tiistai 21. helmikuuta 2012

Aadan muutos

Sain jonkin aikaa sitten Aadan ensimmäiseltä kotihoitajalta kuvia Aadan lapsuus/nuoruusvuosilta, eli siltä ajalta kun Aada oli pelastettu huonosta ekasta kodistaan, jossa kissoja ei hoidettu, mutta odotteli vielä omaa kotiaan. Aada on kuvissa suloinen, mutta silti jotenkin niin eri Aada kuin tämä nykyinen...




(kaikki kuvat Minna Kulmala)

Ne ihmiset, jotka olivat Aadan kanssa aivan aluksi tekemisissä, kuvailivat Aadaa ujoksi, jopa rauhalliseksi. Kumpikaan sana ei oikein sovi tähän nykyiseen Aadaan. Mies on nimennyt Aadan wannabe itämaiseksi, koska Aadan aktiivisuustaso on aivan sama kuin Nannankin ja Aada saa samanlaisia rakkaushepulikohtauksia kuin Nanna. Nykyään Aada on tosiaan kaikkea muuta kuin ujo ja rauhallinen. Aadasta on tullut mm. reipas ulkoilija ja valloittaja:


Sekä hirveä hepulikatti, joka leikkii raisuja leikkejä kavereidensa kanssa (tai yksin):


Ja urhea sekä rela matkaaja:


Ja aivan hirmuinen sylikissa:


Aada on nykään meidän kissoista tietyissä tilanteissa se rohkein. Jos ollaan uudessa paikassa, tai eteen tulee joku uusi juttu, Aadan uteliaisuus voittaa aina ensimmäisenä. Muista ihmisistä Aada ei välitä vielä niin paljon kuin Nanna ja Aamos. Toisin kuin kaverinsa, Aada ei yleensä yritä kaveerata muiden kuin omien ihmisten kanssa, mutta ei Aada vieraita pelkääkään. Aadan suhtautuminen muihinkin kissoihin on myös muuttunut. Ennen Aada yritti olla kaikkien kaveri, nyt itseluottamuksen kasvettua Aada aloittaa painit ja jahtausleikit siinä missä kaverinsakin. Onneksi meidän muut kissat ovat rauhallinen ja pitkäpinnainen Aamos ja itsekin kavereita jahtaava itämainen neiti, ujompi kissa voisi ahdistua Aadan seurassa.

Aadan luonteen muuttumista on ollut mielenkiintoista seurata, koska ainahan sanotaan että kissan pentuaika määrää niin paljon siitä millainen kissasta tulee. Tietysti pentuaika on todella tärkeä, mutta Aada on kuitenkin muuttunut aika paljon ihan aikuisena. Yksi luonteenpiirre on aina pysynyt, Aadan kiltteys ja kiintymys omaan ihmiseen. Vaikka Aada on täydellinen näin, joskus tietenkin mietimme että millainen Aada olisi, jos olisi saanut oikeanlaisen pentuajan. Vielä nykyistäkin rohkeampi tai vieraitakin ihmisiä palvova? Sitä ei voi tietenkään tietää, mutta Aada on ainakin itselleni opettanut, että kyllä ihan aikuinenkin kissa voi rohkaistua ja muuttua luonteeltaan yllättävästikin. 

4 kommenttia:

  1. Aadalla oli onni päästä jo nuorena arvoiseensa hoitoon. Rescue-toimintaa läheltä seuranneena ja mukana olleena voin vain ihmetellä miten anteeksiantavia kissat ovat, jos näin ihmismäinen ilmaisu sallitaan. Tulee mieleen esim. näiden kissojen tarina: http://www.rekkurescue.com/elain.php?id=4678. Harvassa tuntuvat olevan tapaukset, joista ei pitkäjänteiselläkään totuttamisella riittävän kesyjä saada, oli taustalla miten karmeat kokemukset tahansa, vaikka niistä toivottomista tapauksista ei tietenkään yhtä paljon puhuta.

    Aada on varmasti myös teidän perheessänne saanut erityisen hyvät virikkeet tullakseen valloittavaksi kissaksi, joka se nyt on. Huonoista oloista tulleen kissan hellyys tuntuu erityisen ihanalta työvoitolta (vaikka meidän tapauksessa Mindyn eteen oli tehty jo suurin työ sen meille tullessa).
    -Susan

    VastaaPoista
  2. Voi millainen suloinen ujopiimä pikku Aada <3 On aina niin mukava kuulla kissan luonteen puhkeavan kukkaan sen päästyä arvoiseensa ympäristöön.

    Jos pentuaika määräisi kaikesta, olisi Unnakin ollut varmasti toivoton tapaus. Emon kotiväelle oli eläinlääkärikin tuumannut, ettei arasta pennusta tule koskaan sosiaalista. Luonteen muovautumista on ollut ja on yhä ilo seurata :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä meijän voi käydä hyvinkin! Mä en edes nähnyt sitä entistä ihmistä kaikkien kissojen seasta, joten tunsin vaan kissoja. Mut nyt kun mulla on oma ihminen jo... vuodesta 2004... ni nukun sen vieressä ja niinq tajuun mikä ja kuka se on. Paitsi jos se on liian kauan poissa (yli 10 h) niin sit joudun taas vähän miettii, kuka toi on.

    Onneks kaikilla ei mee aikuisuuteen asti ennenku tottuu ihmisiin, ei oo nimittäin ollu aina ihan helppoo. Mut nyt on.

    VastaaPoista
  4. Mindy: Aadakin oli aikalailla jo kesyyntynyt kahdella eri kotihoitajallaan, mutta sellainen epäilys oli aika kova vielä meille tultua. Aada joutui kiertämään ennen meille tuloa aika paljon, joten osittain varmaan sekin että Aada tajusi että täältä ei enää olla lähdössä minnekään, auttoi. Jotenkin tuntuu myös että naksutinkoulutuksen aloittaminen auttoi Aadan rohkaistumisessa ihan hirveästi, mutta sitähän ei varmasti voi tietää... Mutta kyllä mustakin on aina tuntunut että kissat antaa joitain juttuja aika hyvin anteeksi, ainakin Aamos ja Aada :)

    ella: Aada on just ujopiimä kuvissa, sellainen suloinen pikkupallo mutta niin epäileväinen katse :)

    Musta: Se on hyvä aina varmistaa jos on liian kauan pois, pieni epäileväisyys kuuluu kissuuteen. Aadallakin oli elämän alussa enemmän kissatuttuja kuin ihmistuttuja, luulen että sen takia se niin hyvin osaa jutella kissajuttuja kavereiden kanssa vielä nykyäänkin.

    VastaaPoista