sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Frenemies ja yksi ulkoileva arkajalka

Puolisen vuotta sitten kirjoitin kevään merkeistä, tänään kuvasin yhden syksyn merkin. Silloin tällöin kaverukset ja hetkittäiset tappelupukarit Nanna ja Aada pitävät taukoa painimatseissa ja nukkuvat vierekkäin. Tämä välien siloittelu tapahtuu aina syksyllä ja talvisin, vissiin kaikki lämpö kerätään mitä vaan on tarjolla, myös frenemyn (friend + enemy) lämpö.



Ei ole Aadan ja Nannan söpöilykuvat aina ihan yhtä rentoja ja söpöjä kuin Aamoksen kanssa söpöilyt, mutta pääasia että kissojen välit ovat rauhalliset ja muuten hyvät. Ainakin kylmemmällä kelillä.

Valkoisen karvapallomme mielestä vielä on ihan ok kelit, voi jopa ulkoilla. Jostain kumman syystä Aamos on jännittänyt eniten meidän kissoista ulkoillessa, joten olemme yrittäneet rohkaista valkoista arkajalkaamme namien kanssa viime kuukaudet. Ei mennyt tämä koulutus ihan putkeen, nykyään tietää koko tienoo kun meillä ulkoillaan. Tai siis kuulee, sillä jos ulkoiluttajan namikäsi ei käy tarpeeksi nopeasti, huutokonsertti on ihan omaa luokkaansa.

Sassiin sitä namia!! Faster, faster!

Toisaalta sillä tavalla on harjoittelu tuottanut tulosta, että Aamos kulkee vähän rennommin ulkona. Pitää yrittää jatkaa harjoittelua talvellakin, muuten kesällä Aamoksen kanssa aloitetaan taas ihan nollasta. Ja nollassa tarkoittaa tässä tapauksessa hengailua tuon kuvassa näkyvän puskan takana... Ei mukavaa Aamoksellekaan, siinä kohta on myös muurahaispesä.

20 kommenttia:

  1. Hauska kuva! Vaikka vähän siinä Aamos poloa rääkätäänkin, kun ei namusia tule heti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, uusi kamera niin harjoitellaan ahkerasti... Aamoksen mielestä pahinta rääkkäystä on kun näkee jo ruoan, muttei se vielä ole saatavilla :D

      Poista
  2. Frenemy! Hieno termi. Kävis varmaan meillekin. Ollaan kyl aika vähän fre- enemmänkin ene-. Tai no riippuu kumpi puhuu.

    Hianoi kuvei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiits, uusi kamera, köh. Pääasia että on jottain, fre tai ene, ainakin meistä. Yksin ei olla viihytty.

      Poista
  3. Hihii, Aamos on hoksannut, mistä lenkkeilyssä on kyse: Voi syödä namia enemmän! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, nykyään myös kerjätään ulos... Sitä saa mitä vahvistaa vai miten se meni...

      Poista
  4. Hauska kuva. Namit tänne ja sassiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tää on Aamoksen ihan normi kerjäysilme, aika ilmiselvä.

      Poista
  5. Voi miten komea tuo Aamos onkaan! Mitähän se Aamos oikein jännittää siellä ulkona? Kynsilaukkaajien Vertti on myös samanlainen arkajalka eikä uskalla poistua juuri pihapiiriä kauemmas. Lieneekö tuo arkajalkaisuus ihan itse kunkin kissan perusluonteesta johtuva juttu? Toiset vain ovat arempia kuin toiset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja onhan se :) Ollaan kyllä mietitty mistä on kyse, kun sisällä ollaan ihan reloja vieraidenkin kanssa. Ehkä jos se on säikähtynyt jotain poikkeuksellisen pahasti ja ihmiset eivät ole tajunneet. Toisaalta Aamos on aina ollut "reviiriherkempi" kuin meidän muut kissat, sisälläkin jos huonekalut vaihtaa paikkaa, on Aamos ihan epäileväisenä... Kai se on näitä kissojen juttuja, Vertti ja Aamos ei ole seikkailuhenkisiä...

      Poista
  6. Aika hyvin harjoitettu ulkoiluttaja, kun sitä namia tulee kuitenkin suht tiuhaan. :)

    VastaaPoista
  7. Hei, kiva lukea taas teidän kuulumisianne! Meilläkin on ulkoilut jääneet nyt vähän vähemmälle, ja kissat ovat viettäneet enemmän aikaa kylki kyljessä. Syksy on siis tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin siis merkit huomattu :) Meillä tosin kotikissat silloin tällöin vielä ulkoilevat, ne kun niin tykkää siitä.

      Poista
  8. Vautsi toi vika kuva... Ei jää tahtotila epäselväksi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ollaan naurattu että tuo kuva vangitsee Aamoksen luonteen täydellisesti ;)

      Poista
  9. Oi että on kaunis ilmestys tuo Aamos :)
    Ootko alottanut valjaisiin koulutuksen ihan sisällä vaan pitämällä niitä valjaita päällä? Meillä vielä vähän hakusessa yhen tapauksen kanssa tää niihin tottuminen, ei tunnu luonnistuvan sitten millään.

    http://irvikissat.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  10. Kiitos, onhan se :) En ole hirveästi pitänyt niitä päällä sisällä, meillä ratkaisi se että löytyi hyvin istuvat valjaat. Aikaisemmilla perusremmivaljailla tuli aina valjahalvaus :D Kauan se totuttelu on kyllä kestänyt osan kanssa, kuukausitolkulla vaan mentiin ulos pariksi minuutiksi ja tultiin vauhdilla takas kun kissat halusi. Pikkuhiljaa aika sitten piteni. Kannatti musta silti, on kissoille enemmän virikkeitä.

    Hieno blogin nimi muuten, olen ihan kateellinen etten ite aikoinaan keksinyt...

    VastaaPoista