sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Pikku apulaiset vauhdissa

Ihmisillä oli oikein hauska päivä lauantaina, kävimme nimittäin kavereiden häissä. Tämä vaati tietenkin valmisteluja, ja kissat olivat näissä valmisteluissa hyvin aktiivisesti mukana. Eivät kai olleet varmoja että ihmisten taitoihin ja kykyihin voi luottaa... Päivä alkoi lahjan paketoinnilla:

Jos tosta vähän painais tassulla niin tulee nätti paketti.

Täytyy käydä kurkkaamassa että mitä ne on ees menneet ostamaan...

Naru on suorassa, joo-o.

Ja kortti on kiinnitetty kestävästi pakettiin.

Aada pöyhii tassulla narut nätiksi.

Ja kyllä, paketin narun kestävyys täyttää ISO-220456 standardit.

Lahja saatiin pakattua ja valmiiksi kissojen avusta huolimatta, ja seuraava vaihe oli saada ihmiset juhlakamppeisiin ja lähtemään. Kun ihminen oli saanut nutturan tehtyä ja perhoskoristeen hiuksiin, kissat vielä tarkastivat ihmisen hiuskoristeen sopivuuden kampaukseen... Tämä tarkastusvaihe sai kissat oikein innostuneeksi, sillä että hiuskoristeessa oli aika paljon sulkia saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa.

Kaikkien kissojen mielestä kampausta olisi voinut tassuilla vähän parantaa...

Nanna olisi oikein innokkaana halunnut tarkastella koristeen soveltuvuutta vähän tarkemmin.

Siis oikein innokkaana, silmät innosta kiiluen...

Myös Aadan mielestä kissa-apulaisille olisi voinut antaa enemmän tassuaikaa hiuskoristeen tarkastukseen. 

Lopulta päästiin häihin ja oli oikein mukavaa. Kissa-apulaiset toivottivat juhlijat kotiin iloisesti, mutta hieman närkästyneenä iltapalan myöhäisestä ajankohdasta.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Ikävä kesää

Me ei olla pitkään aikaan viitsitty valjastella, ilmat menivät sellaisiksi ettei siitä enää kissat tai ihmiset oikein nauttineet. Ikävä kesää taitaa olla sekä ihmisillä että kissoilla, ainakin kun näitä kesäkuvia alkoi katsella...

Alunperin meidän piti ulkoilla kissojen kanssa vain kun oltiin maalla käymässä, lopulta varsinkin Aada näytti aina niin onnelliselta ulkoillessa että alettiin valjastella välillä kaupungissakin. Vaikka keskustassa asutaankin, meistä kivenheiton päästä alkaa suojeltu ulkoilualue, jolle pääsee kätevästi kun kuljettaa kissan kopassa tai sylissä yksien liikennevalojen ohi.

Aada ulkoilee aina niin innokkaasti häntä pystyssä, että pakko sen kanssa on valjastella...

Me ulkoiltiin kesällä aina tietyssä kohtaa tätä ulkoilualuetta, koska siellä on vähemmän koiria ja pyöräilijöitä. Varmaan siksi että alueen reunassa on paikallinen kodittomien ensikoti, ainoa täällä päin oleva jonne saa mennä vaikka ei olisi selvinpäinkään. Meitä tuon paikan asukkaat eivät häirinneet, hyvin rauhallista porukkaa ovat aina olleet kun on toisiimme törmätty ulkoillessa. Paikan asukkaita näkee aika harvoin ulkoilemassa, ja ovat kohteliaan etäältä ihailleet meidän kissoja. Joskus tosin on tullut kissat sekoitettua koiriin, mutta kyllähän nää aika koiramaisesti ulkoilee, että sattuuhan sitä...

Aada reippaampana ulkoilijana yleensä johti joukkoja.

Välillä Aadan mielestä mentiin liika tylsiä polkuja, ja piti siirtyä vähän jännimmille reiteille, pois tutuilta poluilta.

Kesällä meinasi myös reipastellessa tulla vähän kuuma.

Aadaa kiinnosti aina mitä on seuraavan puun tai polun luona.

Aamos ja ihmiset meinasivat välillä liikaa hidastella, sitten piti olla silleen että tulkaa jo.

Voi kun olisi taas kesä ja pääsisi haistelemaan kukkasia!

Aina kun mennään ulkoilemaan noudatamme turvallisuussyistä periaatetta yksi ihminen per kissa, niin että välillä joku jää kotiin. Tällä kuvauskerralla se oli Nanna, joka oli niin sydämistynyt siitä että oli jätetty yksin kotiin jopa tunniksi että oli viihdyttänyt itseään pilkkomalla päivän hesarin silpuksi. Olen joskus miettinyt että onkohan kellään ainoana kissana itämaista ja onko se edes mahdollista? Meillä Nanna tuntuu sekoavan jos se jää yksin edes tunniksi...

torstai 27. lokakuuta 2011

Kauhujen kopla

Meidän kodista on tullut kissojen lelujen hautausmaa. Jos joku lelu selviää täysin vahingoittumatta yli kaksi viikkoa, lelu on todennäköisesti huono ja sillä ei leikitä ikinä. Kaikki muut lelut silvotaan, pilkotaan ja sisälmykset revitään ulos. Tässä ovat syylliset, julma kolmen kissan kopla, ei armoa kissan leluille, epäiltynä useista poikkeuksellisen julmista tuhotöistä:

Rikolliskoplan johtaja:



Pienestä koostaan huolimatta tässä on koplan pahin teloittaja, joka nauttii erityisesti vesikidutuksesta. Aada tiputtaa hiiret ja pallot aina vaan uudestaan vesikippoon:



Liigaan vasta liittynyt nuori jäsen, joka nuoresta iästään huolimatta on osoittanut erityistä julmuutta ja kekseliäisyyttä. Nannaa epäillään myös useista tärkeiden asiapapereiden tuhoamisesta silppurin hampaillaan:



Tässä vielä kuvatodistusaineistoa julman koplan tihutöistä:

Julmasti silvottu rapinahiiri on menettänyt koplan yhteisiskussa sekä häntänsä ja toisen silmänsä. Edessä elämä silmäpuolena ja amputoidun hännäntyngän kanssa. (Kunnes kopla iskee uudestaan ja toinenkin silmä lähtee, sekä ehkä korva...)


Järkyttävää irtaimiston tuhoamista: oikealla vielä ehjä (ei leikkeihin annettu) pallo. Vasemmalla samanlainen pallo revittynä noin 3 tunnin sisällä pallon laskemisesta lattialle...

Lain lukeminen tälle julmalle porukalle ei auta, kolmen kissan kopla vaan jatkaa tuhotöitään ilman katumusta sekä jättää jälkeensä tuhoa ja sivottuja leluja... Onneksi vielä ei olla välttämättä siirrytty muihin rikoksiin. Ihminen tosin epäili äänten perusteella että kuivaraksupankki yritettiin ryöstää viime yönä, joten vaara on tietenkin aina olemassa. Tarkkailemme millaisille rikollisille poluille tästä vielä lähdetään. Alueen seriffi varoittaa kansalaisia että jos kolmen koplaa näkee valjastelemassa tai kissanäyttelyissä, täytyy näitä veren- (ja leluhiiren) himoisia rikollisia lähestyä erittäin varovasti. Suloinen ulkonäkö voi hämätä.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Kissat ja kissanpedit

Meillä on useita kissojen pesiä ja ne ovat kaikki käytössä. Kun niitä osteltiin, kuulin jatkuvasti että mitä sä nyt tollasia ostelet, eihän kissat ikinä käytä niitä varten hankittuja petejä. Olen oppinut (kissojen avustamana) että tottakai pesiä käytetään, ihmiset vaan usein mokailee ja laittaa ne pedit väärään paikkaan. No hello, eihän kissa silloin voi petiään käyttää, jos se on ihan väärässä paikassa. Miten sen pedin sitten saa oikeaan paikkaan? No kokeilemalla tietenkin. Varmin tapa on laittaa peti keskeiselle paikalle, ehkäpä olkkarin lattialle tai muualle sellaiselle paikalle asunnossa, että kaikki varmasti näkevät ja kissa näkee pedistä kaikki. Ihminen saattaa törmäillä petiin useasti kun se on keskellä lattiaa, mutta kissa on tyytyväinen...

Aada esittelee onnistunutta petisijoitusta. Muikea ilme vahvistaa ihmisen onnistuneen.

Jos tämä ei toimi, kissa ehkä yrittää kommunikoida että haluaa petinsä korkeammalle, tässä meidän pajumökki ikkunalaudan ja sohvan päälle aseteltuna.

Kelpaa mökkihöperölle Aamokselle.

Jos mikään muu ei auta, pitää käyttää mielikuvistusta. Aina on jänniä paikkoja mihin pesän voi tyrkätä. Meillä laitettiin jonkin aikaa sitten lisää oleilumahdollisuuksia kiipeilypuuhun tunkemalla tikashylly puun viereen. Siihen laitettiin myös peti, kokeiluluonteisesti jos kissoille kelpaisi. 

Kelpasi, Aamos on toisen kerroksen väkeä.

Toinen kissanpeteihin liittyvä myytti on, ettei niille nyt kallista ainakaan kannata ostaa. Niin no, kyllä meillä on halvatkin pedit hyvin kelvanneet, kuten tämä 10 tai 15 euroa maksanut peti:


Mutta ylivoimaisesti suosituin on juuri se kallein ratkaisu, eli catmax-kiipeilypuun ylätaso nimeltä pilvilinna. Kissat ovat varmasti järkyttyneitä siitä että meillä on näitä vain yksi. Onneksi paikasta kinastellaan vain noin kerran viikossa, yleensä pilvilinnan torkkuvuorot jaetaan sopuisasti.


Pedin voi tottakai tehdä ihan ilmaiseksikin, meillä on suosittu kierrätyspeti vanhassa matkalaukussa, joka on vain pehmustettu sisältä. Välillä kissat käyttävät myös itse mielikuvitusta petien etsimisessä, samassa ekologisessa kierrätyshengessä:

Aamos esittelee: entinen kukkateline, nykyinen kissanpeti.

Aada esittelee: entinen kissanpentujen leikkipiilo, nykyinen Aadan riippumatto.

Tottakai ilmiselvää on että kissat pitävät omistajat varpaillaan: suosikkipeti voi joskus jäädä ilman nukkujaa. Se on vain kissan tapa sanoa että olisiko taas aika siirtää peti vähän jänskempään paikkaan... Ihmiset täytyy pitää varpaillaan. Vierivä kivi ei sammaloidu ja niin edelleen.

Joka tapauksessa kissanpeti siis on harvoin hukkahankinta. Meillä kissat selvästi tykkäävät siitä että on oman hajuisia ja vain kissoille tarkoitettuja rauhallisia torkkupaikkoja vähän eri paikoissa asuntoa. Ja niin joo, jos joku ihmettelee miksi Nannasta on niin vähän kissanpedissä nukkumiskuvia, johtuu se siitä että Nannan nukkumapaikka on vain silloin tällöin kissapeti, yleensä Nanna ottaa torkut ihmisen sylissä jos ihminen vain on kotona. Pedeissä nukutaan Nannan mielestä vain silloin kun syliä ei ole saatavilla...

maanantai 24. lokakuuta 2011

Ja vielä on tilaa kolmannelle...

Heti kun olin postannut viime kuvat meidän päiväuniporukasta, pitkula ja pyörylä saivat vielä lisää seuraa tuoliinsa. Kaksi mahtui vielä ihan ok samalle tuolille pötköttelemään, mutta kolmas ja selvästi isompi tyyppi näyttää mahtuvan myös, ihmeen iso tuoli siis. Kuvien laatu jäi vähän huonoksi näin illalla. Kameran säätäminenkin oli vaikeaa, kun itsellä oli se talouden kolmas kissa sylissä...


Mitä siinä kameran kanssa riehut? Pysykää vaan Aadan kanssa omalla tuolillanne, tässä ei ole kyllä enää tilaa!!

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Pitkula ja pyörylä

Tuoli voi joskus olla ahdas kahdelle kissalle, onneksi Aamoksella ja Nannalla on strategia tätä ongelmaa varten: toinen menee pyöryläksi ja toinen pitkulaksi:




Söpöä sunnuntaita kaikille, me kaivetaan kaapista vuohenjuusto ja aloitetaan sunnuntaibrunssi...

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Viimeinenkin valloitus

Jokaikinen meidän kissoista rakastaa ängetä itsensä aivan ihmeellisimpiin paikkoihin. Jos meillä jäisi vessanpöntön kansi auki pitemmäksi aikaa, saisin kalastella sieltä ihan varmaan joko Aadan tai Nannan. Olen aina ihmeissäni kun käyn kissatalouksissa, joissa vessan kantta ei tarvitse laskea, siis oikeasti, joidenkin kissat ei mene sinne, miten se on mahdollista???

On kuitenkin yksi paikka, joka oli Nannan tuloon asti koskematon meidän joka paikkaan tunkevilta kissoilta: vessan allas. Nyt viime viikolla sekin vihdoin tarkistettiin kissojen toimesta. Itämainen on kyllä superketterä kissa, siis ei nämä kaksi muutakaan kömpelöitä ole, mutta vaikka Nanna on pienin, se hyppää korkeimmalle ja on paras kiipeilijä. Alan kyllä epäillä että kissojen vesipelko on osittain ainakin myytti, meillä sekä Aada että Nanna läträävät vedellä. Aadan ketteryys ei valitettavasti vaan (vielä) ole riittänyt tämänkaltaisiin vesileikkeihin:

Jahas, mitäs täältä löytyy...

Uuu-uu vettä!

Tarkastus tehdään tassulla.

Joo on vettä ja voi tätä juoda.

Jahas, mites täältä pääsee pois...

Sen jälkeen kun Nanna tajusi että tuonnekin voi mennä, olen saanut aamuisin ja iltaisin uuden pesuavustajan, joka hirveän mielellään auttaisi kaikessa aina hampaidenpesusta lähtien. Vaikka luulisi että liukas altaan reuna on haastava alusta, Nanna pysyy tuossa tippumatta niin kauan kunnes ihminen nostaa innokkaan avustajan vähän väljemmille vesille.

(Muistutus itselle: jos tunkee nettiin kuvia vessasta, voi ens kerralla varmistaa että vessa on vähän paremmin puhdistettu...)

maanantai 17. lokakuuta 2011

Maanantain marinat

Asioita ja tositarinoita jotka ärsyttävät kissamaailmassa, ja kumma kyllä yksikään asia ei liity kissoihin. Aika moni taas ihmisiin, eipä tullut yllätyksenä.

1. Miksi aina kun menee eläinlääkäriin, siellä yritetään tuputtaa jokaikiseen vaivaan eläinlääkärissä myytävää raksua. Mitä perskuleen ihmeraksuja siellä oikein myydään, kun kaiken parantavat. (Ja joo, lääkeruoka on erikseen, mutta kun ne tuputtaa jokaikisen käynnin yhteydessä sitä safkaansa, vaikka kuinka yrittää sanoa että kiitti mutta me syödään jo ihan hyvin ja laadukkaasti, kissat ainakin!)

2. Miksi niin monet pissavaivaisen kissan ihmiset yhä vaan käyttävät sitä pellettiänsä, vaikka kissa aina vaan pissii vääriin paikkoihin? Hei hello, mikäköhän ois syynä... No voiskohan se olla se kissan aavikkohistorian kannalta täysin epälooginen pissa-alusta!

3. Miksi niin monet meillä vierailevat jankkaavat että Aamos on varmaan joku mainekuuni, sellainen norssi tai sellainen siperiasta tullut kissa, ainakin puoliks on pakko olla eikö niin, ja saittepa halvalla melkein rotukissan! Aamos on Aamos, ei mitään puoliksi, vaan ihan kokonainen ja täydellinen Aamos, jonka arvoa ei mitata rahassa. Nih!

4. Miksi kun jollain katoaa vapaasti ulkoileva kissa, ja sitä pahoittelee ja kommentoi samalla hienovaraisesti että kissat kannattaa pitää kiinni jos ne noin huonosti pihassa pysyy, ne oman kissansa kadottaneet puree pään irti. Kuvainnollisesti. Ja sit ne tyypit hommaa uusia kissoja, jotka taas kulkevat vapaana ja katoavat, ja vuodesta toiseen sama toistuu...

5. Miksi aina kun kissa tekee jotain "väärin", vaikkapa raapii sohvaa, huutaa öisin, on oma aktiivinen itsensä, ihmiset valittaa siitä kissasta, eivätkä tajua että monen kissan käyttäytyminen on aikalailla kiinni siitä mitä se ihminen tekee.


Tulipa taas valitusta. No törmäsin tällaisiin netissä, ehkä valitusfiilis johtuu siitä:

Softpaws, muovikuoret kissasi kynsiin, näitä mainostetaan että ovat "inhimillinen vaihtoehto" kissan kynsien kirurgiselle poistolle... Saa oikein eri väreissäkin. Ja glitterinä. Toivottavasti eivät tule ikinä Suomeen. 

Joku amerikkalaisen sisustusblogin pitäjä kehui näitä ja aikoi hommata kissoilleen keltaiset että sopivat katit makkarin sisustukseen. Siis hyvä sylvi, mitä jos sille kissalle hommaa raapimispuita ja opettaa raapimaan niitä, ja valitsee huonekalut mahdollisimman vähän raapimiseen houkuttelevasta kankaasta, eikös se olisi kissalle kivempi kuin muovikuoret kynsissä... Maailma on täynnä ihan ihmetyyppejä, onneksi kissat ovat sentään täydellisiä (lähes aina). Valitusvapaampaa viikkoa kaikille!

perjantai 14. lokakuuta 2011

Rahkaperjantai

Ja super tarkka meininki kissojen ruoan kanssa jatkuu:

Siis voitteko kuvitella, ihminen kutsuu tätä herkutteluhetkeksi? Eka se syö ite mansikkarahkan, ja antaa meille vaan pari nuolaisu. Syö siis ite eka koko purkin!

Ainoastaan mä ja Aada saadaan edes ne nuolasut, kun Aamos ei tykkää maitotuotteista.

Vaikka vähän vaan tuleekin niin syön silti...

Ja sit kun oon syönyt niin jään nuoleen vaan huulia. Hyvää oli mutta liian vähän. Story of my life...

Sen miespuolisen talouden ihmisen mielestä tämäkin pieniannoksinen herkuttelu on liikaa, kuulemma rohkaisee meidän ruokarosvoja pöllimään ihmisen ruokia. Naisihminen on eri mieltä koska a) kissat saattoivat pari kertaa pölliä ruokaa pöydiltä jo ennen rahkapurkkihetkiä... ja b) Tää on meidän tyttöjen herkutteluhetki, mies ja Aamos ei sen päälle tunnu tajuavan. Meillä on rahkaperjantai, ei pizzaperjantai.

torstai 13. lokakuuta 2011

Vaa'alla

On kuulemma ihmisiä joilla on ongelmia kissojensa painon punnitsemisessa. Ei meillä vaan, täällä kissat punnitsevat itse itsensä. Yllätin tässä eräänä päivänä Aamoksen taas meidän vaa'an päältä hengailemasta. En tiedä oliko Aamos tajunnut kissanäyttelyiden häämöttävän ja tarkastelee nyt useammin että paino on pysynyt tarpeeksi korkealla. Nimenomaan korkealla, koska Aamoksen mielestä ihmisten tarjoilemat ruoka-annokset voisivat olla aina vähäsen (tai paljon) isompia...

Aina noi ihmiset kuvaa mua ei niin imartelevista kulmista...

Näin hoikka poika oon oikeasti keskivartalosta.

Ja siis come on ihminen, näin millaiset sunnuntaibrunssit teillä oli, että turha mulle alkaa kun ite vetelette kaiken maailman brunssejanne viikonloput läpeensä! Missä mun viikonlopun raksubrunssi viipyy??

Nauratti taas viimeeksi kissoja punnitessa miten tarkasti sitä välillä meilläkin kytätään kissojen painoa. Aamoksen ruoka-annosta ihan pikkasen pienennettiin kun vaaka vähän heilahti, Nannan puolestaan lisättiin kun tuntuu että kiimailun alettua on ruokahalu vähentynyt. Sitten itse vaan vedellään ruokaa napaan, sen kummempia punnitsematta, meillä on perinteenä esim. pitää aina sunnuntaisin pieni brunssihetki, tässä viime viikonlopulta:

Lämpimiä vuohenjuusto-viikunahillo voileipiä (aika hyviä olivat), sekä pekonia ja munakokkelia.

Ja jälkkäriksi mustikkapannukakkuja ja vaahterasiirappia...

Hyvä se on näitä itse syödä ja samalla mietiskellä kissojen ruoka-annoksien kokoja. No ainakin kolme tämän perheen jäsentä pysyvät aina ihannepainoissaan, karvattomille saattaa käydä huonommin...