maanantai 27. toukokuuta 2013

Iso Maagi ja vielä isompi maailma

Ensin todistusaineistoa Aamoksen puolesta:

Ai mää pelkään ulkoilla vai?

No en todellakaan, pelkkiä valheita taas!

Näin relasti mä hengailen ulkona, nih.

Ja kun iso kaverikin ottaa näin relasti, ja lämpötilakin oli yli +20, pitihän ne itämaisetkin ottaa ulos. Maagin ensimmäinen ulkoilu sujui paljon hiljaisemmin ja vähemmällä draamalla kuin emon kanssa aikanaan, mutta lähinnä hengattiin nyt ensimmäisellä kerralla portailla ja haisteltiin ulkomaailmaa.

Urhea kaksikko puettuna ja valmiina lähtöön. (Nannan omat valjaat ovat jossain piilossa, eli sen takia Nannalla on lainassa Aamoksen jättivaljaat...)


Jaa tällaista.

(Huomaa kyllä että meidän kissat saavat tehdä mitä haluavat, kun ei ne edes suihkupulloja pelkää. :D)

Nannaa ei paljon pentunsa kiinnostanut, lähti vaan menemään pihakierrokselle. Oikeastaan ihan hyvä että Nanna näytti Maagille mallia miten rohkeasti ulkoillaan.

Ja toki välillä pitää pysähtyä haistelemaan ruusuja, vai miten se nyt meni.

Ei siis mikään huono reissu, vielä vähän jänskätti, mutta sitäkin enemmän taisi valjaat ärsyttää. Kunhan Maagi tottuu valjaisiin, taitaa mennä vähän vauhdikkaammin. On varmasti ihan hyvä idea totuttaa valjaisiin sisälläkin, mutta minusta on kiva että kissat yhdistävät ulkoilun ja valjaat, joten yleensä meillä puetaan valjaat ja sitten mennään vaan ulos. 

Pieni yllätys tuli valjaita pukiessa, Maagille meni juuri ja juuri xs-kokoiset vänttisten valjaat joita Nanna käytti yli puolivuotiaaksi. Vatsan kohdalla ei siis ollut mitään ongelmaa, lähinnä pituus oli se ongelma. Kyllähän noita siis varmaan alkukesän voi käyttää, mutta saa nähdä miten käy kohta. Hauska nähdä minkä kokoinen Maagista isona tulee, onhan se toki kolli, eli ihan normaalia että on jo isompi kuin Nanna saman ikäisenä, mutta ei Nannakaan mikään pieni itis ole. Muihin näkemiini itämaisnaaraisiin verratessa Nanna tuntuu aika isoltakin. (Ja taas siis pituudeltaan, ei vatsan kohdalta ;)) 

Nyt kun on kaikki kissat päässeet ulkoilun makuun, saa nähdä millainen huutokonsertto tulevaisuudessa odottaa...

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Auringon säteitä

Lopputalvesta syntynyt Maagi arvostaa ihmistensä lailla tätä uutta sään muutosta. Vaikka sää on ollut kovin vaihtelevaista, on sitä aurinkoakin täällä päin riittänyt. Aurinkoa bongataan milloin minkäkin ikkunan edestä. Tässä lempipaikka, maatuskan vieressä:

Myös portaikko on hyvä auringonottopaikka. Sekä painipaikka:



Ulos ei olla vielä Maagin kanssa menty, Aamoksen ja Aadankin ulkoilutus vie sen verran aikaa hyvin kiireisestä kesän alusta. Ehkä tässä joku kiva kaunis ja rauhallinen päivä otamme kuitenkin myös itämaiset ihanuutemme valjastelemaan. Emon vanhat valjaatkin alkavat olla sopivan kokoiset. Pienenä uteliaana pentuna on varmasti helpompi totuttaa Maagikin valjaisiin ja ulkoilmaan. Joulukuussa syntyneen Nannan kanssa päästiin aikoinaan säiden takia valjastelemaan aika vanhana, ja sen aikaiset lukijat varmaan muistavatkin että totutus ei käynyt aivan vaivatta (eikä karjumatta). Saa nähdä mitä poika ulkoilmasta tykkää.

Kiitoksia muuten kovasti blogitunnustuksista joita olemme viime päivinä saaneet.
Söpöiltä kynsilaukkaajailta saimme tällaisen,

Ja hurrrmaavilta Unnalta sekä Elinalta ja kissakolmikolta Hurrrmaava kissablogi plakaatin:


Kiitoksia vielä kaikille ja koska suurin osa lukemistamme blogeista lienee nämä jo saaneet, emme laita näitä eteenpäin, toivotamme vain kaikille hurrrmaavaa sunnuntaita!

maanantai 20. toukokuuta 2013

Viikonlopun ohjelma

Kuten varmaan monella muullakin suomalaisella, myös meillä riitti ohjelmaa viime viikonloppuna. Itse en niin jääkiekosta välitä, mutta ainakin kahta taloudessamme se kyllä kiinnosti, toista ihmistä ja pientä mustaa:



Jääkiekon lisäksi viikonloppuun mahtui onneksi muutakin. Lähistöllä oli mm. pihamarkkinat. Ja vaikka meidän kissojen rohkeaa ulkoilualoitusta tuossa äskeisessä postauksessa mainostinkin, ei me ihan näin rohkeita olla kuin kuvassa oleva Aadan kaksoisolento:

Bongaa kuvasta söpöin (ja karvaisin) markkinavieras.

Aadan näköinen maatiaiskissa oli tosiaan valjaissa, ja matkusti hyvinkin rentona ihmisensä olkapäällä naapuruston markkinahumussa.


Me taidetaan pysyä vielä kauan aikaa ihan tässä sisäpihaulkoilussa... Sielläkin riittää nimittäin ihmeteltävää. Mutta toki mukavaa että muut kissat esittelevät kissakauneutta vähän vilkkaimmillakin paikoilla.

torstai 16. toukokuuta 2013

Kesä, kesä, kesä!

Tänään avattiin kunnolla valjastelukausi! En ole käyttänyt kissoja valjastelemassa vielä ollenkaan, mutta nyt alkoi Aadan lempivuodenaika ja otettiin vahinko takaisin tunnin lenkillä. Aamoskin kävi vetämässä sen perinteisen 15 minuuttisen. Eron lenkkeilijöiden asenteessa huomaa aika selvästi, meillähän on Aamos aina rohkeampi sisällä kuin Aada, mutta pihalla roolit vaihtuvat:



Aada chillaa. Ja masurapsuja voi toki antaa ulkonakin.

Samalla kun Aada tuulettaa masuaan ja jopa antoi kahden eri naapurin rapsuttaa korvan takaa, Aamos on vähän eri meiningillä liikenteessä:

Aamos, aina valppaana ja tassut tiukasti maan kamaralla.

Toki kummankin käytös tuntui poikkeuksellisen reippaalta viime vuoteen verrattuna, silloin Aada ei tosiaankaan antanut kenenkään koskea ja Aamos sai hepulin jos pihalla liikkui muita. Nyt jopa pihalle ajanut muuttoauto ja juokseva lapsi herättivät vain pientä ihmetystä. Joko kissat pitävät ulkoilua niin suuressa arvossa että eivät jaksa pienestä skitsahtaa, tai viime vuoden ahkera ulkoilu sai ne totutettua aika hyvin, vaikka talvella tauko olikin. Tai molemmat. Jos nämä ihanat säät jatkuvat, pääsee meidän tarkastuspartio vielä monta kertaa ulos. Ja tarkastettavaahan riittää...

Juu, ei oo kukkapenkki nyt hirveästi hoitoa saanut.

Aamos tarkistaa että kellarin kissanluukut ovat auki. Myös naapurissa.

Maagin toinen rokotus oli tosiaan jo aikaisemmin ja se meni erinomaisesti. Maagi ei säpsähtänyt erityisemmin edes tunnistesirun laittoa vaan pörräsi menemään ja otti iloisena ekstrahuomion ja rapsutukset vastaan sekä hoitajalta että lääkäriltä. Eläinlääkärikin kehui miten reipas ja rohkea toinen oli ja ihmetteli miten itsevarma pentu on vaikka onkin ainokainen. Itse ajattelisin että ainoana pentuna olo on ehkä tässä tapauksessa vaan kasvattanut Maagin itsevarmuutta, kun on viettänyt ihmisten ja jättikotikissan kanssa aikaa... Aikamoisella karjunnalla tosin saavuttiin asemalle, samaan aikaan paikalla ollut saksanpaimenkoirakin katsoi että mikä helkkari toi on... Maagilla alkaa olla siis aikuisen kissan ääni.

Kiitos muuten vielä kommenteista viime postauksessa (ja toki aikaisemminkin), on ollut tosi kiva lukea miten Maagin tarina on muitakin kiinnostanut.

Ja tosiaan blogi koki kesäisen muutoksen, joka on vielä vähän kesken... Ideana on että kaikkien kissojen naamoja vaihdellaan otsikossa, mutta aloitetaan nyt tuolla nuorimmalla kaverilla.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Maagi 12-viikkoa

Eilen Maagi täytti tosiaan 12 viikkoa ja on nyt siis iso pieni kissa. Kahteentoista viikkoon on mahtunut hyvin lyhyessä ajassa niin paljon ettei kaikkea muistakaan, tässä kuitenkin Maagin kasvu pääpiirteittäin muisteltuna, näin rajapyykin ohittamisen kunniaksi:

SYNTYMÄ

Maagi kaksi tuntia sektion jälkeen, kotiutuspaperissa luki seuraavaa:
"Koska lapsivesistä oli aikaa jo kauan ja nyt emättimestä vuosi runsaasti verta, oli parempi sektioida kissa. Sektion tuloksena yksi vaisu pentu, pentua elvytettiin mutta silti hän oli heikkokuntoinen ... Pennun ennuste on varauksellinen."

1. VIIKKO

Aluksi Maagi oli hiljainen ja liikkui vähän. Ensimmäiset tunnit ja yö Maagia hierottiin, syötettiin ja tarkkailtiin herkeämättä. Toivoimme parasta, mutta kotiutuspaperin tekstiä lukiessa yritti toki myös pitää mielessä että kaikki kissanpennut eivät selviä ensimmäisistä päivistä ja viikoista, ei vaikka kuinka toivoisi ja ihmiset tekisivät kaiken oikein. On täysin tavallista että aivan kaikista pennuista, inhoan tätä seuraavaa fraasia vaikka se totta onkin, "ei ole eläjiksi". Päätin kuitenkin että Maagin selviäminen ei jää meistä kiinni ja että tekisimme kaiken mitä nyt voi tehdä pennun eteen. Nanna kuitenkin tajusi Maagin heti omakseen ja jos Maagi ei olisi selvinnyt, olisi ollut hirveää katsoa kun toinen etsii pentuaan. 


Kotona Maagi löysi äänensä ja emonsa. Ensimmäiset vuorokaudet maitoa ei kuitenkaan tullut ja ihminen heräili 24h neljän tunnin välein maitoa tyrkyttämään. Aluksi paino nousi hyvin hitaasti, sitten varmemmin ja kun maitoa alkoi tulla kunnolla loppuviikosta, oli se suuri helpotus. Maagi oli ensimmäisen yön jälkeen reipas pikku pentu, joten selvästi luontoäidinkin mielestä Maagi oli niitä pentuja jotka on tarkoitettu eläjiksi. Ensimmäisellä viikolla pentu oli toki vain syövä ja nukkuva pötkylä, joten luonne ja moni muu asia oli vielä täysin arvoitus. Viikko menikin lähinnä pentua ruokkiessa ja Nannaa hoitaessa. Ihminenkin oppi uusia taitoja kuten piikittämisen. 

2. VIIKKO



Toisella viikolla Maagilla aukesivat silmät ja emonkin olo alkoi olla parempi, pentua ei tarvinnut ruokkia ollenkaan enää maidolla eikä Nannaa juottaa ja syöttää niin aktiivisesti. Seuraavat viikot menivätkin Maagin kasvua ihmetellessä. Harva se päivä tuli kuitenkin harjoiteltua ihmisen käsittelyyn totuttamista paitsi silittelemällä myös ihan oikeita hoitotoimenpiteitä tekemällä. Pennun silmät nimittäin vaativat putsausta, kun toinen silmistä muurautui kiinni pian aukeamisen jälkeen ja Maagille tuli myös kaulaan loppuviikosta emonsa käsittelyssä hitaasti parantuva haava, joka ärtyi ja sitä hoidettiin antibiootilla, putsauksella ja rasvalla. Maagin menoa nämä pentuiän vaivat eivät paljoa haitanneet, vaan riehunta jatkui samaan tahtiin kuin ennenkin. Hoitotoimenpiteet onnistuivat kunhan ne teki eläväiselle pennulle nopeasti :D Maagi sähisi ensimmäiset kerrat, mutta vissiin on luonne tasaantunut (as if) kun nyt ei ole pitkään aikaan mitään sähinöitä kuulunut, edes rokotuksilla.

3-5 VIIKKOA



Kolmesta viikosta eteenpäin pentuhuoneessa ei käynyt aika tylsäksi... Maagi kiipesi syliin ja leikki ja riehui. Pentuhuoneessa oli mahdotonta siivota ilman että Maagi yritti tappaa siivousvälineet. Aluksi leikki hiirillä ja huiskilla oli vähän "pentumaisempaa" ja kömpelöä, mutta pian Maagi raahasi leluja mukanaan kuten emonsakin. Nannan kaksi kuukautta lähes putkeen jatkuva kiima alkoi samoihin aikoihin ja Nannaa ei kiinnostanut enää niin jatkuvasti leikittää ja hoitaa pentuaan, joten ihmiset viettivät mahdollisimman paljon aikaa pientä Maagia leikittäen ja silittäen. Myös muut kissat alkoivat kiinnostaa Maagia ja pentu haki kontaktia erityisesti Aamokseen. Maagi harjoitteli ja siirtyi myös syömään kiinteitä, mikä menikin ilman ongelmia tai tyrkyttämistä. Ensimmäiset matolääkkeetkin kestettiin ilman pieniäkään vatsavaivoja. Kaulan iho alkoi myös onneksi vihdoin parantua. Maagilla alkoi käymään enemmän vieraita, tautivaaran takia toistaiseksi vielä kissattomista perheistä, kasvattajaa ja Nannan emon kotia lukuunottamatta, ja Maagi ei arkaillut uusia ihmisiä vaan suhtautui niihin reippaasti ja uteliaasti. Vessassakin opittiin käymään ja muistaakseni olen siivonnut Maagin jäljiltä tasan yhdet pissat lattialta. Maagi on siis ollut helppo ja viksu pentu näiden perusjuttujen kannalta.

5-8 VIIKKOA

Kuva: Elisa K.

Pikkuhiljaa Maagin maailma laajeni, aloimme ottaa sitä alakertaankin, missä Maagi ei pelännyt ollenkaan, juoksi vain hulluna ympyrää. Maagi alkoi olla selvästi tottunut tuttuihin kodin ääniin eikä säpsähtynyt enää esim. pesukonetta tai puiden laittamista hellaan, mutta täysin uudet äänet herättivät ihmetystä. Toinenkin matolääkesatsi meni ilman ongelmia ja ruokavalio laajeni myös jauhetusta lihasta lihapaloihin sekä muutamaan uuteen märkäruokaan. Maagi noudatti kissasääntöä numero yksi ja kantoi lihapalansa turvaan matolle ennen kuin söi ne. Kuten emonsa aikoinaan, Maagi pöllii aivan uskomattoman röyhkeästi kotikissojen lautasilta safkoja, joten ihmisen pitää olla tarkkana ruokkiessa. Ensimmäisellä rokotuksella käytiin alun pullomaidon takia jo 8-viikkoisena ja Maagi ei edes huomannut pistosta lääkärissä. Rokotuksen jälkeen uskalsi päästää jo meidän kissallisetkin kaverit kylään, ja Maagi suhtautui uusiin vieraisiin kissanpennun asenteella: maistoi, haistoi ja vähän kynsi. Piti vieraasta jos huiskaa osattiin käyttää.

Maagi ei enää riehunut öisin, vaan alkoi olla samassa rytmissä meidän muiden kissojen kanssa, eli nukkui yöt ja riehui kun ihmiset ovat hereillä. Maagi alkoi käyttää enemmän ääntään, mutta vaikuttaa olevan kuin emonsa, eli ei ole puheliaimmasta päästä itämaisia. Naksuttelu aloitettiin myös näihin aikoihin että riehuva pentu saisi energiaa purettua ja Maagi oppi nopeasti kosketuskepin sekä sormen seuraamisen. Myöhemmin myös hyppäämään renkaasta läpi ja pyörähtämään piruetin. Jos Maagi jää yksin se ei enää huutele emonsa perään, kunhan joku ihminen tai Aamos on viihdyttämässä. Vähän harjoiteltiin taas ihmisen hoitotoimenpiteisiin tottumista kun toinen silmä ärtyi rokotusreissulla ja vaati taas putsausta, mutta selvittiin onneksi ilman tippoja.

8-12 VIIKKOA

Maagi on jo käytökseltään aivan kissa, se osaa pestä itsensä kunnolla ja välillä pesee myös toisia kissoja, kerjää ruokaa, on oppinut käyttämään alakerran Modkat-vessaa ja painii kuin isot kissan ainakin otteiden puolesta. Toisaalta se on yhä selvä pentu: meinaa hyökätä välillä vieläkin hepuleissaan ihmisen varpaisiin tai välillä myös käsiin ja menee emon maitobaariin kerran pari päivässä, maukuminenkin on sellaista pentumaista piipittämistä. Sähköjohdot se on onneksi oppinut vihdoin jättämään rauhaan, eli kaikki meidän uudet sisustusratkaisut kuten kirjahyllyn kirjat ja tyhjät pullot johtojen tiellä, voi alkaa pikku hiljaa toivottavasti purkaa... Naksuttelua aktiivisen ja riehuvan pennun kanssa jatketaan toki myöhemminkin, pennulle tuntuu olevan todella helppo opettaa erilaisia temppuja. Ainakin näitä liikkumista vaativia siis :P Istumiset ja paikallaan pysymiset ehkä sitten myöhemmin... Nannan sterilisaation jälkeen Mamma ja Maagi ovat entisestään lähentyneet ja viettävät aina päikkärit yhdessä, mitä nyt silloin tällöin mennään myös Aamoksen viereen. Pienen tauon jälkeen Nanna myös päätti alkaa taas imettämään Maagia, tosin sellaiset on ilmeet ja takajalan liikkeet Nannalla kun toinen vaan imee että en usko sen jatkuvan kovin kauaa. Neljän kissan yhteisrallit on myös aloitettu (tosin Aadaa ei aina nappaa) ja pehmeistä itämaistassuista kyllä tulee sellainen ääni ettei tosikaan.

Emo ja sen poika ylväänä.

Ja Maagi näyttää yhden temppunsa.
kummatkin kuvat: Elina V.

12 VIIKON JÄLKEEN

En tiedä kuinka helppoa se rivienvälistä on ollut lukea, mutta jo ensimmäisenä yönä meille oli selvää että jos kasvattajalle se vain sopii, Maagi jää meille. Eli vaikka luovutusikä on nyt ohitettu, todennäköisesti ja toivottavasti Maagin kuulumisia vielä(kin) isommaksi kissaksi voi yhä lukea blogistamme. Kun pentuja on vain yksi, sitä ruokkii alun käsin ja viihdyttää ehkä tavallistakin enemmän kun emoa ei kiimaillessa niin paljoa kiinnosta, ei voi sanoin kuvailla miten tuollaiseen pieneen mustaan kiintyy. 

Maagin ensimmäisenä vuorokautena kuiskasin jo päivystyksessä pyyhkeestä pilkottaviin mustiin lepakon korviin että nyt elät ja, poikkeuksellisesti kissalle, mokoma kerrankin totteli. Vissiin kun noudatti ensimmäistä käskyä, nyt riiviö ei tottele sitten mitään. Samapa se meille, eihän kissan tarvitsekaan, kunhan tottelee tuota ensimmäistä ja tärkeintä käskyä jatkossakin.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Hyvää äitienpäivää!

Hauskaa äitienpäivää kaikille äideille! Ja mikä kuva sopisikaan paremmin äitienpäivätoivotukseen kuin Nanna imettämässä Maagiaan. Kiimojen loputtua päätti Nanna että ehkä se pentu voisi sittenkin vielä imeä ja päästää nykyään Maagin aina välillä maitobaariin. Ei tosin usein ja tuskin sieltä paljoa maitoa tulee, mutta välillä kuitenkin:


Hieno päivä muutenkin, Maagi täyttää tänään 12-viikkoa ja on siis virallisesti ohittanut pikkupentuvaiheen. Maagin 12-viikkoispostaus täytyykin siirtää huomiselle, koska koko tämä päivä on mennyt ihmisäitejä juhlistaessa ja eihän moista sovi kiireellä tehdä (tärkeää postausta tai äitien juhlintaa).

Kasvava Maagi sopii juuri näppärästi pöytäkoloon.

Sekä vähemmän näppärästi hatun alle.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Kissanpennun käyttöohjeet

Vaikka huoltakin on ollut, niin samalla on myös ihanaa ja mielenkiintoista seurata kissanpennun kasvua aivan alusta asti. Harva kissan omistaja sellaista kokee, meille on ainakin kaikki kissat aina tulleet joko aikuisena tai vähän ylikin perinteisen luovutusiän. Ja kun aikasemmin on ajatellut että onpa se puolivuotias Nanna ollut riiviö, nyt tajuaa että ei se kyllä ollut. Pahimmasta päästä ainakaan. 11-viikkoinen Maagi kyllä on. Muutama pikku juttu pienen kissan kanssa elämisestä on tässä nyt opittu, tässä muutama esimerkki:

Kissanpentu tunkee itsensä kaikkialle ja on aina siellä missä tapahtuu. Älä siis hanki kotiin jääkaappia jonka alinta ovea käytetään eniten. Jollet halua nostaa kissanpentua pois kaapin sisältä JOKA kerta kun sen kaapin avaat:

Maagi tarkistaa kananliha tilanteen.

Kissanpentu on fiksu. Fiksumpi kuin tajuat. Älä siis kuvittele ettei se mm. opettelisi avaamaan myös sitä jääkaapin yläluukkua, että pääsee sinnekin tonkimaan:

Vähän vielä lisää voimaa ja kaapin ovi aukenee yhdellä työnnöllä.

Kissanpentu tykkää juosta. Paitsi edestakaisin lattialla, myös ylös ja alas verhoissa. Älä siis uusi verhoja juuri ennen pennun tuloa. Tai jos uusit, niin laita vaikka pahimpaan riiviöaikaan vanhat lakanat ikkunoihin äläkä ajattele että ei se niihin verhoihin mene kuin tarpeeksi leikität. Menee se nimittäin silti. 


Maagi kurkkii ikkunasta ja valmistautuu verhohyppyyn.

Pieni pentu tykkää kun tulee vieraita. Ja vieraiden housunlahkeita, kengännauhoja sekä mitä tahansa mikä roikkuu niistä vieraista ja on siis pennusta maailman paras uusi lelu... Älä siis vastaanota ei-niin-kissahulluja vieraita silkkimekoissa tai muissa herkästi rikkoutuvissa vermeissä pahimpaan riiviöaikaan.

Maagi natustelemassa jotain vieraiden keskellä, kuva kolmannen kyläilijän eli Elisan ottama.

Kissanpentu on nopea. HYVIN nopea. Jos olet tottunut lämmittämään asuntoa puulla, älä kuvittele että tulen kanssa pelaaminen onnistuu, kun samassa huoneessa on pentu. 

Maagin tassujen ja ihmisen mielenrauhan onneksi on jo toukokuu...

Olin itse viikonlopun lyhyellä matkalla ja kissojen hoito jäi toisen ihmisen vastuulle. Kesken matkan sain tekstiviestin että Maagin punnitseminen ei onnistu millään kun se vaan riehuu. Pääteltiin että eiköhän kissa ole terve ja paino noususuhteessa, jos se ei pysy sen vertaa paikallaan että digivaaka saisi jonkin lukeman :D 

tiistai 7. toukokuuta 2013

Karvapalvelu A-tiimi ja pyykkipalvelu

Ettei vaikuta siltä että meillä vain pentu riehuisi, tässä todistusaineistoa eiliseltä:

Luulitko että pyykki kuivaa ilman asianmukaista ja tarpeeksi karvaista vartijaa tai vahtia? Ai luulit vai?? Huomaa Aamoksen halveksuva ilme moista tietämättömyyttä kohtaan.

Täysi pyykinkuivausteline on toki myös oivallinen (ja AIVAN tarpeeksi tukeva) paikka saada pienet iltahepulit.

Välillä täytyy asetella pyykitkin uudestaan ihmisten jäljiltä... Ei ne mittään osaa ilman kissa-apua!

Ei voi oikein sanoin kuvailla sitä iloa mitä ihmiset tässä taloudessa tuntevat, kun vihdoin voi alkaa taas kuivata pyykkiä ulkosalla... Ja juu, kyllä me Aamosta tuosta säännöllisesti nostellaan alas, mutta aika vauhdilla siihen hypätään taas. No saapahan Aamos vähän sitä treeniä mistä edellisessä postauksessa oli puhe...

Ja vielä Nanna ja Maagi raportti tähän loppuun: Nannan haava on parantunut mukavasti. Koska haava oli tosiaan sellainen melkein viisi senttiä, eli aika iso sterilisaatiohaavaksi, pidimme pukua päällä noin viikon, mutta nyt on sekin turha kun haava on kunnolla kiinni ja Nannan nuoleminen ei sitä haittaa. Nanna on löytänyt äititunteet entistä vahvempana kuin ei ole kiimaputki häiritsemässä, ja vetää aikamoista rallia Maagin kanssa. Ja ihana sitä Nannan riehumista ja reipasta leikkimistä onkin pitkästä aikaa katsoa, vaikka matot ja verhot eivät taida olla enää entisensä kun kaksi itämaista näyttää miten se ralli kuuluu vetää (yhden maatiaisneidon avustuksella).


Ei me mittään riehuta kun näin söpöjä ollaan vain...

Maagi täytti sunnuntaina 11-viikkoa ja painaa jo lähes 1,5 kiloa. Matolääkettä on nautittu jo kolme kertaa, ensimmäinen rokotus hankittu ja toista mennään ensi viikon alussa hakemaan. Kaikin puolin hieno ja terve nuorimies on täällä siis kasvamassa.

torstai 2. toukokuuta 2013

Maagin bestis

Maagilla on uusi idoli joka painaa, no, ehkä hippasen enemmän kuin Maagi itse... Aamosta seurataan joka paikkaan, haastetaan leikkiin ja välillä, tosin aika harvoin, maltetaan rauhoittua Aamoksen viereenkin, (samalla saatetaan etsiä vatsasta nisiä):


Aamos suhtautuu uuteen takiaiseensa hyvin rennosti. Aamoksessa on selvästi jotain itämaisiin kissoihin vetoavaa, sillä Nanna oli myös pentuna Aamoksen pieni varjo. Valkoisen ja mustan kissan kuvaus on muuten hippasen vaikeaa, joten luovutin ja otan niistä vaan tällaisia kännykuvia toistaiseksi, pieni Maagi näyttää aika monessa kaverikuvassa pelkästä mustalta pisteeltä Aamoksen vieressä. 

On meillä täällä vielä yksi kissa joka ei todellakaan jaa Aamoksen lämpimiä tunteita itämaisia kissoja kohtaan. Aada nimittäin sähisee yhä jos pentu tulee liian lähelle. Maagi ei oikein ota vihjeestä vaariin, vaan hyppää jokaisen kulman takaa Aadan eteen ja kun kuulee sähinän, näyttää olevan aika ihmeissään kun toinen ei alakaan leikkimään. Aadan fiiliksiä kuvaavat seuraavat kuvat aika hyvin:

MUN IHMINEN!

MUN MUN MUN, ei saa pienet mustat pennut omia!!

Aada kyllä onneksi pystyy olemaan ihan rentona samassa huoneessa pennun kanssa, kunhan hajurako pysyy. Olemme käyttäneet tässä kissoja ystävystyttäessä ruokaa aika reippaasti avuksi, ja pieni moka on tullut tehtyä annostelussa, sillä sekä Aamos että Aada ovat kasvattaneet painoaan sellaisella ehkä 500 grammalla. Aika suuri määrä kissassa, joten kesällä pitääkin saada taas kissat taas kuntoon... Aadan suhteen ei tule olemaan vaikeaa ja jospas se Aamoskin liikkuisi enemmän kun on pieni musta batman kintereillä.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Hauskaa vappua sammakolta kavereineen!

Maagi täytti sunnuntaina 10-viikkoa ja tuntuu aloittaneen pahimman riiviövaiheen. Onneksi Maagilla on kissaleikkikaveri eli Aamos. Pienen mustan ja ison valkoisen leikit ovat aika koomisia, mutta Aamos näyttäisi tajuavan että Maagin kanssa leikitään vaan tassuläpsyä ja jahtaamista, ei vielä rajua painia. Ainakin Maagi arvostaa uutta leikkikaveriaan ja yrittää myös hyppiä toisen niskaan että saisi painiotteen. Toistaiseksi ei ole oikein massa riittänyt ja Aamos edes kunnolla huomannut kun toinen killuu niskassa...

Eniten vapun juhlijalta taitaa näyttää meidän taloudessa Nanna, joka on sekä pukeutunut asuun että on pienessä pöhnässä, lähinnä kipulääke ja antibiootticoktaililla tällä kertaa. Ei tosiaankaan omasta halustaan vaan pakon sanelemana ja yhtä kohtua köyhempänä. Maagi hoitaa kilttiä äitiään puremalla hännästä, joten Aamos ja ihmiset yrittävät pitää riiviön viihdytettynä jotta emo saa levätä. Haava näyttäisi parantuvan ihan ok, se on onneksi toki pienempi kuin aikaisempi sektiohaava, mutta Nannan tapauksessa vähän isompi kuin mitä olen aikaisemmin itse nähnyt naaraiden leikkauksissa. Nannalla huomattiin leikatessa kohtutulehduksen alku, joten lääkitystäkin tuli enemmän kuin yleensä sterilisaatiossa. Toipuminenkin on ollut vähän hitaampaa kuin meidän aikaisemmilla kissoilla, heti ei ole Nanna jaksanut alkaa leikkimään ja riehumaan, mikä toisaalta on hyväkin haavan paranemisen kannalta. Leikkaukseen mentiin tosiaan perjantaina ja Nanna alkaa nyt olla jo pirteämpi, serpentiiniä ei vielä innolla jahdata muiden kissojen kanssa, mutta vappuherkut, eli raaka kana, näyttävät maistuvan erinomaisesti. Sammakkopuku on lainapuku, ja onneksi saatiin lainaan sillä se helpottaa kyllä sterilisaatiosta toipuvan kissan hoitoa. Meillä ovat kaikki aikaisemmat kissat ennen stressanneet todella paljon kauluria, ja tällainen neppari/vetoketjukiinnitys on paljon varmempi tapa suojata haava kuin itse leikellyt puvut.

Sammakko ja sen pentu

Tässä muuten kuva Maagin silmistä kyselleille, hyvin huomaa miten paljon kissanpennun silmät voivat muuttua, kirkkaansinisestä on menty jo aika nättiin vihreään.

Mukavaa vappua kaikille, toivotamme paljon vappuherkkuja ja sopivasti riehumista!