keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Sydämiä

Kissat ja ihmiset ovat melkein kotiutuneet, mutta yhä ollaan tavaravuoren alla ja aika väsyneinä. Kamerakin on hukassa siellä tavaravuoressa, joten yhtään uutta kissakuvaakaan ei ole tullut otettua. Ettei meidän blogi nyt kokonaan kuole, tehdään vaikka tällainen tunnustusjuttunen, joka saatiin vähän aikaa sitten sekä Jutalta että Sonjalta




Tähän tunnustukseen kuuluu muutama tehtävä:

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
2. Kirjoita seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama tunnustus 15 blogille/bloggaajalle.



Tässä siis satunnaisia faktoja ihmisestä ja kissoista, tosin kun uusi asumus pyörii mielessä, melkein kaikki liittyvät siihen, hups:


1. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä miten vähälle huomiolle ja aktivoinnille kissat ovat nyt noin kuukauden aikana jääneet, mutta toivottavasti siihen tulee nyt muutos, kun aikaa riittää kohta taas muuhunkin kuin maalaamiseen. Viime viikot saatoimme "vapaa"päivinä tehdä 13-tuntisia päiviä maalatessa ja seiniä tasoitellessa...


2. Huonoa omaatuntoani lievittää se asia että me kaikki viihdytään täällä. Vanha asunto, jossa on hirveästi ikkunoita joka paikkaan ja vaikka mitä kiipeilymahdollisuuksia ilman kiipeilypuitakin, on selvästi täydellinen meidän aktiivikissoille. Joten kämpän vaihto ja siihen liittyvä stressi kannatti kissojenkin näkökulmasta. Ja kun tämä takatalvi väistyy, kissat pääsevät valjastelemaan sekä meidän omalle minipatiolle että tämännäköiselle talonyhtiön pihalle:




3. Nanna ja minä harmittelemme tosin välillä portaikon vetoa, asunnon ainoa huono puoli. Karvatiimi Aamos ja Aada viisveisaavat... Ehkä me hienohelmatkin totutaan.


4. Ja sitä lisälämpöä tuo onneksi meidän puuhella, 1900-luvun alkupuolelta ja vielä pelittää. Viime päivien uusi treeni onkin ollut opettaa kissat olemaan pomppimatta hellan päällä. Aamos tajusi heti että tuo on liian kuuma, tytöt tajuavat ehkä kohta... Onneksi keittiönoven voi aina laittaa kiinnikin. Tämä puuhella vaikutti meidän ostopäätökseen ehkä vähäsen. Kuvasta puuttuvat hellan ylhäällä olevat kauniit koristelut.




5. Vaikka rankkaa on ollut, tämä paikka tuntuu täydellisiltä kodilta sekä kissoille että ihmisille. Olen asunut elämäni aikana Pietarissa, Englannissa sekä Suomessa ympäriinsä mm. pohjoisessa, etelässä ja savossa, mutta tämä paikka tuntuu eniten kodilta. Viime viikot tosin myös työleiriltä, mutta onneksi alkaa helpottamaan...


6. Tämän ihanan alueen idylliä rikkoo vähän se, että vähintäänkin puolet naapuruston kissanomistajista tuntuvat pitävän kissojaan vapaana. Tämä asia ärsyttää itseäni aina hetkittäin aika paljon. Varsinkin kun töihin mennessä näkee nämä kissat juoksemassa tiellä henkensä kaupalla... Itse pitäisin maallakin kissat vain valvotusti ulkoilevina, mutta ei niitä prkl keskustassa ainakaan saa pitää pihalla. Ja me siis asutaan aivan keskustassa. Alle 15 minuuttia kävellen sekä kissantassuin että ihmistassuin Turun päärautatieasemalle. Todella vilkasliikenteisiä katuja ympärillä, keskustan, teollisuusalueen, sataman sekä rautateiden ympäröiminä... Onhan täällä puutaloja söpöine pihoineen joo, mutta keskustassa ollaan silti, ja kaikki ison kaupungin vaarat ympärillä. Selvästi joillain ihmisillä mennyt tää puutaloalueen boheemi ilmapiiri sen verran päähän, ettei tajuta enää joitain elämän realiteetteja. Kuten sitä että vapaasti ulkoileva kissa keskustassa on aikalailla heitteillejättö ja ainakin idioottimaista.


7. Olen miettinyt koko päivän missä voi talvisin pestä räsymattoja. Muuttojännitystä potevat kissat ovat oksennelleet tavallista enemmän ja jälki ei ole nättiä... Kai se maksullinen pesula on ainoa vaihtoehto.


Tähän mukavaan faktaan päätän tunnustamisen, 15 on niin suuri määrä että kaikki jotka haluavat, voivat ottaa tämän blogiinsa. Toivottavasti kamerakin löytyisi kohta, niin saan kuvia kissoista meidän vintin kattoparrujen päällä.

9 kommenttia:

  1. Onnea siis uuteen kotiin! Varsin idylliseltä näyttää että kuullostaa :)

    VastaaPoista
  2. Olen täsmälleen samaa mieltä tuosta kissojen päästämisestä vapaana ulos. Ihan kuin ihmiset haluaisivat päästä eroon kissoistaan, kun ottavat tietoisen riskin esim. kissan jäämisestä auton alle! Toivottavasti pääsette pian viettämään stressitöntä ja rauhaisaa eloa uuteen kotiinne! Hyvää Pääsiäistä!

    VastaaPoista
  3. Itse asuin myös exäni kanssa ihan keskustan laidalla entisessä kaupungissani ja siellä vaan niitä omakotitalojen kissoja kulki vapaana kahden ison tien välissä (pikkuteistä puhumattakaan).
    En vaan itse riskeeraisi omien kissojen henkeä sillä tavalla.

    VastaaPoista
  4. niin täälläkin välillä liikkuu kissa, emme nähneet sitä vuoteen, nyt se on taas tullut pihallemme, tällä kertaa kaulapannan kera. asumme 50 metriä megaliittymästä(itse kutsun sitä liikennehelvetiksi), josta mennään ainakin 10 eri suuntaan ja alle 2km keskustaan. fiksuja ihmisiä!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista ja onnentoivotuksista :) Mukavaa että moni muukin on sentään samaa mieltä kissojen vapaasta ulkoilusta vaikka naapurusto ei olekaan...

    VastaaPoista
  6. Onnea uuteen kotiin! Koskas saa tunkea itsensä vierailulle? Niin ja aion myös mussuttaa omassa blogissa hiukan tuosta vapaana ulkoilusta (tosin hiukan eri syystä...)

    VastaaPoista
  7. Kiitos! Nyt ollaan pääsiäislomilla, mutta ens viikon jälkeen on ovet auki vierailijoille :)

    VastaaPoista
  8. Onnea uuteen kotiin! Ihana puuhella! Täälläkin päin kaupunkia noita ulkokissoja on muutama. Jotkut ne eivät millään opi. Itse en haluaisi löytää kissaani tieltä auton liiskaamana. Terveiset teille kaikille täältä Snabelbackasta.

    VastaaPoista
  9. Kiitos! Terveiset sinnekin sekä karvaisille että karvattomille :)

    VastaaPoista