lauantai 26. tammikuuta 2013

Anoreksia Ada

Meillä taas sattuu ja tapahtuu, mutta ei tällä kertaa Nannalle. Aada lakkasi keskellä viikkoa syömästä ja leikkimästä ja vetäytyi yksinään kylppärin lattialämmityksestä nauttimaan. Ihmiset huolestuivat heti, koska käytös oli niin epätyypillistä Aadalle. Kissahan ei saisi olla vuorokautta syömättä, joten tilasimme Aadalle eläinlääkäriajan. Koska Aadalla ei ollut mitään muita oireita, lääkäri epäili että joko Aada ei syö kivun takia tai suolistossa voi olla tukos. Lääkärissä otettiin röntgenet ja mitään murtumia ei näkynyt, eikä selvää tukosta. Tosin ihan pieni tukoksen mahdollisuus saattoi olla. Aada sai kuitenkin hoidoksi kipupiikin ja nesteytystä, ja kotona jompi kumpi saikin heti potilaan piristymään ja syömään. Varmasti syy jäi siis selvittämättä, mutta Aada on taas oma itsensä. Aadalla on kyllä tapana syödä sopimattomia juttuja, kuten hiuksia, joten ehkä siellä masussa on jokin vähän tökkinyt... Eläinlääkärissä meni hyvin ja relasti kunnes tuli kipupiikin aika ja Aada sähähti mielipiteensä hoitajalle. Muuten käyttäydyttiin kuitenkin tyylikkäästi, mitä nyt alkoi vähän odotus kyllästyttämään:

Booring...

Lähettäiskö kotiin?

Vakuutus korvasi puolet kuluista ja nyt on Aadan luut ja raajatkin todettu näteiksi. Taas tuputettiin niitä aseman omia toipilasruokia, jotka me skipattiin. Aada ei erityisemmin edes tykkää näistä perinteisistä märkäruoista eli kastike ja mössö kissanruoista, joten toivuttiin sitten kalkkunan lihalla ja Nannaa varten ostetuilla penturaksuilla (penturaksut ovat meidän kissoille kuin sipsiä, ihanan rasvaisia). Ihmettelin taas myös sitä yllättävän usein kuultua neuvoa että toipilaalle pitäisi syöttää kypsennettyä kananlihaa. Eihän toipilas saa mitään välttämätöntä kuten tauriinia irti lihasta, josta on kaikki kissalle tärkeä keitelty pois, miksei sitä lintua voi pieninä paloina syöttää ihan raakana, kun on kumminkin kissasta kyse. 

Pienen säikäytyksen tuottanut Aada parantui nopeasti ja syö taas sellaista vauhtia että pieni paasto vissiin yritetään ottaa takaisin... Lääkärin kirjoittamissa kotoutuspapereissa luki kuvailuna että Anoreksia Ada, joten se vaiva on selvästi parantunut. Vaikka Aada kovasti yrittääkin, Nannaa syömisessä ei voita tällä hetkellä kukaan, tuleva mamma painaa tällä hetkellä noin viisi kiloa. Ja haluaa viettää päivänsä mm. näin:


Painonnoususta huolimatta vain Nannan vatsa on selvästi pyöristynyt. Pentujen liikkeitä ei vielä tunne, en tiedä tosin kuuluisikaan niitä vielä huomata. Pinkeästä vatsasta huolimatta ei Nannaa tunnu masu vielä haittaavan, sen verran reippaasti pompitaan menemään...

maanantai 21. tammikuuta 2013

Piilo-Aamos vol. 2

Aamoksen piileskely jatkuu vaan. Valitettavasti meillä on kotona myös Sherlokki Nanna, joka löytää jokaisen raksunjyvän sekä piilossa olevan kaverin.

Tyttökissojen hengaushetki, mutta missä on Aamos?

Nou hätä, sherlokin nenä haistaa totuuden.

Busted!

Pääseks mää kans?

Voi vide kun missään ei saa olla rauhassa!

Ps. Sherlokkimme painaa tällä hetkellä lähes 4,5 kiloa, painoa on tullut noin 900 grammaa. Henkilövaaka ei tietenkään ole paras mittari kissan punnitsemiseen ja Nanna ei mahdu pikkuvaakaamme, mutta silmilläkin näkee että täällä paisutaan kuin pullataikina :D

lauantai 19. tammikuuta 2013

Aamos-kameleontti

Aika leikata kynnet, mutta missä on Aamos? Vain edestakaisin heiluvat pinkit korvat paljastavat totuuden, sillä mestarimaastoutuja-Aamos on jälleen iskussa. Mottona on että jos oot liian iso Nannan ja Aadan piilopaikkoihin, pitää olla vähän luovempi:



Nannan ja Aadan suhtautuminen tuvan penkkiemme taljoihin aiheuttaa ihmisissä naurunpyrskähdyksiä. Neitikissat vissiin luulevat niiden liikkuvan minä hetkenä hyvänsä ja yrittävät kyllä tappaa taljoja, mutta päiväunia mokomien päällä ei todellakaan nukuta. Vaikka talja lämmittäisikin enemmän kuin pelkkä puupenkki.

Tuleva mamma paisuu silmissä ja haluaa jatkuvasti joko ruokaa, lämpöä tai rapsutuksia. Kaikki kodin säännöt lensivät tietenkin ulos ikkunasta sekä pois mielestä Nannan tiineyden myötä ja Nanna viettää nykyään päivänsä puuhellan päällä, heti kun sille vain voi lämmön puolesta mennä. Kun meidän Nannelilla on kylmä muuten...


Lämpimämpää viikonloppua kaikille pakkasessa kärvisteleville!

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Jännittävää odotusta...

Palaamme pieneltä blogitauolta upeilla uutisilla: Nannan ja Sohon toinen tapaaminen ennen joulua onnistui erinomaisesti, ja jos ja kun kaikki sujuu hyvin, niin pieniä Nanna-Sohoja tulee maailmaan ystävänpäivän kulmilla! Tässä siis tulevat kissavanhemmat:


Sohosta löytyy lisää tietoja kasvattajan sivuilta, ja samasta osoitteesta löytyy Even yhteystiedot jos jossain vaiheessa oma pikku-Nanna tai Soho kiinnostaa. Nannahan on meillä sijoituskissana, eli pennut syntyvät täällä, mutta kuuluvat tietenkin kasvattajalle. 

Tuleva emokissa on kehittänyt aivan älyttömän ruokahalun, ja on myös ollut viime viikon poikkeuksellisen vaativa. Tuttu mäkätysääni kuuluu läpi asunnon, jos kaikki ei ole aivan niin kuin pitää.  Jännityksellä siis odotamme tulevaa...