maanantai 30. huhtikuuta 2012

Vappu!

Kalenterissa lukee että huomenna on vappu, suomalaisen työn päivä. Kissat, kuten muu Suomi, aloittivat juhlinnan jo tänään, ankaralla työnteolla suomalaisen työn hengessä. Tässä testataan ihmisten uutta sänkyä ja patjaa, toimiiko yhtä hyvin kuin vanhakin. Työryhmä ahkeroi: 




Sänky on vissiin aika hyvä. Vaatii ehkä lisätestausta. Aadaa puolestaan huolettaa vappusiivous. Lehdessä luki että vapun jälkeen menee kaupungeilla paljon rahaa siivoamiseen. Aada haluaisi korostaa että hänestä vapun jälkeiseen siivoamiseen paras väline on rikkalapio ja ämpäri, ei missään nimessä imuri! Ainakin tässä residenssissä.

Aada ei voi ymmärtää että ihmiset haluavat käyttää ikävää imuria, rikkalapio on hiljainen ja sitä on kiva jahdata kun se heiluu...

Imurittomat ja raukeat vapputerveiset kaikille!
T: Kolmen kopla + pari ihmistä

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Päivän tutkimusmatka

Jahas, parissa viikossa Aamos oppi avaamaan asuntomme jokaikisen oven, mukaanlukien siis väliovet, vessojen ovet sekä makkarin liukuovikaapistot (valkoinen karva siis taattu vaatteissa tulevaisuudessakin). Koska sisätilat on nyt valloitettu, on syytä siirtää tutkimusmatkat avarimmille vesille. Tässä Aamoksen ensimmäinen pihan tutkimusmatka, vaiheittain kuvattuna:

1. Yleinen pihan kartoitus epäilevällä asenteella, nurkkien taakse kurkittava, koska siellä voi odottaa kilttejä valkoisia karvapalloja syövä mörkö (tieteellinen nimi: carnivora albus hairimus cattus).

2. Sitten kun piha on todettu mörkövapaaksi, päästään hauskaan vaiheeseen eli etsitään just se kasa pihasta jonne ihminen ei halua ryömimään:

3. Sitten mennään sen kasan alle. Flexi solmussa ja ihminen ryömii kans mukana kasassa = tavoite saavutettu!


4. Sitten tulee tiukka paikka, vieraita ihmisiä OMG! Ja lenkki on loppu!


 Meidän kotikissojen käytös on oikeastaan ulkona aika erikoista, Aamos päästää sisätiloissa kenet tahansa ihmisen aika lähelle, jopa tulee syliin tutustuttaan. Aada taas on paljon varovaisempi sisällä. Ulkona puolestaan Aamos loikkii kaikkia pakoon, vaikkei lähelle edes tultaisi, mutta Aada vain leikkii ettei näe muita ihmisiä ja jatkaa ulkoilua.

Nannan ulkoilutavoista ei tänä vuonna ole vielä tietoa, koska viime vuodesta viisastuneina kokeilemme sitä ulkoilua vasta kun mittari on lähempänä kahtakymmentä. Tai kolmeakymmentä. Toistaiseksi Nanneli suorittaa luontotutkimuksensa tupakeittiöstä käsin, siellä on itämaiselle neidolle sopivaa mettää...

Tosin sitäkin paetaan välillä, kuvasta päätellen ainakin...

ps. Kaikkien pääkaupunkilaisten ainakin kannattaa tulla tänne eli lauantaina Petexpoon, kissa-agilitysta kuulemaan. Meidän kissoja en aio tosin itse paikalle viedä, koska muuttostressiä on vielä ilmassa, joten turha liikaa stressata, mutta eiköhän siellä muita suloisia aktiivikissoja ole paikalla.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kevään kolme merkkiä

Jee, jee, kevät tulee vihdoinkin. Aivan varmasti tulee, kolme kevään merkkiäkin on jo täällä:

Merkki numero uno: aurinkoläikät:



Aurinkoläikät ovat kaikkein parhaita masurapsujen kera nautittuna:


Kevään merkki kaksi: Aamoksesta lähtee SIKANA karvaa. Tai kissana. Laitettiin valkoiset vuodevaatteet sänkyyn, jos näkyis vähän vähemmän... Päivän niksipirkkaniksi, valitse kissan väriset vuodevaatteet, pääsee vähän vähemmällä siivoamisella!


Kevään merkki kolmonen: opettajatäti alkaa saada kukkia sitä mukaa kun kurssit loppuvat. Tässä kaunein kimppu:


Ja tässä käytännöllisin kissakotiin, painava ja matala ruukku, selviää huomiseenkin:


Hauskaa kevättä kaikille! Kyl se täällä on kun merkitkin on noin selvät!

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Aamos tässä moi!

No mitä nyt? Mä nukun!

Ai moi! Haluutteko nähdä missä me nykyään asutaan?

No täällä! Ja hirveästi riittänyt tekemistä. Ihmiset aina vähän laiskottelee, mutta meillä kissoilla on ollut TOSI kiireistä. Makkarissa olen pohdiskellut miten pääsen hyppäämään tonne vintin kattoparrujen päälle...

Nanna ei paljoa pohdiskellut, vaan hyppäsi työhuoneen kattoparruihin kiinni.

Alastuloa joutuu sitten aina vähän tarkemmin miettimään.

Nyt kun on ikkunoita vaikka mihin suuntiin, aika paljon aikaa on mennyt näihin tarkkailuhommiin. Hirveästi ikkunoita ja kaikista pitää naapurustoa kytätä, voitte uskoa että kiirettä pitää!

Sitten on pitänyt poseerata meidän puuhellan päällä, jonne ei sais vissiin mennä, mutta näytetään siinä kuulemma niin nätiltä että ihmiset ei raaski komentaa alas. Mikä nyt on tietenkin ihan oikein.

On myös pidetty tottakai ruokataukoja ja syöty raksuja, enemmän kuin yleensä sillä ihmiset eivät heti saaneet pakastinta kuntoon. Tähän kuulemma on tulossa muutos sillä raksuruokavaliolla on puklailtu paaaljon enemmän kuin lihaisemmalla safkalla. Mm. tuo matto sai vähän hittiä, heh-heh.

Tähän loppuun vielä pieni paljastus, osassa meidän kotia näyttää yhä tältä:


Vois noi ihmiset ottaa mallia meidän ahkeruudesta ja saada hommat loppuun, mutta eihän ihmiset tietenkään kissoja ole, joten kai ne ton sitten joskus saa lopullisesti kuntoon. Ehkä parissa vuodessa.

Yritetään taas kertoa enemmän meidän elämästä kun kiireet helpottaa. Nyt pitää taas mennä töihin, mm.vahtimaan pihan tirppoja, hauskaa viikonloppua kaikille ahkerille kissoille ihmisineen!

Terkuin: Aamos

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Sydämiä

Kissat ja ihmiset ovat melkein kotiutuneet, mutta yhä ollaan tavaravuoren alla ja aika väsyneinä. Kamerakin on hukassa siellä tavaravuoressa, joten yhtään uutta kissakuvaakaan ei ole tullut otettua. Ettei meidän blogi nyt kokonaan kuole, tehdään vaikka tällainen tunnustusjuttunen, joka saatiin vähän aikaa sitten sekä Jutalta että Sonjalta




Tähän tunnustukseen kuuluu muutama tehtävä:

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
2. Kirjoita seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama tunnustus 15 blogille/bloggaajalle.



Tässä siis satunnaisia faktoja ihmisestä ja kissoista, tosin kun uusi asumus pyörii mielessä, melkein kaikki liittyvät siihen, hups:


1. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä miten vähälle huomiolle ja aktivoinnille kissat ovat nyt noin kuukauden aikana jääneet, mutta toivottavasti siihen tulee nyt muutos, kun aikaa riittää kohta taas muuhunkin kuin maalaamiseen. Viime viikot saatoimme "vapaa"päivinä tehdä 13-tuntisia päiviä maalatessa ja seiniä tasoitellessa...


2. Huonoa omaatuntoani lievittää se asia että me kaikki viihdytään täällä. Vanha asunto, jossa on hirveästi ikkunoita joka paikkaan ja vaikka mitä kiipeilymahdollisuuksia ilman kiipeilypuitakin, on selvästi täydellinen meidän aktiivikissoille. Joten kämpän vaihto ja siihen liittyvä stressi kannatti kissojenkin näkökulmasta. Ja kun tämä takatalvi väistyy, kissat pääsevät valjastelemaan sekä meidän omalle minipatiolle että tämännäköiselle talonyhtiön pihalle:




3. Nanna ja minä harmittelemme tosin välillä portaikon vetoa, asunnon ainoa huono puoli. Karvatiimi Aamos ja Aada viisveisaavat... Ehkä me hienohelmatkin totutaan.


4. Ja sitä lisälämpöä tuo onneksi meidän puuhella, 1900-luvun alkupuolelta ja vielä pelittää. Viime päivien uusi treeni onkin ollut opettaa kissat olemaan pomppimatta hellan päällä. Aamos tajusi heti että tuo on liian kuuma, tytöt tajuavat ehkä kohta... Onneksi keittiönoven voi aina laittaa kiinnikin. Tämä puuhella vaikutti meidän ostopäätökseen ehkä vähäsen. Kuvasta puuttuvat hellan ylhäällä olevat kauniit koristelut.




5. Vaikka rankkaa on ollut, tämä paikka tuntuu täydellisiltä kodilta sekä kissoille että ihmisille. Olen asunut elämäni aikana Pietarissa, Englannissa sekä Suomessa ympäriinsä mm. pohjoisessa, etelässä ja savossa, mutta tämä paikka tuntuu eniten kodilta. Viime viikot tosin myös työleiriltä, mutta onneksi alkaa helpottamaan...


6. Tämän ihanan alueen idylliä rikkoo vähän se, että vähintäänkin puolet naapuruston kissanomistajista tuntuvat pitävän kissojaan vapaana. Tämä asia ärsyttää itseäni aina hetkittäin aika paljon. Varsinkin kun töihin mennessä näkee nämä kissat juoksemassa tiellä henkensä kaupalla... Itse pitäisin maallakin kissat vain valvotusti ulkoilevina, mutta ei niitä prkl keskustassa ainakaan saa pitää pihalla. Ja me siis asutaan aivan keskustassa. Alle 15 minuuttia kävellen sekä kissantassuin että ihmistassuin Turun päärautatieasemalle. Todella vilkasliikenteisiä katuja ympärillä, keskustan, teollisuusalueen, sataman sekä rautateiden ympäröiminä... Onhan täällä puutaloja söpöine pihoineen joo, mutta keskustassa ollaan silti, ja kaikki ison kaupungin vaarat ympärillä. Selvästi joillain ihmisillä mennyt tää puutaloalueen boheemi ilmapiiri sen verran päähän, ettei tajuta enää joitain elämän realiteetteja. Kuten sitä että vapaasti ulkoileva kissa keskustassa on aikalailla heitteillejättö ja ainakin idioottimaista.


7. Olen miettinyt koko päivän missä voi talvisin pestä räsymattoja. Muuttojännitystä potevat kissat ovat oksennelleet tavallista enemmän ja jälki ei ole nättiä... Kai se maksullinen pesula on ainoa vaihtoehto.


Tähän mukavaan faktaan päätän tunnustamisen, 15 on niin suuri määrä että kaikki jotka haluavat, voivat ottaa tämän blogiinsa. Toivottavasti kamerakin löytyisi kohta, niin saan kuvia kissoista meidän vintin kattoparrujen päällä.