sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Aamos-myrsky tulossa kohti

Jos on taas annettu sellainen kuva että vaan nuorempi itämaispolvi täällä hilluu ja riekkuu, niin väliin pieni muistutus että kyllä vanhempikin porukka vielä on messissä. Aamoksen lempilelu nimittäin otti ja räjähti. Ihan noin vain, yksi yö. Kappas, pohtii Aamoskin:




Ja tältä näyttää valeriaanahiiri sisältä. Leviteltynä olkkarin lattialle...

























Aadakin ihmettelee. Aamos katsoo syyttävästi, kuka räjäytti hiirulaiseni, ei voinut olla minä...

Sitten Nanna saapui paikalle ja alkoi syödä hiirulaisen sisältöä, joten äkkiä lähti kamera pois ja imuri tilalle. Valeriaanaa kun ei saisi ymmärtääkseni syödä, ei ainakaan isoja määriä. 

Tuo zooplussalta aikoinaan hankittu harmaa valeriaana-hiiri on muuten tosi suosittu kaikkien kissojemme keskuudessa. Veikkaisin että se on juuri sellainen lelu, josta tykkäävät nekin kissat jotka eivät yleensä leluilla leiki. Näin niinkuin joululahja vinkkinä vaativille kissoille. Valeriaana myös toimii lähes kaikkien kissojen kanssa, toisin kuin kissanminttu. Pahallehan se haisee, mutta sitä voi säilyttää muovipussissa kun ei ole käytössä. Tai jättää lattialle ja odottaa että kissa tekee suolistuksen hännänpäästä hiiren korviin saakka, mikä näyttäisi olevan tää meidän talouden tyyli. Oli muuten aika paljon tavaraa ton kokoisessa hiiressä sisällä. Ja helposti muutamalla potkulla saa levitettyä sisällön koko lattialle. Useinhan pohditaan miten sisäkissat saisi aktivoitua ja puuhailemaan sisätiloissa, mutta Aamos taitaa olla huolissaan ihmisten aktivoinnista. Tuossa ne vaan möllöttävät sohvalla sunnuntaisin, johan tuli liikettä niihinkin ja sunnuntaisiivous alkoi, kun vähän hiirenpalasia heitteli ympäriinsä. 

lauantai 16. marraskuuta 2013

Maagi ja tassu

Taas on sattunut ja tapahtunut kun on tällainen menevä itispoika kotona. Meillä on mennyt muutama päivä tällaisissa meiningeissä:



Komeasta kollista tehty lampunvarjostin, en arvosta!

Maagilla huomattiin haava anturassa muistaakseni viime viikonloppuna ja aloitimme heti putsauksen ja kaulurin käytön. Maagi kerkesi ainakin yhden yön tassuaan nuolla sen verran että tassu ärtyi ja Maagi ei edes painoa sille laskenut, joten eläinlääkärireissuhan siitä tuli. Saimme antibiootit ja kipulääkkeen ja ohjeen pitää sidettä tassussa. Jep jep. Eläinlääkärissä oli mielestäni laitettu suoja liiankin tiukalle, koska en millään meinannut saada sitä irti. Totesin että jos tällaisen siteen laittaa muutaman päivän ajan kaksi kertaa päivässä kipeään tassuun, ei Maagi anna hoidon loputtua enää koskea tassuihinsa. Niinpä tehtiin oma tassusuojaviritys, joka toimikin mielestäni tosi hyvin, ja oli hyvin nopea saada tassuun ja pois:

Nyrkkeilijä-look on paljon miehekkäämpi kuin kauluri, eiks jeh?

Kuvassa maagilla on tämä tossu koossa s sekä pari kierrosta tätä sidettä apteekista tossujen yläreunassa (tarkoitettu eläimille, eli ei lähde niin helposti puremalla). Kokeilimme myös toisia (koirien) ulkoilutossuja, joissa oli säädettävät remmit, mutta tämä tossu on paljon parempi ja pysyy hyvin jos ostaa oikeassa koossa. Lisääksi hygieenisyys toimii paremmin, kun noita tulee paketissa monta ja voi ottaa aina uuden tossun kun haavaa hoitaa. Lisäksi läträämme vetramil-rasvalla, josta minun on kauan pitänyt tehdä postaus, mutta ehkä ensi kerralla voisin hehkuttaa tuota lisää. Maagi antaa tossun olla aika hyvin, ja haava tosiaan paranee sellaista vauhtia että Maagi on ollut ilmankin suojia jo päivän. Kauluria pidämme silti silloin tällöin, koska omatoiminen pesu kiinnostaa välillä. 

Maagi ei arvosta kauluria ja tassuihin koskemista, mutta on muuten ollut ihan ok kokoajan. Syökin tosi hyvin ja kuten kuvista näkyy, pystyy myös kiipeilemään kaulurin ja suojauksen kanssa. Ja onneksi tassuhaava alkoi paranemaan niin hyvin, koska muuten tuo on ollut kyllä vaikea haava hoitaa, kissat kun harvoin pitävät tassua paikallaan. Ja hiekkiksellä kun käyvät asiansa hoitamassa, pakko sitä oli suojata ettei kaikki hiekanmurut ja eritteet mene suoraan haavaan...

Nyt siis tosiaan ollaan jo sellaisessa kunnossa että varmaan viikonloppuna jää kaulurikin taas naulakkoon. Muut kissatkin ovat varmaan helpottuneita, sillä Maagi tajusi eilen että kauluri päässä voittaa jokaikisen painimatsin, jopa Aamoksen kanssa... Siitä lähtien Maagi onkin aiheuttanut muutaman aikamoisen säikäytyksen Aamokselle. Ihmisetkin ehkä alkavat nukkua paremmin kun on kauluri poissa, Maagi on kauluriajan nukkunut samaan tapaan kuin ennenkin: nenä kiinni ihmiset nenässä. Aiheuttaa yöllä yllätyksiä kun muovi kopsahtaa silmien väliin.

Maagi laavz ihminen. Myös potilaana.

Emme saaneet samalle päivälle aikaa vakiasemallemme, joten kokeilimme uutta eläinlääkäriasemaa: Turun eläinsairaalaa. Ihan tyytyväisiä oltiin, vaikka tosiaan hoitaja paketoi tassun niin hyvin että epäilin saanko pakettia irti ilman rauhoitusta... Mutta muuten oli ok paikka. Eläinsairaala muuten myös päivystää viikonloppuisin päiväsaikaan, joten jos tulee huonoon aikaan asiaa eläinlääkärille ja ei halua käyttää Turun seudun virallista eläinlääkäripäivystystä, josta liikkuu kaikenlaista juttua välillä, tässä voisi olla toinen vaihtoehto. Me ainakin saatetaan käyttää tulevaisuudessa sekä sitä virallista päivystystä tai tuota paikkaa, vähän sen mukaan minkälaista apua tarvitsee. Mutta toki toivomme että tässä taas oli tarpeeksi lääkärireissua vähäksi aikaa. Täytyy kyllä ihmetellä Maagin hyvää vatsaa, lisästressi sekä antibiootit että kipulääkkeet ja ei mitään reaktiota.

Joka tapauksessa kolmen kissan kopla ja Maagi ihmisineen toivattavat muille kissoille ja ihmisille rauhallisempaa viikonloppua kuin meillä viikko sitten! Sillä liika riehuminen voi aiheuttaa kauluripäitä!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Juhlien kulku

Huh, kyllä on tämä viikko väsyttänyt sekä kissoja että ihmisiä... Halloween-juhlista on kuitenkin nyt selvitty. Teemanahan oli siis Saatana saapuu Moskovaan, erityisesti kirjan ikimuistoinen Behemot-kissa. Pääpaikkana juhlissa oli tupakeittiömme, josta tehtiin päiväksi, ja yöksi, Mustan kissan kahvila:


Aluksi istahdettiin Mustan kissan kahvilan pöytään. Kahvilassa oli pöydissä menyyt ja kynttilät (joita ei oman Behemotimme takia sytytetty):


Maagi taisi tajuta että nyt on oma nimikkokahvila ja laittoi oman puumerkkinsä osaan pöydistä pureskelemalla reunat menyistä.


Menyyn takana oli suosikkilainaukseni kirjasta:


Illalla vietettiin toki aikaa seuramiehemme eli Behemotin kanssa (Behemottia oli ehkä hivenen myös lahjottu vieraiden toimesta...) Maagi jaksoi olla aikamoinen seuramies koko illan.


Pääpöydästä haettiin lisää virvokkeita ja suolapaloja. Maagi käyttäytyi poikkeuksellisen hyvin ja hyppäsi vain kerran pöydälle haistelemaan tarjottavia... Ainakin todistettavasti. Paras asu ihmisten mielestä oli vieraamme, joka oli pukeutunut viinirypäletertuksi, kissat tosin saivat aikamoiset sätkyt:


Syömisen jälkeen säikähdettiin päätöntä kissarouvaa:


Ja päätöntä kissaherraa, jos 30-luvun venäläisen musiikin kuuntelulta siis ehdittiin.


Aamoskin uskaltautui vieraiden seuraan vaikkei ihan Maagin veroinen seuramies tällä kertaa ollutkaan. Ehkä Aamos pettyi kun ei tippunut herkkuja lattialle vaikka kuinka kauan pöydän alla makoili.


Loppuillasta meno hiljentyi itsekullakin ja Nannankin mielestä oli sopiva aika masurapsuille. 


 Seuraavana päivänä olikin sitten niin väsy että piti makoilla. Ehkä myös sen takia että yö meni osittain meidän kauempaa tulleita yövieraita viihdyttäessä...


Ehkä sitä taas ensi vuonna jaksaa uudestaan... Nyt seuraavaksi onkin aika ideoida kissan (jopa Maagin) kestäviä joulukoristeluja. Ja pestä ja siivota loput halloween-koristeet. Zooplussa-pakettia tuonut dhl-mieskin taisi säikähtää, kun näki eteisessä osan koristeluista: seinään maalatut helvetin lieskat, tekstin saatana saapuu, sekä neuvostolipun... Mielestäni sopivat teemaan hyvin, mutta ei ehkä muuten kovin tyypillinen sisustusratkaisu.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Happy Halloween!

Halloweeniksi pukeutuminen on eräillä helppoa, tyylikäs musta asu on jo ihan syntymälahjana:

Maagi on pukeutunut tosiaan Behemotiksi, Saatana saapuu Moskovaan kirjan kissaksi. Behemot on saatanan kätyri mutta myös aika vitsikäs hahmo kirjassa.

Maagikin tosin taisi vähän pelästyä Behemotin asetta.

Huuliaan nuoleskellen alkoi kuitenkin suunnitella Halloweenin konnankoukkuja. Jos esittää pirun kissaa niin käytös saa olla kyllä vähän pirullista.

Ja aika pirullista on Maagin käytös tässä ollutkin, halloween koristeiden kestävyyttä testataan tosissaan ja kaikista varotoimenpiteistä huolimatta on yläkerrassa yhdet pienet tassun jäljet:


Tämän vuoden halloween rooli otetaan siis ihan hypertosissaan. Tosin Behemotimme intoa ehkä vähän vähensi eilen vihertassujen takia annettu kokovartalopesu. Ei arvostettu. Odotamme silti jo vähän peloissaan mitä seuraavaksi keksitään. Mutta eikö Halloweenina kuulukin vähän pelätä? Sillä tavalla ihan vähän, mutta kuitenkin...