maanantai 13. toukokuuta 2013

Maagi 12-viikkoa

Eilen Maagi täytti tosiaan 12 viikkoa ja on nyt siis iso pieni kissa. Kahteentoista viikkoon on mahtunut hyvin lyhyessä ajassa niin paljon ettei kaikkea muistakaan, tässä kuitenkin Maagin kasvu pääpiirteittäin muisteltuna, näin rajapyykin ohittamisen kunniaksi:

SYNTYMÄ

Maagi kaksi tuntia sektion jälkeen, kotiutuspaperissa luki seuraavaa:
"Koska lapsivesistä oli aikaa jo kauan ja nyt emättimestä vuosi runsaasti verta, oli parempi sektioida kissa. Sektion tuloksena yksi vaisu pentu, pentua elvytettiin mutta silti hän oli heikkokuntoinen ... Pennun ennuste on varauksellinen."

1. VIIKKO

Aluksi Maagi oli hiljainen ja liikkui vähän. Ensimmäiset tunnit ja yö Maagia hierottiin, syötettiin ja tarkkailtiin herkeämättä. Toivoimme parasta, mutta kotiutuspaperin tekstiä lukiessa yritti toki myös pitää mielessä että kaikki kissanpennut eivät selviä ensimmäisistä päivistä ja viikoista, ei vaikka kuinka toivoisi ja ihmiset tekisivät kaiken oikein. On täysin tavallista että aivan kaikista pennuista, inhoan tätä seuraavaa fraasia vaikka se totta onkin, "ei ole eläjiksi". Päätin kuitenkin että Maagin selviäminen ei jää meistä kiinni ja että tekisimme kaiken mitä nyt voi tehdä pennun eteen. Nanna kuitenkin tajusi Maagin heti omakseen ja jos Maagi ei olisi selvinnyt, olisi ollut hirveää katsoa kun toinen etsii pentuaan. 


Kotona Maagi löysi äänensä ja emonsa. Ensimmäiset vuorokaudet maitoa ei kuitenkaan tullut ja ihminen heräili 24h neljän tunnin välein maitoa tyrkyttämään. Aluksi paino nousi hyvin hitaasti, sitten varmemmin ja kun maitoa alkoi tulla kunnolla loppuviikosta, oli se suuri helpotus. Maagi oli ensimmäisen yön jälkeen reipas pikku pentu, joten selvästi luontoäidinkin mielestä Maagi oli niitä pentuja jotka on tarkoitettu eläjiksi. Ensimmäisellä viikolla pentu oli toki vain syövä ja nukkuva pötkylä, joten luonne ja moni muu asia oli vielä täysin arvoitus. Viikko menikin lähinnä pentua ruokkiessa ja Nannaa hoitaessa. Ihminenkin oppi uusia taitoja kuten piikittämisen. 

2. VIIKKO



Toisella viikolla Maagilla aukesivat silmät ja emonkin olo alkoi olla parempi, pentua ei tarvinnut ruokkia ollenkaan enää maidolla eikä Nannaa juottaa ja syöttää niin aktiivisesti. Seuraavat viikot menivätkin Maagin kasvua ihmetellessä. Harva se päivä tuli kuitenkin harjoiteltua ihmisen käsittelyyn totuttamista paitsi silittelemällä myös ihan oikeita hoitotoimenpiteitä tekemällä. Pennun silmät nimittäin vaativat putsausta, kun toinen silmistä muurautui kiinni pian aukeamisen jälkeen ja Maagille tuli myös kaulaan loppuviikosta emonsa käsittelyssä hitaasti parantuva haava, joka ärtyi ja sitä hoidettiin antibiootilla, putsauksella ja rasvalla. Maagin menoa nämä pentuiän vaivat eivät paljoa haitanneet, vaan riehunta jatkui samaan tahtiin kuin ennenkin. Hoitotoimenpiteet onnistuivat kunhan ne teki eläväiselle pennulle nopeasti :D Maagi sähisi ensimmäiset kerrat, mutta vissiin on luonne tasaantunut (as if) kun nyt ei ole pitkään aikaan mitään sähinöitä kuulunut, edes rokotuksilla.

3-5 VIIKKOA



Kolmesta viikosta eteenpäin pentuhuoneessa ei käynyt aika tylsäksi... Maagi kiipesi syliin ja leikki ja riehui. Pentuhuoneessa oli mahdotonta siivota ilman että Maagi yritti tappaa siivousvälineet. Aluksi leikki hiirillä ja huiskilla oli vähän "pentumaisempaa" ja kömpelöä, mutta pian Maagi raahasi leluja mukanaan kuten emonsakin. Nannan kaksi kuukautta lähes putkeen jatkuva kiima alkoi samoihin aikoihin ja Nannaa ei kiinnostanut enää niin jatkuvasti leikittää ja hoitaa pentuaan, joten ihmiset viettivät mahdollisimman paljon aikaa pientä Maagia leikittäen ja silittäen. Myös muut kissat alkoivat kiinnostaa Maagia ja pentu haki kontaktia erityisesti Aamokseen. Maagi harjoitteli ja siirtyi myös syömään kiinteitä, mikä menikin ilman ongelmia tai tyrkyttämistä. Ensimmäiset matolääkkeetkin kestettiin ilman pieniäkään vatsavaivoja. Kaulan iho alkoi myös onneksi vihdoin parantua. Maagilla alkoi käymään enemmän vieraita, tautivaaran takia toistaiseksi vielä kissattomista perheistä, kasvattajaa ja Nannan emon kotia lukuunottamatta, ja Maagi ei arkaillut uusia ihmisiä vaan suhtautui niihin reippaasti ja uteliaasti. Vessassakin opittiin käymään ja muistaakseni olen siivonnut Maagin jäljiltä tasan yhdet pissat lattialta. Maagi on siis ollut helppo ja viksu pentu näiden perusjuttujen kannalta.

5-8 VIIKKOA

Kuva: Elisa K.

Pikkuhiljaa Maagin maailma laajeni, aloimme ottaa sitä alakertaankin, missä Maagi ei pelännyt ollenkaan, juoksi vain hulluna ympyrää. Maagi alkoi olla selvästi tottunut tuttuihin kodin ääniin eikä säpsähtynyt enää esim. pesukonetta tai puiden laittamista hellaan, mutta täysin uudet äänet herättivät ihmetystä. Toinenkin matolääkesatsi meni ilman ongelmia ja ruokavalio laajeni myös jauhetusta lihasta lihapaloihin sekä muutamaan uuteen märkäruokaan. Maagi noudatti kissasääntöä numero yksi ja kantoi lihapalansa turvaan matolle ennen kuin söi ne. Kuten emonsa aikoinaan, Maagi pöllii aivan uskomattoman röyhkeästi kotikissojen lautasilta safkoja, joten ihmisen pitää olla tarkkana ruokkiessa. Ensimmäisellä rokotuksella käytiin alun pullomaidon takia jo 8-viikkoisena ja Maagi ei edes huomannut pistosta lääkärissä. Rokotuksen jälkeen uskalsi päästää jo meidän kissallisetkin kaverit kylään, ja Maagi suhtautui uusiin vieraisiin kissanpennun asenteella: maistoi, haistoi ja vähän kynsi. Piti vieraasta jos huiskaa osattiin käyttää.

Maagi ei enää riehunut öisin, vaan alkoi olla samassa rytmissä meidän muiden kissojen kanssa, eli nukkui yöt ja riehui kun ihmiset ovat hereillä. Maagi alkoi käyttää enemmän ääntään, mutta vaikuttaa olevan kuin emonsa, eli ei ole puheliaimmasta päästä itämaisia. Naksuttelu aloitettiin myös näihin aikoihin että riehuva pentu saisi energiaa purettua ja Maagi oppi nopeasti kosketuskepin sekä sormen seuraamisen. Myöhemmin myös hyppäämään renkaasta läpi ja pyörähtämään piruetin. Jos Maagi jää yksin se ei enää huutele emonsa perään, kunhan joku ihminen tai Aamos on viihdyttämässä. Vähän harjoiteltiin taas ihmisen hoitotoimenpiteisiin tottumista kun toinen silmä ärtyi rokotusreissulla ja vaati taas putsausta, mutta selvittiin onneksi ilman tippoja.

8-12 VIIKKOA

Maagi on jo käytökseltään aivan kissa, se osaa pestä itsensä kunnolla ja välillä pesee myös toisia kissoja, kerjää ruokaa, on oppinut käyttämään alakerran Modkat-vessaa ja painii kuin isot kissan ainakin otteiden puolesta. Toisaalta se on yhä selvä pentu: meinaa hyökätä välillä vieläkin hepuleissaan ihmisen varpaisiin tai välillä myös käsiin ja menee emon maitobaariin kerran pari päivässä, maukuminenkin on sellaista pentumaista piipittämistä. Sähköjohdot se on onneksi oppinut vihdoin jättämään rauhaan, eli kaikki meidän uudet sisustusratkaisut kuten kirjahyllyn kirjat ja tyhjät pullot johtojen tiellä, voi alkaa pikku hiljaa toivottavasti purkaa... Naksuttelua aktiivisen ja riehuvan pennun kanssa jatketaan toki myöhemminkin, pennulle tuntuu olevan todella helppo opettaa erilaisia temppuja. Ainakin näitä liikkumista vaativia siis :P Istumiset ja paikallaan pysymiset ehkä sitten myöhemmin... Nannan sterilisaation jälkeen Mamma ja Maagi ovat entisestään lähentyneet ja viettävät aina päikkärit yhdessä, mitä nyt silloin tällöin mennään myös Aamoksen viereen. Pienen tauon jälkeen Nanna myös päätti alkaa taas imettämään Maagia, tosin sellaiset on ilmeet ja takajalan liikkeet Nannalla kun toinen vaan imee että en usko sen jatkuvan kovin kauaa. Neljän kissan yhteisrallit on myös aloitettu (tosin Aadaa ei aina nappaa) ja pehmeistä itämaistassuista kyllä tulee sellainen ääni ettei tosikaan.

Emo ja sen poika ylväänä.

Ja Maagi näyttää yhden temppunsa.
kummatkin kuvat: Elina V.

12 VIIKON JÄLKEEN

En tiedä kuinka helppoa se rivienvälistä on ollut lukea, mutta jo ensimmäisenä yönä meille oli selvää että jos kasvattajalle se vain sopii, Maagi jää meille. Eli vaikka luovutusikä on nyt ohitettu, todennäköisesti ja toivottavasti Maagin kuulumisia vielä(kin) isommaksi kissaksi voi yhä lukea blogistamme. Kun pentuja on vain yksi, sitä ruokkii alun käsin ja viihdyttää ehkä tavallistakin enemmän kun emoa ei kiimaillessa niin paljoa kiinnosta, ei voi sanoin kuvailla miten tuollaiseen pieneen mustaan kiintyy. 

Maagin ensimmäisenä vuorokautena kuiskasin jo päivystyksessä pyyhkeestä pilkottaviin mustiin lepakon korviin että nyt elät ja, poikkeuksellisesti kissalle, mokoma kerrankin totteli. Vissiin kun noudatti ensimmäistä käskyä, nyt riiviö ei tottele sitten mitään. Samapa se meille, eihän kissan tarvitsekaan, kunhan tottelee tuota ensimmäistä ja tärkeintä käskyä jatkossakin.

23 kommenttia:

  1. Ihana selviytymistarina♥! Onhan teillä melkoinen projekti ollutkin, mutta nyt voitaneen jo sanoa, että loppu hyvin, kaikki hyvin! Masagi on valloittava riiviö♥!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maagi on kyllä poikkeuksellisen valloittava :D

      Poista
  2. Tosi kauniisti tehty, että kirjoitit koko tarinan vielä uudestaan. Maagi on niin hieno pentu ja hänen selviäminen elämään on ihme ja upea asia. Mukavaa että vaavi jää teille - epäilemättä susta on kaikkien hoitojuttujen kautta tullut hyvinkin äitimäinen pikkukisulle, olisi kamalaa antaa se nyt muualle.

    Mahtava postaus. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että joku jaksoi lukea, aika pitkä postaus tuli :) Olisi tuntunut ihan hirveältä jos Maagista olisi joutunut tällä viikolla luopumaan... Se on vielä niiin pieni.

      Poista
  3. Voi miten Maagin tarina on ihana <3

    VastaaPoista
  4. Maagi valoitti meidän sydämet jo kauan sitten. Tarina vahvisti tunteen. Maagi kuuluu neljän kissan koplaan. Hyvä niin.

    Ps. Myös Coco, nyt 15 viikkoa ja vihdoin kotiutuneena, on selviytyjä. Se syntyi puoli vuorokautta muiden jäljessä ja löydettiin miltei elottomana ja siksi äidin hylkäämänä. Onneksi huomaavainen kasvattajaisä huomasi Cocon ja elvytti sitä parhaansa mukaan. Coco virkosi ja Hilma-äiti haki pennun takaisin hoiviinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pientä Cocoa, miten jokin niin pieni kuin vastasynyt kissanpentu voikin olla sellainen selviytyjä.

      Poista
    2. Meidän onneksemme sekä Maagi että Coco ovat selviytyjiä! :)

      Poista
  5. Ihana tarina ja onnellinen tarina! Kiitos tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että Maagin tarina kiinnostaa :)

      Poista
  6. Sanotaan, että en oikeesti liikuttunut kyyneliin asti ;)



    VastaaPoista
  7. Voi kuinka ihana sankaritarina <3

    VastaaPoista
  8. Mukavaa, että tiivistit magian mestarin alkutaipaleen vielä yhteen postaukseen :) Ja vieläkin hauskempaa, jos Lepakkomiehen edesottamuksia saadaan jatkossakin koplan blogista lukea. Ei haittaa yhtään ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lepakkomies on valmiina uusiin seikkailuihin :D

      Poista
  9. Niin kauniisti kirjoitettu, Saara. Alusta saakka oli myös minulle selvää, missä Maagin paikka on <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maagi on kyllä sellainen hurmuri että hirveää olisi siitä ollut luopua. Taitaa sekä isän että emon luonteesta tullut parhaat palat :D

      Poista
  10. Ihana tarina <3 Kuva äidistä ja pojasta on tosi upea, vau! Aurinkoisia päiviä teidän suurperheelle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, upea kuva on tosiaan Elinan eli Nannan emon omistajan ottama, pitää kyllä itsekin alkaa harjoitella kuvaamista sillä mustan kissan kuvaaminen ei ole helpoimmasta päästä...

      Poista
  11. Kiva, kun kokosit Maagin tarinan meille luettavaksi. Ja, olen iloinen, että Maagi jää teille. Sydämeni olisi särkynyt, jos en jatkossa saisi lukea sen kuulumisista. Minäkin olen menettänyt sydämeni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maagi on sellainen pieni musta sydänten särkijä ;)

      Poista