keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Sisustuspohdintaa kissaperheessä

Blogin päivitystahti on hieman kärsinyt, sillä meillä on ollut asunnon remontointi ja vaihtojuttuja niin paljon. Valitettavasti hauskoja kuvia kissoista ja laatikoista on aika vähän, koska muutto tehdään tässä ihan lähellä sijaitsevaan kämppään ja pikkuhiljaa niin että kissat stressaavat mahdollisimman vähän. Ja ihmiset myös, koska nyt saa ilman häiriöitä maalailla uudessa kämpässä. Ei tule tassukuvioita seinään, kun kissat odottelevat kaikessa rauhassa muuttoa vanhassa kämpässä. Kissoja ei tietenkään ole unohdettu uuden sisustuksen miettimisessä, Catmaxin ja toisen kiipeilypuun sijaintia uudessa asunnossa on jo pohdittu hartaasti. Jos Aamos osaisi puhua, se varmasti aivan maailman suurimpana lintufanina hyväksyisi myös meidän harkitsemat tapetit: Ken kiuruista kaunein ja Kiurujen yö (http://www.tapettitalo.fi/index.html):



Olen myös ensimmäistä kertaa ikinä katsonut TV:n sisustus ja remontointiohjelmia, jos jottain ideaa tulis. Kahdessa ohjelmassa oli ihan kissaperhekin, joten tietenkin oletin että nyt tulee joku upea ammattilaisen keksimä kiipeilyseinä tai muu kissat hienosti huomioon ottava sisustusratkaisu, joka on silti tyylikäs. No kattia kanssa. Kakkosen Muuttohaukantie ohjelmassa päällystettiin uudestaan kissojen perus(ruma)kiipeilypuu jollain samanlaisella polyesterihelvetillä, kun ne on valmiiksi päällystetty. Toiselta ohjelmalta odotin paljon, koska maikkarin Tyylivarkaat vaikutti vähän erilaiselta sisustusohjelmalta. Ohjelmassa oli nainen, joka asui kissansa kanssa pienessa asunnossa. Mielestäni varsinkin yksiöissä ja muissa pienissä kämpissä pitäisi kissoille keksiä tilaa ylöspäin. No tämä kyseinen kissa otettiin huomioon laittamalla jotain sisustusviritystä ikkunan alle niin että katti näkee ulos ikkunasta. Jes, siitähän kissa onnelliseksi tulee kun tuollainen itsestäänselvyys tehdään... Aktivointi oli vissiin suunnitelmissa hoitaa muuten, sillä kyseiseen asuntoon tehtiin keittiöön avohyllyt, joille kasattiin kivaa sisustuslasia. Siinä kissa toisaalta saa mukavaa puuhaa, kun tiputtelee iittalat alas. En voi keksiä idioottimaisempaa ratkaisua kuin avohyllyt matalalla keittiössä, jos perheessä on vähänkään liikkumaan kykenevä kissa. Sisustusohjelmista ei siis ollut apua kissat huomioon ottavassa sisustuksessa. Lähinnä vaan ärsytti. Tässä muuten kuva tuosta kissan "upeasta" ikkuna-alustasta Tyylivarkaat-ohjelman sivuilta. Sai asunto myös lintutapetit, jonka kuosia on muuten mekin mietitty, mutta jotenkin tuntuu että ei ne kissat oikeasti niitä niin paljoa arvosta... Paitsi siis Aamos tietenkin, joka on maailman suurin lintufani ihan oikeasti.


Olen huomannut että jotkut asuntonsa ulkonäöstä välittävät ostavat vaan jonkun kiipeilypuun, ja piilottavat sen saunaan, takkahuoneeseen tai muuhun vähän käytössä olevaan huoneeseen. No valitettavasti meidän tila ei niin paljoa kumminkaan kasva, että meillä olisi ylimääräisiä huoneita kissojen tavaroille, ja tuokaan ratkaisu ei meillä ikinä toimisi. Meidän kissat tykkäävät olla aina samassa huoneessa kuin ihmisetkin, joten kiipeilyjutut kannattaa laittaa olkkariin ja makkariin, jossa kuitenkin eniten oleskellaan, jos haluaa että niitä käytetään.

Catmax tulee siis todennäköisesti olkkariin tässä uudessakin asunnossa. Pientä jännitystä aiheutti huonekorkeus, meillä on uudessa olkkarissa katto tasan 3,35 metriä, Catmaxin maksimi on 3,4. Mielestäni Catmax on oikeasti maailman paras kiipeilypuu, minkä muun puun saa viritettyä tuollaiseen korkeuteen. Olen usein katsellut "design" puita mm. moderncat.net sivustolta, mutta niissä kaikissa on sama ongelma: vievät paljon lattiatilaa ja eivät ylety kattoon asti. Sekä maksavat ihan sikana. Catmax on mielestäni tarpeeksi tyylikäs, pidän puun ja ja huovan yhdistelmästä, koska se näyttää luonnollisemmalta kuin pehmotekokankaat. Meillä kissat tykkäävät ja viihtyvät huovan ja puun päällä oikein hyvin, joten miksi ihmeessä kaikissa puissa on sitä tekokangasta? 

Catmaxissa on kivaa myös se että puun saa itse suunnitella värin ja tasojen puolesta, se on suomalainen keksintö ja mies joka näitä myy kotoaan on oikeasti tosi mukava ja auttavainen. Ihme että Catmaxia ei enempää myydä ulkomaille, en ole löytänyt mitään yhtä hyvää ratkaisua ulkomaisistakaan kaupoista. Meidän Catmax-kokoonpano maksoi muistaakseni 240 euroa, joka ei ole paha hinta suomalaisesta työstä, joka kestää koko kissan eliniän. (Meidän vanhatavara ja osto ja myynti liike rakkauden takia Catmax on silti kallein meidän huonekaluista, sänkyä lukuunottamatta. Jostain syystä tämä ei naurata muita kuin meitä, kun kerron vieraille että tossa se meidän kallein huonekalu seisoo, saan enemmän sääliviä katseita kuin naurua osakseni.)

Catmaxin lisäksi haluaisimme hyödyntää huonekorkeutta keksimällä jonkinlaisen kiipeilyseinän. Mitä tahansa viritystä ei huvittaisi tehdä, kun tarkoituksena on myös kunnioittaa asunnon rempassa ja sisustuksessa edes jonkin verran yli satavuotiaan hirsitalon henkeä. Tämä kiipeilyseinä on tosin vasta tulevaisuuden juttuja, ajateltiin panostaa ensin seinien laittoon ja listoihin, ennen kuin aletaan tätä asiaa hoitamaan... 

Sen verran ehdin googlailla, että muutaman nätin hyllyn löysin. Esim. tämän:


(lähde: http://www.apartmenttherapy.com/space-saving-for-pet-owners-cu-114009)

Tällainen cat cloud voisi olla myös kiva:

(Lähde: http://www.therefinedfeline.com/catcloudscatshelf.htm)

Näissä kahdessa on esteenä lähinnä se että nämä ovat Usasta ja se pieni juttu että niiden ostaminen veisi aika suuren osan meidän remontointibudjetista. Ne listat ja tapetitkin sekä ilmanvaihdon kuntoon saaminen on kuitenkin ihan kivoja ja tärkeitä juttuja myös. Todennäköisesti askartelemme itse jotakin tai maksamme tutulle puusepälle pienestä askarteluprojektista. Moderncat.net sivuilla on myös paljon kivoja lisäideoita hyllyille, mutta todella monet niistä näyttävät joko liian massiivisilta tai hallitsevilta omaan makuuni, tai sitten todella paljon itsetehdyiltä. Ihan pikkasen huolestuttaa myös että jos tällaisia laittaa sinne kolmeen metriin, niin kuinka paljon stressaan että kissoihin sattuu kun ne hilluvat korkeuksissa... Samaa pelkään jo toisaalta Catmaxin kanssa, ja mitään ei ole ikinä sattunut.

Jos välillä pidin tämän nykyisen asunnon kissaystävällistä sisustamista haasteena, saa nähdä millaista on tosiaan sisustaa sitä vanhan hirsitalon hellahuonetta... Yli 100-vuotias hirsitalo saa kuitenkin nyt sen verran mukautua moderniin elämään, että Catmaxia ja kiipeilyseinää on tulossa. Vaikka kauniista sisustuksista ja esineistä pidänkin, on mielestäni sisäkissan omistajan velvollisuus sisustaa myös kissa mielessä. En voi kuvitella millainen huuto täälläkin olisi, jos kissat eivät pääsisi kiipeilemään ja hillumaan korkeuksiin. Tai no itseasiassa voin, silloin kun ollaan vietetty kissojen kanssa aikaa paikoissa joissa kiipeilypuu on puuttunut, Aamos on katsellut kattoa kohti ja maukunut... Usein.

torstai 23. helmikuuta 2012

Harmia hampaista

Huomasin tässä jo jonkin aikaa sitten että Aamoksen hengitys haisee poikkeuksellisen pahalle. Eikä vain kala-aterioiden jälkeen. Lääkärissä todettiin että on hammaskiveä ja on tulehdusta, ja kunhan muutto ja remontointikiireet hellittävät, Aamos pääsee taas hammashoitoon. (Ihan vinkkinä: Raisiossa on hammasjuttuihin erikoistunut lääkäriasema Vettori, jonne mekin keväämmällä suuntaamme.)

Harmittaa tietenkin paitsi Aamoksen puolesta, myös rahapussin puolesta. Vakuutukset eivät tietenkään korvaa hammaskiven poistoa. Lisäksi hammashoitoja ei kissoilla oikein saa tehtyä silleen että avaa suu isoksi ja sano AAA-aaaa. Ja pysy noin paikallaan hyvän aikaa, jookos kookos Aamos? Nukutukset ja rauhoitukset sekä muut mömmöt eivät tietenkään ole kissalle kivoja, eivätkä kovin halpoja.

Ihmettelen yhä että Aamoksella on edes hammaskiveä niin paljon, meillä kissat syövät säännöllisesti isoja lihaklönttejä, sitkeää kivipiiraa ja luisia lihoja, joten hampaille on kyllä työtä. Aamos on vielä niin nuorikin. Edellisellä kissallani oli hammasvaivoja vasta vanhempana (yli kymmenvuotiaana) ja Aada ja Nanna ovat lääkärissä saaneet kehuja näteistä raatelijan hampaistaan. Selvästi pitää vain hyväksyä että jotkut kissat ovat alttiimpia hammaskivelle kuin toiset, onhan se ihmisilläkin niin. Pakkohan hammaskivi on myös hoitaa pois, jos ei halua että ne hampaat tippuvat sieltä kohta itsestään...

Sitten kun kiveä on, mikään muu ei siihen tietenkään auta kuin lekuriretki, mutta nyt ryhdymme kuitenkin ehkäiseviin toimenpiteisiin. Tavoitteena on, ettei nuoren kissan kanssa jouduttaisi ihan kerran vuodessa hampaita putsaamaan lääkärin avustuksella. Langoitus taitaa olla out, joten pakko kai se on tutustua kissojen hampaiden harjauksen ihmeellisen maailmaan. Aikaisemmin tuntui hassulta moiseen ryhtyä, mutta ihan järkeenkäypäähän se on että hampaat pysyvät paremmassa kunnossa, jos niitä harjaa. Olen vältellyt tätä tosiasiaa, koska Aamoksen kynsienleikkuun harjoittelussakin vierähti se parisen kuukautta, mutta nyt kun se sujuu kuin vettä vaan, voimmekin harjoitella tätä uutta juttua sitten. Aamos on nameilla opetettu pysymään sylissä hoitoasennossa kynsihoitoa varten, joten voisi kuvitella (siis voisi), että puolet työstä on jo tehty. Hups vaan, lisätään hammasharja sekaan. Todennäköisesti ei tule menemään noin helposti, kissojen kanssa ei aina mene kuin strömsöössä nää jutut, mutta kiva ajatella tässä vaiheessa vielä niin.

Olen huomannut, että moni syöttää myös merilevää ja erityisesti valmistetta nimeltä plague off hammasongelmiin, mutta se meillä jätetään toistaiseksi väliin. Merilevähän sisältää paljon jodia, ja kissat ovat muutenkin alttiita kilpirauhasongelmille, joten en halua syöttää mitään itselleni epävarmaa juttua kokeilumielessä, vaikka kohtuullisen vaaratonta tuo varmasti onkin. Lisäksi en löytänyt yhtään "oikeaa" tutkimusta, joka tukisi sitä että merilevä oikeasti toimii ja siitä on hyötyä hampaitten kanssa. Raksujen syöttäminen hammaskiven ehkäisynä on mielestäni niin vitsi juttu, joten siitä en edes ala pitkästi jauhamaan. Jos kokonaiset kanansiivet ei hammaskiveä pidä poissa, niin tuskin sormenpään kokoiset ja pehmeämmät raksut sitä myöskään tekee. Pakko siis hylätä tällaiset helpommat keinot ja ottaa se harja kauniisti käteen. Samantien sitten ehkä alamme koko konkkaronkan hampaita harjaamaan, mutta Aamoksesta tehdään ensimmäinen harjoituskappale.

Jos lukijoilla on kokemusta hampaitten harjauksesta (kissojen, ei ihmisten, vaikka toivottavasti kaikilla on siitäkin omakohtaista kokemusta), kiinnostaisi hirmuisesti kuulla vinkkejä harjaamisen harjoitteluun, sekä erityisesti tuotesuositteluja. Jotain kananmakuista hammastahnaa olen huomannut blogeissa vilahtelevan...

Ihan turhaa vinkumista, mulla on näin nätit hampaat!

Kun Aamoksen hengitys haisee, painan vain pään piiloon Aamoksen turkkiin... T: Nanna

tiistai 21. helmikuuta 2012

Aadan muutos

Sain jonkin aikaa sitten Aadan ensimmäiseltä kotihoitajalta kuvia Aadan lapsuus/nuoruusvuosilta, eli siltä ajalta kun Aada oli pelastettu huonosta ekasta kodistaan, jossa kissoja ei hoidettu, mutta odotteli vielä omaa kotiaan. Aada on kuvissa suloinen, mutta silti jotenkin niin eri Aada kuin tämä nykyinen...




(kaikki kuvat Minna Kulmala)

Ne ihmiset, jotka olivat Aadan kanssa aivan aluksi tekemisissä, kuvailivat Aadaa ujoksi, jopa rauhalliseksi. Kumpikaan sana ei oikein sovi tähän nykyiseen Aadaan. Mies on nimennyt Aadan wannabe itämaiseksi, koska Aadan aktiivisuustaso on aivan sama kuin Nannankin ja Aada saa samanlaisia rakkaushepulikohtauksia kuin Nanna. Nykyään Aada on tosiaan kaikkea muuta kuin ujo ja rauhallinen. Aadasta on tullut mm. reipas ulkoilija ja valloittaja:


Sekä hirveä hepulikatti, joka leikkii raisuja leikkejä kavereidensa kanssa (tai yksin):


Ja urhea sekä rela matkaaja:


Ja aivan hirmuinen sylikissa:


Aada on nykään meidän kissoista tietyissä tilanteissa se rohkein. Jos ollaan uudessa paikassa, tai eteen tulee joku uusi juttu, Aadan uteliaisuus voittaa aina ensimmäisenä. Muista ihmisistä Aada ei välitä vielä niin paljon kuin Nanna ja Aamos. Toisin kuin kaverinsa, Aada ei yleensä yritä kaveerata muiden kuin omien ihmisten kanssa, mutta ei Aada vieraita pelkääkään. Aadan suhtautuminen muihinkin kissoihin on myös muuttunut. Ennen Aada yritti olla kaikkien kaveri, nyt itseluottamuksen kasvettua Aada aloittaa painit ja jahtausleikit siinä missä kaverinsakin. Onneksi meidän muut kissat ovat rauhallinen ja pitkäpinnainen Aamos ja itsekin kavereita jahtaava itämainen neiti, ujompi kissa voisi ahdistua Aadan seurassa.

Aadan luonteen muuttumista on ollut mielenkiintoista seurata, koska ainahan sanotaan että kissan pentuaika määrää niin paljon siitä millainen kissasta tulee. Tietysti pentuaika on todella tärkeä, mutta Aada on kuitenkin muuttunut aika paljon ihan aikuisena. Yksi luonteenpiirre on aina pysynyt, Aadan kiltteys ja kiintymys omaan ihmiseen. Vaikka Aada on täydellinen näin, joskus tietenkin mietimme että millainen Aada olisi, jos olisi saanut oikeanlaisen pentuajan. Vielä nykyistäkin rohkeampi tai vieraitakin ihmisiä palvova? Sitä ei voi tietenkään tietää, mutta Aada on ainakin itselleni opettanut, että kyllä ihan aikuinenkin kissa voi rohkaistua ja muuttua luonteeltaan yllättävästikin. 

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kesäkunnossa jo helmikuussa

Meei kirjoitti Noelin laihdutuskuurista ja pyysi inspiraatiokuvia. Meidän piti postata nämä jo aikaisemmin, mutta kissat halusivat vetää viime hetken treenit ennen kuvaussessioita (oikeasti ei muistettu kuvata valoisalla). Unna kerkesi aikaisemmin jo laittaa oman sarjan, meiltä tulee nyt vielä jokaiselle jotain eli pitkäkarvaa, maatiaista ja sitä itämaistakin. Kohteiden painot ovat päivän punnituksen perusteella: Aamos 6,2 kiloa, Aada 4,1 kiloa ja Nanna 3,5 kiloa. Kaikilla tuntuu kylkiluut kun tarpeeksi tunnistelee, mikä taitaakin olla yksi kissan hyvän painon merkki. Painoindeksinkin kissoilta voi laskea, mutta se oli humanistille niin mutkikas laskutoimitus (ja vaati jopa mittailuakin), että sitä ei olla ikinä tehty. Meillä vaan punnitaan ja tarkkaillaan. Aada on perinteinen maatiaisneito rakenteeltaan, ehkä vähän tavallista sirompi ja lihaksikkaampi, Nanna on hyvin elegantti itis ja on esim. pituudeltaan selvästi pidempi kuin Aada, vaikka painoa vähemmän onkin. Aamos on myös aika pitkula rakenteeltaan. Meidän vinkit painonpudotukseen ovat paljon leikkiä, vähän raksuja sekä paljon vähärasvaista raakaa kanaa. Sekä tietenkin aikaisemminkin esitelty Nanna personal cat trainer. Tässä kuitenkin niitä luvattuja kuvia, ensin Aada, joka selvästi oli sitä mieltä että kroppa on nätti ilman kuvatodisteitakin:

Aada näyttää että voi haukata ranteesta, jos hermot meinaa mennä. (Ei oikeasti haukannut, kuvassa vaan näyttää siltä :D)

Mutta suostuu kuitenkin näyttämään karvamassua, jonka hoikkuus peittyy osin lyhytkarvalle poikkeuksellisen paksuun karvapeitteeseen.

Nanna yrittää vilkuttaa Aadaa apuun.

Mutta muistaa sitten että ihminen on lähellä ja yrittää antaa miehelle nenäpusun.


Aamoksen yrmyilme, uskoisiko kukaan tämän kuvan perusteella että Aamos kehräsi kuvatessa, kun samalla rapsuteltiin?

Tässä vielä pari sivukuvaa, jotka on taidettu ennenkin ehkä näyttää:

Pitkula Aada

Aamos ja karvat

Hoikkaa itämaisneitoa

Kestämistä siis Noelille laihiksen ajaksi, kyllä se siitä ja sit oot kovassa rantakunnossa! Jos muu ei toimi, niin Aamos antaa vinkiksi että kannattaa kasvattaa karvat. Kuten kuvista näkee, Aamoksen painoa on aika vaikea arvailla, kun suurin osa peittyy karvapeitteen alle.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Lahjukset saapuivat

Pienen laminlyönnin jälkeen ihmiset muistivat tehdä zooplussatilauksen, ja paketti saapui viime viikolla. Meillähän on kissoilla tapana ollut yrittää avata paketti itse, jos ihmiset eivät HETI heilu saksien kanssa. Zooplussa vissiin kannustaa kissojen omatoimisuuteen, koska tällä kertaa paketissa oli jo ihan kissan mentävät aukot sivuilla, kun se meille saapui... Kiitos Zooplussa, kissat arvostivat leväperäistä pakkaus- ja kuljetustyyliänne, pieni ihme että mitään ei ollut tippunut koloista matkalla:




Nanna mahtui kokonaan paketin sisään edessä olevasta aukosta, Aamoksen käpälä meni mukavasti tuolta reunasta suoraan kuivispussiin kiinni...

Ruoan lisäksi pari muutakin hankintaa tuli paketissa, mm. maailman paras hiiri ikinä (heti elävien jälkeen olettaisin). Tämä on vielä parempi kuin aikaisemmat vaaleat valeriaana hiiret (tuntui että valmistaja oli niissä vähentänyt huumeen määrää, koska kissat eivät enää uusiin niin voimakkaasti reagoineet). Tää maailman paras hiiri eli Cat Toy Mouse Valeri ei ole niin nätti kuin nuo valkoiset, mutta siinä on aivan älyttömästi sitä valeriaanaa ja se rapisee sekä on tarpeeksi suuri potkimiseen, mutta tarpeeksi kevyt kantamiseen:

Kuva Zooplussan sivuilta.

Ainoa ongelma tuossa hiiressä on että aina välillä mietin mikä meillä haisee olkkarissa ja sitten muistan että ai niin, hiirulainen... Jokainen meidän kissoista on tuon kanssa leikkinyt, vaikka esim. Nanna ei sillä tavalla helposti huumattavissa olekaan.

Toinen hankinta oli tämä pesä, joka on kuulemma tarkoitettu isoille kissaroduille, mutta aika näppärästi se 3,3 kiloiselle itämaisellekin näyttää kelpaavan:


Kuvissa Nanna nakertelee maailman parhaan hiiren mukana tullutta paperilappusta. Siinäkin oli kissoista aika kivat hajut.

Tuo pesä on ihan kiva, mutta tehty niin ohuesta huovasta, että kissojen lempileikki on nykyään istahtaa sen päälle sisään menemiseen sijaan ja saada pesä lysyyn. Parempi Feng shui vissiin kissojen mielestä kun on harmaa lättänä huoneen nurkassa. Lämmin tuo kyllä taitaa olla näin talvella, kun sen sisällä (ja erityisesti päällä) viihdytään ja siihen tarkoitukseenhan tuo ostettiinkin.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Hyvää ystävänpäivää!

Nannan miehelään (kollilaan?) lähtö näyttää nyt lykkääntyvän kun kyytiä ei onnistuttu järjestymään. Nanna saa siis prinssinsä vasta sitten seuraavassa kiimassa. Prinssiä odotellessa toivotamme kuitenkin kaikille, ja erityisesti tietenkin karvaisille kavereille, hauskaa ystävänpäivää. Näissä kuvissa Aada esittelee tosiystävyyttä, kaveri pestään, halusi se sitä tai ei. Nannan cat body language on alussa aika vastahankainen:



Aadan kaveruusstrategia on kuitenkin tehokas, kaveri yleensä alkaa pitämään pesusta sitten jossain vaiheessa:


Aadan ja Nannan kaverikuvat sopivatkin hyvin ystävänpäivään muistuttumaan että kaveruus voi välillä löytyä pitemmänkin ajan päästä... Aada kun ei aina ole arvostanut pikkusiskoaan ihan yhtä paljon kuin Aamos. Ehkä sen takia niitä kuvia joissa Aada ja Nanna ovat yhdessä, me perheen ihmiset katselemme usein vielä enemmän ihaillen. Ei se kaveruus aina kissamaailmassakaan heti löydy, mutta kun ystävyys vihdoin alkaa, on se sitä suloisempaa. Ainakin näin ihmisnäkökulmasta.

maanantai 13. helmikuuta 2012

Täydellinen kiimanaloitus...

Kaikille kissankasvattajille (jotka kyllä varmaan tietää tämän) tiedoksi: miten saa kissalle kiiman? No varaa putkimies maanantaiksi, pankissa ja rakennusvirastossa käynti tiistaiksi ja tavaroiden muuttoa keskiviikolle. Tulos: Nannalla alkaa kiima maanantaina aamuyöstä... Saa nähdä saako Nanna siis prinssinsä tällä viikolla, kun prinssin luo on aika monen tunnin ajomatka. Romantiikkaa kyllä löytyisi, ystävänpäivänä prinssi. Ja ei, en ole imelä tarkoituksella kun se on oikeasti prinssi se kolli, nimeltään




Nämä kuvat suoraan varastettu Crimsonetten blogista, mistä löytyy lisää Risto kuvia, tässä osoite: http://fincrimsonettes.blogspot.com/search/label/Risto

Ristolla on mielestäni paitsi aivan älyttömän hauska oikea nimi, myös lempinimi. Ja luonnekin on kuulemma kohdallaan. Sekä ulkonäkö tietysti kans, ja kyllä, Risto näyttää vähän samalta kun Nanna kun se on myös pitkäkarvainen tabby! Meistä ei siis nyt mitään hyötyä ole, en usko että kissan kiima (kumma kyllä) on tarpeeksi hyvä syy perumaan meidän sovittuja juttuja (voisin kuvitella ilmeet pankissa ja muualla), mutta jos kasvattaja saa taiottua Nannan prinssin luo, me onneksi sentään päästäisiin hakemaan neiti sieltä ja tavattaisiin Risto ihan livenä. Ja jos ei tästä kiimasta onnistu niin sovitaan sitten taas joku muu peruuttamaton meno, eiköhän Nanna ala taas silloin kiimailemaan. On nää kissat kyllä tällaisia, helvata Nanna, mulla olisi ollut hiihtoloma ensi viikolla! Ei sit viikolla voinut kiimaa lykätä, no eipä tietenkään...

ps. Joo, me ollaan siis muuten muuttamassa, jos ei tekstin vihjeistä keksinyt. Kissat (ja ihmiset) saa enemmän tilaa, kaksi portaikkoa, kattoikkunoita sekä puuhellan. Jee!

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Pallit pois Porissa

Huomasin että Facebookissa on tällainen kampanja: http://www.facebook.com/events/306182949430007/ Tarkoituksena on siis Porissa kastroida mahdollisimman monta kissaa mahdollisimman halvalla. Neitikissatkin saa kuulemma osallistua ja rokotuksetkin voi laittaa samalla kuntoon. Hippasen vylgääri nimi kampanjalla, mutta hyvä idea ehdottomasti. Suomessakin tuntuu olevan aika monta paikkaa, jossa kissojen annetaan lisääntyä vapaasti. Nyt kun näin halvalla saa hommat hoidettua, niin ei pitäisi ainakaan rahasta olla kiinni. Onneksi tällaiset kampanjat tuntuvat yleistyvän, viime aikoina on ollut näitä enemmänkin. Eri asia on tietenkin että tavoittaako tieto leikkauskampanjoista ne ihmiset, joiden mielestä kissan leikkaus ja rokotus on "liian" kallista... Usein ihmettelee miksi Suomessa vuodesta toiseen maatiaiset vaan sikiää ja emoja ei leikata, vaikka esyt ovat täynnä kissoja joita kukaan ei halua. Varmasti pääsyy on niissä ihmisissä, jotka eivät leikkaa maillaan asuvia kissoja, mutta yllättävää on tietysti törmätä niihinkin ihmisiin jotka ovat sitä mieltä että kissan leikkaaminen on jotenkin väärin kissaa itseään kohtaan. Kyllä kun meidänkin kissoja katselee niin huomaa että huolettomampaa se elämä on leikattuna.

Todisteena vielä että haaremi ei ole niistä palleista kiinni, Aamos ja meidän kaunottaret:

Hyvät on päikkärit, kaveri kummallakin puolella.

 Pesupalvelukin pelaa, tytöt pitää mun masukarvat suorassa.

 Eli nou hätä vaikka joutuisikin tonne Porin tapahtumaan, kyllä sitä naisseuraa voi silti riittää.

Tunnen pariskunnan jonka nainen halusi rotukissan pennun ja ehdottomasti uroksen. Mies oli sitä porukkaa joka kauhisteli että hän ei pysty katselemaan kun oman katon alla joku kastroidaan. Nainen osti kasvattajalta varhaissterilisoidun pennun, eli sellaisen joka leikataan ihan pentuna kasvattajan luona, joten mitään ei leikattu miehen katon alla. Ja kaikki olivat tyytyväisiä :D

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Hauskaa Runebergin päivää!

Meinasin laittaa tähän pätkän miehen runoistakin, koska jossain niistä kuuluisista mainittiin kissa. Tekstiä läpi kahlatessa ja kissakohtaa etsiessä muistin, että Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat oli ainoa niistä kirjoista jotka kuuluivat aikoinaan opintoihini, mutta en saanut ikinä luettua kokonaan. Meni jo liian vanhahtavaksi meikäläiselle. Ja en jaksanut nytkään lukea sen vertaa että se kissakohta olisi löytynyt. Ajattelin korvata runopätkän sitten (yllätys, yllätys) kissakuvilla, tässä meidän Runebergin tortun maistelija:

Nanna tykkäsi tarjotusta hyvin pienestä palasta kuorrutetta...

Ja lopuksi vielä päivän runebergniksipirkka: kun tortut on syöty, laita koteloon raksuja niin saat halvan aktivointilelun. Kotelo kestää kauemmin käytössä kuin perinteinen tee-se-itse raksuaktivointilelu vessarullista, ja sitä voi myös pestä kun on muovia. Meillä tuo oli kiinni ja kissat joutuivat vaan avaamaan sen (ei sekään helppoa), mutta varmaan voisi myös leikata muoviin reikiäkin...

Hauskaa Runebergin päivää ja äänestyspäivää kaikille!

torstai 2. helmikuuta 2012

Karvapalvelu A-tiimi tärkeässä työssä

Karvaterveiset taas itse kullekin!

Ei olla keretty hirveästi blogia nyt päivitellä kun Karvapalvelu A-tiimillä on tassut täynnä työtä. Ai minkä takia? No daah, pakkaset tuli ja iski. Aina kun tuo ihminen piruilee ja kiroilee meidän irtokarvan määrää, se unohtaa aika tärkeän jutun (hidas ihminen kun on). Karva = lämpöä. Hyvä sitä on nillittää karvanmäärästä 11 kuukautta vuodessa, mutta annas olla kun mittari menee kunnolla miinuksen puolelle niin sitten ollaan ihan että tuuppa syliin Aamos karvoinesi ja tuutko Aada nukkumaan varpaitten viereen yöksi. Ja kyllä me välillä ollaan mentykin, mutta yksi vielä tärkeämpi proggis tässä on nyt ollut. Eli tuon itämaisen ihmeen lämmitys, raukka kun on tollanen vähäkarvainen, niin sehän ihan vihaa tätä talvea. Ollaan sitten oltu kiltisti ja lämmitetty meidän kaiffaria ihan kunnolla:

Tehokkain lämmitystapa on ollut ottaa se tohon meiän väliin.

Välillä pitää vähän asentoa muuttaa että kaikki kohat pysyvät lämpimänä.

Jostain ekosähköstä nuo telkkarissakin välillä puhuvat, me karvaiset kaverit ollaan sitä aidointa ekosähköä!

Tää palvelu olis taas varmaan ihan hitti ja rahasampo, mutta ei me oikein voida uusia tilauksia ottaa, kun kotona on tää yksi itämaisneito, jota pitää jatkuvasti halailla ettei raukka ihan jäädy. Vihjasimme karvapalvelun ihmisorjalle jos se vaikka kutoisi meidän irtokarvoista peittoja, niin niitähän voisi myydä pakkasilla, mutta se mumisi että siinä vaiheessa kun alkaa karvoja tulemaan niin paljon että niistä saa peittoja tehtyä, alkaa sakset laulamaan. Tiedä sitten mitä tarkoitti, varmaan meni joku meidän irtokarva vaan väärään kurkkuun.

Yhteistyöterkuin, Karvapalvelu A-tiimi

ps. jos meinaa liian kylmä tulla kotona pakkasilla, se tarkoittaa vaan sitä ettei teillä ole tarpeeksi karvakavereita! Äkkiä korjaamaan tilanne, vähäkarvainen koti on myös kylmä koti, niin sanan oikeassa merkityksessä kuin silleen toisella tavallakin.