perjantai 15. maaliskuuta 2013

Emonsa pentu

Täällä ollaan yhä ja kasvetaan. Ihmisellä on ollut aivan älytön flunssa sekä kiire, joten Maagin kasvun raportointi jää nyt kännykkäkuviin. Mutta mitä vauhtia on menty, huomaa kyllä että kolmen viikon rajapyykki on aika merkittävä, koska sunnuntain kolmiviikkossynttäreiden jälkeen alkoi tapahtumaan. Maagi on alle viikossa oppinut raapimaan raapimispuuta, tappamaan emon hännän hurjissa paineissa, pesemään itsensä kunnolla, syömään isojen kissojen safkaa, juoksemaan hirveää vauhtia, kiipeämään ihmisen syliin ja vaikka mitä muuta. Voi siis sanoa että Maagi alkaa olla ihan oikea kissa :D

Ihmisten (ja naapureiden) suureksi helpotukseksi Nannan kiima loppui ja samalla aloitettiin kiinteän ruoan maistelu, mikä sai Maagin painon vauhdikkaaseen nousuun. Maagi tajusi heti mistä on kyse, mutta on sitä mieltä että teollinen märkis on peestä ja vetää mieluummin vaan jauhelihaa. Mikäpä siinä, kissalle sopivaa safkaa. Ruokaa menee kaksi kertaa päivässä sellainen 1-2 ruokalusikallista. Tuntuu että Maagi tajusi poikkeuksellisen nopeasti mistä on kyse, ei sotkemista tai nirsoilua. Luulin että kissanpennut oppivat syömään kunnolla, tai niin että jotain menee vatsaan saakka, yleensä siinä 4-5 viikkoisena, joka monessa kissakirjassakin mainitaan, mutta näemmä olin väärässä.


Mamma ja sen poika.

Maagi on joka tapauksessa selvästi äitinsä kissavauva, Nannakin tykkää eniten raa'asta lihasta. On Maagi perinyt myös toisen piirteen, joka nyt taitaa olla jokaisella itämaisella geeneissä: ihmisen sylissä ja kainalossa hengaamisen. Tässä vielä todisteet virstanpylväistä:

Maagi oppi yhdellä istumalla syömään ensin sormesta, sitten lusikasta ja sitten suoraan lautaselta.


Tuleva sylieläin.

Yksi asia mitä ei olla vielä opittu on hiekkiksellä käynti. Hiekkaa on kyllä kaivettu ja maisteltu niin että ihmistä hirvittää vaikkei ei paakkuuntuvaa olekaan, mutta siihen se sitten on jäänytkin. On se kissanpennun positiivinen asenne aika uskomaton, joka kerta pitää erikseen maistaa jospa hiekka olisikin muuttunut herkkuruoaksi... 

20 kommenttia:

  1. Kuinka noin pienellä voikaan olla noin suuret korvat♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niillä kuulee hyvin ruokakupin kilahduksen :D Ei ole pikku-Maagin muutkaan osat suhteessa tassut on aika jätit muuhun kroppaan verrattuna myös...

      Poista
  2. Hei Maagi, ollaan ihailtu sua ja sun kiitoradalle viittavia korviasti täällä ihan porukalla. Hienoo että osaat syödä jo oikeaa ruokaa, oot ihan maagi! Siitä hiekan maistelemisesta... no mä kyl harrastan sitä kans. Mutta vain lattialta. Hiekkiksessä on hiekkaa niin paljon, että aika turha mennä edes aloittamaan. Mut lattialta on helppo siivoilla. Nou problem.

    Oot kasvamassa isoksi ja hienoksi kissaksi! Tykätään susta ihan älyttömästi. Ja sun äiskälle kans terveisii! Ja ihmiselle paranemistoivotuksii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, siis muutkin harrastaa, toivottavasti täällä loppuisi vähän aikasemmin :D Kiitti paljon terkuista!

      Poista
  3. Oi, iso Maagi jo! ♥

    Meillä orporessuista osa oli oppinut kiinteälle ruoalle jo parin viikon iässä, viimeisimmältä eli Felixiltä kesti siihen neljän viikon ikään saakka. Maito oli kaikkien mielestä "pahaa" sen jälkeen kun oppivat syömään kiinteää :D

    Ja voi, hiekkojen syöminen... Meillä pennut eivät koskeneetkaan tavalliseen hiekkaan, mutta kun vähän vanhempina kokeiltiin puupellettejä, niin koko jengi ahtoi niitä massuun aivan järjettömissä määrin. Kun jutun huomasin, kaikilla oli jo massuissa kiva määrä pellettiä ja joivat vettä hulluina, masut turvoksissa. Eläinlääkärin konsultaatiolla ja hyvällä onnella kenellekään ei kuitenkaan tullut mitään ja vaiva meni ohi. Eipä olla sen jälkeen enää pellettejä kokeiltu! Kaikkea ne kissat syökin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui miten pelottava pelletti tarina, onneksi päätty hyvin! Pellettiä me ei missään nimessä kokeilla :D

      Poista
  4. Mä oon täällä ihan sulaa vahaa, eka kuva mamman kanssa on ♥♥♥ Ja tottakai sen piffii pitää kisalle olla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulaa vahaa ollaan täälläkin aina kun pieni kissa syliin änkeää, vaikka se samalla yrittää syödä ja läiskiä hiuskia tai jotain muuta vastaavaa...

      Poista
  5. Voi noita Maagin silmiä! Voisi sanoa, että ovat ihmetyksestä ymmyrkäisinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin paljon uutta ja ihmeellistä :D

      Poista
  6. Siellähän ollaan jo kovin kissamaisia! :)

    VastaaPoista
  7. Voi Maagi! <3 Osaako tästä jo sanoa onko silmien väri pentuajan väri vai jäävätkö ne siniseksi? Ilme kyllä varmaan vähän muuttuu eli jossain vaiheessa kisu ei ole enää ihan n-o-i-n hämmästynyt jokaisesta maailman ihmeestä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tuosta vihreäksi vielä muuttuu, itämaisilla on (tai pitäisi olla) vihreät silmät ja siamilaisilla siniset. Ja ihan varmasti jossain vaiheessa niistä tulee vähemmän ymmyrkäiset ;D

      Poista
  8. Go Maagi! Kahden vieraisille tulevan tädin syliin saa sitten kanssa kiivetä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiipeilystä kyllä tykätään, että jos äitikissa relaa, niin voi hyvinkin onnistua :)

      Poista
  9. Aina on kiva kuulla Maagin kuulumisia. Iso poika jo ;-) Miten maltattekaan aikanaan luopua pikkuisesta?

    VastaaPoista