tiistai 3. joulukuuta 2013

Talvijäätyminen

Sama näyttää tapahtuvan joka talvi: ei valoa, ei blogijuttuja. Me ollaan vaan makoiltu peiton alla, tehty pakollisia töitä ja piiloteltu joulukukat tarpeeksi korkealle ettei kissat pääse niihin käsiksi (lähes kaikki joulukukat kun ovat niitä myrkyllisiä). Sekä toki vietetty pikkujouluja. Näin pimeimpään aikaan on myös kiva katsella kesäkuvia. Taas kohta tulee aika kun voi kävellä paljain varpain ja ilman hirveää määrää vaatetta, pitää töistä pitkää lomaa sekä köllötellä kissojen kanssa aurinkoläikissä. Joitain (useita) kuukausia ja sitten on meidän ihmisten ja kissojen suosikki vuodenaika.


Kun pääsee taas bongaamaan kärpäsiä.


Ja heilumaan pihalla.

Ja painimaan aurinkoläikissä.

Ja painimaan vielä enemmän.

Ja enemmän.

Ja enemmän.

Koska itämaiset ja aurinkoläikät ovat kesällä erottamattomia ja omasta paikasta aurinkoläntillä ei hevillä luovuta. Tosin tulevana kesänä alkaa tuo kokoero olla varmaan jo aika pieni, joten saa nähdä voittaako äiti enää paineja... Mitä vanhemmaksi tulen, sitä aikaisemmin näemmä kaipaan kesää. Tämä joulukuussa kesän kaipaaminen taitaa tosin olla uusi ennätys, ensi vuonna ehkä syyskuussa.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Aamos-myrsky tulossa kohti

Jos on taas annettu sellainen kuva että vaan nuorempi itämaispolvi täällä hilluu ja riekkuu, niin väliin pieni muistutus että kyllä vanhempikin porukka vielä on messissä. Aamoksen lempilelu nimittäin otti ja räjähti. Ihan noin vain, yksi yö. Kappas, pohtii Aamoskin:




Ja tältä näyttää valeriaanahiiri sisältä. Leviteltynä olkkarin lattialle...

























Aadakin ihmettelee. Aamos katsoo syyttävästi, kuka räjäytti hiirulaiseni, ei voinut olla minä...

Sitten Nanna saapui paikalle ja alkoi syödä hiirulaisen sisältöä, joten äkkiä lähti kamera pois ja imuri tilalle. Valeriaanaa kun ei saisi ymmärtääkseni syödä, ei ainakaan isoja määriä. 

Tuo zooplussalta aikoinaan hankittu harmaa valeriaana-hiiri on muuten tosi suosittu kaikkien kissojemme keskuudessa. Veikkaisin että se on juuri sellainen lelu, josta tykkäävät nekin kissat jotka eivät yleensä leluilla leiki. Näin niinkuin joululahja vinkkinä vaativille kissoille. Valeriaana myös toimii lähes kaikkien kissojen kanssa, toisin kuin kissanminttu. Pahallehan se haisee, mutta sitä voi säilyttää muovipussissa kun ei ole käytössä. Tai jättää lattialle ja odottaa että kissa tekee suolistuksen hännänpäästä hiiren korviin saakka, mikä näyttäisi olevan tää meidän talouden tyyli. Oli muuten aika paljon tavaraa ton kokoisessa hiiressä sisällä. Ja helposti muutamalla potkulla saa levitettyä sisällön koko lattialle. Useinhan pohditaan miten sisäkissat saisi aktivoitua ja puuhailemaan sisätiloissa, mutta Aamos taitaa olla huolissaan ihmisten aktivoinnista. Tuossa ne vaan möllöttävät sohvalla sunnuntaisin, johan tuli liikettä niihinkin ja sunnuntaisiivous alkoi, kun vähän hiirenpalasia heitteli ympäriinsä. 

lauantai 16. marraskuuta 2013

Maagi ja tassu

Taas on sattunut ja tapahtunut kun on tällainen menevä itispoika kotona. Meillä on mennyt muutama päivä tällaisissa meiningeissä:



Komeasta kollista tehty lampunvarjostin, en arvosta!

Maagilla huomattiin haava anturassa muistaakseni viime viikonloppuna ja aloitimme heti putsauksen ja kaulurin käytön. Maagi kerkesi ainakin yhden yön tassuaan nuolla sen verran että tassu ärtyi ja Maagi ei edes painoa sille laskenut, joten eläinlääkärireissuhan siitä tuli. Saimme antibiootit ja kipulääkkeen ja ohjeen pitää sidettä tassussa. Jep jep. Eläinlääkärissä oli mielestäni laitettu suoja liiankin tiukalle, koska en millään meinannut saada sitä irti. Totesin että jos tällaisen siteen laittaa muutaman päivän ajan kaksi kertaa päivässä kipeään tassuun, ei Maagi anna hoidon loputtua enää koskea tassuihinsa. Niinpä tehtiin oma tassusuojaviritys, joka toimikin mielestäni tosi hyvin, ja oli hyvin nopea saada tassuun ja pois:

Nyrkkeilijä-look on paljon miehekkäämpi kuin kauluri, eiks jeh?

Kuvassa maagilla on tämä tossu koossa s sekä pari kierrosta tätä sidettä apteekista tossujen yläreunassa (tarkoitettu eläimille, eli ei lähde niin helposti puremalla). Kokeilimme myös toisia (koirien) ulkoilutossuja, joissa oli säädettävät remmit, mutta tämä tossu on paljon parempi ja pysyy hyvin jos ostaa oikeassa koossa. Lisääksi hygieenisyys toimii paremmin, kun noita tulee paketissa monta ja voi ottaa aina uuden tossun kun haavaa hoitaa. Lisäksi läträämme vetramil-rasvalla, josta minun on kauan pitänyt tehdä postaus, mutta ehkä ensi kerralla voisin hehkuttaa tuota lisää. Maagi antaa tossun olla aika hyvin, ja haava tosiaan paranee sellaista vauhtia että Maagi on ollut ilmankin suojia jo päivän. Kauluria pidämme silti silloin tällöin, koska omatoiminen pesu kiinnostaa välillä. 

Maagi ei arvosta kauluria ja tassuihin koskemista, mutta on muuten ollut ihan ok kokoajan. Syökin tosi hyvin ja kuten kuvista näkyy, pystyy myös kiipeilemään kaulurin ja suojauksen kanssa. Ja onneksi tassuhaava alkoi paranemaan niin hyvin, koska muuten tuo on ollut kyllä vaikea haava hoitaa, kissat kun harvoin pitävät tassua paikallaan. Ja hiekkiksellä kun käyvät asiansa hoitamassa, pakko sitä oli suojata ettei kaikki hiekanmurut ja eritteet mene suoraan haavaan...

Nyt siis tosiaan ollaan jo sellaisessa kunnossa että varmaan viikonloppuna jää kaulurikin taas naulakkoon. Muut kissatkin ovat varmaan helpottuneita, sillä Maagi tajusi eilen että kauluri päässä voittaa jokaikisen painimatsin, jopa Aamoksen kanssa... Siitä lähtien Maagi onkin aiheuttanut muutaman aikamoisen säikäytyksen Aamokselle. Ihmisetkin ehkä alkavat nukkua paremmin kun on kauluri poissa, Maagi on kauluriajan nukkunut samaan tapaan kuin ennenkin: nenä kiinni ihmiset nenässä. Aiheuttaa yöllä yllätyksiä kun muovi kopsahtaa silmien väliin.

Maagi laavz ihminen. Myös potilaana.

Emme saaneet samalle päivälle aikaa vakiasemallemme, joten kokeilimme uutta eläinlääkäriasemaa: Turun eläinsairaalaa. Ihan tyytyväisiä oltiin, vaikka tosiaan hoitaja paketoi tassun niin hyvin että epäilin saanko pakettia irti ilman rauhoitusta... Mutta muuten oli ok paikka. Eläinsairaala muuten myös päivystää viikonloppuisin päiväsaikaan, joten jos tulee huonoon aikaan asiaa eläinlääkärille ja ei halua käyttää Turun seudun virallista eläinlääkäripäivystystä, josta liikkuu kaikenlaista juttua välillä, tässä voisi olla toinen vaihtoehto. Me ainakin saatetaan käyttää tulevaisuudessa sekä sitä virallista päivystystä tai tuota paikkaa, vähän sen mukaan minkälaista apua tarvitsee. Mutta toki toivomme että tässä taas oli tarpeeksi lääkärireissua vähäksi aikaa. Täytyy kyllä ihmetellä Maagin hyvää vatsaa, lisästressi sekä antibiootit että kipulääkkeet ja ei mitään reaktiota.

Joka tapauksessa kolmen kissan kopla ja Maagi ihmisineen toivattavat muille kissoille ja ihmisille rauhallisempaa viikonloppua kuin meillä viikko sitten! Sillä liika riehuminen voi aiheuttaa kauluripäitä!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Juhlien kulku

Huh, kyllä on tämä viikko väsyttänyt sekä kissoja että ihmisiä... Halloween-juhlista on kuitenkin nyt selvitty. Teemanahan oli siis Saatana saapuu Moskovaan, erityisesti kirjan ikimuistoinen Behemot-kissa. Pääpaikkana juhlissa oli tupakeittiömme, josta tehtiin päiväksi, ja yöksi, Mustan kissan kahvila:


Aluksi istahdettiin Mustan kissan kahvilan pöytään. Kahvilassa oli pöydissä menyyt ja kynttilät (joita ei oman Behemotimme takia sytytetty):


Maagi taisi tajuta että nyt on oma nimikkokahvila ja laittoi oman puumerkkinsä osaan pöydistä pureskelemalla reunat menyistä.


Menyyn takana oli suosikkilainaukseni kirjasta:


Illalla vietettiin toki aikaa seuramiehemme eli Behemotin kanssa (Behemottia oli ehkä hivenen myös lahjottu vieraiden toimesta...) Maagi jaksoi olla aikamoinen seuramies koko illan.


Pääpöydästä haettiin lisää virvokkeita ja suolapaloja. Maagi käyttäytyi poikkeuksellisen hyvin ja hyppäsi vain kerran pöydälle haistelemaan tarjottavia... Ainakin todistettavasti. Paras asu ihmisten mielestä oli vieraamme, joka oli pukeutunut viinirypäletertuksi, kissat tosin saivat aikamoiset sätkyt:


Syömisen jälkeen säikähdettiin päätöntä kissarouvaa:


Ja päätöntä kissaherraa, jos 30-luvun venäläisen musiikin kuuntelulta siis ehdittiin.


Aamoskin uskaltautui vieraiden seuraan vaikkei ihan Maagin veroinen seuramies tällä kertaa ollutkaan. Ehkä Aamos pettyi kun ei tippunut herkkuja lattialle vaikka kuinka kauan pöydän alla makoili.


Loppuillasta meno hiljentyi itsekullakin ja Nannankin mielestä oli sopiva aika masurapsuille. 


 Seuraavana päivänä olikin sitten niin väsy että piti makoilla. Ehkä myös sen takia että yö meni osittain meidän kauempaa tulleita yövieraita viihdyttäessä...


Ehkä sitä taas ensi vuonna jaksaa uudestaan... Nyt seuraavaksi onkin aika ideoida kissan (jopa Maagin) kestäviä joulukoristeluja. Ja pestä ja siivota loput halloween-koristeet. Zooplussa-pakettia tuonut dhl-mieskin taisi säikähtää, kun näki eteisessä osan koristeluista: seinään maalatut helvetin lieskat, tekstin saatana saapuu, sekä neuvostolipun... Mielestäni sopivat teemaan hyvin, mutta ei ehkä muuten kovin tyypillinen sisustusratkaisu.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Happy Halloween!

Halloweeniksi pukeutuminen on eräillä helppoa, tyylikäs musta asu on jo ihan syntymälahjana:

Maagi on pukeutunut tosiaan Behemotiksi, Saatana saapuu Moskovaan kirjan kissaksi. Behemot on saatanan kätyri mutta myös aika vitsikäs hahmo kirjassa.

Maagikin tosin taisi vähän pelästyä Behemotin asetta.

Huuliaan nuoleskellen alkoi kuitenkin suunnitella Halloweenin konnankoukkuja. Jos esittää pirun kissaa niin käytös saa olla kyllä vähän pirullista.

Ja aika pirullista on Maagin käytös tässä ollutkin, halloween koristeiden kestävyyttä testataan tosissaan ja kaikista varotoimenpiteistä huolimatta on yläkerrassa yhdet pienet tassun jäljet:


Tämän vuoden halloween rooli otetaan siis ihan hypertosissaan. Tosin Behemotimme intoa ehkä vähän vähensi eilen vihertassujen takia annettu kokovartalopesu. Ei arvostettu. Odotamme silti jo vähän peloissaan mitä seuraavaksi keksitään. Mutta eikö Halloweenina kuulukin vähän pelätä? Sillä tavalla ihan vähän, mutta kuitenkin...

tiistai 22. lokakuuta 2013

Kissakodin remonttia

Pieni moka tuli tehtyä keittiön kaappien ja säilytystilan kanssa. Ainakin näin kissakotina. Meillä ei ole oikein mitään järkevää paikkaa mihin laittaa nuo todella isot kissanruokasäkit tällä hetkellä. Paitsi jos alakaapin paistinpannut ja kattilat laittaa toiseen paikkaan. Kissoista on kyllä tullut muutenkin enemmän lihasta ja märkäruoasta pitäviä, joten ei ne ihan heti pure raksupussista läpi, ainakaan tämän hetkisestä raksusta, mutta Aadalla on hyvin äänekäs tapa muistuttaa, jos alkaa olla vähän nälkä:

Tämä rapsuttaminen siis jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Kunnes nostaa pois säkin tai kissan tai täyttää ruokakupin.

Pitää tässä varmaan joku paikka keksiä minne nuo saa kätevästi... Takana näkyy muuten sitä meidän uutta lattiaa, se on harmaasen taittava ruskea, Uulan lattiamaali väriltään savu, mutta sekoitettuna ostopaikassa niin että se on puolet vähemmällä punaisella. Ollaan tyytyväisiä lattiaan, väri ei ole niin vaalea että sitä joutuisi kokoajan pesemään ja puunaamaan kissankarvoista, mutta ei kuitenkaan pimennä huonetta liikaa. Tavoitteena on saada myös yläkertaan samanlaiset lattiat, eri värissä tosin.

Maalattu lautalattia valittiin ihan sen takia että se sopii parhaiten talon henkeen, mutta nyt kun on eri lattiamateriaaleilla laitetuissa taloissa asunut niin minusta maalattu lautalattia on kyllä täydellinen kissakotiin. En itse pidä laminaatin muovisuudesta ja Aamoksella suti tassut niin pirusti sen kanssa. Parkettiin taas tulee liian helposti kissojen ralleista jälkiä (terkkuja vaan entiselle vuokraisännälle), muovimatto on toki myös aika hyvä, mutta siinä ei sen ulkonäkö nappaa. Itse en myöskään pidä nykyään niin suositusta puulattioiden vahaamisesta. Meillä alakerran lattian oli aikaisempi omistaja vahannut, ja se ei kestänyt kyllä yhtään kissojen ralleja, vahaus meni tosi nopeasti hirveään kuntoon, ja myös lattia sen alla. Tuntuu että kun maali suojaa lattiaa sentään jonkun verran, vahauksesta ei ollut mitään apua. Näiden kissojen kanssa elämän jälkiä tulee kyllä varmasti myös tähän vastamaalattuun lattiaan, mutta mielestäni maalattu puulattia jotenkin näyttää ihan nätiltä vaikka maalipinta kuluukin, sellaiselta vanhalta rustiikkiselta mummolan lattialta. Tai niin ainakin toistelen itselleni, kun vaivalla laitettuun lattiaan tulee Aamoksen puumerkit :D Yläkertaan mietin myös korkkia jossain vaiheessa, siellä kun ei ole alkuperäistä puulattiaa, mutta korkki on vissiin aika herkkä materiaali, joten taidetaan pysyä puussa tulevaisuudessakin...

Ja ennen yläkerran laittamista keksitään toki minne nuo raksut saa tungettua keittössä. Esillä olevat metallipurkit ei toimi, niitä aikanaan raavittiin ja pureskeltiin myös, ja siitä vasta meteli syntyikin. Varsinkin öisin.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Takaisin kotona!

Kissat ovat taas palanneet ilahduttamaan ihmisiään (ja testaamaan uuden lattian kissakestävyyttä...). Vähän oltiin ihmeissään kun tavarat ovat vieläkin vähän eri paikoilla kuin ennen ja kaikkea pikku viimeistelyä on vielä ihmisillä jäljellä. Kaikki ovat kuitenkin tulleet ekoina öinä tiiviisti nukkumaan viereen, eli kissatkin ovat selvästi tyytyväisiä että arki voi taas alkaa.

Ihan hyvin meni kyllä kissoilla tämä pikku lomakin. Aada oli tullut hyvin rohkeaksi ja meni useasti hoitajansa syliin. Nanna ei ollut niin rentona kuin yleensä ja jännitti selvästi vaikka paikka ja hoitaja tuttuja olivatkin. Ehkä kun tällä kertaa omat ihmiset olivat lähes kokoajan muualla, oli tilanne vähän stressaava. Maagi taas oli niin kotonaan, että riehui ehkä hippasen liikaakin :D Kuulemma Aada, Aamos ja Nanna ovat tervetulleita takaisin milloin vaan, Maagin nimi ehkä unohtui listasta vain vahingossa? Koska kuka nyt tällaista hurmuria voisi vastustaa:


Meidän riehuva teinikissa. Maagin mielestä kaikki ovat kavereita ja kaikella saa leikkiä.

Välillä pidettiin myös porukan yhteistorkkuja, ja Maagikin malttoi pysyä paikallaan. 

Vaikka isoin yksittäinen juttu eli hionta ja lattia sekä osa keittiöstäkin on nyt tehtynä, vielä riittää ihmisillä tekemistä, vähän pitäisi laatoittaa ja listoittaa ja sen semmoista, mutta niitä nyt tehdään pikku hiljaa aina se mitä jaksetaan. Toinen isompi juttu parin viikon sisällä onkin vuotuisat halloween juhlamme, joita ollaan ihmisvoimin jo vähän mietitty. Viime vuonna meillä oli tällainen teema, tänä vuonna teemana piti olla hullu sirkus, mutta nyt kun meillä on musta kissa kotona, teemaksi tulikin Saatana saapuu Moskovaan - kirja. Kirjassa on nimittäin pelottava saatanan apuri, musta Begemot-kissa. Tänä vuonna koristeet tosin pitää ideoida oman Begemotimme takia sen verran korkealle ettei niitä järjestellä tai tuhota liikaa yön aikana... Kissoillakin siis riittää vielä jänniä juttuja kun vieraita ihmisiä tupsahtaa taloon, onneksi tosin vasta parin viikon päästä niin saavat rauhassa rentoutua ja vaikka tosiaan testata sitä lattian kestävyttä sen ajan. Ihmisten aika meneekin sitten siivoillessa ja suolakurkkuja ja vodkaa ostellessa, mutta näin pitkän kissattoman ajan takia aika paljon kyllä rapsutellaankin meidän nelikkoa. Ja otetaan niitä yhteistorkkuja.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Valokeilassa ja remppasaunassa

Blogimme päivittyy tällä hetkellä turkasen huonosti ei suinkaan ihmisen saamattomuuden takia, vaan siksi että kissat ja ihmiset ovat olleet vähän eri osoitteissa. Syynä tähän on uudelleen (heikkoon) kukkaan puhjennut remontti-intomme, joka sai vihdoin tekemään kuvassa näkyvälle lattialle jotakin:





Kuva siis hämää, kissat eivät pääse todistamaan tämänkertaista remonttia. Hiontapöly, maalia lattiassa ja avoimet ikkunat ja ovet + kissat = ongelmia. Niinpä laskimme yksi plus yksi ja totesimme että pieni maaseuturetki tekee hyvää kissoille. Ja veikkaan että tämän vaihtoehdon kissatkin olisivat valinneet. Iso omakotitalo versus eristyksissä kotona yläkerrassa ja pelottavia ääniä... Ei vaikee valinta. Ylemmässä kuvassa näkyy kyllä Nannan suosikkijuttu tässä satunnaisessa rempassa, ekstravalo! Se on erinomaisen lämmin, ja jos Nanna näkee sen asunnossa esillä, sen viereen juostaan yhä :D Kyllä itämainen aina positiivisen (lämpimän) puolen jutuista löytää... Toisin kuin ihmiset, hirveätä oli välillä olla erossa kissoista, vaikka ne hyvässä hoidossa olivatkin. Ehkä jo viikon päästä meillä on kuitenkin lattia, josta ei lähde tikkuja jalkaan, ja kaksi ihmistä ja neljä kissaa taas saman katon alla ja omien kamojensa kanssa, sitä onnea kelpaa odottaa.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Kaverikuva(katastrooffi)

Päätimme osallistua sijaiskodin kissakaverihaasteeseen, koska koneelta löytyy muutama älyhauska (ainakin omasta mielestämme) kuva ihmisestä ja kissasta. Alunperin en meinannut näitä ikinä julkaista, sillä seuraavat kuvat eivät niin sanotusti esittele ihmisen (tai kissojenkaan) parhaita puolia, mutta menkööt. Kuvat on otettu samasta tilanteesta kuin kirjurin pikkuprofiilikuva, ja vaikka kuvat antavat toisin ymmärtää, ei kissoilla nyt noin hirveää ollut kuvia ottaessa. Noin kahdestakymmenestä kuvasta vain sellaiset viisi olivat onnistuneita, muissa ilmeet olivat itse kullakin hyvin mielenkiintoisia. Ja mitä me nyt niitä onnistuneita näyttämään, nämä ovat HUOMATTAVASTI jännempiä. Hippasen olen kuvia rajannut niin etteivät omat oudot ilmeeni vie huomiota siltä tärkeimmältä: kissojen ilmeiltä! Seuraavaksi siis elävän elämän esimerkit siitä miten ei poseerata kaverikuvissa:

Nyt v***u oikeeesti!

Laske mut alas NYT!!! Ja pussaa vaan sanonko mitä!!

Jahas, lähen sitten itse meneen! Parempi kuva näin tulee että kissan kylki peittää sun ihmisnaaman, nih!

Kiinnostaa tää poseeraus yhtä paljon kun naapurin piskin aamupissat...

 Mä muuten tiedän missä sä nukut.

Ja tän vikan keikauksen jälkeen siellä nukkumapaikassa tulee olemaan aika riehakkaat ja kynsikkäät aamu(yö)rallit! Katotaan kuka sit nauraa! Ja kuinka kauan!

Loppuun vielä kissataloutemme miehistä kaverikuva. Ovat tällä kertaa vähän fotogeneettisempiä kuin naispuoliset. Ainakin Aamos, ihminen ei ollut ehkä parhaimmillaan:

Jätkät on nyt nokosilla, ei tartte häiritä!

Hiljainen haaveeni on saada joskus meistä kahdesta ihmisestä ja neljästä kissasta onnistunut yhteispotretti. Saan varmaan haaveilla siitä aika kauan. Ihan sekä ihmisten että kissojen poseeraustaitojen takia.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Perhesuhteita

Kun Maagi jäi meille, vähän pelotti että miten käy kun pentu ja emo asuvat keskenään, meneekö Nannalla hermot riehuvaan pentuun ja miten se vaikuttaa yleisesti kissojen väleihin. No niiden jättikiimojen ja sterilisaation jälkeen Nanna suhtautui koko ajan vaan kivemmin pentuunsa. Välillä teinin riehunta ottaa päähän ja haetaan aikuista rauhallisuutta Aamoksen kainalosta, mutta hyvin usein meillä on tällaiset päikkärikaverit:





Maagi sydän mamma ja toisin päin kanssa.

Välillä tosin myös Maagi kaipaa miehisempää seuraa ja itispojan löytää puuhailemasta Aamoksen kanssa. Nanna käyttää Aamoksen pesu ja kainalopalveluja, Maagi yleensä riehuu ja puuhailee Aamoksen kanssa. Nykyään myös painii, vaikka Aamos ei ota 3,5 kiloista vastusta vielä kovin tosissaan. Aadan ja Maagin paineista on sen sijaan tullut ihan kunnon matseja, painoeroa kun ei kovin paljoa enää ole.

Monet itämaisten omistajat puhuvat siitä miten itikset selvästi hakeutuvat toistensa seuraan, välillä vähän ignooraten muita perheen kissoja. Meillä kissat kyllä hengailevat kaikki ihan keskenäänkin. Maagille oma äiskä on selvästi suosituin nukkumakaveri, mutta aika sekaisin täällä kyllä nukutaan ja painitaan yhä. Toki välillä on itisjengillä selvästi omat riehuntansa menossa mutta yhtä usein saa todistaa Maagin ja Aadan ralleja ja yhden tai kahden itiksen Aamoksen vieressä nukkumista. Ei ole kaveria karvoihin katsomista ja niin eespäin.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Aamosrates

Kysymyksiä jotka ihmetyttävät Aamosta:

Miksi ruokaa ei saa silloin kun haluaa?
Miksi muut kissat riehuu päikkäriaikaan (20h päivässä)?
Miksi ruokaa ei saa tarpeeksi usein, esim. kerran tunnissa?
Miksi masurapsut loppuvat aina aivan liian aikaisin?
Miksi ruokakuppi on niin usein tyhjä?
Miksi eläinlääkärissä käydään vaikka kotona on paljon kivempaa?
Miksi sitä ruokaa ei saa vieläkään enemmän, vaikka kuinka karjuu, onkohan ne ihmiset vähän hitaita??? TAI PALJON HITAITA.

Jos tutkin tätä psykiatria-kirjaa, opinkohan ymmärtämään ihmisiä paremmin? 











Aamoksen lukuvinkki: tieto menee paremmin päähän kun kirjaa käyttää tyynynä. Lukeminen on so last season. Että vink vink vaan kaikille opiskelijoille ja koululaisille. 

Bonuskyssäri:
Mitäköhän nuokin ihmiset tuolla ilmapallossa hilluvat? Ei näytä kyllä turvalliselta, menisivät kotiinsa ruokkimaan omia kissojaan.


Naapurivahti kyttää hulluja ihmisiä.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Äidin pikkupoika...

Eli Maagi, meni viikonloppuna muille maille. Ei nyt ihan ulkomaille, mutta junalla matkustettiin, ja melkein hyräiltiin tätä teemaan sopivaa laulua:

Viikonlopun tunnari

Maagi kävi siis Vantaalla Rurokin näytelmissä. Vähän oli jännä viikonloppu, kun ensin mentiin junalla, sitten oltiin yötä vieraassa paikassa ja yksi päivä hengattiin muutaman sadan vieraan kissan ja ihmisen kanssa. Maagi otti näytelmät kuitenkin relammin kuin äitinsä, kangashäkissä chillailtiin, mutta kun siitä joutui tuomarin pöydälle niin silloin jänskätti. Maagi oli kuitenkin kohtuu kiltti, mitä nyt ei aina nostelua hirveästi arvostanut.












Maagi tuomarinpöydällä. Kuva © Petri Jaakkola

Mitään selvää en taaskaan arvostelupaperista saanut, mutta ymmärtääkseni tuomarin mielestä Maagi oli ex1, ikäistään vähän isompi, mukavan lihaksikas, pää oli muuten ok, mutta nenässä oli pomppua, silmät olivat kivan väriset, eli vihreät kuten kuuluukiin, ja vissiin Maagi osasi niitä tarpeeksi siristellä, kun ei niiden välillä isosta koosta mitään sanottu. Turkki oli kiiltävä ja erinomaisessa kunnossa, mutta liian pitkä lyhytkarvalle. Maagihan on variantti eli kisaa lyhytkarvojen kanssa, mutta kantaa pitkäkarvageeniä emonsa kautta, joten tämä nyt ei mikään yllätys olekaan. Yleisvaikutelma oli sweet boy ja kehuttiin taas sitä turkin ja kropan kuntoa, joten selvästikin tuomari huomasi että Maagi ei sylje ruokakuppiinsa. Tuomarin paras valinnoissa käytiin hyvin pikaisesti kääntymässä, ennen kuin vietettiin sitten loppunäytelmät jälleen siellä kangashäkissä.

























Maagin näyttelyvinkki kaikille kissoille: näytelmissä on hyvä ottaa torkkuja niin jaksaa sitten riehua kunnolla kotona koko yön. Ja kun Maagi oli ensimmäistä kertaa elämässään pari päivää ainoana kissana ja ilman painikaveria niin riehua kyllä jaksettiin.

Ihan kivat fiilikset jäi näytelmistä, sillä vaikka Maagi jännittikin ekoja kisojaan, oli se kokoajan ihan ok. Taas kyllä huomasi että kun on vaan yksi kissa mukana, menee ihmisten päivä vähän hitaammin, joten ehkä ensi kerralla taas otetaan useampi kissa mukaan kisailemaan niin on vähän enemmän jännitettävää ja tekemistä. Saa nähdä jos nyt se näyttelytauko olisi vähän lyhyempi kuin noin vuosi. Ja kuka kissoista pääse seuraavalla kerralla mukaan.

Kiitos vielä Naukulan Mammalle, joka ennakkoluulottomasti otti yhden huutavan itämaisen kyytiinsä. Maagi oli aivan superhiljaa koko näyttelyn ajan, mutta availi äänihuuliaan jokaisessa liikennevälineessä matkan aikana... Maagi saapui kotiin vasta maanantaina, ja muut kissat ottivat Maagin hyvin vastaan. Eipä niillä tosin mikään älytön ikäväkään kuulemma ollut. Oli todennäköisesti ollut vain hyvin rento ja hiljainen viikonloppu...

torstai 22. elokuuta 2013

Lelutestaajat vauhdissa ja Mustan Maagin fanitapaaminen tarjolla

Vähän aikaa sitten saimme aCat & liCat nimiseltä kissanlelupajalta postia, jossa kysyttiin haluammeko, tai no kissat lähinnä, testata muutamaa lelua. Koska täällä tykätään leikkiä (riehua), ja emme osaa kieltäytyä kotimaisita käsintehdyistä leluista, varsinkaan ilmaisista, ilmoittaudumme innolla testaamaan. Leluista erityisesti kaksi olivat niin hittejä että tässä raporttia. Paketissa oli kolme lelua, rapinatyyny, höyhentyyny ja villasta huovutettu sääskilelu:

Leikeistä uupunut itisherra vartioi unessakin uusia lelujaan. 


Nannan suurin suosikki oli huovutettu sääski. 

Se oli tosin myös erään nuorenherran suosikki...

...Mikä aiheutti jonkin verran "perheneuvotteluja".



Aadakin tuli katsomaan että mitä ne taas skitsoaa.


Tällä kertaa äiti voitti erän ja jatkoi leikkiään.

Aamos piti sääskestä, mutta myös höyhentyynystä. Sitä piti tosin pitää tassulla paikallaan ettei joku musta riiviö käy pöllimässä.


Höyhentyynyssä oli lenksu kulmassa, joten se kiinnitettiin lopulta tuohon kiipeilypuuhun. Maagi piti kyllä kans tästäkin lähes yhtä paljon kuin sääskestä.

Aada tykkää enemmän palloista, huiskista tai sellaisista leluista joissa on hirveästi höyheniä, joten nyt ei saatu Aadan leikkikuvia. Pelkällä tyynyllä leikki nelikosta lähinnä vain Maagi ja kaikki kolme, eli Maagi, Nanna ja Aamos, leikkivät sulkatyynyllä sekä sääskellä. Lelutestaajat ovat olleet niin väsyneitä kaikesta tästä työstä, että jokainen on vaatinut tällä viikolla ekstraruokia... 

Jos muuten kiinnostaa nähdä enemmän tuota mustaa lelutestaajaa, siitä voi nähdä ainakin vilauksen Rurokin kissanäyttelyssä Vantaalla tämän viikon sunnuntaina. Toivottavasti poika ei ole tullut äitiinsä, joka viettää näyttelyt pääasiassa pesän alla, ja Mustasta Maagista näkisivät näyttelyvieraat muutakin kuin nenän ja hännänpään. Kokonaista Maagia en siis geenien perusteella uskalla luvata, mutta jos meidän lukijoita eksyy paikalle, tykätään hirveästi jos tulette meitä moikkamaan. Ollaan todennäköisesti aikasesta aamusta väsyneitä ja ei osata sanota mitään älykästä, mutta tulkaa silti :D Jos tulkitsin oikein tuomarijakoa ja värikoodeja (on hyvin mahdollista että en), Maagi on se paikan ainoa kokomusta lyhytkarvainen itis. Kyltti tulossa myös häkin päälle, jos jaksetaan ja ehditään.

ps. Jos joku on menossa näyttelyn loputtua autolla Myyrmäen juna-asemalle (tai Kirkkonummelle asti) ja kyytiin mahtuisi yksi kissa ja kaksi ihmistä, arvostettaisiin suuresti jos mahuttaisiin mukaan. Pliis? Tarjotaan Myyrmäkihallin laimeat messukahvet kiitokseksi! Voi jättää viestiä alle tai sähköpostiin.