lauantai 22. kesäkuuta 2013

Rentoa Juhannusta!

Aamoksen ja Aadan mielestä juhannus on hauskin kun se vietetään mahdollisimman kaukana vedestä ja kokoista ja mahdollisimman lähellä sänkyä sekä omia ihmisiä... Grilliruoalla voi toki herkutella, maistiaiset kanasta ennen marinointia kruunaavat juhannuksen. Joku pieni itämainen saattoi maistaa myös jogurttikastiketta ennen kuin ihminen reagoi tarpeeksi nopeasti.

Hauskaa ja oikein rentouttavaa juhannusta kaikille! 

torstai 20. kesäkuuta 2013

Takaisin kotona

Täällä ollaan taas! Talouden kaksijalkaiset kävivät viikon ulkomaan reissulla ja bloginkin päivytys jäi. Mukana olivat siis tällä kertaa vain ihmiset, mutta kiitos karvapalvelu A-tiimin omistautuneimman jäsenen, meren yli lensi myös pala Aamosta. Tai monta pientä karvaista palaa. Aamos nimittäin auttoi ihmisiä SUURESTI lähtöpakkauksissa:

Matkalaukun päällä valkoiset karvat, check

Matkalaukkuun menevässä puhtaassa pyykissä valkoiset karvat, check 2

Nyt kun on Aamoksen karvoilla kuorrutettua laukkua vedelty pitkin Lontoon katuja, voisi melkeinpä sanoa että pala Aamosta on viety Lontooseen.

Mukava on kyllä taas olla kissojen kanssa kotona, loppumatkasta meinasi tulla ikävä. Pientä päänvaivaa aiheutti ennen matkaa kissojen hoito, yleensä meillä on käynyt kaveri tai sukulainen ruokkimassa kissat kotona, mutta nyt kun Maagi on pentu ja Aadan ja itisten välit vielä vähän herkät, ei kissoja voinut jättää pelkkien pikaisten käyntien varaan. Miehen isä onneksi suostui ottamaan Maagin ja Nannan ja Aamos ja Aada saivat jäädä kotiin hoidettavaksi. Vähän jännitti miten käy, kun maatiaisiin tottunut ihminen saa ensimmäisen kosketuksen itämaisiin Riiviö-Maagin muodossa, mutta onneksi kyseessä oli sen verran kissaihminen että Maagin riehumista jaksettiin katsella. Muistoksi Maagi jätti pienet vauhtiraidat kynsistään nahkasohvaan, mutta tuntui saaneen senkin anteeksi. Maagi sopeutui hoitopaikkaan alle puolessa tunnissa, ensimmäiset rallit aloitettiin viisi minuuttia siitä kun paikalle päästiin, ja hoitajan syliin hypättiin vartin päästä siitä. Voisi sanoa että Maagi otti meidän matkan varmaan kaikkein relammin.

Kotikissoillakin sujui hyvin vaikka ihmisseuraa saivat vain ruokkijan muodossa. Neljästä kissasta Aamos ja Nanna olivat selvästi eniten ikävöineet tuttuja ihmisiä, niin äänekkäästi tuli tervehdykset kun kotiin päästiin. Aluksi kummatkin myös seurasivat ihmisiä huoneesta toiseen, etteivät vaan pääse mokomat karkuun uudestaan. Nyt kun on pari yötä vietetty taas tuttujen kissa- ja ihmisnaamojen parissa, on arki kissojen mielestä alkanut. Loppukesällekin on matkoja tulossa, mutta kissojen onneksi niin että lukuunottamatta yhtä lyhyttä viikonloppua, toinen ihmishenkilökunnasta on aina kotona. Kyllä kaikki kissamme aika omiin ihmisiinsä ovat leimaantuneita, mutta taas huomasi että Nanna on jotenkin erityisen leimaantunut minuun, ehkä vielä enemmän tämän pentuprojektin jälkeen. Heti kun saavuimme hakemaan Nannaa ja Maagia, Nanna tuli kehräämään ja maukumaan ja tunki syliin ja kainaloon. Nanna oli selvästi sitä mieltä että voitais vaan kotona hengata ja tutussa sylissä. Onneksi voi Nannakin nyt relata rauhassa, ei tartte ihan heti taas reissata:

Kotona viihtyvä emo ja sen paljon seikkailuhenkisempi poika.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Neljän koplan idylliset ja vähemmän idylliset kaverikuvat

Nyt kun kaikki kissat ovat olleet jo "yhdessä", eli ilman ovia tai verkkoja, jonkun aikaa, voikin tarkastella miten on neljän kissan yhteiselo lähtenyt käyntiin.

Vaikka vähän pelotti että miten emo ja pentu tulevat toimeen kun pentu kasvaa, ainakin toistaiseksi Nannaa ei ole kakaran kotiin jääminen ottanut päähän. Eli nämä kaksi tulevat toimeen paremmin kuin hyvin, ja on kiva että Nannallakin on nyt oma itämaiskaveri:

 Myös talouden kaikkein pienin ja kaikkein läs.. anteeksi pehmein, ovat ihan kivoissa väleissä:

Tämä kolmikko siis viettää mielellään keskenään aikaa (varsinkin jos pienin ei ihan jatkuvasti pure isompia hännästä):

Sitten se neljäs eli Aada tulee kyllä toimeen Aamoksen kanssa, mutta viettää TODELLAKIN mieluiten aikansa pihan rikkaruohoautomaattina, kuin hengaa noiden riehuvien itämaisten kanssa (ja jonkunhan ne duunitkin on tehtävä, t: työnsankari ja satunnainen riehuja itsekin eli Aada):

Mutta kyllä Aada sisälläkin elämästä nauttii, mieluiten vaan itämaishajuraon kanssa. Uteliaille tiedoksi, kyseinen hajurako on noin yhden Aamoksen mittainen, ei enempää tai vähempää:


Tiivistäen voisi sanoa että Aamos yllätti erittäin positiivisesti ja on meidän valkoinen kaikkien kaveri jättikissamme, Aadan käytös taas näytti sen että eiköhän tässä ollut tarpeeksi uusia kissoja Aadan loppuelämän ajaksi... Ei niin että meille enempää mahtuisikaan, mutta vaikka millaiseen kartanoon tästä joku päivä muutettaisiin, ei viitsitä kyllä Aadaa enää kiusata enemmillä kavereilla, sen verran kauan kesti totuttaminen tällä kertaa. Ja vähän kesken se on vieläkin, mutta onhan tässä koko kesä aikaa hioa porukkaa yhteen.

Ja tähän loppuun vielä kuva joka todistaa että vaikka kaverin käpälä on samaa kokoa toisen pään kanssa, ei se kaveruutta estä. Tai paineja.

Ei se Maagi enää kovin pieni oikeasti ole, Aamoksella vaan on sellainen pienentävä vaikutus...

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Korvaeläin kainalossa

Jokaikinen ihminen jonka kotoa löytyy itämainen kissa saa jossain vaiheessa kuulla päivittelyä yhdestä asiasta. Tai oikeastaan kahdesta. Nimittäin niistä korvista. Että onpas niillä isot korvat, hui kauhea. On näistä vähän isommista korvista ihmisille yksi hyöty. Kissojen aikomuksia ja fiiliksiähän voi päätellä korvien asennosta tosi hyvin, ja itämainen ei kyllä onnistu peittelemään tunteitaan, kun ne korvien asennosta lukee sekä muut kissat että ihmiset nanosekunnissa.

Tässä Maagi, elopaino jo kaksi kiloa ja jos ruokakupilla käyttäytymisestä voi jotain päätellä, tavoitteena näyttäisi olevan sen tuplaaminen mahdollisimman pian, esittelee sen korvien tärkeimmän roolin:

Rauhallista unta.

Jääkaapin oven avaus toisella puolen huonetta: korva alkaa liikkua kesken unen...

Kun Maagi oli pienempi, se meni nukkumaan usein ihan rinnan päälle, mahdollisimman lähelle kasvoja. Nyt isompana Maagista on tullut äitinsä kaltainen kainalokissa. Yksi kissahan meillä tulee kyllä vieläkin rinnan päälle, oli koko mikä tahansa...