maanantai 25. helmikuuta 2013

Simmut

Ihan pikaisesti haluttiin kertoa kera kännykuvien (pikaisesti koska ei kuulemma saa palkallista lomaa vaikka onkin kissanpentu kotona, huutava vääryys!) että Musta Maagi avasi silmänsä tänään. Ja vaikka tuollaiset kissanpennun muuttuvat silmät onkin, niin on ne vaan maailman söpöimmät simmut, kattokaa ite vaiks:



Paino on taas noussut, nyt ollaan viikon ja yhden päivän iässä 216 grammaa. Isompi jo kuin oma mamma saman ikäisenä.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Maagin eka viikkopotretti

Tänään Maagilainen täyttää viikon, ja kuvasimme sen kunniaksi pikaiset ykkösviikkopotretit. Vain pikaiset, sillä Maagilla on ollut muitakin kiireitä tänään, piti opetella pesemään nassua omalla tassulla ja tavata kasvattaja. Sekä näyttää pitkää nenää ihmiselle, aikaisemmista jutuista huolimatta Maagi onkin kovaa vauhtia rikkomassa 200 gramman rajan ja sittenkin tuplaamassa painonsa ekalla viikolla! Mustaa kissaa on muuten aivan älyttömän vaikeata kuvata... Tässä kuitenkin Willicon Musta Maagi, seitsemän päivää ja 195 grammaa:



Uskomatonta mutta siinä se Maagi nyt kaiken huolen jälkeen kasvaa, kiurujen alla, meidän pienessä vinttihuoneessa. Toivottavasti vaan isommaksi ja isommaksi.

Kissanpennun kehitystä on ollut uskomatonta seurata, tänään kuulin ensimmäiset sähinät, aamulla Maagi pesi itseään ja pureskeli varpaitaan, hirveää vauhtia opitaan uusia juttuja.

Ei ehkä kuvasta välity, mutta Maagi tassupesulla.

Hauskaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa sekä vielä kerran kiitos kaikille jotka piristivät meitä kommenteilla, kun Maagin vointi huolestutti. (Varmasti se vähän vielä seuraavat viikotkin huolestuttaa, mutta ehkä sekin tunne kohta katoaa.)

perjantai 22. helmikuuta 2013

Maitobaarissa

Hyvät uutiset jatkuvat: paino nousi eilen siinä 15 grammaa päivän aikana, joten toistaiseksi mukavalta näyttää. Ensimmäisen viikon aikana Maagi ei tule millään tuplaamaan painoaan, alku oli sen verran hidas, mutta kun olen vertaillut Maagin painonkehitystä Nannan ja sen sisarusten ensimmäisen viikon painoihin, on Maagi saanut jo sen pentueen pienimmän kiinni painonnousussa.

Kotiväenkin duuni on vähän helpottanut, kun ei tarvitse enää maitoruljanssia pyörittää. Täysin laiskaksi ei ryhdytä, sillä Nanna ei ihan vielä ole oma itsensä, vaan vaatii juomatarjoilut ja ruoat pesään.Vähän vielä myös kytätään Nannan toimintaa pennun kanssa. Illat menevät mukavasti, kun suunnittelen ensi viikon työjuttuja ja samaan aikaan siirtelen Maagia nisältä toiselle (lekurin mukaan useamman kuin yhden suosikkinisän käyttö auttaa pitämään maidon tuotannon käynnissä ja ehkäisee nisätulehdusta.) Nanna on nyt tottunut siihen että olen lähes koko ajan jotain puuhailemassa pentuhuoneessa, joten olen yrittänyt viettää vähän pitempiä aikoja oven takana, ensi viikolla kun on pakko mennä taas töihinkin. Tähän yritykseen vastataan alakertaan asti kuuluvalla karjunnalla pentuhuoneesta, joten ainakin Nanna on oma vaativa itsensä. Ja on ehdottomasti sitä mieltä että tää yksinhuoltajuus ei ole ihan mun juttu, muutkin vois jottain tehrä.

Pentua myös välillä kuljetellaan, pesän ja patjan väliä lähinnä ja onneksi harvoin. Nyt kun pentu ei tarvitse enää öisin ekstramaitoa, aion viedä patjan pois pentuhuoneesta. Viime yön nukuin vielä kuitenkin pentuhuoneessa, ja aamulla heräsin patjalta tällaiseen näkyyn:


Nanna tuli perinteiselle paikalleen ennen pentua, eli peiton alle ja kylkeen kiinni, tällä kertaa mukana oli pentu, joka relasti söi vieressä...

Kiva näky aamulla, mutta on patja lattialla ehkä vähän iso ja turvaton yhden emon ja pennun pesäksi.

Pentu on kyllä aikamoinen vilpertti jos se jää yksin pesään. En oikeasti tiennyt että ne jo alle yksiviikkoisena liikkuvat noin paljon! Muuten aika menee maitoa hörppiessä, videolla ei paljoa actioniä ole, perussyömistä vaan:


Nyt kun on pari päivää mennyt paremmin, voikin toivottavasti nukkua viikonlopun pois univelkoja ja ihastella pennun pieniä anturoita... Toivottavasti saamme jatkaa sillä tiellä ensi viikollakin ja Musta Maagi jatkaa maidolla mässäilyä.

torstai 21. helmikuuta 2013

Halleluujaa!

Sanoo Musta Maagi, sillä Nannalla näyttäisi tulevan taas maitoa, ei mitenkään älyttömästi, mutta jotakin sentään:

Maidonpalvoja työssään. Pelkkä täti ja pullo alkoikin selvästi ottaa päähän.

Haava on parantunut hyvin, mutta koska pieni musta omistaa aika terävät kynnet, joutuu siinä pitämään jonkinlaista suojusta (kuvassa näkyvä tyylikäs kokonaisuus, talouden viimeisiä pitkiä kalsonkeja viedään) ettei pentu revi vahingossa haavaa auki maidonetsintäreissuillaan. Eilen illalla näytti että paino jumittaa täysin, nyt taas näyttää vähän valoisammalta. Tehokasta kamaa nuo oksitosiinipistokset vaikka kolmas vasta toimikin. Tosin sivuvaikutuksetkaan eivät olleet mitään  kevyitä, Nannalla tuli taas jälkisupistuksia ja pientä verenvuotoa, pitäisi olla kuitenkin normaalia. On tämä yhden pennun kyttäys aikamoista vuoristorataa, tirriäisen punnitseminen joko pelastaa päivän tai pilaa sen...

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Sunnuntain jälkeen

Kiitos kovasti kaikista kommenteista, jokainen peukku ja tassu on kyllä tarpeen ja liikuttaa kovasti. Eikä vain tämän hetkisen univajeen takia. Toistaiseksi molemmat ovat virkeitä ja Mustan ipanan painon kehitys on kokoajan menossa oikeaan suuntaan. Välillä hitaasti, mutta kuitenkin. Niille joille numerot jotain sanovat, ensimmäinen mitattu paino oli tosiaan 102 grammaa, eli ihan mukava, sen jälkeen aamupainot olivat 98, 106 ja 118, tällä hetkellä paino on siinä 120.


Viimeisin painonkehitys on saatu aikaan pääasiassa vastikkeella, sillä maidon tulo on temppuillut, mikä sinänsä ei ole yllättävää kun on vain yksi pentu ja sektio taustalla. Maitoa varten haettiin eilen oksitosiini-pistos, tänä aamuna annettiin itse yksi piikki ja huomenna annetaan kolmas, jos se saisi maidon vihdoin virtaamaan... Tuntuu että oksitosiini on lisännyt jälkisupistelua ja -vuotoa, mikä on tietenkin ikävä Nannan kannalta, sillä supistelut selvästi sattuvat, vaikka Nanna kissamaisesti kipuaan piilotteleekin. Kipulääke haettiin myös, mutta se lopetettiin ainakin toistaiseksi sillä Nanna oksensi ja ripuloi, onneksi tosin vain kerran, ja kipulääke ei ainakaan auta vatsan rauhoittamista. Tänään Nanna on kuitenkin alkanut käsitellä pentua varovaisemmin kivuista huolimatta. Eläinlääkäri joka antoi pistoksen oli sama joka leikkasi Nannan, ja hänestä Nannan vointi on kuulemma ihan hyvä, ja haava parantunut hienosti. Oli kuulemma myös positiivisesti yllättynyt siitä miten hyvin pentu voi ja mitä se painaa.

Eli haasteesta toiseen matkataan, mutta kumpikaan potilas ei ole apaattinen tai huolestuttavassa kunnossa. Maitoralli sekä Nannan nutriplus märkäruoka buffet suoraan pesään kuitenkin toistaiseksi jatkuvat...

maanantai 18. helmikuuta 2013

Pieni Musta

Nannan synnytys ei valitettavasti mennyt yllätyksittä. Pentuja oli mahassa vain yksi, minkä takia synnytys ei hyvän alun jälkeen käynnistynyt kunnolla. Nannan kanssa mentiin sunnuntai-iltana päivystykseen ja sunnuntaina saapui maailmaan musta pentu, Willicon Musta Maagi. Omiin silmiini poika, mutta kaikki ne osat ovat sen verran turvoksissa, ja en ole ikinä nähnyt livenä noin pientä pentua, joten pitäisi varmaan lähettää kasvattajalle varmistuskuva takapuolesta... Pentua elvytettiin heti leikkauksen jälkeen ja sain sen käsiini lähes liikkumattomana ja täysin hiljaisena. Pikku hiljaa se on kuitenkin löytänyt äänensä ja tassunsa. Painoa ei heti lääkärissä punnittu, mutta sunnuntai-iltana se oli 102 grammaa, aamuyöstä 98 ja tällä hetkellä 103-104 grammaa. Maitoa ei aluksi tullut ja vieläkin se on verkkaista, joten pentu saa kokoajan myös vastiketta. Onneksi Nanna tajusi pennun heti omakseen kun heräsi leikkauksesta, mutta lääkkeiden ja varmaankin kipujenkin takia ovat mamman otteet vielä aika kovakouraisia, tosin parempaan suuntaan mennään koko ajan. Kunhan vahtihommat ja syöttöhommat helpottavat, kirjoitan vielä tarkemman tarinan, mutta toistaiseksi taitaa pitää kiirettä pentukopan luona. Onneksi hiihtoloma alkoi juuri, joten ei työkiireet estä hoivaamista. Kuvat ovat nyt sattuneesta syystä nopeita kännykkäkuvia, mutta tässä on Musta Maagi:

Äiti ja pentu heti kotiintulon jälkeen.

Pikaisesti leikelty Harald Hirmuinen imetysasu, nisärei'illä varustettuna.

 Ja pieni musta taistelija tajuaa mistä on kyse.


Leikannut lääkäri varoitteli että pennun kunto oli alussa aika huono, mutta teemme kaikkemme että pieni musta pysyisi hengissä. Toistaiseksi sekä emo että pentu onneksi vaikuttavat pirteiltä. Toivomme niin paljon että musta jatkaa taistelua...

lauantai 16. helmikuuta 2013

Ihan just kohta

Yhä odotetaan:


Ja kyllä, meidän synnytyspesästä löytyy Lapuan kankureiden disaini kuumavesipullo. Pyysin miestä tuomaan kaupasta ekstralämmittimen ja tämän se löysi. Nanna tykkää tästä ihan hirveästi, on pehmeä ja lämmin...

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kohta

Ei vielä, mutta toivottavasti kohta syntyvät Nannan pennut. Nannan käytös on selvästi muuttunut parina viime päivänä. Enää ei todellakaan jahdata huiskia ja Nanna on myös yleisesti levottomampi. Nannalle valmiiksi laitetusta pentupesästä ei kuitenkaan olla vielä mitenkään erityisen kiinnostuneita, ja tässä ovatkin sen tämänhetkiset asukkaat:

Meille tuli tällainen uusi pesä pikkumakkariin.

Jos Nanna saisi itse päättää, se varmaan haluaisi synnyttää meidän sänkyymme, mutta valitettavasti ihmisillä on toisenlaiset suunnitelmat. H-hetkeä odotellessa Nanna kyllä viettää sänkyssä makoillen aika paljonkin aikaa. Ei kuitenkaan ikinä yksin, vaan aina Aamoksen tai ihmisten kanssa.



Alun nopean painnonnousun jälkeen Nannan paino on noussut maltillisemmin, joten kovin suuri pentue tuskin on tulossa, mutta pääasia tietenkin että kaikki menee hyvin, sekä Nannalla että pennuilla. Meitä kyllä niin jännittää että!

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Pyöristyvä mamma

Päivät vierivät ja Nanna vain pyöristyy. Painonnousu on nyt tosin ehkä maltillisempaa kuin pari viikkoa sitten, mutta selvästi isompi vatsa jo vähän rauhoittaa yleistä riekkumista. Nanna ei enää lähde kavereiden paineihin mukaan ja muutenkin ottaa ehkä (vähän) iisimmin. Pentujen liikkeet (tai vaihtoehtoisesti suoliston) tuntee jo, kun malttaa pitää kättä tarpeeksi kauan kyljen päällä. Vatsa on kyllä selvästi jo mammamasu, enää ei voi ajatella että Nanna on vain lihonut:

Masu päältä.

Nannan masu on jo samaa kokoluokkaa kuin Aamoksen :D

Ihmisilläkin on pitänyt kiirettä. Meidän piti keväällä remontoida yläkerran vessaa, mutta se lykkääntyy nyt kesälle pentuprojektin takia. Vintillä on huonekalujen järjestäminen käynnissä, sillä tarkoituksena olisi tehdä meidän nykyisestä makuuhuoneesta pentujen ja Nannan huone, ja viereisestä huoneesta uusi väliaikaismakkari ihmisille. Koska Nanna ei suhtaudu hyvin siihen että se eristetään muusta porukasta, pentuhuoneeseenkin varmaan pitäisi hankkia pieni sänky, niin että sielläkin puolella voi välillä nukkua. Jonkinlainen lukko pitäisi myös saada makkarin oveen, koska tällä hetkellä Aamos saa sen auki jos vaan tarpeeksi haluaa... Kaikkea pitäisi siis puuhailla ennen kuin pennut tulevat maailmaan, mutta myös tulevalla emolla on tarpeensa, sylissä pitää saada olla mahdollisimman paljon, mieluiten kokoajan, ja jos ihmiset eivät tätä tajua, niin ääntä lähtee... Onneksi tämä kissanpentujen odottaminen on kuitenkin aika nopeassa tahdissa tapahtuvaa puuhaa, enää noin kaksi viikkoa ja sitten alkaa vielä jännemmät ajat!

Ps. Kiitos muuten viime päivinä saamistamme blogihaasteista, palataan niihin heti kun kiire helpottaa :)