perjantai 25. toukokuuta 2012

Kauniit ja karvaiset

Ajattelin kertoa Nannan pentuprojektin etenemisestä tällä kertaa vähän erikoisemmin. Ensin pikkulaulu niin kaikki pääsevät oikeanlaiseen tunnelmaan: tiidiidiidii, tittidiidii, tiididii. Tai no siis tää musiikki:


Jakso 347,8

Tapahtunut tähän mennessä:
Nanna, rikkaan (tai no asuntovelkaisen ja ehkä keskituloisen) perheen nuorin tytär, kaikkien silmäterä ja lellikki, kasvaa nuoreksi neidoksi (eli aloittaa saatanalliset kiimakarjunnat). Perheen suuri (eh-heh-heh) omaisuus on tullut jostain tosi glamourista firmasta tai alasta, esim. muotibisneksestä (tai erään Varsinais-Suomalaisen kunnan alipalkatuista hommista, close enough). Nättinä ja rikkaana Nannalta ei tietenkään puutu kosijoita. Kaikki ajattelevat Nannan päätyvän yhteen aikaisemminkin esitellyn prinssinsä kanssa. Nannan tuleva sulho on komea kuin mikä, kotoisin eksoottisilta kulmilta (Päijät-Hämeestä). Tässä kuva Ristosta:

(Kuva Crimsonette's kissalan sivuilta)

Tapahtuu kauniissa ja karvaisissa tänään:

Kuten nuoret, komeat ja eksoottiset sulhot niin usein ovat, on Nannankin sulho kuitenkin hivenen petollinen. Täysin Nannan tietämättä (siis oikeasti täysin), Risto pitää peliä toisen nuoren ja kauniin naisen kanssa!! Tämän:

(Kuva hurineesien blogista, linkki alla)

Risto tapailikin (jopa kahdesti), erästä hyvin kaunista, Hurinesiassa majailevaa vaaleaa kaunotarta. Täältä yksityiskohtia Jemsun ja Riston tapaamisista. Tiedossa on kuulemma jopa perheenlisäystä, ehkä. Nanna lakkasi varmaan järkytyksestä kiimailemasta, pitääkö Risto siis todellakin enemmän blondeista kuin bruneteista? Järkyttävää, eikö olekin? Turussa asuvana Nannan tunteita kuvaa parhaiten ehkä tämä biisi, esittäjinä hyvin tunnetut turkulaiset:


Mutta ei hätää, nuoret, rohkeat ja kauniit löytävät aina uusia kolleja. Nannankin rakkauselämässä tapahtuu ja sulho ehtiikin vaihtua. Nannan seuraava sulho on jälleen aika vaikuttava ilmestys. Myös aika eksoottisesta paikasta kotoisin, nimittäin Porista! Onko nuorella sankarittarella onnea rakkaudessa tällä kertaa (eli alkaako se kiima vihdoin)? Miten porilainen ja turkulainen tulevat toimeen, löytyykö yhteistä kieltä? Onko Nanna valmis astelemaan rakkauden satamaan? Mitä tuo äskeinen edes tarkoitti?

Jatkuu seuraavassa jaksossa! To be continued... (tai ei jatku ehkä seuraavassa jaksossa, mutta kesällä kumminkin)

Scorchio!

Meidän kissoista jokaisella on erilainen asenne telkkarin tuijotteluun. Aamos ei erityisemmin tykkää katsella telkkaria, mutta arvostaa kyllä sitä että telkkaria katsoessa on aina ainakin yksi ihminen jonka sylissä voi hengata. Aada katsoo (läpsii) telkkaria usein, varsinkin urheiluohjelmia. Nanna katsoo telkkaria enemmän kuin Aamos, mutta suhtautuu siihen relammin kuin Aada. Kuten kuvasta näkyy:


Ja mitä tässä katsotaan? No parasta ohjelmaa ikinä, viime aikojen sääennustuksia. Nanna ja ihminen tykkäävät, mitä enemmän scorchio! sitä parempi:


Ja sääennustuksia on kiva katella, kun samalla tulvii aurinko nassuun. Telkkari nukkumapaikkana oli hyvä viime kämpässäkin, mutta nyt se on ekstrahyvä kun siihen paistaa aurinko! Scorchio kaikille!


Ja joo, on meillä vieläkin historiallinen telkkari. Ei sitä nyt kissoilta voi modernilla teknologialla nukkumapaikkaa riistää!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Modkat saa kaverin

Ihmettelin aikaisemmassa vessapostauksessa sitä että miksi kukaan ei suunnittele katollisia kissanvessoja, jossa sauma on katossa. Helpottaisi ainakin siivousta meidän seisaaltaan pissaavien kissojen takia. Hetken luulin että Modkat on sellaisen tehnytkin, ja vielä ihan kivan näköisenä, tässä merkin uusi  Flip litter box:


Mutta kyllä tässäkin vessassa näyttäisi joku alaosa olevan. Vessa siis putsataan avaamalla vain yläosa, mutta kuvien perusteella rakenteeseen kuuluu perinteinen alhaalla oleva loota. Sivulla väittävät sen olevan liquid-proof, saas nähä onko oikeasti nesteen kestävä, tämä lupaus on kuultu ennenkin, ja yksikään vessa ei ole prooffanut sitä liquidia jatkuvasti. Vessa on nettisivuilla ainakin selvästi halvempi kuin Modkat ja kyllähän tuo ihan nätti vessaksi on. Ei tuo kooltaan mikään jumbovessa ole, mutta jos tätä järkevään hintaan jostain saa suomessakin kesän lopulla, kun myyntiin tulee, houkutus hankkia on kyllä suuri. Jospa tästä vessasta olisi myös Aamokselle. 



Kertoo ehkä jotakin kissaihmisistä ja kissanhoidosta, kun meidänkin blogin yksi yleisimmästä hakusanoista on modkat-kissanvessa ja yksi luetuimmista jutuista on aikaisempi vessapostaus, jossa Modkatkin esitellään. Nyt kun Modkat on ollut jo kauemmin käytössä, niin voi todeta ettei se turha ostos ollut. Sama pätee yhä, näyttää nätiltä, isot/keskikokoiset kissat eivät tästä meillä tykkää, hiekkaa kuitenkin leviää vähemmän. Modkathan siis väittää että kissat tulevat tuosta lootasta ulos ritilän kautta ja kaikki hiekka jää siihen, mutta ainakin meidän neitiakrobaatit hyppäävät välillä lähes suoraan ulos, ilman että ritilään kosketaankaan. Hiekkaa siis leviää vähäsen kuitenkin. Jos meillä olisi pelkkiä itämaisia, saattaisin ostaa enemmänkin modkatteja. Modkat kun on Nannan eniten käyttämä vessa. Toistaiseksi se voi olla meillä yksi vessoista, mutta Aamos on käynyt siinä tasan kaksi kertaa, joten ainoa vessa se ei ikinä voi olla. Saa nähdä miten Flipin kanssa mahtaa käydä.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Keittiörempasta

Katto maalattu, check!
Seinät maalattu, check!
Lamput katossa, check!
Hyllyt ja kiskot pikkuhiljaa paikoillaan, check!


Kissa siellä missä ei todellakaan kuuluisi olla, check!

Jos joku ei ylemmästä kuvasta bongannut, tässä vielä paremmin asiaintilan havainnollistavia otoksia:

Viatonta korvientaustojen pesua...

Onneksi neliöihin ei sentään pääse karvatassut tunkemaan...

Eikä hellakakluunin päälle.

Mutta muuten on neliöhyllyjen päältä kiva ihmisille näyttää kaapin (ja neliöhyllyn) paikka.

Aada, ahkera remppatarkastaja, kyllästyi meidän vitsailuihin siitä että on kolmikon kömpelöin kiipeilijä, ja sai itsensä meidän "kissankestävien" avohyllyjen päälle. Siitäs saitte ihmiset! Kissankestäviä nuo yhä ovat sillä tuonne hyllyn sisälle eivät kissat mahdu. Päälle kyllä, kuten Aada demonstroi.

torstai 17. toukokuuta 2012

Naapurikyttääjistä päivää!

Asuimme ennen melkein niin keskustassa kun tässä kaupungissa voi asua. Vanhassa kämpässä ikkunat olivat kuitenkin vain sisäpihalle päin, mikä suuresti rajoitti naapurustokyttäystä. Toisin on täällä, ikkunat sekä sisäpihalle jossa tipuja riittää (sekä naapurien kissoja), ja ikkunat myös tapahtumarikkaan tien suuntaan. Aada on ottanut kaikkein vakavimmin tärkeän kyttääjäroolin. Ainoa haaste on pienehköt ikkunalaudat, jotka vaativat lähes zenimäisen asenteen:

Ommmm, en tipu; mmm-mm, tipu, tipu.

OMG! Tääl on joku ihan vanha autokin.

Jään vahtimaan lähteekö se liikkeelle...

Näin kevään ja alkukesän aikaan myös puutarhanhoito on tullut ajankohtaiseksi:

Meidän taloudessa puutarhanhoidossa on darwinistilainen lähtökohta: survival of the fittest, eikä aina nekään selviä...

Kun Aada paiskii töitä naapurivahtina ja puutarhurina, on muilla varaa löysäillä, päivätorkut nukutaan aina kasamaisesti:

                                  

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Ensimmäinen kissa

Hirveä ikävä kolmea kissaa kotona, sillä olen yli viikon vierailulla lapsuudenkodissani. Kissaikävissäni olen etsinyt kuvia ensimmäisestä kissastani, Herasta. Hera oli maatiaistyttö, hesarin sivuilta aikoinaan bongattu. Kasvoimme yhdessä isoiksi, minä, siskoni ja Hera. Hera tuli meille kun olin noin 10-vuotias, pitkän kinuamisen tuloksena. Sain myös itse nimetä Heran, suomalaiselle maatiaiselle sopivampi nimi olisi ehkä löytynyt Kalevalasta, mutta piti sitten nimi-inspistä hakea vähän eksoottisimmasta mytologioista. Jo 10-vuotiaana.

Hera viihtyi sylissä vähäsen aikaa, varsinkin vanhoilla päivillään, jos sen itse siihen nosti... Kunnon arvonsa tunteva maatiaisrouva.

Hera opetti paljon kissoista, mm. sen miten lääkitä kissaa, koska varsinkin alussa madottaminen jäi paljolti omalle vastuulleni. Hera asui koko elämänsä lapsuudenkodissani ja päätökset Heran elämästä tehtiin tietenkin koko perheen kesken. Monia asioita tekisin nyt toisin, Hera oli mm. vapaasti ulkoileva kissa. Onneksi Hera eli reippaasti toiselle kymmenelle, kuoli vanhuuteen ja sai elää hyvän ja terveen elämän. Jotain oikein ja hyvinkin Heran kanssa meni, koska Hera oli oikein tervepäinen ja helposti käsiteltävä kissa. Hera ei pelännyt sisätiloissa oikeastaan mitään, vieraita ihmisiä tai muutakaan. Eläinlääkärisetääkään ei turhia aikoinaan jännitelty. Hera steriloitiin aika nuorena, ettei yllätyspentuja tulisi, mutta sterilointi ei Heran intoa puolustaa omaa reviiriään kyllä ikinä hillinnyt. Matkustamista autossa Hera varsinkin vanhemmiten jännitti, ja jännitys purkautui tavalla joka nyt jo naurattaa: pahoilla ilmavaivoilla...

Tämä kuva Heran ja ihmisen naamasta oli ainoa jonka löysin koneelta, 90-luvulla kun ei digikameraa perheestämme löytynyt. Ihan vanhanaikaisia katseltavia kuvia löytyy enemmänkin, varsinkin Heran nuoruusvuosilta. Ne voisikin joskus skannailla koneellekin, niin eivät joudu nekään muistot hukkaan.