sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Riiviö 9-viikkoa


Kukkuu, olen Maagi ja täytän tänään 9 viikkoa. Osaan tehdä jo kaikkea mitä isot kissatkin, mutta jos jään sekunniksikin ilman kissa- tai ihmisseuraa huudan kuin syötävä. Lisäksi en osaa oikein vielä varoa mitään tai ketään, enkä olla silloin tällöin purematta ja raapimatta ihmisiä tai kavereita :P Kynsienleikkuuseen tai silmienputsaukseen en erityisemmin osaa rauhoittua, mutta kyllä ne hommat silti hoituu kun pikkuhiljaa ja rauhassa tehdään. Ja ihminen ei ole siitä huolissaan, koska on kuulemma äiskä ja mummo olleet samanlaisia pieninä.


Ja tätä mieltä olen siitä että eilen ja tänään musta räpsittiin aivan älyttömästi kuvia.


Ja tässä on mun äiti, joka alkaa saada tarpeekseen mun viihdyttämisestä, en tiedä huomaako sen jo naamankin ilmeestä...

Ihmiset sitten yrittää viihdyttää, eniten tykkään tämmösestä kepistä, jonka perässä pitää juosta (kävelykin kuulemma riittäisi) ja koskea nenulla ja sitten saa namia. Namiautomaattikeppi siis.

Ja tässä kokokroppa kuva, josta näkee miten komea musta on tullut. Viikonloppuna meillä kävi yksi yövieras ja kaksi päivävierasta, joiden kaikkien annoin ihailla itseäni ja silitellä silkkiturkkiani ja yhtään en aristellut. Varpaita saatoin purra, mutta en enää niin paljon kuin ennen.

Tässä on vielä bonuksena yksi kuva sellaisesta tädistä joka välillä suhisee mulle, välillä taas ei. En anna sen häiritä ollenkaan, koska tuntuu että tää täti enemmänkin puhisee kuin puree. Ja ei sillä muutenkaan kaikki kuulat taida olla messissä, kun siitä parasta viihdettä on jahdata tuota dvd-soittimen näytönsäästäjä kuvaa, jossa dvd teksti liikkuu:


Veikkaan että kyllä toi tätikin jossain vaiheessa lämpenee, kun suostuu syömäänkin jo mun vieressä:


Ja let's face it, kuka mua nyt ikuisesti voiskaan vastustaa, kun olen tällainen hurmuri:


(kyllä, hurmurin silmät rähmii, mutta putsailu kotona näyttäisi riittävän.)
Kaikki kuvat, toiseksi viimeistä lukuunottamatta, Elisan eli vieraamme ottamia.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Pennulle puuhaa, ei vieläkään unta ihmisille

Jahas mitä meille kuuluu? No yhtä pervoa luontodokumenttia taas on arki:

Mitenköhän pennun kehitykseen vaikuttaa jatkuvasti heruttava emo...

Nyt kun Nanna taas keskittyy enemmän kiimaamaan kuin leikkimään pennun kanssa on Maagi aikamoinen energiapommi. Me tietenkin heilutaan huiskan kanssa niin paljon kuin ehditään, ja onpa Aamoskin leikkinyt aika koomisen näköistä hippaleikkiä pari kertaa pennun kanssa. Aloitin myös naksuttelun pennun kanssa, Maagi osaa jo koskettaa nenällä kosketuskeppiä sekä lätkiä tassulla sormeani. Tämä viimeinen temppu vaatii vielä hiomista, ainakin kynsien käytön suhteen. Maagi myös tajusi raksulaudan idean äiskäänsä seuraamalla.

Batmanin varjo raksulaudan yllä.

Niin ihanaa kuin pennun touhuamista ja oppimista onkin ollut seurata, suoraan sanottuna alkaa kyllä muuten olla vitsit vähissä. Yli kaksi kuukautta on nyt ensin ekat viikot pidetty pennun ja Nannan personal teho-osastoa, sen jälkeen tuntuu että joka viikko on tullut jokin lisähaaste, tällä hetkellä rasittavimpana tämä karjunta. Ehkä se tästä helpottaa, onneksi työmäärästä on sentään tullut palkinnoksi terve pentu. Nanna säälittää toki myös, vaikka helppoa ei ole ollut ihmisillä, niin kyllä tämä on aikamoista ollut Nannallekin. Mutta joo, ehkä on taas pirteämpiä juttuja ja parempia kuvia ensi kerralla.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Vastaisku karvasodassa

Viikonloppuna huomasin että monessa blogissa esiteltiin mitä hankintoja oli tehty stockan hulluilta päiviltä kissoille. Voitais mekin esitellä, tosin ei ollut ihan yhtä kissaystävällinen hankinta... Me nimittäin hommattiin sieltä tänä vuonna vain yksi juttu ja tätä hankintaa kissat ei todellakaan arvosta. Vihdoin oli merkki-imuri sellaiseen hintaan tarjouksessa että sen raaski ostaakin (selvästi alle 300 euroa), ja Dyson Animal Exclusive -pölynimuri saapui talouteen. Muut kissat saavat uusia leluja ja herkkuja, meidän mirreille raahataan kotiin entistä äänekkäämpi imuri kaiken maailman turbolisillä. Tasan ei mene nallekarkit ja niin edespäin. 

Voi sitä aikaa kun Dyson oli vielä paketissa...

Ei ollut näin rauhallisia naamoja näkyvissä silloin kun ekan kerran painettiin imuri käyntiin.

Kissat ei siis arvosta, toinen ihmisistä väittää vakavissaan vieläkin ettei huomaa eroa ja itse voisin lainata tv-shop fraasia: "En ymmärrä miten olen aikaisemmin pärjännyt ilman". Sori kissat, dyson on tullut jäädäkseen. Malli on myös pölypussiton, mikä helpottaa suuresti arkea, sillä pahimpaan karvanlähtöaikaan Aamoksen karvat täyttivät vanhan imurin pölypussin kahdella imuroinnilla. Tällä myös puhdistuu matot aivan eri lailla kuin ennen. Kissat valitettavasti pelkäävät tätä imuria enemmän, ääntä tosiaan tulee ja säiliö on läpinäkyvä, joten siinä pyörivät roskat kovalla vauhdilla. Säiliö voisi olla isompi ja imuri itse kevyempi liikutella, mutta muuten ei mitään valittamista. Tällä ihmisellä siis.

Aamoksen karvapallot ovat tappaneet meidän kaksi edellistä imuria ja aikaisemmin tuntui siltä että imuroida piti aivan älyttömän usein että oli edes vähän siistiä. Dysonin avulla näyttäisi siltä että kerran viikossa imurointi riittää. Vaikka halpis imurin ja Dysonin ero on pari tai muutama satku, minusta oli niin sen arvoista, jospa tulevaisuudessa ei hukuttaisi valkoisiin karvoihin. Jos on enemmän kuin yksi kissa, ja ne ovat tällaisia karvaisempia versioita, on kunnon imuri aika suuri helpotus arjessa.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Maagi ja sen kaverit

Nannan pentuprojektissa mietitytti etukäteen miten se vaikuttaisi kissojen keskinäisiin suhteisiin. Ja kuten arvasin, Maagin tultua välit eivät ole olleet niin seesteiset kuin yleensä. Mutta toki tilanne taitaa olla väliaikainen, kunhan erityisesti Aada tottuu uuteen asukkaaseen.  Kolmikosta Aamos on ottanut muutoksen kaikkein rauhallisimmin, aluksi sitä häiritsi Nannan jatkuva kiimailu ja vikittely, mutta nyt kun on taas ollut vähemmän "lähentelyä", Aamos suhtautuu uuteen vipeltäjän hyvin tyynesti. Vähän sillä asenteella että jahas, tämmönen täällä, nuolasenpa sen päätä ja siirryn tärkeämpiin juttuihin (ruokakupille).

Aada käy säännöllisesti vierailulla pentuhuoneessa, mutta on sitä mieltä että parasta siellä on seisova pöytä. Ja kun sen tarjoiluja on nautittu, voikin kerjätä ulos huoneesta.

Aada sähisee tai murisee jos pentu tulee lähelle (ja haukkaa samalla hännästä), mutta ei yritä käydä pentuun kiinni. Välillä Aada myös käy ihan ystävällisesti haistelemassa Maagia, mutta vain kun pentu nukkuu tai on aivan rauhallinen. Aadasta nykynuoret taitavat olla vähän liian villejä... Nanna ei ole erityisemmin suojellut Maagia meidän kissoilta, uudet ihmiset se on kokenut paljon vaarallisemmiksi. Ja vissiin Nannaa ohjaavat vaistot jonkin verran tässäkin, sillä ehkä Aamoksen kolliuden takia Nanna oli aluksi tarkempi Aamoksen kanssa kuin Aadan, vaikka Aamos se ystävällisempi kissa olikin. Vaikka perus rentoa alkaa olla, ihan kokoerojan takia eivät kissat tietenkään ole keskenään valvomatta, vaan Maagi ja Nanna viettävät yöt ja työpäivät pentuhuoneessa keskenään.

Aamos ja sen pikkukaveri

Ja koko skitso perhe

Nannan hyvin lyhyt kiimanestopillerikokeilu loppui viime viikonloppuna. Vielä ei ole tullut uutta kiimaa, joten toivomme suuresti että Nannalle ei ihan heti tule mieleen haluta uusia pentuja. Se hyöty lääkkeistä oli että ne katkaisivat jatkuvat kiimat ja Maagi sai ainakin muutamaksi tärkeäksi viikoksi emonsa koko huomion, mutta sen verran meni hermot lääkkeeseen muuten että ei enää jaksettu sitä jatkaa. Koko pillereiden annon ajan Nanna tosiaan karjui yöt. Kyseessä saattoi olla se että Nanna "juoksi" läpi pillereistä, eli pillerit eivät riittäneet sammuttamaan kiimaa. Tämä on vaarallista, koska silloin kissa saa hormoneja aivan liikaa, sekä oman tuotannon että lääkkeen. Annostus oli kuitenkin jo korkea, joten sitäkään ei voinut paljoa muuttaa. Huutoon saattoi toki olla muitakin syitä, mutta ainakin yökarjunnat loppuivat heti kun pilleritkin, joten jotenkin ne toisiinsa liittyivät.

Kaksi itämaista ja yksi valkoinen jätti hengaa, ja nyt kun Nanna on vähemmän slutty niin Aamoskin tykkää.

Toinen syy pillereiden lopettamiselle oli Nannan maidontuotanto. Eläinlääkäri oli varma että maidon tuleminen loppuu kun lääkkeet aloitetaan, koska maitoa on ollut aika vähän koko ajan muutenkin. Koska lääke voi siirtyä maidon kautta pentuun, ei Maagin tietenkään ollut turvallista imeä lääkityksen ajan. Varmuudeksi katsoimme että Maagi ei ime, jos olimme samassa huoneessa, muutoin pidimme Nannalla lainassa ollutta nisät peittävää pukua. No eihän se maito heti loppunut, vaan kaksi nisistä meinasi jo tässä vähän aikaa sitten tulehtuakin. Onneksi kuumalla hautominen auttoi, mutta pillereistä alkoi olla enemmän vaivaa kuin hyötyä, joten antaa sitten olla... Nyt kun pillerit on lopetettu, voi seuraava kiima tulla millon vain, toki toivomme kissojen välien ja Maagin takia ettei se nyt ihan heti iske. Toistaiseksi on onneksi rauha (ja hiljaisuus) maassa, ja huomenna onkin tärkeä päivä sillä Maagi täyttää kahdeksan viikkoa, sekä todennäköisesti painaa kokonaisen kilon.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Hemmoteltu kakara (ja sen kaverit)

Yleinen käsityshän on että jos on ainoa lapsi, saa enemmän leluja kuin isoissa perheissä. En tiedä ihmisperheistä, mutta näyttäisi pitävän paikkansa kissanpennuilla. Meidän oman leluvaraston lisäksi Maagi on saanut sekä lainaleluja että lahjaleluja sen verran että alkaa olla aika laaja kokoelma pentuhuoneen lattialla... Ja jokaisella niistä vieläpä leikitään.

Ai hemmoteltu, mää vai?

Tällaset mulla vain on. Ja pari muuta jotka eivät ole kuvassa...

Nannan mielestä riiviölle vois hommata vielä enemmän leluja, sais äiskä vähän taukoa kissakakarastaan...

Hemmoteltu kissakakara täytti muuten tänään seitsemän viikkoa ja painoi illalla 850 grammaa. Matolääkkeitä on nyt saatu kaksi kertaa ja vaikka aika ydyllä axilurilla madotettiinkin, ei tullut mitään vatsavaivoja. Parin viikon sisällä onkin ensimmäisen rokotuksen vuoro, vähän tavallista aikaisemmin kuin yleensä, koska Maagin ensimmäisenä vuorokautena jäi äidinmaito ja siitä yleensä saatavat vasta-aineet vähäisiksi.

Maagin lisäksi on kotikissojakin lahjottu tavaralla. Tilasimme juuri ennen Maagin syntymistä uuden kiipeilypuun alakertaan. Katto on siellä niin korkealla että mikään lattiasta kattoon puu ei toimi ja selvästi tilaan piti joku kiipeilyhomma saada, jos halusi että keittiön tasoilla ei koko ajan pompita. Pienen etsinnän jälkeen tällainen puu löytyi zooplussalta:


Vaikka kuvassa ei niin innokkailta näytetä, on puu ollut uusi lempipaikka keittiössä. Ihminen on jo aloittanut tuon beigen kankaan korvaamisen vähemmän beigellä materiaalilla. Ihan ok puu, alusta on oikeaa puuta ja nuo pesät ovat myös luonnonmateriaalia. Heiluu aika reippaasti Aamoksen alla, joten pitää katsoa jos laittaisi myös varoiksi seinään kiinni koko hökötyksen. En suosittelisi puuta isoille kissoille, mutta eiköhän se meidän yhden vähän isomman ja pari pienempää kestä... Puu on ollutkin korvaamaton erityisesti Aadan mielestä. Kun pieni musta riehuja viettää aikaa alakerrassa, ei se pääse häiritsemään Aadan torkkuja yläkorissa. Ainakaan vielä...

Muoksis ja lisäys: Puu näyttää näemmä loppuneen zooplussalta tämän kirjoituksen jälkeen seuraavana päivänä ja linkki ei vie enää oikeaan paikkaan. Meidän puu on siis natural home sarjaa ja puu numero 3. Maksanut noin yhdeksänkymppiä zooplus.com puolella.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Kesä ja hiljaisuus, where art thou?

Koska kunnon kevät ja kesä eivät näytä tulevan sitten millään, päätettiin viettää kesää silti ja otettiin riippumatto esiin. Kissojen riippumatto. Matto oli tarkoitettu lähinnä Maagille, mutta ovat siinä viihtyneet jo Aamos, Aada ja emokissakin. Tosin vain Maagi ja Nanna samanaikaisesti. (Kiitos muuten Elina riippumatosta.)




Viikonloppuna voisikin katsella kun kissat keinuvat riippumatossa ja tehdä parit mojitot (ihmisille siis), voi sitten melkein kuvitella olevansa jossain lämpimässä... Tämän viikon jälkeen kyllä jonkinlainen loma kelpaisikin, Nanna on huutanut viikon ajan joka yö välillä 1-7. Huuto ei ole kiimamaista karjuntaa, joten ei Nanna välttämättä juokse läpi niistä pillereistään, mutta voihan se jotenkin lääkkeisiin liittyä. Kuumetta ei ole, ruokahalu on hyvä ja eläinlääkärimme kanssa asiasta puhelimessa tänään juteltu, joten yökarjumista lukuunottamatta Nanna voi hyvin. Ja ihmiset vähän paremmin ehkä niiden mojitojen ja ekstrapäiväunien jälkeen.