hoito elämän alussa näkyä, mutta kokemus voisi olla hyödyllinen. Ei se rohkeus pelkästään kotona istumalla kasva. Ainakin Aadis saisi kokemuksia muustakin kun eläinlääkärireissuista.

Rauhallinen näyttelyreissu jatkui SUUREKSI yllätyksekseni rauhallisella matkustamisella pääsiäisen viettoon melkein maalle. Laitoin Nannan samaan koppaan Aamoksen kanssa, jolla ei ole taipumasta huudella reissussa, ja kanssamatkustajien iloksi matkamme sujui hyvinkin hiljaisissa merkeissä. Hassua miten ihmiset aina luulee että löytökisujen ja itämaisten pentujen kanssa (vieläpä julkisilla) matkustaminen on helvettiä (epäilin kyllä asiaa itsekin), meidän kissat on ainakin täydellisiä matkustajia jos koppa ei liikaa heilu, kaverit on messissä ja välillä saa rapsutuksia...

Nanna osoitti rohkeutta myös saavuttuamme perille. Nanna oli ekaa kertaa melkein maalla, mutta paikat tutkittiin ja hypättiin sohvalle hengaamaan, rohkeat itämaiset menee uusissa paikoissa sohvan päälle, ei alle:


Leikkikin alkoi lähes heti:




Varttuneempi väki tuntee tämän talon paikat jo hyvin, mutta silti halusivat vähän taukoa ja lepoa matkustamisen jälkeen ennen kuin leikit alkoivat:


Sisälle tuli niin ihanasti auringonvalo ja kukkapenkissäkin oli melkein 15 astetta, että päätettiin korkata ulkoilukausikin, mutta siitä lisää myöhemmin:


keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Hyödyllisiä vinkkejä kissanomistajille

Kaverini joka sai lapsen nuorena valitti miten muilta ihmisiltä tulee aina mukahyödyllisiä idioottimaisia lapsenkasvatusvinkkejä. En arvannut että kun hankkisimme kissoja saamme samanlaisia vinkkejä KOKO ajan. Yleensä nämä vinkint tulevat vielä sellaisilta ihmisiltä kuin vanhemmilta sukulaisilta, miehen puolen sukulaisita tai hyviltä ystäviltä, joille ei voi sanoa suoraan että en taida noin tehdä, vaan pitää hymyillä ja nyökytellä. Että saisin lisää voimaa hymyillä ja nyökytellä, listaan nyt tähän kaikki vinkit. Näitä ei ole liioiteltu vaan kuulin kaikki oikeasti ja näitä ei ehkä kannata noudattaa:

1. Kissat eivät ole laumaeläimiä, joten ne vihaavat toisia kissoja ja eivät tule ikinä toimeen keskenään. Useamman kissan hankkiminen on huono idea.

Aamos ja Aada esittelevät suurta vihaansa lajitovereita kohtaan:


2. Aikuisen kissan hankkiminen on huono idea, niille ei voi opettaa tapoja.
Vissiin noi aikuiset on sitten sattumalta oppineet ettei sohvaa raavita ja noin kymmenen erilaista temppua kuten tassun annon, kosketuskepin jne. (Keittiön työpöydälle hyppäämistä ne ei kyllä taida ikinä oppia, mutta se ei ikään liity.)

3. Jos ette halua päästää kissoja ulos muualla, niin meidän metsämökille voi tulla ja antaa kissojen  nauttia ulkoilusta.
Voin kuvitella miten sillä retkellä kävisi: Aamos joka pelkää vieraita paikkoja säikähtää kiveä/puuta/ruohoa ja lähtee juoksemaan niin pitkälle kuin vain mahdollista, Aada joutuu oravan syömäksi, leikkaamaton sijoituskissa Nanna saa kuusi rotu/maatiaispentua ja kasvattaja suutahtaa (vähätellysti). Tulevaisuudessakin meidän kissat siis ulkoilee lähinnä valjastelemalla ja ulkotarhassa...

4. Turha noita kissanhiekkasäkkejä on raahata, pellettejä saa tosi halvalla ja tuoksuu mukavan puiselle
Ja meidän vessatarkka Aadakin varmaan sikana arvostaa kun vessa haisee ja tuntuu "väärälle", joten siinähän rahaa säästyy kun pesee mattoja, sohvia ja raahaa pissavaivaista stressaantunutta kisua eläinlääkäriin...

5. Mitä te nyt kissanruokaan rahaa laitatte, pirkkaraksuilla/perunankuorilla/pyhällä hengellä on kissoja ennenkin ruokittu ja hyvin on pärjänneet
No varmaan huonollakin ruoalla pärjää jos kissa hiirestää. Meidän ei ulkoile (ks. kohta 3), joten ihmisillä on silloin suuri vastuu siitä mitä pöperöä noille tarjoilee. Käytännössähän esim. kanan ruhojen osat ovat kilohinnaltaa halvempia kuin useat kaupan märkäruoat, ja ei ne märkäruuoatkin niin järkyttävän kalliita omasta mielestäni ole vaikka vähän parempaa ostaakin. Kissan ei kuulu olla ilmainen.

6. Kissan paikka ei ole sohvalla/sängyssä/perintönojatuolilla
No missä niitä kisuja sitten rapsutellaan jos ei noissa paikoissa?

Näitä ei käyttöön tulevia vinkkejä onneksi saamme varmasti tulevaisuudessakin kuulla lisää...

Ps. Nanna ja Aada nukkuu vierekkäin ja Nanna yrittää etsiä Aadan masusta jotain. Ei sieltä kyllä maitoa ainakaan tule...

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Syliriippuvaiset kissat ry:n uusi jäsen

Itämaisten rotukuvaukseen ei taida kuulua sylikissuus (sylikissaus?), mutta Nanna on ainakin ihan mahoton sylikissa. Öisin se tunkee kainaloon, telkkaria katsellessa syliin ja tietokoneellakin jos jotain tekee on NannaManna sylissä. Tämä on meistä ihmisistä tietenkin ihanaa ja ylisöpöä, mutta on aiheuttanut pienen matemaattisen ongelman. Tällä hetkellä meillä on kaksi syliä (yksi keskikokoinen ja yksi isompi) ja kolme kissaa. Aikaisemmin sylityönjako meni niin että Aamos oli miehen (isommassa) sylissä ja Aada yleensä minulla sylissä. Tämä toimi, koska Aamos painaa kohta 7 kiloa ja on sitä mieltä että tippumisvaara keskikokoisessa sylissä (minun) on liian suuri. Minulle tullaan vaan kainaloon,  mutta kunnon kokoisessa sylkyssä pystyy jo relaan:




Tippumisvaara on tosin aina, onneksi osa kropasta pysyy yleensä sylissä:


Aamos on säilyttänyt iso syli oikeutensa koska Nanna on näin alussa ainakin leimaantunut enemmän minuun ja tunkee tähän keskikokoiseen syliin. Aadalla on nyt kuitenkin dilemma, mihin tunkea kun  pikkukisu on vienyt vakisylin. Vaikka Aada ei maailman suurin sylikissa olekaan, kyllä sekin syliin haluaa silloin tällöin. Tässä yks päivä Aada keksi ratkaisun ongelmaan (kuvat äkkiä otettuja ja Nannan väri hukkuu sylin mustiin housuihin ja tumman ruskeaan yöpöytään joten jos et näe kannattaa klikata kuvat isommaksi). Ongelmanratkaisua a la Aada:

"Jahas, syli täynnä, parkkeraampa silti peppuni tähän."

"Vaatii vähän asettelua"

"Success!"

"Kaveri kyljessä ja syli alla on hyvä nukkua."

Hauskinta koko kuvasarjassa on mielestäni se että vaikka Aada koheltaa ja yrittää istua toisen päälle, Nanna ottaa iisisti. Onneksi valittiin kolmanneksi kissaksi itämainen, siinä on kissarotu joka tuntuu sietävän sitäkin että kaverin peppu on naamassa kiinni... Ihminen menee tästä tekemään jotain jalkatreeniä, kaksi kissaa ja toinen niistä melkein polvilla voi alkaa pitemmän päälle ottaan jalkoihin.

ps. kuinka monta kertaa saa tungettua sanan syli yhteen juttuun. Vissiin aika monta...

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kaksi maatiaista kohtasi itämaisen

Hieman yli viikko sitten meille muutti kolmas kissa kotikissojen Aamoksen ja Aadan kaveriksi. Sen sijaan että tukkisin tuttujen ja kavereiden sähköpostit ja facebookin kissalaumamme kuulumisilla ja kuvilla, päätin perustaa kissajutuille ihan oman bloginsa. Lisäksi niin monella Nannan sukulaisella tuntuu olevan oma blogi (äiti, sisko ja veli näin alkajaisiksi), ettei pikkukissaa voi jättää ilman omaa blogiansa...

Kun Nanna saapui, jännitin miten kaksi maatiaistamme ottavat uuden eksoottisen asukin vastaan. Aluksi kummatkin olivat enemmän innoissaan Nannan mukana saapuneista penturaksuista (varastamisen arvoista safkaa ja paljon parempaa kuin täällä tarjoiltava muona) ja leluista. Kummatkin kissat rakastuivat pennuille tarkoitettuun piilopaikkaan ja ovat nauttineet pesästä koko kuuden ja neljän kilon ruhoillaan. Aamos lähettää kiitokset Elinalle joka hauskan lelun meille toi. Kuvan ottohetkellä piilossa oli sisällä Aada, mutta se ei Aamoksen lepotuokiota haitannut... Eikä myöskään se että luhistuminen on alkanut.



Vaikka Aamos ja Aada tekivätkin parhaansa tuhotakseen Nannan tavaroita ja varastaakseen pikkukissalle tarkoitetun ruoan, kummatkin ottivat uuden tulokkaan muuten hyvin vastaan. Sähinät ja murinat lakkasivat nopeasti. Aada ja Nanna aloittivat rallit toisena päivänä ja Aamos pesee Nannaa aina kun vaan pääsee pesuetäisyydelle. Vaikka ylimpiä ystävyksiä ei vielä ollakaan, niin yhdessä hengaillaan lähes koko ajan, kunhan välissä on pieni hajurako. Naapurusto voi nukkuna yönsä rauhassa, sillä kolmen kopla vartioi jo yhdessä sisäpihan tapahtumia:


Aamos ja Aada antavat Nannan leikkiä lempileluillaan ja valvovat tarkasti vieressä että hiiri otetaan kiinni oikeanlaisella vakavuudella:



Nannan asenne uusiin kavereihin oli vähän tomerampi. Tutustuminen aloitettiin murinalla, sähinällä ja hännän jahtaamisella. Nyt isot kissat pelottavat jo vähemmän ja voi keskittyä oleellisen, häntäjahtiin. Nanna esittelee omasta mielestään parasta tapaa aloittaa uusi ystävyys, kuvassa Aamoksen häntä ja pieni itämainen metsästäjä:


Onneksi meidän ekoilla kissa-asukeilla riittää huumorintajua pientä häntäväijyjää kohtaan, joten uskon että kolmen kopla tulee jatkossakin toimeen keskenään ja ystävyys tästä vaan syvenee. Toivottavasti.