sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Takaisin Suomessa ja kaikki taas yhdessä

Ihmiset tulivat takaisin Suomeen eilen ja sekä kissat että asunto ovat kunnossa ja ehjinä. No asunto on ehkä vähäsen karvojen ja kissanhiekan peitossa, ja tyynyt, laukut, sekä muutama muu irtain uudella paikalla, ja pienet oksennukset matolla, mutta siis kohtuu kunnosssa on kaikki. Ja onneksi on loppuloma aikaa siivoilla. Aada käy hivenen ylikierroksilla ja Aamoksella on rapsutuspula, mutta muuten kissat ovat samanlaisia kuin aina ennenkin. Aadan aktiivinen leikitys on jo aloitettu, ja Aamoksen rapsutuspulaa hoidetaan:



Aadalla on selvästi ollut ikävä muualla hoidossa ollutta remuamiskaveri Nannaa, sekä ehkä vähän ihmisiäkin, sellaista ympyrää on menty ympäri asuntoa. Aamoksen kanssa kun lomailu meni enemmän rauhallisissa merkeissä, vähän niinkuin löhölomaa vietettiin:

Aada chillailee "riippukeinussaan".

Nannalla on tainnut olla kissoista hauskin loma, ihmishuomiota riitti ja vanhat kissakaveritkin hyväksyivät nopeasti, kuten on voinut Temppukissojen blogista lukea. Kyllä oli mukavaa että niin moni suostui kissojamme hoitamaan, muuten olisin stressannut matkalla enemmän että miten niillä nyt menee... Kun kaverukset yhdistettiin taas, piti tietenkin istua vähän aikaa ringissä ja vaihtaa kuulumiset:

Nanna: Hmmm-mmm, mitäs muuta ootte puuhanneet kun oksennelleet täällä kahestaan?
(oksu-poksun jälki näkyy yhä kivasti matolla, kai se tosta lähtee...)

Vaikka matkustelu kivaa olikin, ihana oli kyllä palata kotiinkiin, kaikki kissat änkesivät ekana yönä heti sänkyyn, joten ehkä nekin ovat edes vähän kaivanneet ruokkijoitaan. Kissojensa ympäröivät ihmiset totesivat että kyllä kissat saavat kodin tuntumaan vielä enemmän kodilta.

Yksi suuri moka täytyy kyllä häpeillen myöntää, kissat eivät saaneet tuliaisia. Porukka ei tällaista rikosta meinannut ensin uskoa, vaan etsivät reippaasti matkalaukusta edes JOTAIN.

Onko lahjat hatun alla?

Vai pitääkö ne kaivaa sisältä?

Aada ja Aamos ovat luovuttaneet, ei siellä Nanna hei mitään ole...

Aamos käy silti vielä kerran nuuhkaisemassa, jos vaikkapa englantilaisten broilerin sydämien haju tulisi nenuun, mutta ei, matkavaatteet vaan haisevat!

Ihmiset puolustautuvat sillä, että mitään kissoja miellyttävää ei sattunut eteen, ja halpalentoyhtiöiden painoraja on niin matala. Jotain vähän kissamaista kyllä heräteostoksena hankittiin, mutta se taitaa jäädä myöhemmän postauksen jutuksi. Yritämme tsempata seuraavalla lomamatkalla ja olla vähän parempia ihmisiä... Kiitos vielä niille hoitajille jotka blogia lukevat hyvästä kissahoidosta :)

(Ja toisin kuin joku saattaisi epäillä, ei minusta ollut yhtään överiä että kissoillamme oli yhteensä kolme hoitajaa, kyllä sitä pitää vähän miettiä, jos joku vaikka sairastuu ja ei pääsekään hoitamaan. Kolme kissaa, yksi hoitaja per nassu oli just hyvä määrä.)

perjantai 22. heinäkuuta 2011

London Calling

Ja missäs me tällä kertaa olemme? Lorusta löytyy vastaus:

Pussycat, Pussycat

Pussycat, pussycat, where have you been?
I've been to London to visit the Queen.
Pussycat, pussycat, what did you there?
I frightened a little mouse under her chair

(vanha englantilainen lastenloru)

Ok, no vähän juksattiin, oikeasti vain kaksijalkaiset ovat Lontoossa, kissat ovat tukevasti Suomen kamaralla, joku raja kissamatkat oy:n hulluudellakin. Ja emme ole myöskään kuningattaren luona vierailleet, enemmänkin viettäneet aikaa Itä-Lontoossa. Olemme täällä yli viikon, joten kuulumisia ei taida blogiin vähään aikaan tulla. Kovasti on jo kissoja ikävä, täytyy vain luottaa että kiltit kissahoitajat pitävät palleroistamme hyvän huolen. Näin pitkää aikaa emme ole ikinä aikaisemmin kissoista erossa olleetkaan. Sen verran eron hetkellä jännitti, että kotona käyvälle hoitajalle jätettiin A4:nen tietokoneella kirjoitettua pienifonttista tekstiä ohjeiksi, joten ainakin se puoli on hoidossa... 

Nanna on sen verran pentu vielä ja sellainen tättähäärä ja ihmisaddikti, että viettääkin lomaansa turvallisuussyistä synnyinkodissaan. Varmaan koko porukka keskenäänkin selviäisi, mutta kun eka ihmisäiti suostui auttamaan, otimme avun kiitollisena vastaan. Kiva ei ollut porukkaa edes vähäksi aikaa erottaa, mutta jos Nannan jättää yksin vaikka kymmeneksi tunniksi, jälki on yleensä tällaista:

Kuvasta ei saa ehkä koko tilannetta selville, mutta puolet hesarista tosiaan leijaili ympäri asuntoa. Ihmisten vika kun jättivät Nannan ilman huomiota melkein 11. tunniksi. Kyllä siinä ajassa pikkukisulla tylsä tulee...

En uskalla kuvitella mitä Nanna keksisi yli viikon aikana, kun vain kerran päivässä saisi rapsutuksia. Lisäksi isommat kissat todennäköisesti hermostuisivat vähän liikaa pikku adhd-tapaukseen, joka ihmisikävässään häiriköi, joten tämä vaihtoehto tuntui parhaimmalta. Nyt Nanna saa sentään enemmän huomiota ja loma ei vaikuta kaveruksien väleihin. 

Englannissa muuten lämpötila on 20 astetta, joka tuntuu kyllä ihan kivalta lomalämpötilalta helleputken jälkeen. Kirjoittelen taas blogiin kun pääsemme takaisin Suomeen ja olemme halailleet kissimirrit puhki.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Kissamotivaattorit

Ihmisten olohuoneen sisustusprojekti on suoritettu tähän asti vähän samanlaisella nopeudella kuin Iisakin kirkon rakennusproggis. Toisin sanoen hitaasti. Tämän talouden kissat ovet reipasotteisia ja hyvin aktiivisia, joten vissiin kyllästyivät ihmistensä saamattomuuten ja päättivät hieman nopeuttaa prosessia. Tämä nopeutus tehtiin hyvin kissamaisella tavalla. Meillähän oli oikeastaan kaikki muu aikalailla valmista, mutta puusohvaan ei vieläkään oltu saatu pehmustetta aikaiseksi. Tämä tietenkin harmitti kissoja suuresti, ei sellaisella kovalla pinnalla ollut kiva nukkua ja painia. Kissat siis päättivät että joku raja ihmisten laiskottelussa ja valtasivat kaikki pehmustetut pinnat. Kuvassa pilkottaa myös kovapuinen sohvamme.

Kyllä ihmiseen saa vauhtia kun se joutuu istumaan kovalla puulla. Sillä meitähän ei kehtaa kukaan siirtää, ollaan niin söpöjä. Nih! 

Eipä ollut muuta vaihtoehtoa kuin pehmustaa sohva. Nyt ompeluprojektin jälkeen kissat voivat oleilla jo puusohvallakin, ja ihmisetkin pääsevät taas (hetkittäin) tuoleille. Kolmen kopla on maailman paras (ja söpöin) motivoija.

Tässä Nanna leikkii vasta päällystetyllä ja pehmustetulla puusohvalla. Sillä sekunnilla kun patja laskettiin sohvalle, paikasta tuli taas kissojen hyväksymä hengausalusta. Leluvalintana on tietenkin Aamoksen karvapallot, mikäs muukaan. Sillä näillä on kissojen mielestä oikeasti kiva leikkiä, ei ollut pelkkä vitsi ei.

Voisimme tietenkin lainata porukkaamme kaikille jotka tarvitsevat kannustusta omiin kotiprojekteihinsa, mutta emme taida raaskia luopua hetkeksikään ahkerasta kissalaumastamme. Ihmisethän voisivat päätyä ihan hunningolle ilman näitä pikku motivaattoreita.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Karvapalvelu A-tiimi iskussa jälleen

Karvapalvelu A-tiimi tässä päivää jälleen!

Jostain kumman syystä aikaisempi karvoituspalvelutyötarjouksemme ei oikein ottanut tuulta purjeiden alle. Kauppasimme mahdollisuutta tulla tekemään asiakkaiden asunnoista oikein karvantäytteisiä. Tilauksia tuli kuitenkin selvästi vähemmän kuin odotimme. Olemmekin tässä miettineet uutta karvakonseptia karvat heiluen ja päättäneet lanseerata aivan uuden tuotteen. Palvelujen myynnillä ei selvästikään rahaa tule, joten siirrymme vähittäismyyntipuolelle. Tatta-raa, tässä uusi tuotteemme, karvapallo:


Sillä voi leikkiä, sitä voi nuuskutella, sitä voi puristella, sitä voi ihailla. Mitäpä sillä ei voisi tehdä, kysymme vaan? Tämä superekologinen 100% luonnontuote on tehty harjaamalla ensin Aamos karstaharjalla tai furminaattorilla, välillä myös noukkimalla karvatuppoja sohvilta, sängyltä jne. ja sitten ahkera ihmisorjamme (anteeksi työntekijämme, tiedättehän te ammattiliitot, aina jotain nillittämässä kun joku haluaa yrittää...) puristelee ne palloiksi.

Näitä uniikkikappaleita tulee Aamoksen karvanlähdöllä noin yksi viikossa, joten olkaa nopeita, kaikille halukkaille näitä EI varmasti riitä! Vegaaniasiakkaille tiedoksi, vaikka tuote on eläinperäinen, näitä voi huoletta käyttää, sillä tuotanto-Aamostamme on kohdeltu oikein mukavasti.

Monet asiakkaat varmaan nyt ihmettelevät tuotteemme lanseerausaikaa, kesä päällä ja syksy tulossa, ei kai Aamoksesta voi lähteä tarpeeksi karvaa? No huolet pois hyvät tulevat asiakkaamme, Aamoksesta lähtee enemmän karvaa kuin koskaan! Kauluri on yhä komea, mutta Aamoksen tavoitteena näyttää olevan uuden karvan luonti vanhan tilalle ja pelkästään kaulurikarvoista tulee sellaiset pallot että! Valitettavasti Aada-palloja joutuu kyllä kauemmin odottamaan ja Nannasta kun ei noita karvoja oikein lähde, niin Nanna-palloa ei taida tulla ikinä valikoimaamme. Aada-pallon lanseerausaika olisi todennäköisesti alkukeväästä 2012, kun maatiaisneitimme saa taas karvantuotannon kunnolla käyntiin. (Ei epäilystäkään että ilman Aadan karvaa joutuisi kauaa olemaan...)

Kaveripiirissä ideoimme muutamia mahdollisia sloganeita mainoskampanjalle, mutta nämä ovat tietenkin vasta sitä brainstormingia ja ammattilaisten tekemä mainoskampanja on vähän ammattimaisempi kuin ihmisorjan, köh ihmistyöntekijän, tekeleet (klikkaa isommaksi):



Vähän herkempi mainos tunnelmaltaan, naistenlehtiin you know:


Suomalaisella kissankarvadesignilla on varmasti menekkiä myös ulkomailla, joten suuntaamme tottakai myös muiden maiden markkinoille. Siksi julisteita tarvitaan myös englanniksi, tässä jälleen Aamos mainoskasvona:


Tällaista uskaliaampaa versiota mainokseksi mietimme myös:


Vielä ei palloja siis saa, mutta kunhan sopiva mainostoimisto (karvatiimimme on kuullut hyvää siitä Bob Helsingistä) löytyy, pallomme ovat varmasti ostettavissa joko trendikkäistä Punavuoren pikkuputiikeista tai muista vastaavista. Whiskasin mainoslafkaa emme ainakaan käytä, "sitä kissa ostaisi" väittävät mainoksissa, silkkaa valhetta, hiirenkarvat meidän kissat whiskasia ostaisivat, meillä ostettaisiin vain broilerin sydämiä ja raksuja jos kissat saisi päättää... Bob Helsinki ei ole vielä vastannut (useisiin) yhteydenottoihimme ja lähettänyt tarjousta kampanjasta, mutta varmaan kesälomat ovat vielä kesken, kyllä karvapalloja kohta saa! Nou hätä. Takuulla tulee.

Yhteistyöterveisin, Karvapalvelu A-tiimi.

ps. Mies luki karvapalvelun uudesta projektista ennen kuin julkaisin tämän tekstin ja kommentoi että on sitä ihminenkin tainnut saada lämpöhalvauksen siellä Lapin junassa. Emme siis jaa karvapalloista tulevia voittoja sen kanssa. Nih, enempi broilerin sydämiä meille. Olemme muuten ideoineet myös muutamia Nannan tähdittämiä mainosjulisteita, joita voisimme julkaista joskus myöhemmin, jos joku niitä haluaisi nähdä...

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Siipikarjaa kaikille

Viikonloppuna ihmiset herkuttelivat ankalla ravintolassa:


Kissat herkuttelivat broilerin sisäelimillä kotona. Kokki eli lihoja paloitteleva ihminen ei tosin täyttänyt Aadan tarkkoja hygieniastandardeja, joten jokainen lihapala meni kissan suuhun ensin vesikipon kautta:

Ihan järkyttävän epäpätevää henkilökuntaa, lihatkin pitää itse käsitellä...
(Aamos yrittää tässä kuvassa varastaa Aadan lihapaloja tassun salakavalalla ujuttamisella, Nanna on jo oven takana, ettei isot kisut hermostu kun toinen yrittää pölliä ruokaa koko ajan)

Meillä syötetään mahdollisimman paljon lihaa kissoille, ja kun on jokaiseen ruokamuutoksen epäilevästi suhtautuvat kissansa (meillä vain Aamos) saanut totutettua lihoihin, niin huomaa että kissat saavat niistä jotenkin enemmän irti. Lihoja syödessä muristaan, niitä huljutellaan vesikupissa, niitä rouskutellaan sellaisilla ääniefekteillä että tuntuu kuin olisi savannilla kuuntelemassa leijonalauman syömistä. Selvästi meillä ainakin kissat rakastavat lihaa. Lihaisia luita niitä on vieläkin vaikea saada syömään kokonaan, mutta lihakimpaleista mirrit saavat iloa irti joka päivä.

Lihapalasilla tuntuu olevan kissoja aktivoiva vaikutus, joten niitä löytyy menyystä jatkossakin. Lisäksi raa'at lihat ovat tietenkin myös terveellistä ravintoa kissoille. Eihän ne ihmiselle tietenkään kivoja ole, salmonellan ja muiden pöpöjen varalta saa aina olla pesemässä lattioita ja pintoja, raakojen sisäelinten käsittely on niin ällöä, että syön itse kokoajan enemmän kasvisruokaa, kun en halua jotenkin käsitellä lihaa enää omaa ruokaani varten, pakastin pursuaa mitä oudoimpia juttuja, kuten kanan vatsoja, sydämiä ja possun outoja osia. En edes tiennyt ennen että kanan vatsa on kivipiira, onko se muka opetettu bilsassa, olisi pitänyt opettaa, nyt naurettiin kerran lihakaupassa kun kyselin tyhmiä... Mutta kai tässä kärvistellään ja lihoja paloitellaan, kun on näitä petoja eli lihansyöjäeläimiä mennyt hankkimaan.

Ps. Tietääkö muuten kukaan hyvää desinfioivaa pesuainetta, joka tappaisi raa'an lihan pöpöt, mutta ei tapa kissaa, jos pieni määrä joutuu elimistöön kun nää einsteinit nuolee lattiaa jos siihen tippuu pala ruokaa?

ps2. Pitäisikö Nanna viedä lääkäriin kun se nirsoilee kuivaruoan kanssa. On vissiin liian ihastunut märkäruokaan ja raakaan lihaansa. Voin kuvitella sen lekuripuhelun:
Minä: Apua lääkäri kissani ei syös kuivista ja se on AHNE, pakko olla vakavaa.
Lääkäri: No syökö se edes jotain?
Minä: No joo, lihaa, märkäruokaa, ihmisten leipää, popkornia, sanomalehden kulmaa, Aamoksen korvia...

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Google-viihdettä

Kun aloitin bloggaamisen kissoistamme, pääsin tutustumaan aivan uuteen ja ihmeelliseen maailmaan. Nimittäin siihen mitä kautta ihmiset tulevat blogeihin. Suuri osa lukijoista tulee tietenkin ihan tavanomaisia reittejä erilaisten linkkien tai vastaavien kautta tai suoraan blogiin, mutta osa ihmisparoista etsii aivan jotain muuta ja päätyvät meidän kissojemme blogiin. Mahtaa olla osalle pettymys, kovaa tietoa haettiin ja lukemattomia kissojen kuvia vaan tulee ruudulle. Ajattelin kuitenkin esitellä tässä mielenkiintoisimmat hakusanat. Joukkoon kuuluu sekä yllätyksettömiä, hulvattomia että suorastaan pelottavia hakuja.


kissojen totuttaminen toisiinsa
Tällä hakutermillä tullaan blogiin viikottain, ellei jopa päivittäin. Selvästi ihmisiä huolestuttaa kissojensa välit. En kyllä mielestäni ole hirveästi edes asiasta kirjoitellut, tässä postauksessa kyllä. 

kolmen kissan kopla 
Tämä hakusana on yleisin (yllättäen). Silloin kun nopeasti mietin blogille jotain nimeä, muka vitsikäs mies ehdotti että olisin nimennyt blogin kolmen kimpaksi kolmen koplan sijaan. Olisi ainakin tullut paljon lukijoita, mutta ehkä vähän vääränlaisia, näin kissablogista kun on kumminkin kyse.

itämaisen totuttaminen maatiaiseen 
Tälläkin hakusanalla on tultu useasti, mutta tässä minua ihmetyttää lähinnä sanamuoto. Oman kokemukseni mukaan itämaiset ovat niin seurankipeetä sakkia, että kyllä ne kaikkiin karvaisiin tottuvat. Suurempi shokki varmaan perusrauhalliselle maatiaiselle on yliaktiivisen itämaisen tulo, maatiaista sitä kannattaa enemmän totuttaa...

lidl
Kissamme ovat kyllä testailleet lidlin kissatuotteita, mutta viime viikkoina emme ole ko. kaupassa asioineet, sillä kyläpaikkamme vanhemman väen mielestä lidlissä ei saa käydä kun saksalaiset poltti lapin. Asia josta en alkanut vääntämään, niin vanhat saavat pitää mielipiteensä, ja onhan ne sitäpaitsi oikeassa. Ovat vieläpä sen ikäisiä, että itse katselivat kyseistä tapahtumaa.

voi harrastaa ilman housuja 
Suosikkihakusanani, ja uskoisin että kyllä esim. kissan naksutinkoulutusta ja kissablogeja, kahta lempiharrastustani, voi harrastaa ilman housuja. Kaikki vain kokeilemaan! Ja laittakaa kuvia tulemaan tai omiin blogeihinne! (EI oikeasti please.)

Kike Elomaan sisarukset 
En valitettavasti tunne henkilökohtaisesti, eivätkä taida kissammekaan tuntea.

0503752795 
Tämä puhelinnumero näkyi blogissani kissanhankintaa koskevassa kirjoituksessa. Tästä numerosta kaupitellaan rekisteröimättömiä "rotukissoja" Turun seudulla, ja toivon että jos numeron googlasivat mahdolliset tulevat pennun ostajat, lukivat ainakin kirjoitukseni ja miettivät tarkkaan mistä kissanpennun ostavat...

Kissamatkat 
Arvasin että kissamatkat on suosiota kasvattava idea. Älkää vain lähtekö pikajunilla helteiseen aikaan niin kaikki sujuu!

Kissan ääni video 
Tätä fraasia googlanneet eivät varmasti pettyneet, meiltähän tuo löytyy! Ja kolme erilaista ääntä jopa.

kissa nokkonen 
Hivenen olen yllättynyt tästä sanaparista, jospa muidenkin kissat ovat kuin meidän Nanna ja nauttivat nokkosista?

Halpa rotu kissa 
Surullinen googlaus, halpaa ja hyvää on harvoin olemassa. Kissa voi elää jopa 20-vuotta, kalliiksi se tulee joka tapauksessa senkin pihit googlailijat!

kiimaa tyttärellä ja isällä 
Ööö, jos kiimainen tyttökissa on samassa paikassa leikkaamattoman isäpappansa kanssa, kantsiskohan tehdä jotain? Ja sellainen sivuhuomio myös että jos kollilla on kiima, kannattaa tarkistaa sukupuoli... En ole eläinlääkäri, mutta ymmärtääkseni kiimaa esiintyy selvästi enemmän niillä naaraspuolisilla kissoilla.

jänkhällä jyrähtää 
Jyrähti tottakai kun me siellä oltiin vähän ravistelemassa paikkoja, mutta tulimma jo takaisin. Sori.

Googlen hakusanojen lisäksi on ollut kiinnostavaa seurata mistä kaikkialta maan kolkista lukijoita tulee. Mm. Iranista ja Etelä-Koreasta on haluttu lukea kissablogia. Yleisimmät maat ovat kuitenkin Yhdysvallat ja Britannia, kummastakin maasta on enimmällään käynyt päivittäin samaan aikaan yli kymmenen lukijaa. Jos joku teistä kauempaa sattuisi nyt lukemaan, kiinnostaisikin tietää että tuletteko sattumalta vai tarkoituksella, osaatteko suomea ja pidätte kissoista, vai olisitteko halunneet lukea harrastuksista joita voi tehdä ilman housuja tai muista kissoihin liittymättömästä? Pakko ei ole tietenkään sairaalloista uteliaisuuttani tyydyttää... Mutta on tämä kissablogimaailma jännää. Aatelkaa Iranista joku lukee meidän kissoista! Ja alunperin tarkoituksena oli vain kertoa meidän kissat tunteville koplamme kuulumisia ja laittaa itselle kuvat ja tarinat muistiin.

Ettei tulisi aivan tylsä postaus pelkillä ihmisen jorinoilla, tässä vielä kuva Nannasta sukeltamasta jotain radion takaa. Nannakin harrastaa usein erilaisia asioita ilman housuja! En kyllä yhtään tiedä mitä se tuolta kuvitteli löytävänsä.


perjantai 15. heinäkuuta 2011

Kyläpaikasta kaipaamme...

Tyhjensin kamerasta viimeisetkin kyläilykuvat ja paljon oli kuvia joita en blogiin tullut aikaisemmin laittaneeksi. Kuvia oli myös niistä asioista, joista kissat eniten kyläpaikassa pitivät. Ikävä tulee ainakin:

Satoja uusia nukkumapaikkoja.

Portaita. Joilla voi tehdä niin monia asioita, mm. lepuuttaa häntää.

Uusia ulkoilumaastoja. Täynnä jännittäviä ojia, jotka pikku kissojen pitää tarkistaa.

Kuistia.  Hyvä yleinen ympäristön tarkkailumesta ja maailman paras ötököiden bongaus ja lahtauspaikka. 


Kellarin viileitä portaita. Helteelläkin alle 20 astetta, vieläpä ikkunalla varustettuna niin voi katsella maisemia samalla kun nauttii viileämmästä ilmasta.

Kukkien hoitoa. Täällä ymmärretään mitä kissa tarvitsee, kukkia oli useita joka huoneessa, päinvastoin kuin kotona... (Ihmisen huomio: niin miksiköhän on vähän kukkia...)
Aamos vähän vaan tassulla haluaisi kukkaa hellästi taputella...

Ihmiselle tulee tietenkin eniten ikävä kyläpaikan emäntää. Meidän Mummo on kiltein mummo. Jotain kertoo sekin että ihminen, jolla on yli 80-vuoden kokemus ulkokissoista (ja varmaan on oikeasti sitä mieltä että minä niitä nyt sisällä pitämään), jaksoi vahtia aivan yhtä tarkasti kuin ihminenkin että helteilläkin on ikkunat ja ovet niin ettei meidän kissalauma karkaile lapin jänkhälle. Kai kun on tarpeeksi kiltti ihminen, jaksaa välittää sellaisistakin asioista jotka ei itselle ole niin tärkeitä, mutta läheisille on.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Kolmen koplan unikaverit

Reissussa oli kivaa, mutta kotona on vielä kivempaa. Viime päivät ovat kissatkin ladanneet akkuja seuraavia seikkailuja varten. Nukkuvan kissan näkee aina kun päänsä kääntää. Jokaisella kissalla näyttää olevan myös oma suosikkiunilelu, jotka ajattelin esitellä. Nyt menee kovien kissojen maine, mutta menkööt.

Aamos ottaa silloin tällöin torkut perinteisen nallen kanssa:

Nalle sijaitsee vanhassa matkalaukussa, joka on pehmustettu tyynyillä kissojen torkkupaikaksi. Koska kissoilla ei voi olla liikaa nukkumapaikkoja.

Aadalla on usein lempilelu seurana:

Pakko pitää kiinni nukkuessakin, muuten Nanna taas pöllii mun lelun!

Kaikkein suloisin unilelu on Nannalla. Ja se hengittääkin:

Mitäs kyyläät, tää on mun!

Ja tän kanssa on lämmin sekä pehmeä nukkua.

Kaikki kuvissa näkyvät kissat ovat yleensä ihmisen unileluja, mutta valitettavasti näin kesäkuumalla ne tulevat kainaloon aika harvakseltaan. Päiväunille ne tulevat kainaloon aina ja poikkeuksetta, mutta nyt kesälomalla kun nukkuu muutenkin pitkään, niitä torkkujakaan ei tule otettua. Syksyssä odotan melkein eniten unilelujen paluuta... Melkein.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Kissamatkat oy esittää, osa 2: hellehelvettiä

Tultiin takaisin etelään. Ja tällä kertaa matkasta ei hirveästi ole kuvia, sillä VR toi mukaan lisäjännitystä. Ihanassa hytissämme oli matkan alkaessa lämpöä +36 astetta, ja sekä Aamos että Aada alkoivat läähättää aika ikävän näköisesti, eivätkä suostuneet juomaan itse. Olen kerran nähnyt kaverini koiralla lämpöhalvauksen ja siitä kokemuksesta opin liiankin hyvin että lämpöhalvaus on tila, jota kannattaa ehkäistä, sillä sitten kun se tulee ollaan pahassa pulassa... Kävinkin kiskomassa konnaria hihasta ja sain ylimääräisiä pyyhkeitä, vettä ja jäitä, joita käyttämällä kissat lakkasivat läähättämästä ja olo selvästi koheni sen verran ettei tarvinnut hypätä junasta kesken. Jo pelkästään se että Aamos suostuu makaaman märän pyyhkeen alla ilman protestointia, kertoo että huono olo taisi olla. Että kiitti konnari avusta ja ei oikeasti kiitti vaan VR. Tottakai kesällä lemmikkien kanssa matkatessa on riskinsä, mutta jos itse varaudun jo niin että matkustan yöllä ja ilmojen vähän jäähdyttyä, olettaisin että teidänkin yhtiönne saa lämpötilan sellaiseksi ettei matkustaminen ole ihan eläinrääkkäystä kummiskaan... Tässä nyt jotain kuvia mitä näpsin kun kissoilla alkoi olla parempi fiilis:


Aamoksen ilme kertoo kaiken: Kiitti vaan tästäkin kokemuksesta ihminen, en lähde kesällä enää minnekään kotoa, vaikka olisi muka kuinka kiva paikka...

Onneksi olo parani pikkuhiljaa... (Sivuhuomatuksena kuvassa näkyvästä jääpussista, jos se nyt jää jollekin mieleen: suositusten mukaan lemmikkejä ei saa jäähdyttää liian kylmällä, paras on haalea vesi, mutta jääpussilla saa kätevästi esim. viilennettyä makuualustan, eli kissoja ei saa dipata jääveteen vaikka kuinka kuuma olisi...)

Kaikki ovat nyt varmaan huolissaan pikku pennustamme. No ei tartte, itämaisen geeneillä kuumuuteen suhtauduttiin näin tyynesti:

Mikä liika lämpö, mä tuun tähän ihmisen viereen vähän lisää hakemaan.

Yö meni kuitenkin mukavasti, osalla kissaseurassa (Aamos ja Aada tajusivat että tää on se viilein paikka kun ihminen on sitä jääpusseillaan sivellyt, ja jäivät onneksi koko yöksi siihen):


Toisilla ihmisseurassa:


Nanna oli ihanan reipas tällä matkalla, mikä olikin hyvä kun koko aika meni kotikissoista huolehtiessa. Viime kerralla vietettiin suuri osa ajasta sängyn alla, nyt Nanna oli rutinoituneempi matkustaja ja pitikin kiinni tavallisista rutiineista. Kuten siitä että ihmisen heräämistä nopeutetaan leipomalla tassuilla tärkeitä sisäelimiä samalla kun kehrätään ylisöpösti. Kuka voi tällaista kivun ja söpöyden yhdistävää herätystä vastustaa:

Herätys ihminen! Aamu tuli jo!

Tarkkasilmäiset varmaan huomaavat, että ihmisellä on nukkuessaankin päivävaatteet päällä... Tämä kakkosmatka oli vaikeusasteeltaan korotettu, joten en jaksanut edes vaihtaa yöpaitaa, sammahdin heti kun Aamos ja Aada vaikuttivat pirteämmiltä. Vaikeusasteen korottaminen johtui juuri junan lämpötilasta, mutta myös siitä että tällä kertaa matkustin yksin kolmen kissan ja kamojen kanssa. Mies oli joutunut lähtemään töiden takia jo aikaisemmin takaisin. Eli kissamatkat oy haluaa korostaa että matkustaminen voi olla hauskaa, mutta kun liian moni asia menee pieleen, sitten hauskuuttakin saattaa olla vähemmän. Terveinä päästiin kotiin kummiskin ja monta hyvää hyttysmetsästysmuistoa jäi.

ps. Mistä tietää että on "vanha"? No siitä että olen jo jaksanut kirjoittaa valituskirjeen VR:lle aiheesta junissanne kuolevat kohta vanhukset, lapset ja lemmikit, jos ette ala niitä viilentämään vaikka tuulettamalla paremmin. Ei ne sitä varmaan jaksa edes lukea, hukkuvat postiin muutenkin, mutta itselle pieni nillittäminen tuo usein paremman olon. Ja kiinnostuneille tiedoksi, matkustimme vanhalla pikajunalla, koska se on ainoa vaihtoehto tuolla välillä. Vaunuissa ei ole tuuletusta, ikkunan saa kyllä auki, mutta se ei paljon viilennä jos juna pysähtelee usein, kuumuuden syy oli varmaan myös katossa, jota aurinko lämmittää koko päivän. Kannattaa ainakin elukoiden ja lapsien kanssa mennä vain IC-junilla, jos se vaihtoehto on olemassa näin kesäisin...

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Parasta kesässä ja kampanjan avaus

Kissojen mielestä parasta kesässä ovat lisääntyneen valjastelun lisäksi tietenkin ötökät. Kärpäsiä riittää, ja täällä pohjoisessa on kissoille aivan ihanat hyttysapajat. Tai sääski, kuten paikalliset sanovat. Ihmiset eivät niin kesän mukanaan tuomista saalistettavista välittäisi, mutta kissat rakastavat uusia saalistusmahdollisuuksia (joka kuvassa kärpänen, klikkaa isommaksi jos et näe. Ai niin, paitsi vikassa kuvassa saattaa olla kissan suussa, niin siksi ei näy):

Aada bongaa saaliin.

Julma tassuläpsyjen sarja alkaa.

Nanna tulee tarkistamaan että Aada varmasti pärjää.

Sitten lyödään viisaat päät yhteen ja aloitetaan yhteisötökkäjahti.

Nanna viimeistelee tällä kertaa tapon. Taas yksi öttiäinen pois ihmisiä kiusaamasta.

Voi että tulee kissoilla ikävä näitä metsästysmaastoja. Kiitos modernin keksinnön nimeltä hyttysverkko, (josta täälläpäin ei olla vissiin vielä kuultu tai vaan välitetty) kyläpaikassa riittää kotia enemmän tapettavaa. Terkkuja vaan lintujärjestö Birdlifen pojille ja tytöille, joilta aina tulee niitä infoja kissojen vaarallisuudesta lintukannalle. Nämä meidän verenhimoiset saalistajamme ovat erikoistuneet lähinnä hyttysiin ja kärpäsiin, silloin tällöin hämähäkkeihin ja ampiaisiin, joten meitä ei voi sitten syyttää linnunpoikasten lahtaajiksi. Mutta kolmen kissan kopla aloittaa ehkä ihan oman kampanjan nimeltä hyttyverkot helkattiin.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Arvostelupaperi-mysteeri ja kissanäyttelyistä

Täällä lomalla on ollut aikaa tehdä asioita joita suunnitteli tekevänsä joskus ja sitten unohti ne. Nannan ensimmäisestä näyttelystä on vasta, kröhöm vähäsen aikaa, joten nyt on hyvä aika julkaista arvosteluseteli.

Vaikka ihmiset eivät aina muuten täydellisiä kissanomistajia olekaan, toisella eli minulla on erikoinen taito, josta on varmasti hyötyä näyttelyissä käydessä: osaan lukea nopeasti ja helposti sekä sekavaa käsialaa että vanhaa kaunoa. Työni takia luen milloin mitäkin harakanvarpaita ja sekä äitini että mummoni kirjoittavat yhä järkyttävän vanhaa kaunoa, jota vaan on pakko ymmärtää kun kumpikaan ei ala käsialaansa muuttamaan (olettaisin, en ole kysynyt jos ne muuttaisi...). Niille jotka eivät ole kissaansa näyttelyissä käyttäneet tiedoksi: kissa saa tuomarilta arvostelusetelin, johon on kehuttu tai kritisoitu kissan ulkomuotoa ja nopeasti kirjoitettu paperi on yleensä aika vaikeaselkoinen luettava. Upeine erikoistaitoineni tämänhän ei pitäisi minulle olla ongelma...

Tekstin kuvat ovat Nannan paneelidebyytistä ja Tampereen näyttelyssä kuvanneen Tessan ottamia

Yllätys olikin Tampereen näyttelyssä suuri, kun edes nämä erinomaiset käsialalukutaidot eivät pelastaneet. Ehkä osa lappusen tekstistä kuuluukin jäädä mysteeriksi, miksi ihmiset muuten jaksaisivat käydä saman kissan kanssa näyttelyissä. Pieni arvoitus jää ihmisen mieleen, että minkälaiset ne kissan korvat nyt sitten ovatkaan, pakko mennä uudestaan.


Itse sain taitoineni suurimman osan setelistä silti luettua, sitten kiikutin kissan arvostelun vanhaa koukeroista kaunoa kirjoittavalle äidilleni, johan pitäisi puolalaisen miekkosen englantikoukerot selvetä. Setelin on nyt siis lukenut kaksi ihmistä, kumpikin kaunolla kirjoittavia, kummallakin englanti työkielenä sekä kyseisestä aineesta opinnot takana ja toisella vieläpä puolan alkeista tiedot, jos se auttaisi puolalaisen tuomarin tekstiä lukiessa. Tulos: kolme kohtaa yhä epäselviä. Normaali ihminen luovuttaisi tässä vaiheessa, Nanna on nätti ja oli silloin joskus tuomarin paras, mitä parilla sanalla väliä. Minä en luovuta, vaan kysyn jos joku blogin lukijoista osaa auttaa. Ehkä nuo pari sanaa ovat jotain näyttelykoodia joten joku näyttelykonkari ehkä saisi ne selville, tai joku muu joka tykkää lukea harakanvarpaita.


Selviä kohtia olivat seuraavat:

Tyyppi: Ex (eli excellent) harmonious, elegant built baby-girl.
Pää: Ex wedge form with long and almost jotain jotain, Top can be higher 
(eli varmaan tarkoittaa should-apuverbiä (pitäisi) can-verbin sijaan, pää tuskin "voi" mitään, tollainen se nyt on...)
Silmät: Ex shape and colour, nice expression (?)
Korvat: Ex jotain jotain jotain good set-up and jotain
Turkki: Ex baby coat texture and length, ex colour and pattern, ex grooming
Häntä: Ex long
Kunto: Ex show condition
Yleisvaikutelma: sweet, JOTAIN MUTTA MITÄ girl
Arvostelutulos: EX 1

Eniten kiinnostaisi tuo yleisvaikutelman puuttuva sana, mutta tottakai olisi kiva tietää myös kokonaan pää ja korvat kohtakin. Vai kuuluuko juuri tuon verran jäädä mysteeriksi arvostelusta?



Näyttelypäivän parhaat naurut tuli ex grooming kohdasta, mehän unohdettiin vahingossa harjakin kotiin, joten Nannan turkista pyyhittiin isoimmat pölyt kädellä ennen tuomarille menoa. Ja silti tuli erinomaista eli ex grooming turkinhoidosta. Onneksi hommattiin itämainen pitkäkarva, eikä kissarotua jonka turkille jotain pitäisi enemmänkin tehdä. Pitkäkarvaista kotona pysyttelevää valkoista kotikissa Aamosta pestään ja harjataan huomattavasti useammin kuin meidän näyttelykissaa, heh.

Vaikka juostiin kuin päättömät kanat koko näyttelyn ajan, näyttelytoiminnasta jäi kyllä ihan positiivinen kuva. Meille tosin sattui todella kiva tuomarikin, joten ehkä se lisäsi hyvää vaikutelmaa. Olenkin ollut yllättynyt, kun lähipiirin näyttelyennakkoluulot ovat nostaneet päätään ja näyttelyrusettejamme (jopa kahta) esitellessä on näyttelyt rinnastettu mm. eläinrääkkäykseen. Kissanäyttelyiden mielekkyydestä voi olla monta mieltä, mutta kyllä ne eläinrääkkääjät ovat ihan jossain muualla, valitettavasti. Näyttelyissä kaikki eläimet kuitenkin tarkastetaan eläinlääkärin toimesta ja vaikka tarkastus on nopea, niin kipeää tai muuten ongelmaista kissaa ei päästetä näyttelyyn. 

Kissathan eivät tunnetusti tee mitään mikä ei niitä huvita, joten sellaista kissaa jota ei voi käsitellä ei voi tuoda näyttelyyn. Tuomarinpöydällä ei mikä tahansa sähikäinen pysy... Sääntöjen mukaan aggressiivista kissaa ei arvostella ja joitain korttejakin jaellaan, joten kenenkään ei kannata tuoda kissaa joka todella inhoaa näyttelyitä paikan päälle. Itse seurasin vierestä, kun joku näyttelyn assareista meni kertomaan kissan omistajalle jonka kissa murisi kaikelle lähelle tulevalle, että pahalta näyttää, kissa protestoi vähän liikaa, joten vedäpä se näyttelystä ettei tule niitä kortteja, ja omistaja noudatti neuvoa. Eli kyllä systeemi pelaa. Jos kissa saisi päättää niin tottakai se viettäisi päivän syöden raksuja, mutta ei loppujen lopuksi aika harvana viikonloppuna näyttelyissä olevat kissat nyt mitään kidutuksen uhreja ole. Nannakin nukkui suurimman osan ajasta häkissä ja oli näyttelyn jälkeen huomattavasti pirteämpi kuin ihmisensä. Seuraavan kerran kun mennään näytelmiin, yritän saada setelit skannattua ja blogiin hivenen nopeammin...

torstai 7. heinäkuuta 2011

Aamos korjaa väärinkäsityksen

Aamos halusi korjata järkyttävän väärinkäsityksen, joka on voinut syntyä tätä blogia lukemalla. Toisin kuin ihminen on antanut ymmärtää, Aamos ei siis pelkää ulkoilua, tai ole muutenkaan arkajalka, korkeintaan hivenen varovainen. Jonkunhän täällä on pakko olla, kun noi tytöt vaan pomppii menemään. Aamos on alkanut ulkoilla oikein urheasti täällä Lapissa, vähän vaan ollaan tarkkaavaisina...

Ulos tullessa kannattaa katsoa ensin oikealle:


Ja vasemmalle:


Kun ympäristö on Aamos-approved, voi lähteä liikkeelle:


Ja vaikka vähän nauttia auringosta:


Yksi syy Aamoksen varovaisuuten ulos lähtiessä löytyy naapuritalosta. Aamokselle aiheuttaa harmaita karvoja naapurin kullanmurut, jotka ihmisen valistuksesta ja neuvoista huolimatta ovat pari kertaa juosseet täysiä kohti huutaen kissa kissa tuu tänne, ja ihmetelleet kun ilkeä täti sanoo että et voi tulla silittämään kissaa koska se pelkää, mene omalle pihallesi. Aamos onkin parina päivänä huutoepisodin jälkeen kurkannut ulos lähtiessä näkyykö niitä lapsia ja vasta sitten tassut tulevat nurmikolle. Ihmistäkin lasten käyttäytyminen vähän pännii, kun meidän kissoilla on ollut toistaiseksi vain hyviä kokemuksia lapsista. Perhetutun eläinhullut lapset ovat leikittäneet kissoja useasti ja yksi tytöistä sai kissat jopa hyppimään agility-esteitä kanssaan. Tämä kokemus näistä lapsista on kyllä vahvistanut käsitystäni siitä miten suuri rikkaus lapselle on että saa olla pienestä asti eläinten kanssa tekemisissä. Kyllähän osa lapsista osaa olla eläinten kanssa ilman omia lemmikkejäkin, mutta kyllä moni oppii aivan erilailla olemaan karvaisten kanssa ja ymmärtämään eläimiä, kun niitä on kotonakin tai muualla lapsen elämässä. Esimerkiksi tuolle kaksikolle ei tunnu paljoa auttavan, jos ohimennen yrittää tuntematon täti neuvoa miten eläinten kanssa ollaan... Itse olen kyllä kiitollinen omalle äidilleni siitä että sain lapsena puuhata eri eläinten kanssa.

Naapurin lapsia varten Aamoksella on oma exit-strategia. Kun lasten karjahdukset kuuluvat, Aamos ilmoittaa hyvin selvästi että nyt lähdettiin. Jos ihminen ei ehdi avata ovea, voi aina hypätä postilaatikon päälle niinkuin vinkkinä että nyt haluttais sisälle...