perjantai 13. kesäkuuta 2014

Tapahtumia pihalla ja jännittäviä uutisia

Meillä on ollut niin kiireinen kevät ja kesä, ettei olla blogiakaan ehditty päivitellä. Ensin alkoi ulkoilusäät, jotka alkoivat muuten hyvin, mutta aurinkoisia päiviä on värittänyt eräs raitapoikakissa. Kissojen järkytykseksi naapurustoon on muuttanut nuori bengaliuros, joka hyvin mielellään kaveeraisi meidän kissojen kanssa. Meidän kissat taas ovat sitä mieltä että oma lauma riittää ihan hyvin thank you very much.

Aada vartioi omaa patiotaan ja kyttää pihan toisella puolella asuvaa kollikomeutta.

Kevät sai taas ihmisetkin innostumaan pihatouhuista, pieni haaste tosin oli taas kerran suojella kasvien alkuja kissoilta, joiden mielestä ihmiset eivät tarpeeksi ahkerasti koulineet taimiansa. Kissojen tungettua tassunsa joka ruukkuun, alkoi jo näyttää siltä että ainoa selviytyjä olisi kokonaan ulkona kasvava tilli. Onneksi osa basilikoista näyttäisi kasvaneen isoiksi tämän tyylikkään linnunhäkkivirityksen ansiosta: 

Ei mahdu tassut rakojen välistä sörkkimään, yritys oli kyllä kova...

Kaikkein jännimmät uutiset säästimmekin viimeiseksi, Maagista on nimittäin tulossa isä! Treffit ekan prinsessan kanssa eivät valitettavasti tuottaneet tulosta, mutta kesän alussa Maagi kävi Salossa tapaamassa erästä Pandora nimistä kissatyttöä ja kasvattajalta kuulimme juuri että varmasti yliseurallisia ja erityisen söpöjä kissanpentuja on tulossa loppukesästä. Nannastakin on siis tulossa mummo, ajatella! Ihmiset ovat toki innoissaan tulevista pentusista ja lähes yhtä innoissaan olemme siitä että hyvät uutiset tarkoittavat pientä retkeä eläinlääkärille, Maagin kollittelu oli nimittäin jo hivenen rasittavaa... Aika on jo varattu, ja veikkaan että Aamos, Aada ja Nanna tulevat tykkäämään pian vähän vähemmän karjuvasta kaveristaan.

Maagin ilme kun keskustelimme ensi viikon ohjelmasta. Siis mitä meinaatte tehdä?!!

Tapahtumarikasta on siis ollut ja loppukesästäkin on tulossa lisää jänniä kissajuttuja... Kunhan Maagin kastraatio on ohi, meilläkin on kaikki kissat pitkästä aikaa sekä aikuisia että leikattuja. Jotenkin veikkaan että kovin rauhallista ja seesteistä ei kissaelämästä silti tällä porukalla tule, mutta jäämme mielenkiinnolla odottamaan kiimatonta ja kollitonta elämää. Toivottavasti se on ainakin hiljaisempaa ja hajuttomampaa :D

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

The roaring (and biting) twenties

Ihmiset jättivät lauantaina kissat kotiin ja lähtivät juhlistamaan teemajuhliin mykkäelokuvan tähtinä. Ennen lähtöä sain omasta mielestäni kuningasidean kun tutkin aihetta ja törmäsin tähän kuvaan, kuvassa on Dolores del Rio, Meksikosta Amerikkaan muuttanut mykkä- ja äänielokuvatähti 20-30-luvulta, sekä säikähtäneen näköinen kissa:


Ajattelin ottaa samanlaisen kuvan Maagin kanssa (ilman kuristusotetta toki), mustavalkokuvana tottakai... Pari juttua siis pääsi unohtumaan, kissakaverikuvahankaluus, josta on ollut blogissa aikaisemminkin puhetta. Sekä asuni:


Höyhentä takissa, höyhentä päässä, mitä tähän yhtälöön kannattaa lisätä, no ottaa yksi höyhenhullu riiviökissa syliin tietenkin:


Maagi laavz höyhen. Ja kiipeää pitkin ihmistä kunnes sen saa...

Jos tarttuu tarpeeksi tiukkaan ei kieltolakikaan estä saamasta saalista... 

Lopulta oli siis pakko luovuttaa ennen kuin Maagi tuhoaa sekä kampauksen, asun että höyhenet päässä, ja tyytyä näihin kaverikuviin. Inspiraatiokuvaan verrattuna kummallakin kuvattavalla näyttäisi kumminkin olevan paljon hauskempaa. Ja kuitenkin vain toinen on nauttinut kuohuviiniä, toinen on vaan muuten ihan villinä.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Balineesivieras

Meillä on ollut täällä koplalassa hyvinkin kiirettä, sillä saimme erään aika vaativan neidin vieraaksi. Tai itseasiassa Maagi sai, pikkuhuoneeseen yläkertaan, muovitetulle patjalle :D Vieraamme on ollut hyvinkin helppohoitoinen (ja kovaääninen...), mutta balineesineitiin kun on nyt vähän tutustuttu, niin todellakin ymmärrämme yhden kissaneidon perheen antamista lisänimistä, eli siideripissis. Kuvaa kyllä harvinaisen hyvin tätä äärimmäisen ihmisrakasta, siroa, nättiä ja sanoisinko itsetietoista balineesineitoa. Joka on hetkittäin vähäsen blondi.


Siideripissis purisee ja rakastaa.


























Ja osaa poseerata samettityynyillä...


Kuvakulma hämää, Maagi on kyllä isompi kissa. 

Maagi on ollut vuorotellen vieraasta kauhuissaan ja innoissaan, joten saa nähdä miten käy. Meille syttyi kyllä tästä kylässäkävijästä pieni balineesirakkaus, vaikka aikaisemmin ollaan ihan näistä värikkäimmistä itämaisista tykätty.

torstai 20. helmikuuta 2014

Sylikissojen kokoontumisajot

Jos kissoilta kysyy, aina on tilaa yhdelle:



Sylijuna tapahtui tällä kertaa niin että Aamos meni eka syliin, sitten Nanna ja viimeisenä Maagi. En ole ihan varma ajatteleeko Maagi tämän olevan myös tärkeysjärjestys...

maanantai 17. helmikuuta 2014

Musta Maagi 1-vuotta!

Lahjana hyväksytään vain rapsutuksia ja ruokaa. Turhasta krääsästä ei juhlakalu välitä!


Tässä vielä tänään otettu potretti:


Ajatella, jo vuosi Maagin syntymästä (vaikeasta alusta voi lukea blogista vuosi sitten kirjoitetuista postauksista, mutta varmaan moni blogimme lukija nuo postaukset muistaakin). Vuoden aikana Maagi on kasvanut neljäkiloiseksi, pitänyt kaikista tapaamistaan ihmisistä, sairastanut nolla vatsatautia tai ylipäätään mitään tautia, käynyt kolme kertaa eläinlääkärissä rokotusten ja siitostestien takia, hypännyt noin tsiljoona kertaa pöydälle vaikkei meillä saisi, paininut ja riehunut ja leikkinyt hirveästi sekä kietonut riiviöluonteensa (takia tai huolimatta) tassunsa ympärille omat ihmisensä. Sekä nukkunut joka yö unet tyynyni vasemmalla puolella. Ja ollut yleensäkin juuri niin ihana ja rasittava kuin itämaisen tai kissan yleensä kuuluukin olla. Voi kyllä sanoa että tänä vuonna toisen ihmisen hiihtoloma on hyvin erilainen ja paljon rennompi kuin viime vuonna. Hauskaa hiihtolomaa kaikille jotka sitä sattuvat viettämään! Me aiomme iloita siitä että meillä on kolmen kissan lisäksi täällä myös yksi Musta Maagi.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Itsetuhoisten yrttien tuhoajien kuulumiset

Pitkästä aikaa taas kuulumisia! Meillä on otettu todella laiskasti kissoista kuvia, joten ei ole tullut mitään blogiinkaan kirjoitettua,  mutta näin erään tärkeän päivän alla kuitenkin ajattelimme kertoa huonoilla kännykuvilla vähän mitä täällä on puuhailtu.


Maagista on tullut jo ihan iso, tarkalleen neljäkiloinen. Äiskä on itseasiassa vieläkin vähän isompi, Nanna tosin onkin itämaisnaaraaksi mielestäni aina ollutkin aika pitkä ja isohko. Ja toki karvaisempikin mikä korostaa kokoeroa. Maagilla oli viime viikolla mukava iltapäivä kun toinen kävi hakemassa eläinlääkäriltä kivestodistuksen. Näitä rotukissamaailman hauskuuksia. Sen verran komeat on kyllä karvapallot, että kuvankin lähettäminen olisi kotijoukon mielestä pitänyt riittää :D Nyt on joka tapauksessa virallinen kivestodistus taskussa, jota ei toki hommattu ihan meidän iloksi seinälle laitettavaksi, vaan tulevaisuutta varten jos Maagille saapuu naisvieraita kylään. Maagin on siis tarkoitus jossain vaiheessa jatkaa sukuaan kasvattaja Even suunnitelmien mukaan, toistaiseksi Maagin kollittelu on pysynyt ihan siedettävänä ja toivottavasti pysyykin sellaisena siihen asti että tämä projekti saadaan päätökseen ja todistetut kivekset leikkuulaudalle.



Aadakin haistaa että meillä on ensimmäistä kertaa kotona toimiva kolli ja yrittää usein "pestä" kolliutta Maagista pois. Kuten tästä kuvasta huomaa, vissiin Aadan harmiksi ei ole oikein toiminut:

Aadaa lukuunottamatta muut kissamme ovat suhtautuneet oikein ystävällisesti kotonamme hengaavaan (omasta mielestään) kulmakunnan kovimpaan kolliin (helppo kisa kun muita ei ole). 

Muutama haastekin on tässä alkukeväästä/talvesta ollut. Ensinnäkin Maagi tuntemattomine rikostovereineen päätti yrittää syödä jokaikisen yrtin, jonka kotiimme tuomme. Basilika vissiin on herkumpaa kuin joku tylsä ruoho tuollaisen trendikkään nuoren kollin mielestä. Ratkaisimme pulman laittamalla yrtit aina tuohon työvälinetankoon ikean purnukoista roikkumaan. Toistaiseksi ei ole Maagi päässyt tarpeeksi ylös ja älykalliit kaupan yrtit päätyvät ihmisten vatsaan. Poikkeuksellinen voitto ihmisille. Eli tilanne nyt noin 1-534 kissojen hyväksi, veikkaisin...


Toinen haaste on puuhellan lämmittäminen, viime vuonna kissat antoivat sen olla rauhassa, nyt Maagi ja Aada ovat kokoajan kytänneet mahdollisuuksia pieniin tassuhaavereihin. (JA TIEDOKSI NIILLE JOTKA AINA TYKKÄÄVÄT SANOA NÄISSÄ YHTEYKSISSÄ ETTÄ KYLLÄ SE KISSA OPPII KUN KERRAN POLTTAA TASSUNSA, EI MUUTEN OPI, AINAKAAN NÄMÄ MEIDÄN ITSEPÄISET YKSILÖT. SEKÄ AADA ETTÄ MAAGI VETIVÄT USEAMMAT HELLAKIERROKSET ENNEN KUIN ESTETTIIN JÄREÄMMIN KEINOIN. Nih.) Koska emme voi pitää tupakeittiön ovea kiinnikään 24h, on meillä tällainen tyylikäs näky aina iltaisin hellalla. Jokaikinen omistamamme kattila täynnä vettä ja hellan päällä blokkaa onnistuneesti itsetuhoisammankin katin. Ei ole kovin nättiä, mutta tehokasta ja turvallista (kuvasta puuttuu kaksi kattilaa, yleensä nekin ovat näkyä kaunistamassa).



Eli tällaista meillä, jatkuvaa taistelua kaikkialle ehtiviä kissoja vastaan. Sekä jännitystä Maagin tulevasta treffiseurasta. Niin ja se tärkeä päivä, josta mainittiin alussa, voikin olla joillekin helppo arvata, mutta siitä lisää huomenna, eli just sinä tärkeänä päivänä.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Melkein yhtä hyvät kuin pahvilaatikko!

Ollaan unohdettu esitellä meidän uudet lelut kokonaan! Vanhalle rapinatunnelille kävi köpelösti, kun eräs nimeltä mainitsematon musta herra pissasi siihen, ja kun haju ei lähtenyt pesussa emme jaksaneet moisen noin kympin arvoisen tavaran takia repiä pelihousuja vaan ostettiin uusi eli tällainen tunneli zooplussalta, hinta suunnaton 5,90. Tosin edellisestä tunnelista pidettiin ehkä enemmän, kun siinä oli niitä sivuputkiakin eikä vaan yksi suora putki. Se sitten hankitaan seuraavaksi, jos tämä putki kokee loppunsa.

Toinenkin uusi muovihärpäke meiltä löytyy. Halloweenina kissallinen vieraamme Tiina hemmotteli koplan pilalle tuliaisillaan, joista yksi oli tällainen reiällinen muovipesä: 


Tätä on käytetty koko nelikon toimesta aika reippaasti, ihme että muovikangas on vielä ehjä...


Aadan hepuli mökissä.


Aamoksen hepuli mökissä...


Mökin vallasta kiistellään harvase päivä. Aamos voitti tällä kertaa.


Ja sitten Maagi tuli sanomaan että hei vanhukset,  olisko päikkäriaika niin pääsis nuori kollikin leikkiin mökkiin välillä.

Sekä mökissä että putkessa on monta hyvää puolta, ne voi pestä, ne menevät pieneen tilaan joten ne voi ottaa mukaan jos kissat reissaavat, ja mikä hienointa, välillä ne voi myös siivota pois lattialta ja esittää että meillä on muutakin kuin kissakamaa lattioilla. Ja ottaa taas esille kun seuraava iltavilli iskee kissoihin :D Pahvilaatikon voittanutta ei tietenkään ole, mutta kyllä nämä kelpaavat erinomaisesti aina uutta pahvilaatikkoa odotellessa. 

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Porukan joulukuu ja söpö kissanpentu varoitus

Toivottavasti kaikilla oli mukava joulu! Meillä vähän repäistiin tänä vuonna ja hankittiin ensimmäistä kertaa ikinä joulukuusi! Vähän jännitti mitä eräs musta itämainen kumppaneineen saisi aikaiseksi, mutta kuusi pysyi pystyssä koko joulun. Veikkaisin että jos olisimme hankkineet tekokuusen, siinä olisi kiipeilty enemmän, nyt pistävät neulaset hillitsivät pahinta riehumista. Neulaset kyllä lähtivät vauhdilla, kun kuusta revittiin ja käytiin läpsimässä. Ehkä uskalletaan hankkia kuusi ensi vuonnakin...

Muka viattoman näköinen kuusipartio valmiina iskemään...

Jouluaattoa emme viettäneet kotona, mutta kissoja ei puuttunut päivästä silti. Juuri ennen joulua oli kyläpaikkaan muuttanut suloinen brittiläinen lyhytkarva. Pentu on suklaatabbynaamio ja aikamoinen pikku riehuja. Vaikka Maagikin oli tottakai söpö pikkupentuna, täytyy kyllä myöntää että tuollaiset pulleammat rodut ovat kyllä HYVIN söpöjä pentuina. Varsinkin valkoisina palloina. 

 Brittipoika chillaa...

Kissanpojan lahja. Ja kissakodin nojatuoli.

 Isoveli on jo vähän iäkkäämpi brittikissa. Mutta suhtautui mielestäni yllättävän hyvähermoisesti nuoreen riehujaan.

Joulureissujen lisäksi kävimme ihmisporukalla Ruotsissa, joten kopla on viettänyt paljon aikaa myös keskenään. Onneksi miehen isä suostui kissoja taas kerran hoitamaan. Nyt pitääkin pysytellä vähän aikaa ihan kotona, sen verran innokkaasti meidät viimeiseltä reissulta vastaanotettiin. Vähän oli myös aika tainnut käydä pitkäksi, sillä talvehtimassa olleet pelargoniat oli kissojen toimesta revitty ruukuistaan ympäri portaita. Saivat alkuperäisessa paikassaan kissojen mielestä vissiin liian vähän valoa... 

Vaikka ihmiset eivät joka hetkeä vartioineetkaan, joulurauha taidettiin ottaa kissanelikossa todesta (kukkien hoitoa lukuunottamatta). Tuntuu että viime kuukausien aikana on kyllä porukka nivoutunut entistä paremmin yhteen. Jotain kränää nyt aina silloin tällöin on, mutta myös ryhmätorkkuja näkyy eri kokoonpanoilla entistä enemmän.


Ja siinä olikin meidän porukan joulukuu: joulukuusia ja vaarallisia tilanteita, matkustamista sekä söpö kissanpentu. Saas nähdä mitä tämä uusi kuukausi ja vuosi tuo tullessaan!