maanantai 2. tammikuuta 2012

Kissakaravaani matkalla

Kaikkien koristeiden ja muun lisäksi joulun aika toi taas mukanaan myös kissakaravaanin. Kolmen kissan kanssa ainoa ikävä puoli on niiden roudaaminen paikasta toiseen. Ennen joulua en varsinaisesti odottanut kolmen kissan kuljettamista yksin julkisilla, mutta muuta vaihtoehto ei taaskaan ollut. Itselläni ei ole edes ajokorttia, ja mies pääsi paljon myöhemmin lomalle. Helppoa tai kevyttä matkustamisesta ei ikinä saa, mutta pitemmän aikaa olen miettinyt tietyn helpottavan välineen hankkimista. Nykyään on alkanut näkyä jo erilaisia kissakärryjä, mutta suoraan sanottuna itse en (toistaiseksi) kehtaa liikkua niillä aivan lastenrattaiden näköisillä härpäkkeillä julkisesti. Eli tällaisilla:


Pinnallista tai ei, mutta siinä menee raja. Kissanäyttelyissä nuo ovat varmasti kätevät, mutta julkisilla matkustamiseen ja tuttuihin törmäämisiin noiden kanssa ei pokkani riittäisi. Voin kuvitella tilanteen: "Ai hei Saara pitkästa aikaa, onko teille tullut vauva?" "No ei ihan ihmisvauva ainakaan...". Yksi syy skipata nuo on myös se että pidän rattaita aika kömpelöinä ja liian isoina esimerkiksi bussiin tai junaan, kun muitakin juttuja olisi mukana. Yksi päivä törmäsin netissä pyörillä kulkeviin rattaisiin, jotka eivät näytä lastenrattailta. Tällaisiin, eli Teafco Argo Pup-buggyyn:


Monellahan on muovisia boxeja, joissa on renkaat alla, ja ne ovat varmasti näppäriä, mutta bussiin tai junaan en painavaa muovista boxia jaksaisi yksin nostaa. Tämä kankaasta ja muovista tehty on huomattavasti kevyempi. Minun ja kärryjen tarinan tiellä on ollut vain yksi este, raha. Nämä ovat Argon tekemät, joka on varmasti laadukas merkki, mutta osaa kyllä nyhtää siitä rahaakin. Alkuperäinen hinta näillä on monessa paikassa siinä vähän yli 200 euroa. Ulkomaisista nettikaupoista ei myöskään löytänyt tällaisia halvalla, kun rahtimaksut olivat isolla tavaralla taivaissa. Sitten kohtalo puuttui peliin ja löysin meidän lähimmästä mustista ja mirristä nämä 75 prosentin alennuksella, vain yksi kappale jäljellä. Se oli hieno päivä. Ja ostin nämä heti tottakai.

Tuohon mahtuu mukavasti kaksi kissaa, kolmas menee kevyessä olkakassissa, ja näin matkustaminen on lähes siedettävää. Nämä myös mahtuvat (milli jää ylimääräistä) VR:n junien jalkatilaan. Näillä siis matkustimme joulun viettoon ja aika kivuttomasti meni. Tosin ihan toisen valituksen voisi tehdä uusista IC:n lemmikkivaunuista. Vanhoissa pikajunissa oli kokonainen vaunu, noissa uusissa on vain 12 paikkaa, joten nytkin meitä oli puolikkaassa vaunussa kolme kissaa, kolme vasikan kokoista vinttaria, yksi kultainen noutaja ja kaksi bokseria. Sekä tietenkin kaikkien elukoiden ihmiset. Vaikka kaikki matkustavat eläimet ihan hyväkäytöksisiä eläinkansalaisia olivatkin, on aika ymmärrettävää että vähän alkaa tunteet kuumentua kun noin monta eläintä on tungettu pieneen tilaan... Tekisi mieli vaihtaa jo muihin kulkuneuvoihin kuin noihin vr:n sillipurkkeihin, mutta taas huomasin että kun menimme junalla ja tulimme takaisin autolla, tykkäsivät kissat enemmän junan tasaisesta menosta kuin automatkasta. Vähän on vielä vanhoja pikajunia liikenteessä, joten pitää tulevaisuudessa yrittää varata aina liput niiden isompiin lemmikkivaunuihin.

Yritin saada kuvaakin tuosta meidän Argosta, mutta kissat tulivat vähän liian innokkaasti tunkemaan kuviin. Vissiin tarpeeksi kauan on taas kulunut viime reissusta, niin voisi taas uudelle matkalle lähteä:

Wu-huu, argo tuli esiin!

Aada ehti ekana sisään.

Mutta Aamos ja Nanna ovat nopeasti tyrkyllä...

Laskisikohan kissojen kiinnostus matkustusvälinettään kohtaan, jos ne tajuaisivat että se on ensisijaisesti koirille markkinoitu?

13 kommenttia:

  1. Repesin :DD

    Tuos kulkoo kyllä ittelläki raja, niin noloon näköösiä vaikkakin varmasti tosi käteviä mutte eih kumminkaa omaan käyttöön :DDD

    VastaaPoista
  2. Löytyipä kätevän näköinen kuljetusboxi! Juu niissä lastenrattaiden näköisissä menee minullakin raja - vaikka toisaalta ymmärrän esim niitä, joilla ei käsivoimia syystä tai toisesta ole, silloin jollain tavalla työnnettävä kärry on kätevämpi.

    VastaaPoista
  3. Onneksi mulla ei ole imago ongelmia työnnellä niitä lastenrattaita muistuttavia, vaikka omasta mielestä oma malli ei ole ihan niin paha.

    Yhden kissan kanssa voin myös käyttää omien rattaiden koppaa kantokassina, jos ei kehtaa rattaita myöntää omistavansa.

    Toi Argo vaikuttaa kyllä myös hyvältä, jos hintaa ei lasketa :P

    Tulevaisuudessa täytyy kyllä munkin hankkia vielä kevyt kantokassi, jos kaikkia kolmea pitää enemmän kuljetella yhtä aikaa.

    VastaaPoista
  4. Hei, ja hyvää uutta vuotta myös teidän koplalle! Tuo Argo on kyllä kätevän näköinen menopeli. Minulla on karmivia muistoja junamatkoista entisen koiramme kanssa. Mutta en myöskään osaa kuvitella ajavani pitkää matkaa viiden kiljuvan ja tappelevan eläimen kanssa. Joten me sitten vissiin kökötämme aina kotona...

    VastaaPoista
  5. Heh, en voi kuvitella kolmen kissan kuljettamista. Eli te pärjäätte oikein hienosti! Vietiin meidän kullanuppuset hoitoon uudeksivuodeksi, niin 100 metrin matkalla luulin, että kädet lähtee irti, kahta koppaa kantaessa siis.

    Nimim. harrastan urheilua aktiivisesti ja treenaan käsivoimia, muutenkin kuin kissoja kantamalla.

    VastaaPoista
  6. Viipi: Omat rajat on hyvä tuntea ja tässä taitaa mennä meidän :D

    Satu: Sitten kun on 80-kymppinen kissatäti pitää taas harkita kärryjä uudestaan :D

    KittyCatCat: Meillä kyllä ulkonäön lisäksi oli vielä se ongelma noissa kärryissä että ne olisi varmaan vaikeampi nostaa junaan muiden kamojen kanssa, mutta ideahan kärryissä on hyvä. Itse toivoisin että ulkonäköön kärrien tuotekehittelyssä panostettaisiin vielä enemmän...

    Snabelbacka: Samoin sinne! Kyllä kolme taitaa olla itsellenikin raja tässä eläinten kanssa reissaamisessa, nyt ollaan jo vähän äärirajoilla :D Miksiköhän eläimet muuten huutavat aina enemmän autossa kuin junassa, meillä kolmekin pitää välillä aika mukavia huutokonsertteja...

    A ja O: Varustelu on tärkeintä kolmen kanssa. Kun kaksi kissaa menee vetämällä ja yksi olalla kangaskassissa, niin käsivoimia koettelee oikeastaan enää ne omat kamat :D

    VastaaPoista
  7. Onpa hieno uusi kulkuväline!

    Täällä kyllä hihittelen myös tuolle lastenrattaat meiningille! Voisi olla, että jos tuollaisia työntelisin saattaisi tutuilta tulla päänpyöritystä ja ymmärtäväisiä katseita :D Melkein tekisi mieli kokeilla! Mutta vain melkein.

    VastaaPoista
  8. Hyvä tuuri teillä ja hienot ovat, varmasti eri kätevät. Hienoa tätä vuotta!

    VastaaPoista
  9. Naukulan Mamma: Siitä vaan kokeilemaan, Helmi vois tykätä kärrykyydistä :D

    varjoyrtti: Kiitos, ja samoin sinne. Varmasti tulossa teillekin kiva vuosi kun on uusi kissapallerokin tulossa. Oli pakko käydä uudestaankiin kurkkaamassa kuvia, niin söpö on :)

    VastaaPoista
  10. Kissojen roudaus julkisissa on kyllä hankalaa! Olen samaa mieltä VR:n lemmikkivaunuista, äärimmäisen epäkäytönnölliset. Ja samaa voi sanoa pyörien kuljettamisesta. Junamatkustamista meidänkin kissat pitävät parhaana vaihtoehtona ja itsellekin se on paras tapa monilla matkoilla, mutta VR... ;)

    VastaaPoista
  11. Heidi: Juu, Vr on kyllä tehnyt junamatkustamisesta yllättävän vaikeaa :D Meillä on aina junassa vesikuppi mukana siltä varalta että tuleekin pitempi matka, pitäisi varmaan olla matkahiekkiskin, jos kahdesta tunnista tulee joskus vielä enemmän...

    VastaaPoista
  12. Meillä saatais varmaan paskahalvaus, jos tuollaiseen laitettais ja ulos vietäis. :D

    VastaaPoista
  13. Joo, ei meilläkään varsinaisesti arvosteta sitten kun tossa ulos ovesta lähetään :D Mutta ei tuo erikoisempi ole kuin kantokoppa, ei siinä pitkää matkaa kissaa kiskota perässä. Nämä tykkäävät matkustaa kaverin kanssa joten ovat tuossa vielä hiljempaa kuin erillisissä pikkukopissa.

    VastaaPoista