tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulu (känny)kuvina

Meidän kissojen jouluun kuului tänä vuonna:

Yleistä söpöilyä (kuten aina)

Lahjojen nuuskintaa

Joulukoristeiden hienovaraista sörkkimistä

Lauta ja sananselityspelejä (joiden aikainen kiivas sananvaihto sai kaikki muut kissat paitsi Aamoksen vetäytymään rauhallisempiin huoneisiin. Pictionary ja Alias eivät selvästikään olleet kissojen suosikkeja...)

Sekä kaveeraamista sellaisten ihmisten kanssa joita ei ihan joka päivä näe.

Kolmen kopla toivottaa mukavaa joulua!

tiistai 11. joulukuuta 2012

Kylmää ja kuumaa.

Kissa- ja ihmisporukkamme on ollut jo muutaman viikon vähän shokissa, miten VOI olla näin kylmä yhdessä Suomen lämpimimmistä kaupungeista. Melkein kymmenen vuotta on tässä kylässä asuttu ja ikinä ei ole ollut näin kylmä näin aikaisin. Onneksi nyt on taas asteet lähellä sitä mitä tähän aikaan vuodesta kuuluisi olla. Kylmällä kelillä vietimme pääasiassa aikaa näin:

Eli kasassa viltin kanssa.

Välillä piti venytellä ja kääntää kylkeä (ja näemmä haistaa toisen peppua...). 

Sekä pestä kaveri.

Mutta sitten jatkettiin taas makoilua. Kylmyydessä auttoi myös meidän puuhella. Meillä on kyllä ihan patteritkin asunnossa, mutta sähköpatterit täydellä teholla paukkupakkasilla tulevat kalliiksi, ja jossain vaiheessa tuntuu silti etteivät nekään riitä, joten puuhella on kyllä vanhan välillä vetoisan talon pelastus. Opettelemista se on tietenkin vaatinut vuosikausien kerrostaloelämän jälkeen, varsinkin kun tämä meidän versio on tällainen hyvin vanha päältätäytettävä hella, joka oli kummallekin ihmisistä uusi malli.

Tonne menee puut, muttei kissan tassut.

Puuhellan käytössä jännitti toki myös meidän joka paikkaan ehtivät kissat. Meillä on puuhella sähköhellan ja keittiötason vieressä, ja koko kesä harjoiteltiin kissojen kanssa että niille kummallekaan ei pompita. Jos kissat menivät tasoille, emme karjuneet tai suihkutelleet vesipullon kanssa, nostimme vain eleettömästi pois väärästä paikasta. Ja kyllä ne tuntuivat oppivan, pomppivat siellä nykyään vain hyvin harvoin. Kissat tuntuvat myös välttävän koko keittiön nurkkaa kun tuli ritisee, ja hakeutuvan hellan viereen vasta kun tuli on sammunut mutta lämpöä riittää, joten kai ne ihan fiksuja eläimiä ovat. Toisin kun ne monet ihmiset joiden kommentti siihen kun mietin kissoja ja puuhellaa oli että "kyllä ne kerrasta oppivat" ja räkäistä naurua päälle. Palovammat eivät mielestäni ole sillä tavalla hyvä tapa opettaa mitään, millekään lajille. 

Ja vaikka kissat onneksi kuumaa hellaa varovatkin, kyllä ne jotain kissamaista touhuavat öisin, koska tällä valkoisemmalla osalla tiimiä on aika usein tuhkaläikkiä turkissaan.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Nanna 2-vuotta

Meidän rakas pikku marmattaja Nanna täyttää tänään 2-vuotta!


Epävirallista synttärikuva ihmisen kanssa yritettiin tässä yksi päivä ottaa juuri ennen pikkujouluihin lähtöä, mutta voisi sanoa että kumpikaan ei tällä(kään) kertaa ollut ihan fotogeneettisimmillään, ainakaan samassa kuvassa ja yhtäaikaa.

Ensi vuonna sitten uusi yritys. Sitä odotellessa juhlitaan Nannaa raa'alla possulla ja kanalla, sekä lämmitetään ekstra paljon puuhellaa että meidän ohutkarva saa haluamansa lämpötilan sisätiloihin...

Onnittelut myös Nannan sisaruksille ja monta monta onnellista vuotta kissanelämää!

maanantai 19. marraskuuta 2012

Hammasjuttuja ja uusia makuelämyksiä

Suurin osa kissanomistajistahan ei todennäköisesti harjaa kissojensa hampaita. Meillä kuuluttaisin oikein mieluusti tuohon joukkoon, koska ihan omat iltatoimetkin vievät tarpeeksi aikaa. Hampaidenhoito kuitenkin säästäisi hammaskivenpoistokuluissa ja olisi toki muutenkin kissojen terveyden kannalta hyvä juttu. Huonot hampaat kun voivat aiheuttaa vakavia terveysongelmia. Tämän takia meilläkin on ollut jo kauan tarkoitus aloittaa kissojen hampaiden pesun harjoittelu, mutta aina vaan on jotenkin lykätty koko asiaa. Nyt ihmiset päättivät vihdoin ottaa itseään niskasta kiinni ja hammasharjat kauniiseen käteen. Vaikka meillä kissat syövätkin lihaklönttejä, eli kulutusta hampaille kyllä tule tarpeeksi, eivät ainakaan Aamoksen hampaat ole säästyneet hammaskiviongelmilta. Harjoittelu on edistynyt ihan hyvin, mutta meillä on yksi haaste. Kissat RAKASTAVAT kananmakuista hammastahnaansa. Ja rakastavat sitä niin paljon että sormet ovat vaarassa. Tämän takia meillä ei voi käyttää kovin pieniä tai lyhytvartisia harjoja, eli niitä kissoille erityisesti myytäviä. Pitkävartisin harja jonka keksin on vauvoille tarkoitettu, joten se on tällä hetkellä kokeilussa. Jostain luettiin vinkki että pumpulipuikoilla voisi aluksi harjoitella, mutta sitten vasta sormet vaarassa olisivatkin, sillä Aamoksen lempilelu on pumpulipuikko...  Mutta näillä mennään, toistaiseksi ovat sormet säilyneet ja kissoja ei hampaiden harjaus erityisemmin stressaa. Harjoittelu siis edistyy, ihan ei mene vielä täydellisesti, kuten kuvista näkyy (kissoja ja miehen sormia ei vahingoitettu kuvauksissa):



Harjataanko muissa kissaperheissä hampaita ja onko erityisiä vinkkejä hammastahnan syömisen estämiseen? Ehkä vaan pahemman makuista tavaraa tilalle...

maanantai 12. marraskuuta 2012

Netti(lintu)bongaaja

Katottiin Aadan kanssa yksi ilta vähän telkkuu (kannettavasta). Aadan lempiohjelma on tämä lintushow: http://www.youtube.com/watch?v=VjE0Kdfos4Y, tai joku muu, mielellään kuitenkin sitä bbc:n luontosetää Attenboroughta. Ja siinä meneekin mukavasti ilta:






Takamus sylissä ja tassut pöydällä katsotaan videota sen verran kun huvittaa. Suosittelemme katselukokemukseen kannettavaa hyvillä kaiuttimilla. Sekä nopeita refleksejä jos kissa päättää tappaa ruudun linnun (keskimmäinen kuva) ja tarkoitus on käyttää näyttöä tulevaisuudessakin...

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Tirppataso osa 2

Vaikka äskeisessä postauksessa mainittiinkin että Nanna on usein tirppatason valtiatar, välillä joutuu tekemään myönnytyksiä. Varsinkin kun maatiaisneidit ovat myös silloin tällöin hyvin päättäväisiä. Itämaisen myöntymiseen saattoi vaikuttaa myös kylmenevä ilma... Joka tapauksessa tuli todistettua että kyllä siihen pikkupuuhun kaksikin kissaa mahtuu:



Korin täydeltä kissaa on kyllä hauskaa katsella. 

Ps. Mihin muuten on kadonnut valo? Edes keskipäivällä ei saa kunnon kuvia! Saakelin Suomi ja pimeys... Ja heikot valokuvataidot...

lauantai 10. marraskuuta 2012

Tirppataso

Meidän kämpässä joku voisi pitää ongelmana mm. pienen pieniä kylppäreitä, narisevia lattialautoja tai kiikkeriä portaita. Meitä ihmisiä ja kissoja nämä asiat eivät erityisemmin haittaa. Ihmisistä ne kuuluvat vanhaan taloon ja kissoja ei voisi vähempää kiinnostaa. Yksi kissoja suuresti häiritsevä asia meiltä kuitenkin löytyy. Kunnon leveät ikkunalaudat puuttuvat kokonaan tupakeittiöstä. Tähän ylellisyyteen totuttiin edellisessä asunnossa ja nyt kissat kärvistelevät tirppavahdissa maailman pienimmällä tasoilla. Onhan se nyt järkyttävä puute, joten hankimme zooplussalta tällaisen puun. Täysin ulkonäön perusteella.



Kangaspäällisen vaihdoin heti tuosta beigestä polyesterioksennuksesta omaa silmääni enemmän miellyttävään ja tarkoituksena olisi myös vaihtaa nuo lelut virkattuihin. Vaihtojen jälkeen puu olisi luonnonmateriaaleja kokonaan, koska pohjakin on puuta. Ihan ok puu, ei ole kaatunut parin viikon aikana kuin kerran, Aamoksen allapa tietenkin. Käyttäjät ovat tykänneet, vähän liikaakiin, sillä päivittäin on pienet henkien taistot siitä kuka saa nukkua patterin vieressä ja tirppatarkkailuetäisyydellä:

Ensin Aamos yrittää kysyä Nannalta josko ois jo mun vuoro.

Sitten Aada vähän vihjailee.

Mutta meidän primadonna on just niin kauan kuin ite haluaa, nih.

Tason suosio on saanut ihmiset harkitsemaan toisen ostoa, koska olishan tossa vieressä se toinenkin ikkunalaudaton ikkuna...

maanantai 5. marraskuuta 2012

After-Party

Nyt on tämän vuoden Halloween-juhlinnat ohi ja koristeetkin kadonneet. Tänä vuonna koristeet tosiaan olivat erityisesti kissojen mieleen. Koristelut eivät kuitenkaan ole kissojen aivan suosikkijuttu juhlissa, meillä kissoista on tullut kunnon afterparty katteja. Kissojen suosikkihetki on, kun vieraat ihmiset hajuineen ovat lähteneet, ja jäljellä on vain tyhjät lautaset. Sekä muutama kakun muru. Eikä yhtään ihmisiä vahtimassa lautasiaan.

Päätarkastaja saapuu paikalle.

Ja löytää heti kätkön.

Jota innostuu kaverikin katsomaan.

Itämaisen myötä on kyllä juhlinta tässä talossa muuttunut. Ensimmäinen varoitus vieraille on että älä päästä sit tota raitapöksyä liian lähelle lautasta ja ennen nukkumaanmenoa on pakko siivoa ylijääneet ruoat pois. Muuten on Nannalla kuono sipsikulhossa ja kieli boolimaljassa. Nanna on kuin hyvin kasvatettu lapsi (ja hyvin huonosti kasvatettu kissa): kaikkea maistetaan ainaskin kerran. Olen kuullut muilta itämaisten ihmisiltä, että tämä on hyvin yleinen piirre itiksissä. Kotikissat välillä tajuavatkin eron ihmisten ja kissan ruoan välillä, Nannalle tämä ero on kuin veteen piirretty viiva...

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Tervetuloa!

Kissat halusivat kutsua kaikki meidän halloween-juhliin, samalla taitaa tulla vähän kämppäesittelyä. Tervetuloa siis, tulkaa peremmällä ovesta, älkää pelätkö, koristeemme ovat poikkeuksellisen syötäviä, tai siis pelottavia:

Tässä ensimmäinen lelu/koriste väliovessa, voi yrittää haukata matkalla eteenpäin.

Vintin portaikosta löytyy lisää haukattavaa.

Tällaisia, eivät maistu ihan aidoille hiirulaisille, kokeiltu on...

Käytävää kun jatkaa eteenpäin, löytää ihan parhaan sulkalelun, tätä oli kiva roudata ympäri kämppää.

Peremmälle vaan olohuoneeseen. Nuo kivat narut oli laitettu sen verran korkealle että kissat eivät pääse käsiksi, mutta jotain tosi kivaa jo pilkottaa.


Nimittäin tämä. Meillä on korppi sisällä!

Korpin kanssa pohdittiin syntyjä syviä...

Ja työnurkasta löytyi tommonen runon pätkä, joka liitty halloween teemaan eli tähän kuuluisan amerikkalaiseen kauhukirjailijaan. Nannaa kiinnosti niin mahottomasti tekstit seinällä, selvästi kylttyyrikissa.

Happy Halloween!

Muistakaa pelotella ihmisiä, meillä aloitettiin aamu pelottavalla oksennusäänellä, toimi!

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Happy Halloween!

Ja Aada sanoo Böö (englanniksi tietty):



Ei keretä nyt enempää juoruta, muuta kuin että hauskaa sitä amerikkalaista juhlaa, sillä sitä ollaan nyt viime päivät valmisteltu. On joo oikeasti keskiviikkona, mutta koska on arkena pakko käydä tienaamassa kissanruokarahoja, juhlittiin jo viikonloppuna. Tarkempi juhlaraportti voidaan laittaa myöhemmin, mutta tässä vihjeet tän vuoden teemasta, arvaako kukaan? Vinkkinä kaksi kuvaa ja sellainen vihje että kissat arvostivat teemaa. Jopa vähän liikaa, sillä osa koristeista oli vaarassa...



Ja hauskaa vaalipäivää kans tietenkin.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Voihan kiima

No nyt alkoi Nannalla kiima, joten aivan satavarmasti ei tule pikkunannoja ja sohoja viime tapaamisesta. Soho oli tietenkin aika nuori vielä viime treffien aikaa, joten jospa sitten seuraavasta kiimasta tärppäisi.

Jäähyväisnuuskutus! Kuvassa Soho juuri ennen lähtöä juna-asemalle ja kotiinsa.

Soho on oikein suloinen ja kiltti pikku kissa, joten ei meitä kyllä haittaisi kollia uudestaan tavata. Eikä varmaan Nannaakaan, niin mukavasti tulivat alun jälkeen toimeen. 

tiistai 9. lokakuuta 2012

Tyynyvaihdos

Joskus hyvin hyvin harvoin, ehkä pari kertaa vuodessa, käy näin:



Eli Aamosta ei käytetä tyttökissojen tyynynä, vaan Aamos saakin oman tyynynsä. Seuraavana päivänä Aada ja Nanna taas nojailivat Aamoksen masukarvoissa...

perjantai 5. lokakuuta 2012

Soijatesti

Kissat ovat vissiin kuulleet tästä uutisesta, joka varoittaa siitä että maailma saattaa joutua ryhtymään kasvissyöjiksi. Muuta selitystä en keksi sille innolle millä kissat ovat parin viikon ajan haistelleet soijarouhepusseja. Joka kerta kun kyseisen tuotteen keittiönpöydälle unohtaa, on siinä heti muutama kissa kiinni. Tällä kertaa pussit tiputettiin lattialle lisätutkimuksia varten (ja sen sijaan että ihminen kieltäisi, otti se kuvia, köh):

Aamos haukkaa.

Nanna nuuskuttelee ja Aada tarkistaa tuoteselosteen...

Itämaisen pitkulanokka auttaa tällaisissa tapauksissa. 

Taisi aika epäilyttävää kuitenkin olla, koska ei soijaa suuhun asti mennyt, vähän vain nuoleskeltiin. Kissat siis jatkossakin pitäytyvät eläinproteiineissa. Mikä tietenkin kissojen ollessa kyseessä on se terveellisin ja järkevin vaihtoehto. Kissojen soijaintoa olen kuitenkin ihmetellyt, kyllä muut ruokapussit saavat keittiönkulmilla rauhassa olla. Haistaakohan kissa soijan proteiinin, vaikkei sitä pysty hyödyntämään? Joissain kissojen ruoissakin on soijaa, mutta seillaisia ei meillä syödä, joten ei voi siitäkään olla kyse.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Raksuvaihdos

Viime vuosi meillä on syöty raksuna Orijenia, joka omasta mielestäni oli meidän porukalle sopivin ja terveellisin raksuvaihtoehto. Nyt vuoden syömisen jälkeen oli kuitenkin pakko luovuttaa ja vaihtaa raksumerkkiä. Itse olen aika ruokanatsi sen suhteen että jos kissat yrittävät nirsoilla, tuputan samaa ruokaa vaan menemään, ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (tietyt pateet on yäk ikuisesti), ruokaa kun ruokaa lopulta syödään. Jos kissa ei ole kasvava pentu tai sairauden takia nirso, tuputusmeininki on minusta ihan hyvästä, kissat kun ovat niin taipuvaisia nirsoiluun. En olisi ikinä saanut meidän kissoja syömään esim. raakaa lihaa, jos olisin aina antanut nirsoilijoille periksi.

Joka tapauksessa, alun jälkeen myös Orijen meni, mutta vain kun oikeasti oli hirmuinen nälkä. Meillä kissat tosiaan syövät pääasiassa raakaa lihaa, mutta kuivis on hyvä palkkionami. Orijenia ei lopulta yritetty saada pois edes aktivointileluista, ja todellakaan ei moisen moskan eteen mitään temppuja tehty, joten ihmiset luovuttivat eli ostivat parempaa ruokaa. Ja kun yksi Applaws-paketti saapui koplan keittiöön ja jätettiin hetkeksi vartioimatta, näin siinä sitten kävi:

Neulanterävät hampaat ja hajuaisti...

Kun noita sisällysluettoloita tarkastelee, on Applawskin ihan ok ja kun kuivis on vain osa ruokavaliota, ei sen syöttäminen kissojen terveyttä pitäisi pilata. Viimeiset Orijenit olen sekoittanut pienempien Royal Caninin kuivispussien kanssa sekaisin yhdeksi raksusekoitukseksi ja kissat vetelevät ne mielellään. Muutenkin olen ihmetellyt viime aikoina mitä ihmeen kissakokaiinia noihin Royal Caninin raksuihin laitetaan, niiden kanssa kissat eivät nimittäin ikinä ole meillä nirsoilleet. Toisen lemmikkiruokajätin eli Hillsin raksut ovat taas olleet meidän kissojen mielestä vielä pahemman makuista kuin Orijenin kama.

Eli vaikka aina ei kissat saa sitä ruokaa mitä ne halajaa, välillä sentään saavat pitää oman päänsä. Sillä kuten Aadakin demonstroi, hyvä ruoka, parempi mieli:


sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Frenemies ja yksi ulkoileva arkajalka

Puolisen vuotta sitten kirjoitin kevään merkeistä, tänään kuvasin yhden syksyn merkin. Silloin tällöin kaverukset ja hetkittäiset tappelupukarit Nanna ja Aada pitävät taukoa painimatseissa ja nukkuvat vierekkäin. Tämä välien siloittelu tapahtuu aina syksyllä ja talvisin, vissiin kaikki lämpö kerätään mitä vaan on tarjolla, myös frenemyn (friend + enemy) lämpö.



Ei ole Aadan ja Nannan söpöilykuvat aina ihan yhtä rentoja ja söpöjä kuin Aamoksen kanssa söpöilyt, mutta pääasia että kissojen välit ovat rauhalliset ja muuten hyvät. Ainakin kylmemmällä kelillä.

Valkoisen karvapallomme mielestä vielä on ihan ok kelit, voi jopa ulkoilla. Jostain kumman syystä Aamos on jännittänyt eniten meidän kissoista ulkoillessa, joten olemme yrittäneet rohkaista valkoista arkajalkaamme namien kanssa viime kuukaudet. Ei mennyt tämä koulutus ihan putkeen, nykyään tietää koko tienoo kun meillä ulkoillaan. Tai siis kuulee, sillä jos ulkoiluttajan namikäsi ei käy tarpeeksi nopeasti, huutokonsertti on ihan omaa luokkaansa.

Sassiin sitä namia!! Faster, faster!

Toisaalta sillä tavalla on harjoittelu tuottanut tulosta, että Aamos kulkee vähän rennommin ulkona. Pitää yrittää jatkaa harjoittelua talvellakin, muuten kesällä Aamoksen kanssa aloitetaan taas ihan nollasta. Ja nollassa tarkoittaa tässä tapauksessa hengailua tuon kuvassa näkyvän puskan takana... Ei mukavaa Aamoksellekaan, siinä kohta on myös muurahaispesä.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Kissat hoitaa

Tuli syksy ja syysflunssista hirvein jokaiselle talouden kaksijalkaiselle. Onneksi kissat tiesivät miten toimia. Koplan tohtorikissat määräsivät reseptiksi paljon lepoa, päiväunia kissojen kanssa, sekä olon helpottaessa rentoa ja sopivasti palauttavaa rapsutusliikettä toisella kädellä.

Yhteislämmitys.

Nanna kainalokissa lämmittää keskivartalon.

Ja Aamos hoitaa varpaat...

Tuntuu auttavan. Ehkä ollaan taas kohta elävien kirjoissa siis! Pitääkin kaivautua sen verran viltti ja kissakasan alta että pääsee perille taas muiden blogikissojen kuulumisista. Huh, selvästikään ei olla syksyihmisiä (eikä syksykissoja) aktiivisuuden perusteella, mutta ehkä se tästä helpottaa... Ja sairastaminen kissataloudessa on kuitenkin paljon kivempaa, aina on joku lämmittämässä ja seurana. Suorastaan hirveää oli elämä kipeänä ennen kissoja.

maanantai 27. elokuuta 2012

Kuinka äkäpussi kesytetään?

Tekniikat esittelee: Sultsinan misteli aka. Soho, Nannaa selvästi pienempi ja nuorempi pieni suuri kolli. Saanut meillä myös lempinimen toyboy (on poika ja tykkää leluista, sekä on vähän kuin boytoy ikäeron takia heh-heh). Mutta tässä siis keinot kesyttää pahinkin äkäpussi:

1. Jos joudut vanhemman äkäpussin kanssa samaan huoneeseen, esitä ensin relaa ja rentoa, nou hätä eiks niin:

OMG, mihin mut on jätetty!!

2. Jos vanhempi äkäpussi on selvästi itseäsi isompi, yritä saada lisää massaa syömällä ihan älyttömästi, sekä omat että äkäpussin safkat:

Söisin tän hiirenkin, jos se maistuis paremmalle.

3. Esitä kovaa kollia saalistamalla naiselle hiiri ja esittele löytöä ylpeänä:

See, I'm a provider, muhun voi siis luottaa (kunnes lähen kotiin).

4. Liikuu sekä naista että kameraa nopeammin, niin ei tuu osumaa tassusta kun äkäpussivaihde käynnistyy:

Miesasiamiehet, apua, nainen lyö, missä oot Henry Laasanen!

Ja lopuksi näin kovasti yrittämällä pahinkin justiina ja äkäpussi kesyyntyy ja sitten voit vaan ottaa vastaan pusuja eli korvapesuja, ja kröhöm, käynnistää hommat:


Nannan ja Sohon yhteinen viikonloppu on siis sujunut oikein mukavissa merkeissä. Tällä kertaa korvat ja muut osat näyttävät säilyneen kummallakin osapuolella ehjinä ja äksöniä on ollut sen verran, ja sen verran äänekkäästi, että ihmisten unet (sekä mahdollisesti naapureidenkin) ovat jääneet vähiin. Kohta Soho matkaakin takaisin kotiinsa ja ihmiset jäävät jännäämään... Voi jospa!