keskiviikko 31. elokuuta 2011

Evil-Aada

Kuvasin yksi päivä täysin viattoman näköistä Aadaa joka oli parkkeerannut itsensä miehen syliin. Tilanteessa ei ollut mitään erikoista tai ihmeellistä. Aloin siirtää kuvia koneelta ja huomasin järkytyksekseni että kamera olikin tallentanut EVIL-Aadan. Katsokaa itse jos ette usko.

Kaikki luulevat että olen suloinen söpö ja höppänä, oikeasti olen tosi paha ja ee-vil, buahahahaha.

Kyttään ohi meneviä viattomia kavereitani ja käyn kimppuun.

Läpsin tassulla. (Nanna kerkesi juuri pois kuvista.)

Sekä haukkaan hännästä.

Sitten palaan ihmisen kainaloon taas turvaan niin ei kukaan uskalla kostaa, lällällää.

Olen evil, evil-Aada.

Pelottaako jo?
Buahahhahhahhaa!

tiistai 30. elokuuta 2011

Paparazzi Rurokissa

Tässä viimeinen kuvapläjäys Rurokista. 

Näyttelyt ovat aina aika telttakylämäisiä. Yleisön (ja tosi huonosti koodit osaavien kaltaisteni näyttelyaloittelijoiden) takia olisi ehkä hyvä jos rodut olisivat eri riveissä paremmin esillä. Moni kissannäyttäjä oli tosin keksinyt laittaa kissahäkkeihinsä kyltin jossa kerrotaan rotu, mikä varmaan helpottaa eri rotuja bongatessa. Yritän joku päivä askarrella samanlaisen itsekin, tosin omat askartelutaitoni ovat kyseenalaiset että saa nähdä mitä siitäkin tulee.

Itse pidän näyttelyissä eniten (katsojan näkökulmasta) tuomarin paras valinnasta. Kun yksittäiset kissat arvostellaan, on yleisön vaikea kuulla tai seurata, mutta tp-valinnassa on enemmän showta, kun moni kissa arvostellaan ja tuomari perustelee valintansa.


Meidän kuvaaja taisi ihastua myös lyhytkarvaisiin itämaisiin, koska niistä oli aikasta paljon kuvia.


Tp-valinta on myös hyvä tapa vertailla itselle sopivaa kissarotua, itämaisten valinnassa on aina menoa ja meininkiä. Ja ääntä. Joillain roduilla taas näkee rauhallisempaa käyttäytymistä...

Tämä(kin) kissa oli yksi omista ihastuksistani.

Ja tämä kans, tosin voisin kirjoittaa saman kaikkien kuvien alle. Tuomari ei muuten vedä kuvassa kissaa hännästä, tiedoksi kaikille jotka eivät näyttelyissä käy...



Aika monella tuomarilla on myös kivaa show-meininkiä ja vähän vitsiä, niin tälläkin tuomarilla oli, mikä taas tekee seuraamisesta hauskempaa.

Ja paras tai ainakin hauskin tp-valinta on tietenkin parhaan pennun valinta. Kun lauma pikkukissejä kiemurtelee heiluu ja on ylienergisenä, sitä on vaan niin hauskaa seurata. Seuraavassa kiemurtelevaa kissiä:



Eiköhän nämä näyttelylöpinät nyt olleet tässä. Ainakin ensi viikonloppuun asti.

Ps. Kissoja on vaikea kuvata tällaisissa tilaisuuksissa ilman että ihmisiä osuu mukaan, jos joku tunnistaa itsensä ja haluaa kuvansa pois voi meilata tai kommentoida tähän postaukseen. Yritin kuitenkin parhaani mukaan valita sellaisia kuvia joissa sekä ihmiset ja kissat olisivat mahdollisimman edukseen ja kellään kuvattavalla ei ole silmiä kiinni tai sormea nenässä...

Kaikki kuvat jälleen meidän oman kuvaajamme, eli Elisan. Kiitos ja voit tulla hei Tampereellekin jos on sellainen fiilis... Tarjoamme eväät ja kahvin.

Viikonlopun hieroglyfit

Hei näyttelyjärjestät, kissayhdistykset, ylimmät kissaviranomaiset! Olen tässä tavannut Nannan arvostelupaperia ja miettinyt samalla että olisikohan mahdollista siirtyä käsinkirjoitetusta vähän modernimpiin versioihin ja uuteen moderniin maailmaan... Vaikka niin että tuomarit kirjoittaisivat setelit suoraan läppärillä ja sitten ne tulostettaisiin tai meilattaisiin ihmisille. Olisi tietenkin aikaa ja rahaa vaativa uudistus, mutta ei tässäkään paljoa järkeä ole että me ihmiset, jotka kissan näyttelyyn roudaamme, emme saa mitään lappusesta irti. Viime arvosteluhan oli myös vaikeasti luettava, mutta tämä vei kyllä pohjat. Katselkaa ja ihailkaa (ja ei, skannaus ei vie pois mitään luettavuudeta, tällaiselta tämä näyttää livenäkin...):


Lappusesta irti saatu:

Tyyppi: Ei aavistustakaan...
Pää: ex style (?). ex forehead, need more profile
Silmät: ex jotain. ex ex color.
Korvat: ex jotain, ex jotain
Turkki: ex coat jotain jotain. Ex ex jotain. Ex condition
Häntä: ex jotain ex jotain
Kunto: ex. condition
Yleisvaikutelma: Nice girl
Arvostelutulos: ex1

Eli paljon oli excellent ja tupla excellentia. Oikeastaan kaikkea muuta kehuttiin, mutta tarvitsee lisää profiilia. (Olemme Nannan kanssa tästä kotona keskustelleet ja Nanna lupasi kasvattaa profiiliaan ensi näyttelyä varten.) Toinen asia mistä tuomarinpöydällä tuli noottia oli pieni leuka, joten ehkä joku harakanvarvas paperissa siitä sitten mainitsee. Muuten kaikkea kehuttiin, korvat, mitä Tampereella eri tuomari moitti, olivat nyt erinomaiset, turkki oli myös hyvä, mutta se nyt on kaikille selvä, Nannan turkki on vaan mieletön... Kuvio oli hieno ja häntä oli myös hyvä, sekä Nannan rakenne elegantti. Jos jotain arvostelua kissastaan haluaa kuulla, pitää kissanäyttelyssä siis olla tarkkana itse arvostelussa tuomarin puhuessa, koska paperista kommentteja on turha yrittää saada selville. Ja siis itsehän tiedän että Nannis on täydellinen sekä luonteeltaan että ulkonäöltään, mutta jos arvostelupapereita jaellaan niin kivaahan niistä olisi selvää saada.

Tampereella Nannalla on saksalainen tuomari, joten olen täällä sormet ristissä että saksalaiset tuomarit kirjoittaisivat mahdollisimman tarkasti ja selvästi...Tai ainakin selvemmin kuin aikaisemmat tuomarit.

maanantai 29. elokuuta 2011

RuroKISSA

Nannan vierailu Suomen helmeen eli Myyrmäkeen Vantaalla tapahtui tosiaan lauantaina. Näyttely meni tällä kertaa enemmän rutiinilla kun perusjutut oli muistissa ja onneksi oli Hurineesit ihmisineen vieressä niin ei hätä tullut jos jotain oli unohdettu. Sen verran väsyttävä ja kuuma päivä oli että ilman douppausta ei selvitty, joten onneksi samasta rivistä löytyi myös Hugo-kissan emäntä, jolle kiitos buranasta.

Nanna oli tässäkin näyttelyssä reipas itsensä ja sai kyllä tuomarilta paljon kehujakin mm. turkista ja eleganttiudestaan, mutta tällä kertaa Nannan ihana ja yllättävän tutulta näyttävä veli Ukko meni tuomarin paras valintoihin, joten näytillä käytiin vain kerran hakemassa ex1 ruusuke. Tässä kissanäyttelyssä huomasi kyllä sen että nopeammin aika kuluu kun on (blogi)tuttuja kissaihmisiä messissä, oli hauska jännittää myös muiden menestystä ja jutella kissa-asioita. Tapasimme myös julkkiksia eli Naukulan Mamman, ja ihminen onnistui tavatessa piilottamaan järkytyksensä kun selvisi ettei Naukulan Mamma ollutkaan Helmin ja Wilman emännän oikea nimi...

Tämä näyttely oli siitä poikkeuksellinen että olin ylipuhunut mukaan oman henk.koht. valokuvaajan, joten toisin kuin viimeksi, nyt meillä näitä kuvia riittää... Kuvia riittää varmaan postauksiin pariksi viikoksi, mutta jos aloitetaan näillä, eli tässä meidän näyttelypäivää kuvina:

Aikainen herätys oli vähän liian aikainen Nannan mielestä ja jo ennen arvostelua Nanna päätti mennä koisimaan. Ei tosin pesään vaan pesän alle.

Sitten tulikin uusi julma herätys ja lähdettiin tapaamaan tuomaria.

Ennen Nannaa oli vuorossa veli, joka arvostelun lomassa ehti haistella ihmisensä laukkua.

Tuomari halusi vertailla saman pentueen kakaroita jo Ukon vuorolla. Nanna tervehti veljeään iloisella suhinalla, vaikkei muuten sähissyt koko päivänä.

Sitten olikin Nannan vuoro tuomarin pöydällä.

 Ranskalainen mies puhui paljon, Nanna ei kuitenkaan protestoinut tai lähtenyt pöydältä livohkaan, mitä nyt jossain välissä yritti varastaa assistentin papereita...

Sitten olikin vuorossa tuomarin parhaan nuoren valinta, johon Ukko pääsi, ja käyttäytyi aivan kuin siskonsa Tampereen vastaavassa, hyvin rimpuilevasti mutta kiltisti. Tässä kuvassa siis Ukko, joka meinasi itselläni mennä kuvissa välillä sekaisin Nannan kanssa, vaikka onkin selvästi siskoaan lihaksikkaampi ja isompi.

Välillä maltettiin pysyä paikaallankin...

Loppupäivä menikin ihmisillä kissoja ihastellessa. Näin tosiaan ensimmäistä kertaa Nannan veljen Ukon, joka olikin hyvin Nannan oloinen. Paitsi kuulemma rauhallisempi kotona, että epäuskoisille tiedoksi, myös rauhallisempia itämaisia on olemassa...

Ukko oli todella Nannan näköinen, mitä nyt selvästi isompi, aivan kuin ukkojen kuuluukin olla.

Toinen ihastukseni oli Hurineesi-porukan Ii, joka oli todella persoonallinen kissa.

Myös eväät olivat persoonalliset.

Loppupäivästä kävimme myös (Nannan suureksi iloksi) kaupoilla, mutta siitä lisää myöhemmin...

Päivä oli pitkä ja täynnä uusia kissatuttavuuksia. Nanna tosiaan nukkui lähes koko päivän, joten kotiin tultuamme on sitten ollutkin harvinaisen pirteä ja vaatinut tavallistakin enemmän rapsutuksia ja leikkihetkiä. Näyttelyhankintamme, muutama lisäkissakuva ja skannattu arvosteluseteli ilmestyvät blogiin  joskus myöhemmin. Kiitos vielä kaikille näyttelyseurasta sekä tietenkin hovikuvaajallamme valokuvista. Henk.koh. valokuvaaja kannattaa kyllä ottaa näyttelyihin mukaan, niin itse ei tarvi kameraa kokoajan käytellä.

torstai 25. elokuuta 2011

Miten EI ehkä kannata valmistautua kissanäyttelyyn.

Jahas, näyttelyviikonloppu tulossa, mites täällä koplalassa on valmistauduttu. Tässäpä meidän top-vinkit.

Nanna personal cat trainer suosittelee viime hetken treenejä ja rutistusta niin on kroppa kunnossa:

 Oikea tassu ylös yks kaks!

Vasen tassu kolme neljä!

Nyrkkeilyiskuja eteen viis kuus!

Ihmisen viisi vinkkiä tulee tässä, eli miten ihminen on valmistautunut lauantain koitokseen, tässä vinkit joita ei kannata noudattaa:

1. Aloita uudessa työpaikassa juuri ennen kissanäyttelyä, niin että olet viikonloppuna varmasti väsynyt, sekaisin ja yleisesti pihalla sekä ajatukset täynnä tekemättömiä töitä.

2. Pyydä kuskiksi eläkeikäinen ei-niin-kissahullu isäsi, kun tajuat että oma mies ei pääse avuksi ja julkisilla ei paikalle kätevästi meiltä pääse. Jos lauantain näyttelyssä joku vanhempi herrasmies kommentoi kissojen outoa ulkonäköä, kallista hintaa, kissanäyttelyjä yleensä ihmettelevään/negatiivisen sävyyn, kritisoi juuri sinun rakasta kissaasi, EN TUNNE! KUKAKOHAN OLI? EI AINAKAAN ITSELLENI LÄHISUKUA. (Jos isäni lukee tätä blogia, as if!, niin kiitti tosi paljon kyydistä, haethan meidät yhä?)

Bonus valmistautumisvinkki:
2.5 Ärsytä suunniteltua kissanäyttelykuskia surkeilla blogijutuillasi ja suunnittele liftauskyyti näyttelypaikalle...

3. Leikkaa ja ompele näyttelyverhot pari päivää ennen h-hetkeä keskellä yötä ilman että olet poistanut aktiiviset avustajakissat huoneesta. Varmasti suoraan meni saumat. Not. No what-eva, eihän niitä kissoja häkeissä arvostella... ("Hauska" pikkufakta: olin 10 vuotta sitten Englannissa kissanäyttelyssä, jossa kissat arvosteltiin juuri häkeissä, ja käymässäni näyttelyssä (GCCF:n) kaikki kissan häkissä piti olla valkoista, kuppi, pehmuste, jopa kissanhiekka, oli aika friikin näköistä. Ja tylsää kissoille kun ei saanut mitään leluja tai muuta viihdettä laittaa häkkiin.)

4. Kehitä väsyneenä paniikki siitä missä Nannan rokotustodistus on, kun se on juuri siellä missä sen kuulukin olla. (Lipaston toinen laatikko.)

5. Tajua sen jälkeen kun Nanna on huutanut kaksi yötä putkeen, että eihän se yleensä huuda öisin. Tai näin paljon päivisin. Ja että huutaminen voisi liittyä ehkäpä johonkin juttuun joka alkaa koolla...

Mielenkiintoista lauantaita odotellessa, Rurok ja Vantaa here we come... Oikeasti odotan kyllä hirvittävällä innolla Nannan "sukulaisten" näkemistä. Vaikka yksi itämainen on kotona, ei niiden muidenkaan ihailuun kyllästy...

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Flaidista, eli tytöt tappelee

Vaikka laitan tänne todella usein kissojen söpöilykuvia, niin on meillä silloin tällöin vähän erilainenkin meininki. Kissojen kisailusta on vaan todella vaikea saada edes puoliksi onnistunutta kuvaa. Kun ne on niin hitsin nopeita! Tässä joitain vähemmän söpöilykuvia eli Aada ja Nanna ottaa matsia:

Söit mun raksut!

Leikit mun pallolla!

You bitch!
Ite olet narttukoira!

Aadalla ja Nannalla on mielenkiintoinen kaverisuhde. Kummatkaan eivät söpöile yhdessä kovinkaan usein, sitä varten on Aamos. Nyt kun Nanna alkaa olla aikuinen (kyynel, se on jo niin iso), niin söpöily on entisestään vähentynyt. Välillä toiselle saatetaan sähähdelläkin. Toisaalta eniten meillä leikkivät ja säheltävät yhdessä juuri Aada ja Nanna. Kuten ehkä on blogin kuvista huomannutkin, siellä missä tapahtuu on aina ekana meidän tyttö duo. 

Vaikka painit aika vauhdikkaita onkin, ne eivät ole kovin totisia, kumpikaan ei ole ikinä satuttanut toista ja ikinä ei pidetä oikeita tappeluääniä (siis sellaista järkyttävää ulvontaa). Voisi sanoa että Aadalla ja Nannalla on sellainen viha-rakkaus juttu menossa. Kaveri välillä ärsyttää ja sitä pitää suhisemalla komennella, mutta tylsää olisi ilman. Itämainen kissa kuitenkin tarvitsee aktiivisen kaverin, ja Aada on juuri sitä. Vaikka Aamoskaan ei mikään laiska kissa ole, niin ei edes Aamos riittäisi kaveriksi tarpeeksi aktiiviselle kissalle. Moni itämaisen kasvattaja sanoo sivuillaan että myy pentunsa mieluiten jonkin aktiivisen kissan kaveriksi, eikä ainoaksi kissaksi. Nannan tultua ymmärrän tämän täysin. Nannan kaltaisen itämaisen pitäminen ainoana kissana olisi jo lähes rääkkäystä (sekä ihmiselle että eläimelle). Jos meillä ei olisi Aadaa, olisimme varmaan joutuneet hankkimaan toisen aktiivikissan tai heiluttamaan huiskaa kolme tuntia päivässä. Luulen että Nannakin siis salaa pitää Aadasta, kenen kanssa se muuten hilluisi.

Ja todisteena siitä että kyllä ne toisistaan pitää, lempisöpöilykuvani tytöistä. (Piti laittaa tähän postaukseen vaan niitä tappelukuvia, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa, söpöilykuvia tulee silti...)


tiistai 23. elokuuta 2011

Vierailevan kuvaajan tulkinta

Yhdellä viime viikoin vieraista oli kamera mukanaan, ja mitäs muuta sitä kissataloudessa kuvaisi kuin kissoja. Hassua miten eri ihmisen eri kameralla ottamat kuvat näyttävät kissat vähän eri valossa ja näköisinä. Näissä kuvissa siis kuvaaja ja kamera ovat eri, mutta asunto ja kissat samat.Taustakin on sama kuin edellisen postauksen kuvissa, eli vieraan sänky, missäpä muuallakaan sitä hengattaisi...




Näissä kuvissa kissat näyttävät mielestäni aamuhämärässä aivan pikku runokissoilta. Mistäköhän johtuu että itse otan kameran esille useimmiten kissojen riiviöidessä tai söpöillessä. Voisihan niitä ihan tavallisinakin kuvata. Ihania ovat aina.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Jos meille haluat tulla nyt...

Niin takuulla yllätyt... Sillä saat meidät kaikki yökaveriksi!


Viime aikoina meillä on ollut aika paljon vieraita kylässä. Viikonloppuna oli jopa niin kaukaisia vieraita että jäivät yökyläänkin. Kissat olivat fiiliksissä. Uusi kissapeti keskeisellä paikalla! Vierailla saattoi olla yöllä ahdasta mutta ihminen on innoissaan. Nannahan on aina ollut kaikkien kaveri, mutta edes meidän kotikissat eivät todellakaan pelkää ketään enää tipan tippaa... Useampikin viikon vieras kommentoi samaa asiaa. Hei siis näähän on aika rohkeita nykyään. No niin on! Rohkeus on jo röyhkeyden rajalla...

Ja siis en tarkoita missään nimessä etteivät kissat saisi olla arkoja, ihan yhtä rakkaita olisivat silti. Mutta siis meidän löytökissat, kaikista huonoista kokemuksistaan huolimatta, ovat rohkeita ihmisiä kohtaan!! Aina kuulee sanottavan että kissan luonne on sellainen ja tällainen, maatiaiset eivät ole ihmisrakkaita ja seurallisia, löytökissat ovat aina arkoja. No väärässä ovat. Kyllä aikuinenkin kissa voi muuttua rohkeammaksi. Eli tervetuloa vaan meillä käymään, kissat änkeävät vieraiden kassiin, sänkyyn, lautaselle ja ties minne, ja tämä ihminen vaan hymyilee iloisesti...

Loppuun vielä kuvat sänkytarkastajista, meillä on turvallista yöpyä, sängyt testataan perinpohjaisesti!

Jalkopää kunnossa!

Tyynyt tarkastettu!

perjantai 19. elokuuta 2011

Vanhempi väki söpöilee kans

Vaikka viime aikoina on blogissa ollutkin enemmän Aamoksen ja Nannan söpöilykuvia, niin kyllä vanhempikin väki välillä söpöilee yhdessä kun sille päälle sattuu. Pitäisi varmaan laittaa blogiin ihan oma kategoria söpöilykuville... Tuossa valkoisessa puutuolissa on selvästikin jotain joka saa kissat hellyystuulelle, suurin osa yhteissöpöilystä kun tapahtuu sillä nykyään. Tässä jälleen Aamos-tyynymme, sataprosenttista Aamos-untuvaa ja pehmeä masu ergonomisella muotoilulla:




Aamos-tyyny vaan on kaikkien tyttökissojen suosikki, se on tässä kuukausien aikana kyllä huomattu. Sopis varmaan moneen sisustukseen ja monen tyttökissan kaveriksi, mutta Aamos onkin meidän. Ei jaeta.

torstai 18. elokuuta 2011

Kodinkoneita ja pelottomia kissakaveruksia

Hei Aada ja Nanna! Etteks te ole kuulleet että kissojen kuuluisi pelätä äänekkäitä kodinkoneita? Ei nyt ainakaan istua linkoavan koneen päällä:


Tai läpsiä laitetta tassulla kesken pesuohjelmien:


Aadan ja Nannan uusi rakkaus, kuten kuvista voi päätellä, on meidän pyykinpesukone. Aikaisemmin meillä on ollut sellainen päältätäytettävä malli, mutta vähän aikaa sitten hankimme paremmin kissatalouteen sopivan edestätäytettävän, eli niin sanotun telkkarimallin. Kummatkin tyttökissat käyttävät mielellään vapaa-aikansa tarkkailemalla eri pesuohjelmia. Tällä hetkellä suosikki on sellainen, joka linkoaa mahdollisemman paljon. Vielä kun kissat oppisivat yhtä pelottamaksi imurin lähellä niin elämä olisi aika pelotonta...



Jos joku ihmettelee miksi Aamos ei ole näissä kuvissa, niin Aamos ei tykkää hengata tuossa huoneessa ollenkaan. Siellä saadaan nimittäin välillä pöksykarva ja koko kissa pesuja. Enintään kerran kuukaudessa siis, joten Aamoksen mielestä on parempi välttää koko huonetta. Varmuuden vuoksi. Se joka väittää että kissat ei mitään muista, ei ole tutustunut yhteenkään kissaan.