tiistai 9. heinäkuuta 2013

Taidemaailman porteilla

Tilataiteilija Musta Maagi (oikea nimi, ei taiteilijanimi) esittelee uusimman installaationsa, (talous)paperin viemää. Pyydämme taiteen ihailijoita kiinnittämään huomiota erityisesti taiteilijan työn pikkutarkkuuteen, ei yksikään kiipeilupuun taso ole ilman paperisilppua. Ja lattioiltakin löytyy ihan mukavasti. Kun uudelta taitelijalupaukselta kysyttiin mitä hänen teoksensa esittää, ei Musta Maagi halunnut avata konseptia tarkemmin, jokainen katsoja voi itse sen tulkita.

Tää olis vähän niinku elämän keveys ja viattomuuden menetys ja silleen.

Tiedän, se on täydellinen!

Maagi on toki vielä nuori, joten mielenkiinnolla odotamme millaisen teoksen hän seuraavaksi toteuttaa. Taiteilijan "flowta" voi haitata se että tulevaisuudessa talouden ihmiset yrittävät rajoittaa pääsyä vessapaperin ja talouspaperin äärelle. Työlleen omistautunut taiteilijamme pitää tätä tosin vain hidasteena, taidetta ei mikään pysäytä. Maagi on valmis työskentelemään myös vaihtoehtoisilla materiaaleilla kuten lehdillä, kirjoilla, kasveilla ja niin edelleen.

Apurahahakemuset ovat toki jo vetämässä. Kouluihin nuori lupauksemme ei aio hakea, on kuulemma omasta mielestään sen verran luonnonlahjakkuus. Voisi kyllä sanoakin että äidinmaidosta tämä taipumus taiteeseen on tullut, ei nimittäin ole omena (tai kissanpentu) kauas puusta pudonnut, tässä todiste. Vaikka Maagin nimissä tämä teos onkin, emme ole täysin sulkeneet pois sitä mahdollisuutta että kyseessä on ollut äiti-poika kollaboraatio.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Pikkasen pulskien aikuisten ja vireän teinin kesäterkut

Hui, pitää varmaan taas päivittää blogia ettei juhannuskuulumiset jää pyörimään koko heinäkuulle. Viime viikot kissat ovat olleet toisen ihmisen hellässä huomassa, kun olen itse juossut ympäri Suomea ja vähän Eurooppaakiin. Vihdoin olen kuitenkin taas kotona. Poissaollessani on erityisesti Aamos kasvattanut vatsanmittaansa, joten selvästi ovat kissat käyttäneet hyväkseen toisen ihmisen hölläkätisempää ruoan annostelua. Aamokselle, Aadalle ja Nannalle ei siis mitään erityisempää kuulu, painoa on tullut lisää, mutta terveenä on pysytty. Maagissahan on eniten muutoksia tapahtunut kun toinen kasvaa kohisten, joten jospa kerrotaan tarkemmin meidän ei enää pentu -kissasta.

Maagista on tullut oikea teinikissa, pituutta on jo saman verran tai enemmän kuin Aadalla, mutta painoa korkeintaan kolme kiloa. Ja energiaa yhtä paljon kuin kaikissa muissa yhteensä. Riiviö jahtaa vieläkin välillä ihmisten varpaita peiton alta, ja ovela pirulainen kehrää samalla, niin että ihmiset eivät saa ei komentoa aina tarpeeksi voimakkaana tulemaan, kun toinen on niin älysöpö. Jonkin verran tapakasvatusta siis vielä jäljellä...

Ai mää vai? Puren varpaita vai? Kiltisti oon kainalossa 90 prossaa ajasta...


Meillä on niin vähän karvoja vaatteissa että myös Maagi on kantanut kortensa kekoon, istumalla pyykkikopassa aina kun Aamos ei vietä siinä aikaa.





Mitä nyt riehumiselta ehtii.

Meidän pieni musta kotipantteri, ei sen komeutta aina kuviin saa, mutta aika komialta näyttää kun Maagi malttaa pysyä paikallaan ja auringossa musta karva vaan kiiltää. Silloin tuntuu että meillä on täällä kissa suoraan faaraoiden Egyptistä.