maanantai 30. tammikuuta 2012

Etsitään uutta henkilökuntaa!

Tai kissat varmaan haluaisivat etsiä... Ihmiset ovat olleet niin kiireisiä viimeiset viikot että meillä on käynyt pieniä laiminlyöntejä kissojen suhteen. Tai oikeastaan kaksi, joista varsinkin toinen sai kissat järkyttymään. Tämä pienempi moka on että kissojen aktivointiin ei ole riittänyt energiaa ollenkaan, ja kissat jotka ovat tottuneet naksutinkoulutushetkiin, kissa-agilityyn, leikittämiseen ja kuiviksen metsästämiseen aktivointileluista, ovat saaneet keksiä ihan itse oman aktivointinsa ja ihmiset ovat vain hyvin väsyneinä sohvan pohjalta vähän toista korvaa rapsuttaneet.

Kun kaikenlaiseen puuhamiseen tottuneet hyvin aktiiviset kissat ovat puuhailleet oman viihteensä, ovat ihmiset jälleen kerran huomanneet että se miten hyvin tai huonosti kissat kotona käyttäytyvät riippuu aika paljon siitä ihmisestä itsestään. Eihän kissat varmaan ole vähäisestä aktivoinnista kärsineet, mutta me ihmiset olemme. Aamos on aloittanut tunnin mittaiset mau-mau-mauuu konserttinsa ja Aada ja Nanna jahtaavat toisiaan puolet valveillaoloajasta... Pakko siis ihmisten tsempata ja nousta sohvanpohjalta keksimään rakentavampaa tekemistä, vielä kun verhot ovat ikkunassa ja taulut seinillä.

Vaikka tämä aktivoinnin laiminlyönti on helppo korjata, en tiedä saammeko toista mokaa ikinä kissoilta anteeksi. Meiltä loppui lähes kaikki ruoka!!! Okei, ei kaikki siis, pakastimessa oli vielä lihaa, mutta kun zooplussatilaus jäi tekemättä, kuivis ja lempimärkäruokavaranto loppui täysin. Ihmiset eivät mukamas kerinneet eläinkauppaan ja kissat söivät lähes kaksi viikkoa pelkkää lihaa, ilman aktivointipalloraksuja tai pari kertaa viikossa tulevaa märkäruoka-annostaan.

Yritimme tsempata vihdoin viikonloppuna (ennen kun kissat soittavat paikalliselle esylle), zooplussatilaus tehtiin perjantaina, lauantaina aikataulussa oli pieni aukko ja juoksin Stockan eläinosastolle puoli tuntia ennen sulkemista ostamaan pikkuraksupussin ja uuden huiskan. En tosin tiedä riittääkö näin pieni lepyttely korvaamaan kahden viikon raksunamien puuttumista... Onneksi huiskaostos sentään onnistui, tämän merkkinen lelu oli uusi tuttavuus, JW pets. Ihan kivoja ja jänniäkin leluja ulkonäöltään ja materiaalivalinta osui nappiin. Lelun olkia on ollut kiva narskutella (niin kiva että osa löytyi jo kakastakin hiekkalaatikkoja siivotessa) ja pehmeä osa on täynnä kissanminttua. Ehkä henkilökuntaa ei vielä lomauteta ja toivoa on. Kunhan saamme taas tärkeysjärkestyksen kuntoon ja muistamme tehdä ruokatilaukset saksanmaalle.

Tässä kuitenkin Nanna omii lahjomislelun, joka on ripustettu komeron oveen, lahjukset sentäs kelpasivat:



7 kommenttia:

  1. Huh! Siellä on ollut huo-les-tut-ta-vaa. TODELLA! Enemmän lahjontaa peliin!

    VastaaPoista
  2. Juu lahjontaa lisätään! Zooplussapaketissa ainakin tulee jottain :D

    VastaaPoista
  3. Eih! Siis mun pahin pelko on että maailmasta loppuu ruoka. En käsitä miten selvisitte. Vaatisin ehottomasti lisempää lepyttelyä kyllä nyt. Ei saa pientä kissaa järkyttää näin.

    Terkuin Unna Tuutikki

    VastaaPoista
  4. Pahinta tässä varmaan on juuri se ihmisten huono omatunto, jos on ollut kovasti kiireitä. Onneksi kissoilla on toisensa, eli aina on leikkiseuraa. Ajattelen niitä kaikkia yksinäisiä eläimiä, jotka vaan odottavat omistajaansa kotiin. Niisk.

    VastaaPoista
  5. Taitaa olla ihan kaikkien kissojen pahin pelko, että ruoka loppuu! Onpa hyvä, että ihmiselävät kuitenkin ymmärtää tällaisten laiminlyöntien vakavuuden ja osaa asiaan kuuluvalla tavalla hyvitellä ja lepytellä :D.

    VastaaPoista
  6. Heh, pitää vielä tarkentaa että vain TOSI hyvä ruoka loppui, ei täällä siis ihan maailmanlpounainekset vielä ollut :D Pakkasen lihat kyllä selvästi alkoivat vähän tökkiä kun ei edes namia eli raksuja tullut.... Tuo on kyllä niin totta että usein kun on kauemmin pois kotoa, miettii että onhan niillä onneksi toisensa.

    VastaaPoista