Kolmen kissan kopla

Sisustuspohdintaa kissaperheessä

2012-02-29T17:37:00.000+02:00

Blogin päivitystahti on hieman kärsinyt, sillä meillä on ollut asunnon remontointi ja vaihtojuttuja niin paljon. Valitettavasti hauskoja kuvia kissoista ja laatikoista on aika vähän, koska muutto tehdään tässä ihan lähellä sijaitsevaan kämppään ja pikkuhiljaa niin että kissat stressaavat mahdollisimman vähän. Ja ihmiset myös, koska nyt saa ilman häiriöitä maalailla uudessa kämpässä. Ei tule tassukuvioita seinään, kun kissat odottelevat kaikessa rauhassa muuttoa vanhassa kämpässä. Kissoja ei tietenkään ole unohdettu uuden sisustuksen miettimisessä, Catmaxin ja toisen kiipeilypuun sijaintia uudessa asunnossa on jo pohdittu hartaasti. Jos Aamos osaisi puhua, se varmasti aivan maailman suurimpana lintufanina hyväksyisi myös meidän harkitsemat tapetit: Ken kiuruista kaunein ja Kiurujen yö (http://www.tapettitalo.fi/index.html):

Olen myös ensimmäistä kertaa ikinä katsonut TV:n sisustus ja remontointiohjelmia, jos jottain ideaa tulis. Kahdessa ohjelmassa oli ihan kissaperhekin, joten tietenkin oletin että nyt tulee joku upea ammattilaisen keksimä kiipeilyseinä tai muu kissat hienosti huomioon ottava sisustusratkaisu, joka on silti tyylikäs. No kattia kanssa. Kakkosen Muuttohaukantie ohjelmassa päällystettiin uudestaan kissojen perus(ruma)kiipeilypuu jollain samanlaisella polyesterihelvetillä, kun ne on valmiiksi päällystetty. Toiselta ohjelmalta odotin paljon, koska maikkarin Tyylivarkaat vaikutti vähän erilaiselta sisustusohjelmalta. Ohjelmassa oli nainen, joka asui kissansa kanssa pienessa asunnossa. Mielestäni varsinkin yksiöissä ja muissa pienissä kämpissä pitäisi kissoille keksiä tilaa ylöspäin. No tämä kyseinen kissa otettiin huomioon laittamalla jotain sisustusviritystä ikkunan alle niin että katti näkee ulos ikkunasta. Jes, siitähän kissa onnelliseksi tulee kun tuollainen itsestäänselvyys tehdään... Aktivointi oli vissiin suunnitelmissa hoitaa muuten, sillä kyseiseen asuntoon tehtiin keittiöön avohyllyt, joille kasattiin kivaa sisustuslasia. Siinä kissa toisaalta saa mukavaa puuhaa, kun tiputtelee iittalat alas. En voi keksiä idioottimaisempaa ratkaisua kuin avohyllyt matalalla keittiössä, jos perheessä on vähänkään liikkumaan kykenevä kissa. Sisustusohjelmista ei siis ollut apua kissat huomioon ottavassa sisustuksessa. Lähinnä vaan ärsytti. Tässä muuten kuva tuosta kissan "upeasta" ikkuna-alustasta Tyylivarkaat-ohjelman sivuilta. Sai asunto myös lintutapetit, jonka kuosia on muuten mekin mietitty, mutta jotenkin tuntuu että ei ne kissat oikeasti niitä niin paljoa arvosta... Paitsi siis Aamos tietenkin, joka on maailman suurin lintufani ihan oikeasti.

Olen huomannut että jotkut asuntonsa ulkonäöstä välittävät ostavat vaan jonkun kiipeilypuun, ja piilottavat sen saunaan, takkahuoneeseen tai muuhun vähän käytössä olevaan huoneeseen. No valitettavasti meidän tila ei niin paljoa kumminkaan kasva, että meillä olisi ylimääräisiä huoneita kissojen tavaroille, ja tuokaan ratkaisu ei meillä ikinä toimisi. Meidän kissat tykkäävät olla aina samassa huoneessa kuin ihmisetkin, joten kiipeilyjutut kannattaa laittaa olkkariin ja makkariin, jossa kuitenkin eniten oleskellaan, jos haluaa että niitä käytetään.

Catmax tulee siis todennäköisesti olkkariin tässä uudessakin asunnossa. Pientä jännitystä aiheutti huonekorkeus, meillä on uudessa olkkarissa katto tasan 3,35 metriä, Catmaxin maksimi on 3,4. Mielestäni Catmax on oikeasti maailman paras kiipeilypuu, minkä muun puun saa viritettyä tuollaiseen korkeuteen. Olen usein katsellut "design" puita mm. moderncat.net sivustolta, mutta niissä kaikissa on sama ongelma: vievät paljon lattiatilaa ja eivät ylety kattoon asti. Sekä maksavat ihan sikana. Catmax on mielestäni tarpeeksi tyylikäs, pidän puun ja ja huovan yhdistelmästä, koska se näyttää luonnollisemmalta kuin pehmotekokankaat. Meillä kissat tykkäävät ja viihtyvät huovan ja puun päällä oikein hyvin, joten miksi ihmeessä kaikissa puissa on sitä tekokangasta?

Catmaxissa on kivaa myös se että puun saa itse suunnitella värin ja tasojen puolesta, se on suomalainen keksintö ja mies joka näitä myy kotoaan on oikeasti tosi mukava ja auttavainen. Ihme että Catmaxia ei enempää myydä ulkomaille, en ole löytänyt mitään yhtä hyvää ratkaisua ulkomaisistakaan kaupoista. Meidän Catmax-kokoonpano maksoi muistaakseni 240 euroa, joka ei ole paha hinta suomalaisesta työstä, joka kestää koko kissan eliniän. (Meidän vanhatavara ja osto ja myynti liike rakkauden takia Catmax on silti kallein meidän huonekaluista, sänkyä lukuunottamatta. Jostain syystä tämä ei naurata muita kuin meitä, kun kerron vieraille että tossa se meidän kallein huonekalu seisoo, saan enemmän sääliviä katseita kuin naurua osakseni.)

Catmaxin lisäksi haluaisimme hyödyntää huonekorkeutta keksimällä jonkinlaisen kiipeilyseinän. Mitä tahansa viritystä ei huvittaisi tehdä, kun tarkoituksena on myös kunnioittaa asunnon rempassa ja sisustuksessa edes jonkin verran yli satavuotiaan hirsitalon henkeä. Tämä kiipeilyseinä on tosin vasta tulevaisuuden juttuja, ajateltiin panostaa ensin seinien laittoon ja listoihin, ennen kuin aletaan tätä asiaa hoitamaan...

Sen verran ehdin googlailla, että muutaman nätin hyllyn löysin. Esim. tämän:

(lähde: http://www.apartmenttherapy.com/space-saving-for-pet-owners-cu-114009)

Tällainen cat cloud voisi olla myös kiva:

(Lähde: http://www.therefinedfeline.com/catcloudscatshelf.htm)

Näissä kahdessa on esteenä lähinnä se että nämä ovat Usasta ja se pieni juttu että niiden ostaminen veisi aika suuren osan meidän remontointibudjetista. Ne listat ja tapetitkin sekä ilmanvaihdon kuntoon saaminen on kuitenkin ihan kivoja ja tärkeitä juttuja myös. Todennäköisesti askartelemme itse jotakin tai maksamme tutulle puusepälle pienestä askarteluprojektista. Moderncat.net sivuilla on myös paljon kivoja lisäideoita hyllyille, mutta todella monet niistä näyttävät joko liian massiivisilta tai hallitsevilta omaan makuuni, tai sitten todella paljon itsetehdyiltä. Ihan pikkasen huolestuttaa myös että jos tällaisia laittaa sinne kolmeen metriin, niin kuinka paljon stressaan että kissoihin sattuu kun ne hilluvat korkeuksissa... Samaa pelkään jo toisaalta Catmaxin kanssa, ja mitään ei ole ikinä sattunut.

Jos välillä pidin tämän nykyisen asunnon kissaystävällistä sisustamista haasteena, saa nähdä millaista on tosiaan sisustaa sitä vanhan hirsitalon hellahuonetta... Yli 100-vuotias hirsitalo saa kuitenkin nyt sen verran mukautua moderniin elämään, että Catmaxia ja kiipeilyseinää on tulossa. Vaikka kauniista sisustuksista ja esineistä pidänkin, on mielestäni sisäkissan omistajan velvollisuus sisustaa myös kissa mielessä. En voi kuvitella millainen huuto täälläkin olisi, jos kissat eivät pääsisi kiipeilemään ja hillumaan korkeuksiin. Tai no itseasiassa voin, silloin kun ollaan vietetty kissojen kanssa aikaa paikoissa joissa kiipeilypuu on puuttunut, Aamos on katsellut kattoa kohti ja maukunut... Usein.

Harmia hampaista

2012-02-23T15:30:00.003+02:00

Huomasin tässä jo jonkin aikaa sitten että Aamoksen hengitys haisee poikkeuksellisen pahalle. Eikä vain kala-aterioiden jälkeen. Lääkärissä todettiin että on hammaskiveä ja on tulehdusta, ja kunhan muutto ja remontointikiireet hellittävät, Aamos pääsee taas hammashoitoon. (Ihan vinkkinä: Raisiossa on hammasjuttuihin erikoistunut lääkäriasema Vettori, jonne mekin keväämmällä suuntaamme.)

Harmittaa tietenkin paitsi Aamoksen puolesta, myös rahapussin puolesta. Vakuutukset eivät tietenkään korvaa hammaskiven poistoa. Lisäksi hammashoitoja ei kissoilla oikein saa tehtyä silleen että avaa suu isoksi ja sano AAA-aaaa. Ja pysy noin paikallaan hyvän aikaa, jookos kookos Aamos? Nukutukset ja rauhoitukset sekä muut mömmöt eivät tietenkään ole kissalle kivoja, eivätkä kovin halpoja.

Ihmettelen yhä että Aamoksella on edes hammaskiveä niin paljon, meillä kissat syövät säännöllisesti isoja lihaklönttejä, sitkeää kivipiiraa ja luisia lihoja, joten hampaille on kyllä työtä. Aamos on vielä niin nuorikin. Edellisellä kissallani oli hammasvaivoja vasta vanhempana (yli kymmenvuotiaana) ja Aada ja Nanna ovat lääkärissä saaneet kehuja näteistä raatelijan hampaistaan. Selvästi pitää vain hyväksyä että jotkut kissat ovat alttiimpia hammaskivelle kuin toiset, onhan se ihmisilläkin niin. Pakkohan hammaskivi on myös hoitaa pois, jos ei halua että ne hampaat tippuvat sieltä kohta itsestään...

Sitten kun kiveä on, mikään muu ei siihen tietenkään auta kuin lekuriretki, mutta nyt ryhdymme kuitenkin ehkäiseviin toimenpiteisiin. Tavoitteena on, ettei nuoren kissan kanssa jouduttaisi ihan kerran vuodessa hampaita putsaamaan lääkärin avustuksella. Langoitus taitaa olla out, joten pakko kai se on tutustua kissojen hampaiden harjauksen ihmeellisen maailmaan. Aikaisemmin tuntui hassulta moiseen ryhtyä, mutta ihan järkeenkäypäähän se on että hampaat pysyvät paremmassa kunnossa, jos niitä harjaa. Olen vältellyt tätä tosiasiaa, koska Aamoksen kynsienleikkuun harjoittelussakin vierähti se parisen kuukautta, mutta nyt kun se sujuu kuin vettä vaan, voimmekin harjoitella tätä uutta juttua sitten. Aamos on nameilla opetettu pysymään sylissä hoitoasennossa kynsihoitoa varten, joten voisi kuvitella (siis voisi), että puolet työstä on jo tehty. Hups vaan, lisätään hammasharja sekaan. Todennäköisesti ei tule menemään noin helposti, kissojen kanssa ei aina mene kuin strömsöössä nää jutut, mutta kiva ajatella tässä vaiheessa vielä niin.

Olen huomannut, että moni syöttää myös merilevää ja erityisesti valmistetta nimeltä plague off hammasongelmiin, mutta se meillä jätetään toistaiseksi väliin. Merilevähän sisältää paljon jodia, ja kissat ovat muutenkin alttiita kilpirauhasongelmille, joten en halua syöttää mitään itselleni epävarmaa juttua kokeilumielessä, vaikka kohtuullisen vaaratonta tuo varmasti onkin. Lisäksi en löytänyt yhtään "oikeaa" tutkimusta, joka tukisi sitä että merilevä oikeasti toimii ja siitä on hyötyä hampaitten kanssa. Raksujen syöttäminen hammaskiven ehkäisynä on mielestäni niin vitsi juttu, joten siitä en edes ala pitkästi jauhamaan. Jos kokonaiset kanansiivet ei hammaskiveä pidä poissa, niin tuskin sormenpään kokoiset ja pehmeämmät raksut sitä myöskään tekee. Pakko siis hylätä tällaiset helpommat keinot ja ottaa se harja kauniisti käteen. Samantien sitten ehkä alamme koko konkkaronkan hampaita harjaamaan, mutta Aamoksesta tehdään ensimmäinen harjoituskappale.

Jos lukijoilla on kokemusta hampaitten harjauksesta (kissojen, ei ihmisten, vaikka toivottavasti kaikilla on siitäkin omakohtaista kokemusta), kiinnostaisi hirmuisesti kuulla vinkkejä harjaamisen harjoitteluun, sekä erityisesti tuotesuositteluja. Jotain kananmakuista hammastahnaa olen huomannut blogeissa vilahtelevan...

Ihan turhaa vinkumista, mulla on näin nätit hampaat!

Kun Aamoksen hengitys haisee, painan vain pään piiloon Aamoksen turkkiin... T: Nanna

Aadan muutos

2012-02-21T21:51:00.001+02:00

Sain jonkin aikaa sitten Aadan ensimmäiseltä kotihoitajalta kuvia Aadan lapsuus/nuoruusvuosilta, eli siltä ajalta kun Aada oli pelastettu huonosta ekasta kodistaan, jossa kissoja ei hoidettu, mutta odotteli vielä omaa kotiaan. Aada on kuvissa suloinen, mutta silti jotenkin niin eri Aada kuin tämä nykyinen...

(kaikki kuvat Minna Kulmala)

Ne ihmiset, jotka olivat Aadan kanssa aivan aluksi tekemisissä, kuvailivat Aadaa ujoksi, jopa rauhalliseksi. Kumpikaan sana ei oikein sovi tähän nykyiseen Aadaan. Mies on nimennyt Aadan wannabe itämaiseksi, koska Aadan aktiivisuustaso on aivan sama kuin Nannankin ja Aada saa samanlaisia rakkaushepulikohtauksia kuin Nanna. Nykyään Aada on tosiaan kaikkea muuta kuin ujo ja rauhallinen. Aadasta on tullut mm. reipas ulkoilija ja valloittaja:

Sekä hirveä hepulikatti, joka leikkii raisuja leikkejä kavereidensa kanssa (tai yksin):

Ja urhea sekä rela matkaaja:

Ja aivan hirmuinen sylikissa:

Aada on nykään meidän kissoista tietyissä tilanteissa se rohkein. Jos ollaan uudessa paikassa, tai eteen tulee joku uusi juttu, Aadan uteliaisuus voittaa aina ensimmäisenä. Muista ihmisistä Aada ei välitä vielä niin paljon kuin Nanna ja Aamos. Toisin kuin kaverinsa, Aada ei yleensä yritä kaveerata muiden kuin omien ihmisten kanssa, mutta ei Aada vieraita pelkääkään. Aadan suhtautuminen muihinkin kissoihin on myös muuttunut. Ennen Aada yritti olla kaikkien kaveri, nyt itseluottamuksen kasvettua Aada aloittaa painit ja jahtausleikit siinä missä kaverinsakin. Onneksi meidän muut kissat ovat rauhallinen ja pitkäpinnainen Aamos ja itsekin kavereita jahtaava itämainen neiti, ujompi kissa voisi ahdistua Aadan seurassa.

Aadan luonteen muuttumista on ollut mielenkiintoista seurata, koska ainahan sanotaan että kissan pentuaika määrää niin paljon siitä millainen kissasta tulee. Tietysti pentuaika on todella tärkeä, mutta Aada on kuitenkin muuttunut aika paljon ihan aikuisena. Yksi luonteenpiirre on aina pysynyt, Aadan kiltteys ja kiintymys omaan ihmiseen. Vaikka Aada on täydellinen näin, joskus tietenkin mietimme että millainen Aada olisi, jos olisi saanut oikeanlaisen pentuajan. Vielä nykyistäkin rohkeampi tai vieraitakin ihmisiä palvova? Sitä ei voi tietenkään tietää, mutta Aada on ainakin itselleni opettanut, että kyllä ihan aikuinenkin kissa voi rohkaistua ja muuttua luonteeltaan yllättävästikin.

Kesäkunnossa jo helmikuussa

2012-02-19T21:48:00.003+02:00

Meei kirjoitti Noelin laihdutuskuurista ja pyysi inspiraatiokuvia. Meidän piti postata nämä jo aikaisemmin, mutta kissat halusivat vetää viime hetken treenit ennen kuvaussessioita (oikeasti ei muistettu kuvata valoisalla). Unna kerkesi aikaisemmin jo laittaa oman sarjan, meiltä tulee nyt vielä jokaiselle jotain eli pitkäkarvaa, maatiaista ja sitä itämaistakin. Kohteiden painot ovat päivän punnituksen perusteella: Aamos 6,2 kiloa, Aada 4,1 kiloa ja Nanna 3,5 kiloa. Kaikilla tuntuu kylkiluut kun tarpeeksi tunnistelee, mikä taitaakin olla yksi kissan hyvän painon merkki. Painoindeksinkin kissoilta voi laskea, mutta se oli humanistille niin mutkikas laskutoimitus (ja vaati jopa mittailuakin), että sitä ei olla ikinä tehty. Meillä vaan punnitaan ja tarkkaillaan. Aada on perinteinen maatiaisneito rakenteeltaan, ehkä vähän tavallista sirompi ja lihaksikkaampi, Nanna on hyvin elegantti itis ja on esim. pituudeltaan selvästi pidempi kuin Aada, vaikka painoa vähemmän onkin. Aamos on myös aika pitkula rakenteeltaan. Meidän vinkit painonpudotukseen ovat paljon leikkiä, vähän raksuja sekä paljon vähärasvaista raakaa kanaa. Sekä tietenkin aikaisemminkin esitelty Nanna personal cat trainer. Tässä kuitenkin niitä luvattuja kuvia, ensin Aada, joka selvästi oli sitä mieltä että kroppa on nätti ilman kuvatodisteitakin:

Aada näyttää että voi haukata ranteesta, jos hermot meinaa mennä. (Ei oikeasti haukannut, kuvassa vaan näyttää siltä :D)

Mutta suostuu kuitenkin näyttämään karvamassua, jonka hoikkuus peittyy osin lyhytkarvalle poikkeuksellisen paksuun karvapeitteeseen.

Nanna yrittää vilkuttaa Aadaa apuun.

Mutta muistaa sitten että ihminen on lähellä ja yrittää antaa miehelle nenäpusun.

Aamoksen yrmyilme, uskoisiko kukaan tämän kuvan perusteella että Aamos kehräsi kuvatessa, kun samalla rapsuteltiin?

Tässä vielä pari sivukuvaa, jotka on taidettu ennenkin ehkä näyttää:

Pitkula Aada

Aamos ja karvat

Hoikkaa itämaisneitoa

Kestämistä siis Noelille laihiksen ajaksi, kyllä se siitä ja sit oot kovassa rantakunnossa! Jos muu ei toimi, niin Aamos antaa vinkiksi että kannattaa kasvattaa karvat. Kuten kuvista näkee, Aamoksen painoa on aika vaikea arvailla, kun suurin osa peittyy karvapeitteen alle.

Lahjukset saapuivat

2012-02-18T16:40:00.001+02:00

Pienen laminlyönnin jälkeen ihmiset muistivat tehdä zooplussatilauksen, ja paketti saapui viime viikolla. Meillähän on kissoilla tapana ollut yrittää avata paketti itse, jos ihmiset eivät HETI heilu saksien kanssa. Zooplussa vissiin kannustaa kissojen omatoimisuuteen, koska tällä kertaa paketissa oli jo ihan kissan mentävät aukot sivuilla, kun se meille saapui... Kiitos Zooplussa, kissat arvostivat leväperäistä pakkaus- ja kuljetustyyliänne, pieni ihme että mitään ei ollut tippunut koloista matkalla:

Nanna mahtui kokonaan paketin sisään edessä olevasta aukosta, Aamoksen käpälä meni mukavasti tuolta reunasta suoraan kuivispussiin kiinni...

Ruoan lisäksi pari muutakin hankintaa tuli paketissa, mm. maailman paras hiiri ikinä (heti elävien jälkeen olettaisin). Tämä on vielä parempi kuin aikaisemmat vaaleat valeriaana hiiret (tuntui että valmistaja oli niissä vähentänyt huumeen määrää, koska kissat eivät enää uusiin niin voimakkaasti reagoineet). Tää maailman paras hiiri eli Cat Toy Mouse Valeri ei ole niin nätti kuin nuo valkoiset, mutta siinä on aivan älyttömästi sitä valeriaanaa ja se rapisee sekä on tarpeeksi suuri potkimiseen, mutta tarpeeksi kevyt kantamiseen:

Kuva Zooplussan sivuilta.

Ainoa ongelma tuossa hiiressä on että aina välillä mietin mikä meillä haisee olkkarissa ja sitten muistan että ai niin, hiirulainen... Jokainen meidän kissoista on tuon kanssa leikkinyt, vaikka esim. Nanna ei sillä tavalla helposti huumattavissa olekaan.

Toinen hankinta oli tämä pesä, joka on kuulemma tarkoitettu isoille kissaroduille, mutta aika näppärästi se 3,3 kiloiselle itämaisellekin näyttää kelpaavan:

Kuvissa Nanna nakertelee maailman parhaan hiiren mukana tullutta paperilappusta. Siinäkin oli kissoista aika kivat hajut.

Tuo pesä on ihan kiva, mutta tehty niin ohuesta huovasta, että kissojen lempileikki on nykyään istahtaa sen päälle sisään menemiseen sijaan ja saada pesä lysyyn. Parempi Feng shui vissiin kissojen mielestä kun on harmaa lättänä huoneen nurkassa. Lämmin tuo kyllä taitaa olla näin talvella, kun sen sisällä (ja erityisesti päällä) viihdytään ja siihen tarkoitukseenhan tuo ostettiinkin.

Hyvää ystävänpäivää!

2012-02-14T12:11:00.006+02:00

Nannan miehelään (kollilaan?) lähtö näyttää nyt lykkääntyvän kun kyytiä ei onnistuttu järjestymään. Nanna saa siis prinssinsä vasta sitten seuraavassa kiimassa. Prinssiä odotellessa toivotamme kuitenkin kaikille, ja erityisesti tietenkin karvaisille kavereille, hauskaa ystävänpäivää. Näissä kuvissa Aada esittelee tosiystävyyttä, kaveri pestään, halusi se sitä tai ei. Nannan cat body language on alussa aika vastahankainen:

Aadan kaveruusstrategia on kuitenkin tehokas, kaveri yleensä alkaa pitämään pesusta sitten jossain vaiheessa:

Aadan ja Nannan kaverikuvat sopivatkin hyvin ystävänpäivään muistuttumaan että kaveruus voi välillä löytyä pitemmänkin ajan päästä... Aada kun ei aina ole arvostanut pikkusiskoaan ihan yhtä paljon kuin Aamos. Ehkä sen takia niitä kuvia joissa Aada ja Nanna ovat yhdessä, me perheen ihmiset katselemme usein vielä enemmän ihaillen. Ei se kaveruus aina kissamaailmassakaan heti löydy, mutta kun ystävyys vihdoin alkaa, on se sitä suloisempaa. Ainakin näin ihmisnäkökulmasta.

Täydellinen kiimanaloitus...

2012-02-13T21:12:00.000+02:00

Kaikille kissankasvattajille (jotka kyllä varmaan tietää tämän) tiedoksi: miten saa kissalle kiiman? No varaa putkimies maanantaiksi, pankissa ja rakennusvirastossa käynti tiistaiksi ja tavaroiden muuttoa keskiviikolle. Tulos: Nannalla alkaa kiima maanantaina aamuyöstä... Saa nähdä saako Nanna siis prinssinsä tällä viikolla, kun prinssin luo on aika monen tunnin ajomatka. Romantiikkaa kyllä löytyisi, ystävänpäivänä prinssi. Ja ei, en ole imelä tarkoituksella kun se on oikeasti prinssi se kolli, nimeltään

FI*Crimsonette's Frog Prince, alias Risto

Nämä kuvat suoraan varastettu Crimsonetten blogista, mistä löytyy lisää Risto kuvia, tässä osoite: http://fincrimsonettes.blogspot.com/search/label/Risto

Ristolla on mielestäni paitsi aivan älyttömän hauska oikea nimi, myös lempinimi. Ja luonnekin on kuulemma kohdallaan. Sekä ulkonäkö tietysti kans, ja kyllä, Risto näyttää vähän samalta kun Nanna kun se on myös pitkäkarvainen tabby! Meistä ei siis nyt mitään hyötyä ole, en usko että kissan kiima (kumma kyllä) on tarpeeksi hyvä syy perumaan meidän sovittuja juttuja (voisin kuvitella ilmeet pankissa ja muualla), mutta jos kasvattaja saa taiottua Nannan prinssin luo, me onneksi sentään päästäisiin hakemaan neiti sieltä ja tavattaisiin Risto ihan livenä. Ja jos ei tästä kiimasta onnistu niin sovitaan sitten taas joku muu peruuttamaton meno, eiköhän Nanna ala taas silloin kiimailemaan. On nää kissat kyllä tällaisia, helvata Nanna, mulla olisi ollut hiihtoloma ensi viikolla! Ei sit viikolla voinut kiimaa lykätä, no eipä tietenkään...

ps. Joo, me ollaan siis muuten muuttamassa, jos ei tekstin vihjeistä keksinyt. Kissat (ja ihmiset) saa enemmän tilaa, kaksi portaikkoa, kattoikkunoita sekä puuhellan. Jee!

Pallit pois Porissa

2012-02-12T13:15:00.001+02:00

Huomasin että Facebookissa on tällainen kampanja: http://www.facebook.com/events/306182949430007/ Tarkoituksena on siis Porissa kastroida mahdollisimman monta kissaa mahdollisimman halvalla. Neitikissatkin saa kuulemma osallistua ja rokotuksetkin voi laittaa samalla kuntoon. Hippasen vylgääri nimi kampanjalla, mutta hyvä idea ehdottomasti. Suomessakin tuntuu olevan aika monta paikkaa, jossa kissojen annetaan lisääntyä vapaasti. Nyt kun näin halvalla saa hommat hoidettua, niin ei pitäisi ainakaan rahasta olla kiinni. Onneksi tällaiset kampanjat tuntuvat yleistyvän, viime aikoina on ollut näitä enemmänkin. Eri asia on tietenkin että tavoittaako tieto leikkauskampanjoista ne ihmiset, joiden mielestä kissan leikkaus ja rokotus on "liian" kallista... Usein ihmettelee miksi Suomessa vuodesta toiseen maatiaiset vaan sikiää ja emoja ei leikata, vaikka esyt ovat täynnä kissoja joita kukaan ei halua. Varmasti pääsyy on niissä ihmisissä, jotka eivät leikkaa maillaan asuvia kissoja, mutta yllättävää on tietysti törmätä niihinkin ihmisiin jotka ovat sitä mieltä että kissan leikkaaminen on jotenkin väärin kissaa itseään kohtaan. Kyllä kun meidänkin kissoja katselee niin huomaa että huolettomampaa se elämä on leikattuna.

Todisteena vielä että haaremi ei ole niistä palleista kiinni, Aamos ja meidän kaunottaret:

Hyvät on päikkärit, kaveri kummallakin puolella.

Pesupalvelukin pelaa, tytöt pitää mun masukarvat suorassa.

Eli nou hätä vaikka joutuisikin tonne Porin tapahtumaan, kyllä sitä naisseuraa voi silti riittää.

Tunnen pariskunnan jonka nainen halusi rotukissan pennun ja ehdottomasti uroksen. Mies oli sitä porukkaa joka kauhisteli että hän ei pysty katselemaan kun oman katon alla joku kastroidaan. Nainen osti kasvattajalta varhaissterilisoidun pennun, eli sellaisen joka leikataan ihan pentuna kasvattajan luona, joten mitään ei leikattu miehen katon alla. Ja kaikki olivat tyytyväisiä :D

Hauskaa Runebergin päivää!

2012-02-05T17:16:00.000+02:00

Meinasin laittaa tähän pätkän miehen runoistakin, koska jossain niistä kuuluisista mainittiin kissa. Tekstiä läpi kahlatessa ja kissakohtaa etsiessä muistin, että Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat oli ainoa niistä kirjoista jotka kuuluivat aikoinaan opintoihini, mutta en saanut ikinä luettua kokonaan. Meni jo liian vanhahtavaksi meikäläiselle. Ja en jaksanut nytkään lukea sen vertaa että se kissakohta olisi löytynyt. Ajattelin korvata runopätkän sitten (yllätys, yllätys) kissakuvilla, tässä meidän Runebergin tortun maistelija:

Nanna tykkäsi tarjotusta hyvin pienestä palasta kuorrutetta...

Ja lopuksi vielä päivän runebergniksipirkka: kun tortut on syöty, laita koteloon raksuja niin saat halvan aktivointilelun. Kotelo kestää kauemmin käytössä kuin perinteinen tee-se-itse raksuaktivointilelu vessarullista, ja sitä voi myös pestä kun on muovia. Meillä tuo oli kiinni ja kissat joutuivat vaan avaamaan sen (ei sekään helppoa), mutta varmaan voisi myös leikata muoviin reikiäkin...

Hauskaa Runebergin päivää ja äänestyspäivää kaikille!

Karvapalvelu A-tiimi tärkeässä työssä

2012-02-02T15:13:00.002+02:00

Karvaterveiset taas itse kullekin!

Ei olla keretty hirveästi blogia nyt päivitellä kun Karvapalvelu A-tiimillä on tassut täynnä työtä. Ai minkä takia? No daah, pakkaset tuli ja iski. Aina kun tuo ihminen piruilee ja kiroilee meidän irtokarvan määrää, se unohtaa aika tärkeän jutun (hidas ihminen kun on). Karva = lämpöä. Hyvä sitä on nillittää karvanmäärästä 11 kuukautta vuodessa, mutta annas olla kun mittari menee kunnolla miinuksen puolelle niin sitten ollaan ihan että tuuppa syliin Aamos karvoinesi ja tuutko Aada nukkumaan varpaitten viereen yöksi. Ja kyllä me välillä ollaan mentykin, mutta yksi vielä tärkeämpi proggis tässä on nyt ollut. Eli tuon itämaisen ihmeen lämmitys, raukka kun on tollanen vähäkarvainen, niin sehän ihan vihaa tätä talvea. Ollaan sitten oltu kiltisti ja lämmitetty meidän kaiffaria ihan kunnolla:

Tehokkain lämmitystapa on ollut ottaa se tohon meiän väliin.

Välillä pitää vähän asentoa muuttaa että kaikki kohat pysyvät lämpimänä.

Jostain ekosähköstä nuo telkkarissakin välillä puhuvat, me karvaiset kaverit ollaan sitä aidointa ekosähköä!

Tää palvelu olis taas varmaan ihan hitti ja rahasampo, mutta ei me oikein voida uusia tilauksia ottaa, kun kotona on tää yksi itämaisneito, jota pitää jatkuvasti halailla ettei raukka ihan jäädy. Vihjasimme karvapalvelun ihmisorjalle jos se vaikka kutoisi meidän irtokarvoista peittoja, niin niitähän voisi myydä pakkasilla, mutta se mumisi että siinä vaiheessa kun alkaa karvoja tulemaan niin paljon että niistä saa peittoja tehtyä, alkaa sakset laulamaan. Tiedä sitten mitä tarkoitti, varmaan meni joku meidän irtokarva vaan väärään kurkkuun.

Yhteistyöterkuin, Karvapalvelu A-tiimi

ps. jos meinaa liian kylmä tulla kotona pakkasilla, se tarkoittaa vaan sitä ettei teillä ole tarpeeksi karvakavereita! Äkkiä korjaamaan tilanne, vähäkarvainen koti on myös kylmä koti, niin sanan oikeassa merkityksessä kuin silleen toisella tavallakin.

Etsitään uutta henkilökuntaa!

2012-01-30T20:47:00.001+02:00

Tai kissat varmaan haluaisivat etsiä... Ihmiset ovat olleet niin kiireisiä viimeiset viikot että meillä on käynyt pieniä laiminlyöntejä kissojen suhteen. Tai oikeastaan kaksi, joista varsinkin toinen sai kissat järkyttymään. Tämä pienempi moka on että kissojen aktivointiin ei ole riittänyt energiaa ollenkaan, ja kissat jotka ovat tottuneet naksutinkoulutushetkiin, kissa-agilityyn, leikittämiseen ja kuiviksen metsästämiseen aktivointileluista, ovat saaneet keksiä ihan itse oman aktivointinsa ja ihmiset ovat vain hyvin väsyneinä sohvan pohjalta vähän toista korvaa rapsuttaneet.

Kun kaikenlaiseen puuhamiseen tottuneet hyvin aktiiviset kissat ovat puuhailleet oman viihteensä, ovat ihmiset jälleen kerran huomanneet että se miten hyvin tai huonosti kissat kotona käyttäytyvät riippuu aika paljon siitä ihmisestä itsestään. Eihän kissat varmaan ole vähäisestä aktivoinnista kärsineet, mutta me ihmiset olemme. Aamos on aloittanut tunnin mittaiset mau-mau-mauuu konserttinsa ja Aada ja Nanna jahtaavat toisiaan puolet valveillaoloajasta... Pakko siis ihmisten tsempata ja nousta sohvanpohjalta keksimään rakentavampaa tekemistä, vielä kun verhot ovat ikkunassa ja taulut seinillä.

Vaikka tämä aktivoinnin laiminlyönti on helppo korjata, en tiedä saammeko toista mokaa ikinä kissoilta anteeksi. Meiltä loppui lähes kaikki ruoka!!! Okei, ei kaikki siis, pakastimessa oli vielä lihaa, mutta kun zooplussatilaus jäi tekemättä, kuivis ja lempimärkäruokavaranto loppui täysin. Ihmiset eivät mukamas kerinneet eläinkauppaan ja kissat söivät lähes kaksi viikkoa pelkkää lihaa, ilman aktivointipalloraksuja tai pari kertaa viikossa tulevaa märkäruoka-annostaan.

Yritimme tsempata vihdoin viikonloppuna (ennen kun kissat soittavat paikalliselle esylle), zooplussatilaus tehtiin perjantaina, lauantaina aikataulussa oli pieni aukko ja juoksin Stockan eläinosastolle puoli tuntia ennen sulkemista ostamaan pikkuraksupussin ja uuden huiskan. En tosin tiedä riittääkö näin pieni lepyttely korvaamaan kahden viikon raksunamien puuttumista... Onneksi huiskaostos sentään onnistui, tämän merkkinen lelu oli uusi tuttavuus, JW pets. Ihan kivoja ja jänniäkin leluja ulkonäöltään ja materiaalivalinta osui nappiin. Lelun olkia on ollut kiva narskutella (niin kiva että osa löytyi jo kakastakin hiekkalaatikkoja siivotessa) ja pehmeä osa on täynnä kissanminttua. Ehkä henkilökuntaa ei vielä lomauteta ja toivoa on. Kunhan saamme taas tärkeysjärkestyksen kuntoon ja muistamme tehdä ruokatilaukset saksanmaalle.

Tässä kuitenkin Nanna omii lahjomislelun, joka on ripustettu komeron oveen, lahjukset sentäs kelpasivat:

Kolmen koplan kolme ihmettä

2012-01-26T00:59:00.001+02:00

Hyvät lukijat, olkaa valmiita hämmästymään. Seuraavat kuvat ja ihmeet ovat niin ihmeellisiä, että ne voivat sekä hämmentää että pelottaa. Totta ne ovat silti. Tässä ensimmäinen, pahvilaatikko ilman kissaa tunkemassa sisään:

Koko päivänä tuossa lootassa ei käynyt yhtään kissaa. Sen täytyy olla kirottu!

Kirotun pahvilaatikon jälkeen esittelemme toisen ihmeen, joka myös rikkoo luonnonlakeja. Kissa joka on sylissä ilman että koskee syliin:

Aada viihtyi tuossa painovoimaa vastaan taistelevassa asennossa noin puoli tuntia...

Kolmannesta ihmeestä kuvia riittää blogissa enemmänkin. Täysikasvuinen itämainen kissa-neiti, joka on ollut jo yli kuukauden kiimailematta! Syytämme tästä ihmeestä pakkasia. Ei vissiin kylmää inhoavalle kissalle tulisi mieleenkään miettiä lisääntymistä tällaisessa säässä...

Vaalistudiossa

2012-01-22T21:38:00.002+02:00

Kissojen henkilökunta on seurannut tätä vaalikampanjaa välillä hyvinkin sekavin fiiliksin. Vaikka varsinkin politiikan maailma on hetkittäin ikävä ja vastenmielinen, meidän kotivaalistudiossa rakkautta kuitenkin riittää, ja tuloksia seurataan hyvin maltillisesti ja kiihkottomasti:

Nanna ja Aamos lupaavat kannattaa joka vaaleissa sitä tyyppiä joka puhuu halien ja päivätorkkujen puolesta! (Sekä ekstrailtapalojen.)

Viikonlopun vieras

2012-01-21T01:45:00.000+02:00

Kissoille saapui viihdyttäjä, joka on punainen ja jonka sakaria on kiva nakerrella. Kuka kissablogeja lukeva muuten huomaa tai muistaa mistä vieras on tuttu? Tämä on joka tapauksessa ollut kissojen suosikki koko perjantain. Sen kanssa on mm. nukuttu:

Haisteltu:

Sekä otettu matsia läpsimällä uutuutta:

Saa nähdä kuinka kauan uutuus kestää, kun on kolme kissaa antamassa huomiota...

Torstain torkkuja

2012-01-19T13:17:00.000+02:00

Aadan uusi nukkumapaikka, pää puoliksi miehen lenkkitossussa. Ei voi haista hyvälle:

I luvs the smell of shoe in the morning...

Kissatuoli vauhdissa jälleen

2012-01-15T20:40:00.000+02:00

Meidän asunnossa on valkoinen puutuoli, jossa kissat usein ottavat torkkuja ja söpöilevät. Todisteita söpöilystä valkoisessa tuolissa löytyy vaikka klikkaamalla ylisöpöt kissakuvat -tunnistetta, ja söpöilyä tulee tuutin täydeltä. Viime aikoina kissat ovat tehneet muutakin kuin söpöilleet tuolilla, mm. läpsineet toisiaan päähän, ja aloimmekin olla huolissaan että onko tuolin taika kadonnut. No ei ole:

Söpöt naamat

Vielä söpömmät.

Supersöpöt torkkuilijat.

Nämä kuvat ajattelin näyttää sille vieraalle joka seuraavaksi ihmettelee että miksi meillä on kolme kissaa, "kun eihän kissat voi tulla toimeen keskenään, kun ne ei oo niitä laumaeläimiä". Jep-jep, meillä on varmaan poikkeuksia sitten...

Kiimaa odotellessa...

2012-01-14T22:09:00.002+02:00

Ja kiimatonta on yhä. Tälläkin hetkellä Nanna istuu käärönä sylissä ja on suloinen oma itsensä, mutta valitettavan hiljainen. Eli ei ihan vielä kissavauvoja tulossa. Yleensähän itämaiset tuntuvat mouruavan vuoden ympäri, en sitten tiedä onko Nannakin huomannut että ikkunoiden raoista vetää tavallista enemmän ja ulkona on vihdoin talvi, mutta toivossa ja jännityksessä elämme.

Yhden kissavauvoihin liittyvän ostoksenkin jo teimme, sillä keittiövaaka oli sopivasti lähikaupassa tarjouksessa. Pentujahan pitää punnita painonkehityksen tarkkailemiseksi ja tuollaista meillä ei ennestään ollutkaan. Kissat olivat uudesta ostoksesta innoissaan, koska se tarkoitti tietenkin yhtä asiaa. Uutta pahvilaatikkoa:

Tarkastusryhmä saapuu heti paikalle.

Ja Aamos on tietysti kaikkein innokkain, yksikään laatikko ei ole niin pieni ettei sinne yksi Aamos sulahtaisi...

Pentuja odotellessa keittiövaakaa käytetään leivonnassa, mutta ensin tarkastuspunnittiin kissanameja:

Aada tuli avuksi:

Nuo Whiskasin pikkupusseissa olevat namit ovat meillä kissojen sipsejä. Sisältöhän noissa on täyttä huttua, lähes pelkkää vehnää, joten herkälle Aadalle noita voi annostella max. kaksi ja hyvin harvoin. Joku saattaa ihmetellä miksi meillä tuollaisia vehnämössöjä kaapista edes löytyy. No, en tiedä mitä kissakokaiinia noihin lisätään, mutta ainakin meidän katit tekevät mitä tahansa saadakseen whiskaskarkkinsa. Jos kissoja joutuu lääkitsemään tai Aamoksen kynsiä leikkaamaan, ovat nuo korvaamaton apu. Kun kissoille yrittää syöttää ruokaa joka ei meinaa maistua, yksi whiskasin kokanappi kupin päälle murusteltuna houkuttelee kummasti kissat maistamaan pahaakin ruokaa...

Nannalle tulee pentuja!

2012-01-06T20:48:00.000+02:00

Tai no ensin pitäisi neidin tulla kiimaan, sitten mennään kollia tapaamaan ja seuraavaksi, jos kaikki menee hyvin, meillä syntyy ihania pitkäkarvaisia itämaispalleroita! Nannan pentusuunnitelmat ovat edenneet tässä syksyn ja talven aikana, ensin katseltiin kiimaista Nannaa ja odotettiin aikuistumista, sitten oli kollin etsintää ja tehtiin kaikki testit, jotka pitää ennen astutusta ottaa, mutta nyt alkaisi olla suunnitelmat valmiina. Nannahan on sijoituskissa mikä tarkoittaa sitä että pennut ovat willicon-kissalan Even kasvatteja, mutta alkuperäisistä suunnitelmista poiketen pennut tulevat syntymään meillä. Mistä olemme tietenkin älyttömän kiitollisia Evelle, luemme vain innostuneessa pienessä paniikissa lisätietoa synnytyksistä ja kihelmöimme jännityksestä. Sekä tuijotamme Nannaa toivoen että se kiima vihdoin alkaisi! Meille on käynyt nyt se varmaan jokaiselle kissankasvattajalle tuttu taika, että ensin sitä toivoo kissan ollessa vielä nuori että se ei hirveästi kiimailisi, mutta sitten kun ikää alkaa jo olla ja kolli katsottuna ja toivoo että kissalla olisi kiima, ei se noin vain alakaan. Vaikka Nanna on kiimaillut lähes päivän tarkkuudella koko syksyn, nyt oli sitten neidin mielestä sopiva aika pitää tauko. Vaikka me ihmiset pakahdumme ja tikahdumme odotuksesta, ja en ole ikinä toivonut näin paljon että kissa huutelisi turhaan... Uskomatonta ajatella että jo keväällä voi olla pikku-Nannoja. Siis kuinka söpöjä niistä voi tulla? No ainakin näin söpöjä, kuvassa Nanna pienenä:

Kuva Elina V.

Kunhan nyt se kiima vaan siis alkaisi. Odottavan aika todellakin on pitkä.

Kissakaravaani matkalla

2012-01-02T21:39:00.001+02:00

Kaikkien koristeiden ja muun lisäksi joulun aika toi taas mukanaan myös kissakaravaanin. Kolmen kissan kanssa ainoa ikävä puoli on niiden roudaaminen paikasta toiseen. Ennen joulua en varsinaisesti odottanut kolmen kissan kuljettamista yksin julkisilla, mutta muuta vaihtoehto ei taaskaan ollut. Itselläni ei ole edes ajokorttia, ja mies pääsi paljon myöhemmin lomalle. Helppoa tai kevyttä matkustamisesta ei ikinä saa, mutta pitemmän aikaa olen miettinyt tietyn helpottavan välineen hankkimista. Nykyään on alkanut näkyä jo erilaisia kissakärryjä, mutta suoraan sanottuna itse en (toistaiseksi) kehtaa liikkua niillä aivan lastenrattaiden näköisillä härpäkkeillä julkisesti. Eli tällaisilla:

Pinnallista tai ei, mutta siinä menee raja. Kissanäyttelyissä nuo ovat varmasti kätevät, mutta julkisilla matkustamiseen ja tuttuihin törmäämisiin noiden kanssa ei pokkani riittäisi. Voin kuvitella tilanteen: "Ai hei Saara pitkästa aikaa, onko teille tullut vauva?" "No ei ihan ihmisvauva ainakaan...". Yksi syy skipata nuo on myös se että pidän rattaita aika kömpelöinä ja liian isoina esimerkiksi bussiin tai junaan, kun muitakin juttuja olisi mukana. Yksi päivä törmäsin netissä pyörillä kulkeviin rattaisiin, jotka eivät näytä lastenrattailta. Tällaisiin, eli Teafco Argo Pup-buggyyn:

Monellahan on muovisia boxeja, joissa on renkaat alla, ja ne ovat varmasti näppäriä, mutta bussiin tai junaan en painavaa muovista boxia jaksaisi yksin nostaa. Tämä kankaasta ja muovista tehty on huomattavasti kevyempi. Minun ja kärryjen tarinan tiellä on ollut vain yksi este, raha. Nämä ovat Argon tekemät, joka on varmasti laadukas merkki, mutta osaa kyllä nyhtää siitä rahaakin. Alkuperäinen hinta näillä on monessa paikassa siinä vähän yli 200 euroa. Ulkomaisista nettikaupoista ei myöskään löytänyt tällaisia halvalla, kun rahtimaksut olivat isolla tavaralla taivaissa. Sitten kohtalo puuttui peliin ja löysin meidän lähimmästä mustista ja mirristä nämä 75 prosentin alennuksella, vain yksi kappale jäljellä. Se oli hieno päivä. Ja ostin nämä heti tottakai.

Tuohon mahtuu mukavasti kaksi kissaa, kolmas menee kevyessä olkakassissa, ja näin matkustaminen on lähes siedettävää. Nämä myös mahtuvat (milli jää ylimääräistä) VR:n junien jalkatilaan. Näillä siis matkustimme joulun viettoon ja aika kivuttomasti meni. Tosin ihan toisen valituksen voisi tehdä uusista IC:n lemmikkivaunuista. Vanhoissa pikajunissa oli kokonainen vaunu, noissa uusissa on vain 12 paikkaa, joten nytkin meitä oli puolikkaassa vaunussa kolme kissaa, kolme vasikan kokoista vinttaria, yksi kultainen noutaja ja kaksi bokseria. Sekä tietenkin kaikkien elukoiden ihmiset. Vaikka kaikki matkustavat eläimet ihan hyväkäytöksisiä eläinkansalaisia olivatkin, on aika ymmärrettävää että vähän alkaa tunteet kuumentua kun noin monta eläintä on tungettu pieneen tilaan... Tekisi mieli vaihtaa jo muihin kulkuneuvoihin kuin noihin vr:n sillipurkkeihin, mutta taas huomasin että kun menimme junalla ja tulimme takaisin autolla, tykkäsivät kissat enemmän junan tasaisesta menosta kuin automatkasta. Vähän on vielä vanhoja pikajunia liikenteessä, joten pitää tulevaisuudessa yrittää varata aina liput niiden isompiin lemmikkivaunuihin.

Yritin saada kuvaakin tuosta meidän Argosta, mutta kissat tulivat vähän liian innokkaasti tunkemaan kuviin. Vissiin tarpeeksi kauan on taas kulunut viime reissusta, niin voisi taas uudelle matkalle lähteä:

Wu-huu, argo tuli esiin!

Aada ehti ekana sisään.

Mutta Aamos ja Nanna ovat nopeasti tyrkyllä...

Laskisikohan kissojen kiinnostus matkustusvälinettään kohtaan, jos ne tajuaisivat että se on ensisijaisesti koirille markkinoitu?

Vuosi vaihtuu

2011-12-31T11:08:00.000+02:00

Toivottavasti vuodesta 2012 tulee mahdollisimman ruokaisa, mukava ja hauska! Toivottavat Aamos, Aada ja Nanna sekä ihmiset.

Kissankestävät joulukoristeet

2011-12-30T11:42:00.001+02:00

Nyt uuden vuoden ja loppiaisen jo kolkutellessa ovelle onkin aika katsella miten meidän joulukoristeet ovat selvinneet noin kuukauden jatkuneista kissojen leikeistä. Itse pidän joulukoristeista, mutta myös stressittömästä elämästä. Sen takia meillä kaikki koristeet ovat sellaisia ettei tarvitse stressata kissojen rikkovan niitä tai kuolevan niitä syödessä kun selkänsä kääntää. Tosiaan paras koriste (jos kissoilta kysyy) oli tänä vuonna aktivointipuu, ja ei tämä toinenkaan puu mikään huono ollut. Meillä on ollut nyt kaksi vuotta vain näitä eksoottisia katajia ja kartiokuusia, koska niissä on niin tiheät neulaset, etteivät kissat pysty erityisemmin kiipeilemään. Ihan menestys kissojen mielestä nämä eksoottisetkin ovat olleet, kun ihmiset ovat ne ihan selvästi kissoja ajatellen leluilla koristelleet... Meillä onkin puissa olevat koristeet aina kissan kestäviä, aktivointipuussa oli palloja sekä yksi iso naruköynnös, tässä puussa kaikki koristeet olivat itsetehtyjä paperista ja narusta, joten ei huolestuttanut vaikka kissat kävivät niitä läpsimässä.

En leikkinyt koristepuulla kertaakaan! En edes kato sitä päin! Honest.

Aivan puiden tasolle hauskuudessa eivät yltäneet meidän jouluvalot, mutta kyllä nekin mukavaa viihdettä olivat silloin kun ei muuta tekemistä keksitty:

Toinen pallovaloista oli juuri kissakorkeudelle asetettu, sopivan korkealla että houkutti, mutta ei niin korkealla ettei siihen pienikin kissa ylety...

Toiset pallovalot olivat työpöydän hyllyjen päällä:

Aada ja Nanna yllätettynä... Hups, busted!

Äkkiä karkuun!

Nämä la case de cousin paul -valot sopivat hyvin kissakoteihin, koska pallot eivät hirveästi kissoja jaksa kiinnostaa, kun ei niistä ääntäkään lähde, mutta kestävät pikkutassutuksen. Tosin koirakoteihin näitä ei voi suositella. Meillä vieraillut yleensä hyväkäytöksinen koiravieras, joka pitää sattumalta kovasti tennispalloista, meinasi vielä ulko-ovellakin haukata yhden pallon kotiin viemisiksi...

Meidän viimeiset koristukset olivat kissoista pieni pettymys, itse ajattelin että kangassydämet jotka roikkuvat lipastosta ja vitriinistä olisivat olleet kissojen mieleen. Nyt näitä tuskin jaksettiin edes tassutella. Ehkä pitäisi ensi vuonna suihkuttaa vähän kissanminttua sydämiin, niin saavat kaikki koristeet kissan tassusta :D

"Huonoin" joulukoriste ikinä, ei ole kissat edes kertaakaan tiputtaneet...

Nanna kääntää selänkin noin tylsälle sydämelle.

Kynttilöitä meillä ei poltettu jouluna ollenkaan, koska sen arvaa miten siinä kävisi. Joulukukkiakin on aika vähän, ja ne harvat on yleensä lahjoina tulleita ja sijoitellaan ainoalle paikalle missä kissat eivät käy, astiakaapin päälle:

Valitettavasti sijainti suojelee kissoilta, mutta ei mieheltä. Kukalle kävi ohraisesti joulua edeltäneen viikonloppureissun aikana:

Mies yritti syyttää kukan äkkikuolemasta kissoja, mutta epäilen vahvasti että kissojen motoriset kyvyt eivät riitä kiipeämään noin korkealle vesikannun kanssa, jotta voisivat ylikastella vähästä vedestä pitävää amaryllista. Eihän sitä ikinä toisaalta tiedä. Meillä siis joulukoristelua koettelivat sekä mies että kissat, mutta aika vähillä vahingoilla selvittiin.

Joulukuulumiset

2011-12-26T21:33:00.001+02:00

Toivottavasti kaikilla on ollut oikein hauska joulu. Meillä ei ole tehty perinteisiä jouluruokia tai erityisemmin siivottu. Sen sijaan meillä on jouluna matkustettu maalle joulun viettoon, vietetty aikaa kummankin ihmisen perheen kanssa, tehty ruokaa, syöty hyvin ja paljon, ihmetelty miten voi olla näin pimeä joulu ilman lunta että kuvatkaan ei meinaa onnistua, sekä pelailtu lautapelejä. Kissat olisivat oikein mielellään auttaneet mm. Scrabblen sanojen tekemisessä ja Trivial pursuitin kolmioiden jakamisessa, mutta ihmiset eivät oikein apua vastaanottaneet. Tänään joulun rauha loppui aika rymäyksellä, kun sähköt menivät jo aamulla, ja sen myötä vesi, joten lähdettiin aika rivakasti tapanina sitten kaupunkiin, jossa sähköä riittää ja vettä virtaa. Kissojen kanssa ei oikein kynttilöiden sytyttäminenkään olisi onnistunut, joten maaseudun täydellinen pimeys vaihdettiin sitten kaupungin valoihin, kiitti vaan luonto. Tässä kuitenkin jotain hämäriä kuvia meidän joulun vietosta ennen tapaninpäivän myrskyn tuloa:

Tässä koristellaan joulukuusta:

Vähän vielä vinossa noi nauhat...

Joulumme ainoat possunsyöjät odottelevat herkullista sika-annostaan:

Äkkii possuu tai puulle käy kalpaten!

Sitten vähän tonttuiltiin (Aada päätti tässä vaiheessa että ihmiset voivat tunkea tontturekvisiittansa sinne minne aurinko ei paista, joten neitiä ei tietenkään pakotettu kuviin jos ei ole tonttufiilis...):

Tip-tap kaikille!

Yks tonttu tykkäsi vähän liikaa lahjapaperinarusta:

Nam-nam, mikä suolistotukosvaara?

Onneksi aikaa löytyi myös rentoutumiselle:

Possuntäytteisiä unia kaikille blogin lukijoille välipäiviksi!

Karvapalvelu A-tiimi: Christmas edition

2011-12-22T00:01:00.000+02:00

Karvaterpat kaikille!

Ollaan lyöty taas viisaat ja karvaiset päämme yhteen ja keksitty aivan USKOMATON tuote. Siis todella upea. Okei, ihmiselläkin oli ehkä vähäsen näppinsä pelissä, mutta vaan vähän, ja se ei tajunnut koko tän upeuden käyttötarkoitusta! Ihmisen mukaan tää on joku joulukoriste, ja kyllähän Aamoksen karvat onkin kauneinta mitä maa päällään kantaa, mutta me kissat tajuttiin heti että tämä on niin paljon muutakin! Nimittäin aktivointilelupuu:

Kissojen aktivointihan on ollut kauan pinnalla, siis ihmiset on tajunneet että me karvatassut tarvitaan päiviimme muutakin tekemistä kuin päivätorkkuja. No tää aktivointilelupuu iskee juuri siihen markkinarakoon. Ensin ihminen koristelee tän puun Aamoksen karvapalloilla (rekisteröity tavaramerkki by the way), ja sitten hauskuus alkaa. Karvapallot on tietenkin joka kissan suosikkeja, mutta tosta puusta niitä ei saakaan kovin helpolla. Vihreä pistelee tassuja jos väärin koskee. Meillä kotona tää on ollut ihan älytön hitti. Useina öinä me ollaan kolmistaan saatu lähes kaikki pallot alas revittyä. Hauskuuten tottakai kuuluu että sitten niitä jahdataan ympäri lattioita. Seuraavaksi ihminen herää aamulla, puhisee jotain turhan puuhakkaista kissoista jotka ei jätä mitään rauhaan, ja laittaa taas kaikki pallot aktivointipuuhun. Ja hauska alkaa taas!

Yksi päivä ihminen, joka tietysti tajusi että me ollaan tosi fiksuja, nosti tän puun vaikeustasoa. Eli aktivointipuun voi tehdä sopivaksi just jokaisen kissan tasolle (koska eihän kaikki ole niin älykkäitä kuin me). Ihminen siis laittoi aktivointilelupuun pikkupöydälle, paljon korkeammalle lattiatasosta, ja lisäsi puuhun jotain täysin turhaa ja paljon Aamoksen karvapalloja rumempia juttuja, jotka vähän kuiteskin hämäävät tassutyöskentelyä, kun niitä pitää vältellä palloja kalastellessa. Ei tääkään puu mahdoton ole meidänkaltaisille tassutyöskentelijöille, mutta täytyy myöntää että vähän hidastaa kun nyt pitää roikkua sohvasta, verhoista tai ikkunalaudalta ja palloja narun seasta kalastella.

Ainoa mikä vähäsen taas harmittaa, on ton ihmisen saamattomuus, on muka ollut joulun alla muita kiireitä ja ei ole kerennyt tätä markkinoida... Eli sori kaikki kissakamut, jäätte vielä tänä jouluna ilman tätä HUIPPUlahjaa. Ehkä saatais tämä ensi vuoden markkinoille sitten. Onhan niitä joulumarkkinoita vaikka mitä aina joulun alla viikonloppuisin, sinne vois lähettää ihmisen istuskelemaan, mitä tärkeämpääkään sillä muka joulun alla on hoidettavana? Ehkä ihan hyvä että lykkääntyy tää markkinointi vähän, voi miettiä iskevämpää nimeäkin. Tuo aktivointilelupuu kuvaa tätä hyvin, mutta on ehkä hippasen liian pitkä. Ehkä joku karvapallopuu tai pallurapuu myisi paremmin? Tree with the hairy balls ulkomaan markkinoille?

No vaikkei muut tällä vielä saakaan leikkiä, niin voin kertoa että meillä hauskaa riittää. Ihminenkin saa hyvin sitä vähän (meistä ainaskin) tarvitsemaansa aamujumppaa, kun etsii ne yön aikana levitellyt pallot milloin mistäkin sängyn alta konttailemalla. Siinä on hauska näky, hih-hih. Tosin pitää varoittaa kaikkia kissoja että ihmisen nillitysvaara tässä lelussa on, nytkin se katsoi tätä kuvaa ja päivitteli että miten toi puu kestää edes jouluun, kun sitä hakataan tassulla joka päivä ja yö. Meitä täällä karvapalvelu A-tiimissä ei noi puut niin koske, ollaan vaan palloihin erikoistuttu... Ja niitä kyllä riittää, tässä Aamoksen viikon harjaamisen tulos:

Toivotamme kaikille kissoille ja ruokkijoilleen oikein hauskaa ja mahdollisimman karvaista joulun odotusta! Muistakaa huolehtia että karvaa löytyy ruoista joulunakin, esim. pipareista, kuvan mukaisesti:

Karvaisin jouluterkuin: Karvapalvelu A-tiimi

Vessaesittelyt jatkuvat: Modkat-kokemuksia

2011-12-19T14:01:00.004+02:00

Sisustusblogeissa usein esitellään vaikka asunnon eri huoneet, meillä jatkuu vessojen esittely :D Kuten muuten Unna Tuutikillakin. Jouluvalmistelujen lisäksi vessajuttuja ilmassa vähän kaikkialla siis. Aikaisemmin tuli näytettyä meidän maalatut jättivessat, joita kissat kaikkein eniten käyttävätkin. Sen lisäksi meillä on vielä kaksi muuta, yksi perusruma ja vanha vessa, sekä tatta-daa, kaikkien ylihinnoiteltujen tyylivessojen isä, äiti ja pikkuserkku: modkat. Kissa siis hyppää tuon katolle ja menee reiästä vessaan sisään, kun kissa hyppää ulos niin hiekat karisevat pääasiassa tuohon ritilälle.

Vessapostauksessa numero yksi (voi hyvänen aika, kuinka monta näitä vielä tulee...) ajattelin etten hanki tuota, mutta muutin mieleni. Modkat on yhä mielestäni vessa jota pitää "käyttää" harkiten. Vähän kauhuissani olen seurannut kun jotkut hommaavat tuota ainoaksi vessaksi 5-6 kiloisille kissoille. Mielestäni Modkat sopii hyvin rajatulle käyttäjäryhmälle, eli kissoille jotka tykkäävät vähän kiipeillä, ovat nuoria ja painavat alle viisi kiloa ja joilla on muitakin vessoja käytössä. Meillä tällaisia tyyppejä on kaksi, Aada ja Nanna. Veikkaisin että jos tuota vessaa yrittää pakottaa vääränlaiselle kissalle, voi kissa reagoida panttaamalla pissaa tai käymällä esim. matolla vähän helpommassa vessassa... Missään nimessä tuo ei mielestäni voi myöskään olla asunnon ainoa vessa, jos kissa vaikka venäyttää jalkansa, ja ihminen ei heti huomaa, tuon vessan käyttäminen on varmasti kissalle hyvin epämukavaa. Samoin en usko että vanha kissa tykkää hyppiä tuollaiseen. Tietenkin kissakäyttäjistä on varmaan myös kiva, jos kaikki kissat ovat sellaisia jotka peittävät jätöksensä. Tuonne mennään kuitenkin yläkautta, ja kaverin kakkaan ei tykkää kissakaan astua. Meillä tytöt peittävät ja ihmiset siivoavat usein vessat, joten tassuvaaraa kissoilla ei ole.

Miksi sitten hommasin tuon kaikesta huolimatta? No minua säälittää meidän Aada, joka tykkäisi pissata katottomaan vessaan, mutta kavereiden vessataipumusten takia kaikkien vessojen on pakko olla katollisia. Tuo vessakin on suljettu, mutta koska katto-osa on ritilää, niin ilma vaihtuu paremmin, ja nyt Aada käy tuolla niin että pää vain sojottaa ulos kulkureiästä. Modkat on siis lähempänä avovessaa kuin perinteiset katolliset. Toinen syy oli se että meidän tytöt eivät tykkää selvästikään käydä Aamoksen jälkeen samassa vessassa kollin pissoja haistelemassa. Aamos ei tuonne kätevästi mahdu, niin nyt tytöillä on aivan oma vessansa, vaikka kollimme olisi työpäivän aikana ruikkinut kaikissa muissa kolmessa vessassa. Valehtelisin, jos väittäisin että vessan ulkonäöllä ei ollut mitään väliä. Halusin keittiö-olkkari akselille vessan niin että meillä olisi joka huoneessa vessa ja tuo on ainoa ulkonäöllisesti sopiva, sekä pitää kaiken hiekan näppärästi sisällä. Meillä on olkkarissa lähes kaikki huonekalut 50-luvun tietämiltä, ja tuo sopii sinne ulkonäöltään aivan älyttömän hyvin. Pikainen kuva ei sitä kerro, mutta on siis helkkarin tyylikäs ja sopii ympäristöönsä kuin nakutettu.

Hankinta on ollut ihan onnistunut käyttäjien mielestä. Vaikka ihmisiä tuo mallin erikoisuus saattaa hämätä, kissat tajusivat heti tarkoituksen. Kuusikiloinen Aamos on käynyt katsastamassa paikan, muttei käytä sitä vessana, koska selvästikin pitää vessaa liian ahtaana. Eli tytöt saivat tosiaan oman vessansa. Nanna käyttää tuota tuosta vaan, ja osaa hypätä siitä ulos koskematta ritilään. Meidän akrobatiakissa siis vähän vie pois ritilän idean, mutta ei hiekka ole silti pahasti levinnyt olkkariin. Itämaisten kaltaisille siroille, mutta notkeille kissoille tuo vessa on täydellinen ja tuosta on tullutkin Nannan lempivessa. Viikon jälkeen kummatkin tytöt käyvät tuossa joka päivä useita kertoja, mutta käyttävät toki muitakin vessojamme. Kuten tätä viimeistä, punaharmaa perusvessa ihmisten harmaapunaisessa vessassa:

Tämä vessa on meidän vessoista ainoa, johon en ole tällä hetkellä erityisen tyytyväinen. En haluaisi pitää vessaa märkätiloissa, kun kaikki tietävät mitä hiekanmuruille kostealla lattialla käy... Tuo vessa ei erityisesti ihmisen silmää miellytä, vaikka vessan väreihin sopiikin. Vessa on myös aika pieni, ja vaikka tuo ei pahimmasta päästä olekaan, valuvaara on reunakohdassa tässäkin vessassa. Se nyt on toistaiseksi tuossa, koska mahtuu kätevästi hukkatilaan altaan alle ja hiekkaa ei hirveästi kulkeudu, kun se on sijoiteltu kulkuaukko seinää vasten niin etteivät kissat mitään hirmuloikkia tuolta lähtiessä tee. Jos joku vessa meiltä vaihtoon tulevaisuudessa lähtee, se on varmaan tuo.

Tämä jatkuva vessapohdinta sekä useat vessat voi tuntua hassulta, mutta kissojen vääriin paikkoihin ruikkiminen on yleisin käytösongelma, jota mieluummin ehkäisen nyt kuin siivoan myöhemmin. Meidän kissoja seuraamalla ja kissoista lukemalla on mielestäni selvää, että jos kissat saisivat päättää, lähes kaikki haluaisivat tarpeeksi ison hiekka-alan kuopsutteluun ja kaiveluun, usein enemmän kuin yhden vessan, sekä vessat paikoilla jotka ovat rauhallisia, mutta eivät liian monimutkaisissa paikoissa. Tämä blogissakin näkynyt pohtiminen onkin itselläni syntynyt siitä että välillä se mitä kissat haluavat (useita isoja vessoja, kivoilla paikoilla, paras vaihtoehto olisi lasten hiekkalaatikko keskellä olkkarin lattiaa...) ja se mitä ihminen haluaa (mahdollisimman pieni vessa jossain katseilla piilossa, sängyn alla, kaapissa, pesukoneen takana?) eivät aina kohtaa. Ihminen päättää tottakai, mutta kyllä käyttäjää eli kissaakin pitää miettiä, kun siitä karvapallosta on kuitenkin kiinni mihin pissat menevät, sängylle, matolle vai vessaan... Tai ei minnekään, jos kissa panttaa pissaa ja sairastuu. Tulin siihen tulokseen, että jos aina laittaa sen ihmisen mieltymyksen asunnon ulkonäön edelle ja tekee kaikkensa piilottaaksen yhden pikku pikku vessan ties mihin piiloon, on turha myöhemmin valittaa, jos kissa päättää että on niitä parempia ja helpompiakin paikkoja kuin toi ihmisten ehdoilla miettitty vessa (vaikkapa sohva on kivasti hollilla). Meillä on nyt kompromissivessat: useita, erilaisia, suurin osa isoja, kissojen kannalta järkevillä paikoilla, mutta ulkonäöltään edes vähän ok sekä pois kulkuväyliltä. Valitettavasti yksikään ei ole avovessa, mutta sellainenkin meillä toivottavasti joskus on.

Tähän päätän vessaesittelyn, yhtään vessaa ei olekaan enää esittelemättä ja lupaan olla jauhamasta vessoista vähään aikaan. Ehkä.

Aadan nimmarit

2011-12-17T22:34:00.002+02:00

...olivat perjantaina. Hups, sori Aada, onneksi et osaa lukea Hesarista nimmareita niin ihmisten unohdus jää unholaan. Paitsi että ekstraraksut nimipäivän kunniaksi unohtuivat, kaiken huipuksi kissat on vielä jätetty ja hyljätty viikonlopuksi vain yhden ihmisen hoitoon. Lähdin itse pikaiselle retkelle pohjoiseen, samaan paikkaan missä käytiin kissojen kanssa kesälläkin. Kesällä blogia lukeneet ehkä muistavatkin että VR:n makuuvaunussa oli hyvin vaiherikasta matkustaa, joten en viitsinyt roudata kissoja tuollaista matkaa vain pidennetyn viikonlopun takia. Kissatkaan eivät näin talvella olisi saaneet erityisemmin vierailusta irti, loskaulkoilu tuskin karvaisia kiinnostaisi. Vanhan talon vetoisuuskin olisi todennäköisesti häirinnyt ainakin Nannaa. Meidän kesäistä vierailua on kyllä muisteltu viikonloppuna paikallisväen toimesta, kuulemma karvoja löytyi vielä syksylläkin yllättävistä paikoista (ai Aamoksen karvaa löytyi vaatekaapista, mitenköhän siinä niin on käynyt, eihän Aamos yleensä availe ovia...) Eipä, ajattelee Aamos jolle on ovi on haaste ja hyvin pieni hidaste, ei ikinä este...

Jos kissoja meinaa tulla ikävä, on kuvamateriaalia onneksi runsaasti mukana. Muistavatkohan kissat edes enää meidän kesänviettoa täällä pohjoisessa, veikkaisin että ainakin suosikkipaikat eli kuisti, useat portaikot sekä iso piha ovat jossain kissamielen sopukoissa:

Nanna tuskin on unohtanut hyttysjahtiakaan niissä kivoissa portaissa.

Jahdissa viihtyi innokkaana myös Aamos.

Ja kuistin kukkien ~~tappaminen~~ hoito oli kans silloin niin mukavaa...

Tosi kivoja oli kyllä ne useat ulkolenkit ruohikossakin.

Lenkkejä Aada odotti niin innokkaasti että torkkuikin ulko-oven edessä. Jos ihminen ottikin Nannan tai Aamoksen mukaan ulos, nau'unta oli hyvin äänekästä.

Ja tais kissat muitakin kolttosia kuin karvanpiilotusta silloin puuhailla, onneksi niitä ei muisteltu. Ja koriste-enkelit säilyi ehjänä loppuun asti. Ihannevieraat, that's us...

Viikolla palaan taas kissojen pariin, eiköhän ne miehen hoidossa ihan hyvin pärjää.

Risuja jouluksi!

2011-12-16T19:20:00.000+02:00

Nyt surkeiden kelien aikaan säälittää meidän kattimukset, kun eivät pääse ulkoilmaa haistelemaan. Onneksi jos ei ulos pääse, voi sen ainakin osittain tuoda kissoille. Matka kissan mieleen -kirjassa kehotettiin tuomaan kissoille esim. käpyjä haisteltavaksi, leikittäväksi ja tutkittavaksi. Me mentiin askel pidemmälle ja tuotiin oksia. Siitähän bileet alkoi:

Mihin se meni?

Yltää, yltää, kun varvistaa!

Itseasiassa oksia ei ollut alunperin kissoille tarkoitettu, mutta näppärästi kissat nuo leluiksi omivat. Aika hyvin ilmaiseksi leluksi. Ensin risua jahdataan hulluna, kun ihminen ei jaksa oksia enää heilutella ja laskee ne maahan, on niitä tosi kiva tappaa tassulla sekä nuuskutella ja nakerrella.

Muistakaa siis kaikki kissat tehdä kolttosia näin joulun alla, jahdatkaa vaikka joulukoristeita. Ihminen nimittäin sanoi että tuhmille kissoille tulee paljon risuja jouluna! Kolttosterkuin Aamos, Aada ja Nanna

Aamoksen akneen apua?

2011-12-15T17:22:00.001+02:00

Aamos raukka on yhä kissa-aknen kourissa. Aadalta vaiva saatiin hoidettua pois, Aamoksella tuntuu välillä vain pahenevan. Ihmiset tekevät kaiken niinkuin on eläinläärissä käsketty: kissoilla ei ole muovisia ruokakuppeja tai juoma-astioita, leukaa pestään laimennetulla betadinella ja tummaa rähmää rapsutellaan pois. Silti tuo leuka ei ole vieläkään normaali. Onneksi meidän entinen katukolli sentään antaa hoitaa itseään relasti, tässä meidän perheen miesten yhteinen kauneushetki, eli operaatio Aamokselta akne veks:

Jos laitat mun aknekuvia nettiin niin suutun! Ei kaikesta tartte aina kertoa, lukijat pitää mua sit ihan teininä.

No laita sitten, ainakin jos saan paljon palkkionameja kun oon näin kiltisti hoidettavana.

Kauanko tää rapsutus jatkuu?? Olis jo vähän muitakin juttuja hoidettavana! Ja massukarvat paleltuu.

No onneksi tuo kissa-akne ei ole vaarallinen tai muuten harmillinen vaiva. Ulkonäkö tietysti vaan kärsii. Jos jollain lukijalla olisi vinkkejä vaivan parantamiseksi, ottaisimme ne kiitollisena vastaan. Parannusta odotellessa meidän perheen miesten kauneussalonki jatkaa iltaisin kokoontumistaan.

Vessapostaus vol 3: vähemmän jouluista askartelua

2011-12-14T20:50:00.001+02:00

Muut bloggaajat askartelevat joulukoristeita ja tekevät joululahjahankintoja, meidän postaus käsittelee taas mitäs muuta kun kissanvessoja... Nyt meillä on nämä vessanhankinta ja -vaihtoviikot toivottavasti ohi. Tällä hetkellä meillä on neljä vessaa, jotka ovat vähän erilaisia ja erikokoisia, sekä eri paikkoihin tungettuna. Määrään minä ja ne käyttäjät ovat nyt tyytyväisiä. Suositushan on usein että ainakin niin monta kissaa kun on käyttäjiä, sekä mahdollisesti yksi ylimääräinen. Meidän kissoilla on välillä ollut kaksikin vessaa, ja kyllä meidän kolmikko sillä määrällä pärjäsi, mutta nämä uudet vessat on innolla otettu vastaan. Siivouskin helpottuu kun "tavara" jakaantuu tasaisemmin. Vanhat vessat jotka meille eivät vain sopineet, lahjoitettiin Aamoksen ja Aadan kohtalotovereille eli kodittomille kissoille. Pääsivät siis hyötykäyttöön ja löytöeläinpaikat eivät varmaan ole niin tarkkoja siitä meneekö osa pissasta ihan vähän läpi reunoista tai miltä ne näyttävät ulkoisesti.

Pitkien pähkäilyjen jälkeen jätimme monen (mm. Elsafionan) suositteleman booda-vessan, eli tämän, ostamatta:

Tuo Booda on mielestäni ihan nätti vessalootaksi, mutta se vie portaiden takia aika paljon tilaa, ja silti käyttötila Aamoksen kokoiselle kissalle olisi ollut vähän liian pieni. Lisäksi eri käyttäjäkokemuksien googletuksen tulos oli että kalliista hinnasta huolimatta tuokin voi päästää reunasta nesteitä läpi. Joten ostimme sitten toisen Gimpet-vessan zooplussalta. yhdeksäntoista ja ysiysi, tai jotain sinnepäin. Tämä vessa on nyt useiden kuukausien käytön jälkeen yhä käytössä, ja se on yhä käytettävyyden kannalta parhaita vessoja mitä meillä on ollut. Siinä ei ole mitään ylimääräistä kuten ovia tai kahvoja, mutta itse pidänkin tuollaisesta riisutusta simppelistä vessasta. Näyttää vähemmän rumalta. Oma hyvin henkilökohtainen mielipiteeni on että kissanvessoissa ei ikinä pitäisi pitää ovia muutenkaan. Kaikki hiekat (paitsi kristallihiekka) pölyävät aina hivenen, joten kissa joka on pienessä suljetussa tilassa saa salettiin jotain hengitysteihinsä jos joutuu kuopsuttelemaan niin ahtaassa suljetussa tilassa kuin kissanvessa. Jos oven ottaa vessasta irti, ilma vaihtuu edes vähän paremmin, ja kaikki hiekkapöly ei pyöri vaan sen vessan ilmassa.

Mutta takaisin asiaan. Tämä vessa on myös helppo putsata, kansi vain nostetaan ylös ilman mitään nipsuja tai muuta. Reunat eivät myöskään päästä mitään lattialle asti, kerran viikossa pyyhin reunojen urat mahdollisista roiskeista ja se on riittänyt. Lähes kokonaan vuotamaton vessa siis. Värivalikoimahan näissä on aika järkyttävä, ja muovinpinta on vielä sellainen ruman ja halvan näköinen. Tämän takia meillä harrastettiin vähemmän jouluista vessa-askartelua:

Ennen kuva (kyllä meillä joskus irtohiekkoja siivotaankin, mutta ei vissiin tätä kuvatessa):

Jälkeen kuvat:

Vessat maalattiin mustalla ja valkoisella spraymaalilla. Kuvasta sitä ei ehkä niin hyvin näy, mutta varsinkin mustasta tuli oikein kivan näköinen. Nämä ovat meidän isoimmat vessat, kumpaankin menee yli 20 kiloa kissanhiekkaa kerralla, mutta kun eteisen vessa on valkoinen kuten seinätkin, se uppoaa edes jonkin verran ympäristöön. Musta vessa on huoneessa jossa huonekalujen värit ovat ruskeaa ja mustaa, joten sekään ei hirveästi hyppää esiin muiden tavaroiden seasta. Eteisen vessa on aseteltu niin että sisäänkäynti on seinään päin, ja hiekat eivät siis näy ihmisille. Osa kissattomista vieraista onkin luullut tuota joksikin penkiksi ja yrittänyt istua sille kengännauhoja sitomaan.

Taidan jättää kaksi muuta vessaa seuraavaan postaukseen, niin että taas saa kirjoittaa aina yhtä mielenkiintoisesta aiheesta eli kissanvessoista. Itse ainakin (melkein) kihisen innosta, sillä meille tuli eräs ylihinnoiteltu mutta trendikäs vessa noin viikko sitten, joten käyttäjätestit ovat kohta valmiina...

Viikonlopun synttärit

2011-12-13T16:33:00.002+02:00

Meillä on vähän hassusti sekä miehen että Nannan synttärit todella lähellä toisiaan. Viikonloppuna vietimme sitten pienellä kaveriporukalla kummankin synttäreitä. Hieno kutsumme ei onnistunut pelottamaan vieraita, lähes kaikki kutsutut saapuivat:

Juhlatamineet kuvassa vain Nannalla ja miehellä, koska juhlakaluja ovatkin.

Nanna oli aamusta lähtien aikamoinen party cat, saattoi tosin johtua juuri sopivasti alkaneesta kiimasta. Vieraat saivat jonkinlaisen ääninäytteen siitä millaista on elää perheenlisäykseen valmiin itämaisneidin kanssa, eivätkä varmaan ihan heti harkitse sijoituskissoja :D Nannan juhlinta muistutti jo sarjakuvan party cattiä:

Jotenkin olin kuvitellut että Nannan kiima vähän rauhoittuisi kun on kymmenen vierasta tyyppiä yhtäkkiä omassa olkkarissa, mutta vieraiden saavuttua Nanna jatkoi huutelua ja kävi haistelemassa jokaisen uuden ihmisen vuorotellen. Tarkasti varmaan ettei yksikään vaan ole ihmisen valepuvussa oleva kolli. Muutenkin kissat sietivät yllättävän hyvin vieraita kodissaan. Makkarin olimme rauhoittaneet vierailta vaan kissoille, niin että kattimuksilla oli oma rauhallinen paikka minne vetäytyä. Aika paljon kissat kuitenkin halusivat olla samassa tilassa ihmisten kanssa. Aada oli hauskin, kukaan ei saanut koskea, mutta Aadan piti saada kaikki haistella, ja yllättäen Aada olikin se joka eniten seurusteli vieraiden kanssa. Nanna ja Aamos kävivät hakemassa ylhäisesti rapsut ja vetäytyivät yhteisille päiväunille makkariin. Siis Nannan huutonäytteen jälkeen tietenkin.

Monen kissan kanssa elävänkin huono kissatietämys ei kyllä ikinä lakkaa hämmästyttämästä minua. Nytkin yksi vieraista kommentoi Aadaa arkajalaksi, vaikka toinen hengaa tuntikausia keskellä olkkarin mattoa 10 uuden ihmisen ympyröimänä... Aada nyt vaan on kissa, joka ei erityisesti halua että tuntemattomat lääppivät sitä, ei Aada kumminkaan vieraita sen enempää jännitä. On vain hitaasti lämpiävää sorttia, mitä vieraiden rapsutuksiin tulee. Ihan ok reaktio kissalta omasta mielestäni, mutta jotkut vissiin ihmettelevät kun ei heti syliin hypätä.

Lahjojakin tuli, tottakai. Nanna ja mies saivat yhden yhteislahjankin, kauniisti koristellun punaviinipullon. Tämä tosin taitaa jäädä ihan ihmisten nautittavaksi:

Omilta ihmisiltään Nanna sai uuden huiskan ja kuivattuja kaloja, joka on herkku josta kukaan muu meidän kissoista ei oikein välitä, niin niitä tulee harvemmin ostettua. Isommat lahjat nyt skipattiin, koska kissoille on tullut tehtyä aika paljon muitakin hankintoja viime aikoina, osa tosin on vasta suunnitteluasteella. Koko porukka esim. saa jossain vaiheessa joululahjaksi tällaisen:

Kissakeinu

Leppoisat kotikissat

2011-12-11T14:18:00.001+02:00

Tässä taas maikkarin lemmikkisivuston helmiä. Tällä kertaa aiheena maatiaiset ja kotikissat:

"Sinulle sopisi vallan mainiosti leppoinen ja laiskanpulskea maatiais- tai kotikissa! Maatiainen on jalostamaton kesykissa, johon ei ole sekoittunut kissarotuja, kotikissa on puolestaan sekarotuinen kissa.
Maatiaiskissat ovat kissoista suosituimpia; ne ovat yleisesti rotukissoja terveempiä sekä pitkäikäisempiä.
Luonteeltaan kotikissa voi olla oikeastaan mitä vain. Luonteeseen vaikuttavat kissan vanhempien luonteet, mutta myös kissan kokemukset. Suurin osa kotikissoista on mitä ihanimpia otuksia: ne rakastavat olla omien ihmistensä lähellä ja ovat hyvin helliä, iloisia, leikkisiä ja kissamaisia."

Aada ja Aamos haluaisivat tähän väliin huomauttaa että ei todellakaan olla laiskanpulskeita ja leppoisia. Ite ootte lepposia ja laiskanpulskeita senkin maikkarityypit! Kissamaisia me kyllä ollaan, mutta eikö kaikki kissat ole kissamaisia? Mielenkiintoinen sananvalinta... Ihminen voisi mainita kans että Aamoksen ja Aadan kanssa on kyllä valitettavasti huomattavasti useammin rampattu lekurilla, vaikka maatiaiskissat kuulemma rotukissoja terveempiä ovatkin. Nannan kanssa ei olla käyty sairastamisen takia kertaakaan lekurissa. Ainoa asia mistä nuo tyypit ovat tuossa tekstissään oikeassa ihan satavarmasti on se että suurin osa maatiaisista ja kotikissoista on mitä ihanimpia otuksia. Niin kuin nämä meidänkin ovat.

Ps. näin rauhallisia lemmikkejä kotikissoista ja maatiaisista saa:

Nannan synttäripäivä ja Turun surkein eläinlääkärikokemus

2011-12-09T09:51:00.005+02:00

Nannalla oli hyvin vaiherikkaat synttärit, joista ei jännitystä puuttunut. Juhlinnan aloitimme vähän tavallista erikoisemmin eli eläinlääkärikäynnillä. Tämä ei ollut Nannan mielestä ehkä se paras tapa juhlia, joten ensi vuonna kokeillaan sitten jotain muuta. Pakko oli kumminkin tuona päivänä käydä, kun se oli ainoa ihmiselle ja asemalle sopinut päivä. Ei Nannalla siis mitään vakavaa sattunut, ne oli vaan sellaisia ison tytön testejä joita pitää ottaa, jos tulevaisuudessa maailmaan tulee pikku-Nannoja.

Vähän kyllä pilasi fiilikset ihmiseltäkin tuo paikka, siis oikeasti, taas näitä sarjassamme järkyin kokemus ikinä lääkärissä. Joskus ei vaan mene kuin Strömsössä, vaikka mennään vaan pikkutestejä tekemään ja olettaa että kaikki menee sujuvasti perusveritestejä ottaessa. Kävimme siis Turun kaupungin pieneläinklinikalla, jossa ei ollutkaan se tuttu ja vuosikymmenien ammattitaidon omaava paikan vakieläinlääkäri Rasi paikalla, vaan viransijainen. Ja siitä sitten lähtikin alamäki. No tällä viransijaisella oli tietenkin kissankäsittelytaidot ihan nollassa, verikokeet otettiin huoneessa, jossa hoitaja puhui puhelimessa ja ihmiset ramppasivat edestakaisin. Vähän sähellettiin kiristyssiteen kanssa ja verta ei meinannut tulla ja hups side irtosi ja oho mihis tää piikki laitetaan ja taas irtosi side ja siinä sitten ihminen seisoo ja pitelee kissaa jolla on neula jalassa minuuttitolkulla. Luojan kiitos kyseessä oli Nanna, joka on todella kiltti kissa, jos mukana olisi ollut säikympi Aamos, joka on ok yleensä lääkärissä, mutta vaikeampi rauhoittaa syliin, paikkaisin tällä hetkellä varmaan käsiäni ja tarkastaisin että jäykkäkouristusrokote on voimassa. Aikaisemmin meillä on ollut verikokeet sellaisia sisään ja ulos juttuja kummankin kotikissan kanssa, nyt meni sekä säheltämisessä että tavaroiden etsimisessä vaikka kuinka kauan.

Lopulta luulen että tässä tää vihdoin on, hymy alkaa jo hyytyä, mutta kohta päästään pois. Laskutusvaiheessa selviää että hinta onkin mystisesti noussut alun perin kerrotusta hinnasta, eikä edes kovin vähän. Alan siinä sitten stressaantunen kissan kanssa puhisemaan, että jos hinta on sovittu niin se on sovittu, ei sitä voida enää muuttaa, kun kaksi kertaa varmistin vielä hinnan ennen paikalle tuloa. Joku raja sillä mitä saa tehdä ja sanoa eläinlääkärilläkin. Siinä vaiheessa tämä vuoden kissakuiskaaja lääkäri (NOT) toteaa että jos ei hinta kelpaa niin voin jättää veret sinne ilman laskua käynnistä ja käydä jossain muualla. No sitä en tod ole tekemässä, kun kissan olen eka paikkaan roudannut, sitä siellä kiusannut ja tuossa toimisto/toimenpide/ajanvaraushuoneessa aikaani kuluttanut... Keskustelu ei näytä edistyvän, joten kysyn että kenelle sitten voisi valittaa, no ei kuulemma kenellekään kun hän on vastuussa ja viransijainen. Jep-jep, ainoa vaan että kaupungilla olet täti sinäkin töissä, ei se viransijaisuus kenestäkään jumalaa tee, ja ei todellakaan jää tähän. Jatkuu seuraavassa numerossa, heti kun saan oikean kaupungin virkamiehen langan päästä kiinni. Menitte kuule väärää äkäistä muijaa kiusaamaan. Kyse ei edes ole siitä rahasta, nämä Nannan testit maksaakin kasvattaja (joka tosin varmaan haluaisi maksaa sen sovitun summan), vaan siitä ettei noin vaan voi tehdä: eka veloitetaan aivan eri juttu mitä sovitaan, ja sitten ei edes pyydetä anteeksi tai pahoitella.

Tuollaiset tilanteet ovat jotenkin niin ikäviä, kun siinä tilanteessa yrittää itse miettiä sitä kissaa ja pysyä rauhallisena, ettei kissa hermostu enempää, vaikka tekisi mieli jo vähäsen ääntäkin korottaa. Itse olen tykännyt päälääkärin eli Rasin toiminnasta kyseisessä paikassa. Miehellä on aina ollut sellainen asiat hoidetaan reippaasti, mutta kunnolla asenne ja turhia sekoilematta tai lässyttämättä, josta olen itse tykännyt, koska mitä kauemmin meidän katit on lekurissa, sitä enemmän ne yleensä hermostuu. Meinasin tuonne viedä kissat rokotettavaksi ensi vuonna, mutta pitää mennä taas varmaan sinne Vettoriin, joka on kyllä hyvä, mutta olisin halunnut nuo perusjutut jotka eivät vaadi erikoisosaamista hoitaa vähän halvemmassa paikassa. Mutta ei sitten.

Nyt olemme Nannan kanssa kuitenkin tämän ärsytyksen jättämässä taaksemme ja keskitymme viettämään muuten hauskan synttäriviikon. Ihmisellä on joulunaluskiireet töissä kaatumassa niskaan, joten Nannan isommat synttäribileet ovat viikonloppuna, vieraitakin on tulossa. Juhlakalu eli Nanna on tosin kiimassa, joten ihan viihdyttävät pippalot taitaa tulla. Taas tuli kyllä todistetuksi Nannan kultainen luonne, Nanna on jo antanut anteeksi ihmisen neronleimauksen roudata kissa veritesteihin kesken synttärin... Loppuun vielä Elina V:n ottama yhteiskuva pikku tabbysta ja ihmisestä Turokissa juuri ennen arvostelua. Olen nauranut kuvalle aika paljon, kumpi väsyneen näköinen tyyppi on väsyneemmän näköinen kuvassa ja mitä ihmettä me tuijotetaan?

Nanna: Onpa korkee katto!

Ihminen: No on kyllä, ei kotona tämmöstä ole!

Muoks: Soittokierroksen tulos: kukaan ei tietenkään ole vastuussa ja kenellekään asia ei oikeastaan kuulu, mutta vinkiksi jos joku muu on samassa tilanteessa: kun soittaa tarpeeksi korkealle hallinnossa niin yhtäkkiä kompromissi sitten onnistuukin. Klinikalta soitettiin puoli tuntia sen tarpeeksi korkean tyypin puhelun jälkeen (olikohan läänineläinlääkäri, joku muu Turku virkamies, en edes muista enää) että hintaa korjataan. Jos se hinnan muuttaminen noin helppoa loppujen lopuksi on, miksi sitä ei voinut tehdä silloin kun tilanteesta puhuttiin ensimmäisen kerran ja ilmaisin ärtymykseni hinnan liitelyyn? Anteeksipyyntöähän ei tietenkään tullut, mutta ainakin jotain tapahtui.

Nanna 1 vuotta

2011-12-07T08:20:00.001+02:00

Nanna täyttää tänään yksi vuotta. Hirvittävän nopeasti on vuosi mennyt, tuntuu että vasta vähän aikaa sitten meille tuli pieni ja pippurinen pentu, alkuperäiseltä kutsumanimeltään Curli. Nannan kasvua on ollut ihanaa seurata. Rohkeasta pennusta Nanna kasvoi nuoreksi kissaneidiksi, joka on tullut kiimailun myötä vähän epäilevämmäksi ulkopuolisia kohtaan, mutta on yhä meidän mutkalle väännettävä Nanneli kotioloissa ja pienen varmistushetken jälkeen hurmaa myös vieraat. Nanna sopi alusta lähtien meidän perheeseemme täydellisesti, luikahti vain sekaan ilman mitään ongelmia. Jo ensimmäisenä yönä Nanna nukkui kainalossani, ja siellä se nukkuu yhä. Salaa olen iloinen siitä että Nanna valitsi erityisesti minut omaksi ihmisekseen, totta kai Nanna miehestäkin tykkää, mutta kaikista meidän kissoista juuri Nanna on eniten valinnut vain toisen meistä lempisylikseen ja kainalokseen.

Nanna ♥ Ihmiset, aamusta lähtien.

En osaisi enää vuoden jälkeen kuvitella eloa ilman Nannaa, Nanna on se kissoista joka tulee aina syliini kun istun, on ensimmäisenä paikalla kun jotain tapahtuu ja lähtee joka kerta leikkiin kun joku kissakavereista keksii siihen haastaa. Nanna on ensimmäinen rotukissani ja on ollut mielenkiintoista seurata miten helppoa on hyvin hoidetun kissanpennun elämän alku. Ikinä minulla ei ole ollut kissaa jonka kotiutuminen, totuttaminen muihin kissoihina ja kaikki hoitotoimenpiteet ensimmäisestä päivästä lähtien, olisivat sujuneet samanlaisella helppoudella ja vaivattomuudella. Ihaninta Nannassa on kuitenkin ihmisrakkaus ja riiviömäisyys. Nanna on pieni rakkauspakkaus, joka saa useita kertoja päivässä hurina ja pusku kohtauksia ja on maailman kiltein sekä suloisin kissa. Silti Nannasta löytyy se riiviömäinen puoli, joka tekee kissasta kissan. Päädyimme itämaiseen kissaan sen rotukuvauksen takia ja saimme Nannassa kyllä kaiken sen minkä odotinkin itämaisen olevan, ja paljon enemmän.

Vihreät simmut jotka valloittaa...

Kiitos kasvattaja Evelle, joka alle vuosi sitten uskalsi Nannan meille päästää asumaan, sekä Elinalle joka piti Nannasta niin hyvän huolen ensimmäiset kuukaudet. Tänäkin aamuna heräsin siihen että Nanna nukkuu aivan vieressäni ja toisen nenä koskee omaani. Varmaan hygieniakammoisen kauhistus, mutta omasta mielestäni ihana tapa herätä :)

Tali-Ihantalan taistelu

2011-12-06T18:43:00.001+02:00

Itsenäisyyspäivän kunniaksi kissat rekonstruoivat kuuluisan jatkosodan Tali-Ihantalan taistelun. Rooleissa ovat: valkoinen nuori suojeluskuntapoika Aamos, taistelee Suomen puolesta. Aada esittää vaaraa idästä, eli punakonetta. Nanna, kaikkein eksoottisiin kissajoukostamme, on saksalainen hävittäjälentäjä, joka on hurmannut lottia ulkonäöllään ja eksoottisuudellaan.

Kesällä -44 suomalaiset oli ajettu pois asemistaan kannakselta maailmanhistorian suurimman tykistökeskityksen johdosta. Muutaman viikon päästä suomalaiset odottivat venäläisten rynnistystä pikaisesti kyhätyissä puolustusasemissaan Tali-Ihantalassa. Venäläiset hyökkäävät panssarivaunuineen ja alkaa Pohjoismaiden historian suurin taistelu.

Venäjän joukot käyvät taistoon ja yrittävät ajaa suomalaiset korsuistaan.

Suomalaisten torjuntavoiton mahdollisti saksalaisten lento-osasto Kuhlmey, jonka avustuksella Tali-Ihantalan taistelu lopulta pysäytti Neuvostoliiton hyökkäyksen. Saksasta on tullut siis muutakin hyödyllistä kuin Zooplussan halpa kissanhiekka ja laadukkaat ruoat kotiintoimitettuna.

Kuhlmeyn hävittäjäkone saapuu pommittamaan vihollisen ryhmityksiä.

Tali-Ihantalan taistelun merkitys oli juuri Neuvostoliiton hyökkäyksen pysäyttämisessä.

Pysäytetty venäläissotilas lepäilee korsussaan.

Aseveljet juhlivat menestystään:

Tämän kuvan ottamisen jälkeen saksalaistaistelijamme alkoi nakerrella suomen lippua. Nanna vissiin otti roolin vähän liian tosissaan, sillä muutaman kuukauden päästä aseveljesten tiet erosivat ja Nanna, siis saksalaiset, lähtivät polttamaan Lappia.

Kiitos rekonstruktion seuraamisesta ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Ps. Historian asiantuntijamme rekonstruktiossa oli talouden mies. Jos virheitä oli joukossa, johtuu se siitä että mies opiskeli yliopistossa yleistä historiaa, ei suomen historiaa...

Idea kissanvessan suunnittelijoille

2011-12-05T13:14:00.000+02:00

Olen pitkään miettinyt että onko niillä tyypeillä jotka työkseen piirtävät ja rakentelevat kissanvessoja, ollenkaan omia kissoja? Aikaisemmassa vessapostauksessa kirjoitin siitä miten vaikeaa on löytää katollinen vessa, joka sopii seisaaltaan pissaavalle kissalle. Lähes kaikissa katollisissa vessoissa joita olemme kokeilleet on se saumakohta sellainen että se päästää jonkin verran nesteitä läpi. Ja koska neste-sana tarkoittaa tässä yhteydessä kissan pissaa, ne nesteet olisi mukava pitää ihan siellä lootan toisella puolella.

Postaukseen tulleiden kommenttien perusteella tälläisia ruikkijakissoja löytyy muiltakin. Meillähän niitä on tällä hetkellä kaksi kolmesta. Aamoksella ja Nannalla on menossa tällä hetkellä sellainen kisa, jonka tavoite tuntuu olevan että kumpi osuu ekana vessan kattoon... (En ole varma kumpi johtaa, mutta jäljistä päätellen tavoite on aika lähellä toteutumista.) Kun ongelma on näin yleinen, miksi sitten sellaisen katollisen vessan, joka pitää ne pissat sisällä, suunnittelu on niin vaikeaa? Humanisti pohti tätä asiaa yksi ilta, ja teki tällaisen ongelmaa havainnollistavan, hyvin professional ja muutenkin ammattimaisen kuvan. Kuvasta löytyy myös ratkaisu vuotavien vessojen ongelmiin, joten kaikki kissanvessoja suunnittelevat insinöörit hei, tässä on ratkaisu a la humanisti, siitä vaan piirtelemään. Annan täten tämän ratkaisun täysin vapaasti käytettäväksi kaikille kissavessan suunnittelijoille. Siitä vaan ideoita ottamaan, kun omat ideat eivät selvästikään riitä. Jos tuo liitoskohta olisi kunnolla ylempänä, säästyisi aika paljolta siivoamiselta.

Uudet varusteet näyttelyssä

2011-12-02T19:52:00.000+02:00

Kissanäyttelyssähän pärjää vähemmälläkin tavaralla, mutta jostain syystä ihmiset shoppailivat aikalailla ennen Turun näyttelyä. Yksi hankinta oli aikaisemminkin esitelty kangasteltta. Kun päätimme ottaa vielä Aadankin mukaan, ostimme kaksioteltan lisäksi yksiön. Periaatteessahan kolme kissaa saa laittaa näyttelyssä duohäkkiinkin, mutta kun Aamos on aika iso kissa, halusin että kaikilla on varmasti kivasti tilaa. Päätin siis käyttää hyväksi jokaiselle kissalle näyttelypaikalla annetun tilan ja askartelin yhdestä duohäkistä ja yhdestä yksiöhäkistä sellaiset, että ne voi halutessaan yhdistää tarranauhalla. Tämän ompelutyön tein tietenkin kissanäyttelyyn valmistautumisperiaatteen mukaisesti siinä yhdeltä aamuyöstä edeltävänä iltana. Työnjälki oli sitten sen mukaista, mutta kesti sentään. Noita kolmoishäkkejä saa netistä ulkomailtakin valmiina tilattua, mutta silloin ne ovat todella hintavia. Tein häkeistä sellaisia että ne voi erottaa toisistaan väliseinillä, jos kissat eivät jaksa toistensa seuraa (jos sellainen ihme meidän kissoilla ikinä käy) tai yhdistää isoksi kolmioksi, jossa kissat voivat vapaasti liikkua. Askartelin häkit kuitenkin niin että niitä voi myös käyttää erillisinä yksiönä ja kaksiona, jos joskus mennään vielä vain yhden tai kahden kissan kanssa näyttelyyn. Ja kyllä kissoilla aika paljon tilaa tällä virityksellä olikin:

Vasemmalla kissojen hengauspaikka jossa oli pesä ja lelut, keskellä yksi riippumatto ja ruokakupit, sekä oikeassa reunassa vessa. Välillä oleskeltiin kaikkialla häkissä, mutta aika paljon aikaa meni ihan yhdessä kasassa...

Kevythäkkien käytöstä keskusteltiin jossain vaiheessa kissamaailman keskustelufoorumilla ja joku näyttelykävijä nillitti että kissoja ei näe hyvin näistä tämäntyyppisistä kevythäkeistä. Kyllähän kevythäkit vähän telttamaisia ovat, mutta itselleni omien (ja kasvattajan) kissan hyvinvointi menee kyllä sen edelle että näkeekö näyttelyssä vierailevat ihmiset meidän kissat tarpeeksi hyvin. Näistä kangasteltoista kun voi tehdä kissoille niin viihtyisiä kuin itse jaksaa, häkkejä käyttäessä ihmiset eivät yleensä verkon läpi mene kissoja koskemaan ilman lupaa ja kissat itse viihtyvät selvästi paremmin kotoa tutussa teltassaan. Jos niitä kissoja haluaa nähdä paremmin, voi mennä katselemaan arvostelua, jossa kissat ovat tuomarin pöydällä. Me käytetään jatkossakin kangastelttojamme, koska kissat niistä enemmän pitävät kuin avoimemmista metallihäkeistä.

Sen verran oltiin kuitenkin näyttelykävijäystävällisiä että laitettiin pienet esittelykyltit häkkiin kiinni. Meinasin askarrella ne itse, mutta sitten ajattelin että niistä tulee omilla kätösilläni niin järkyttäviä että miksi yrittää itse kun saa valmiinakin ja tilasin ne täältä. Näissäkin kylteissä on tosin teksti "ethän koske", koska jotkut ihmiset ovat niin idiootteja että lääppivät vieraita kissoja ilman lupaa näyttelyssä... Kylttien kuvat ovat sarjismaisia mutta oikeastaan aika näköisiäkin:

Ai mää vai?

Livenä vielä komeempi, eiks jeh?

Puuhkahäntä, check!

Kyllä näille hankinnoille toisaalta muutakin käyttöä tulee kuin näytelmät, tuo kevythäkki on kätevä automatkoilla kun sen voi virittää taakse vessan kanssa ja kissoillta on rennompi ja isompi matkustuspaikka kuin pelkkä oma kuljetuskoppa. Tähän päätämme kolmen koplan näyttelyhankintakatsauksen :)

Kolmikon arvostelupaperit

2011-12-01T22:25:00.001+02:00

Nyt kun viime näyttelystä tuli kolme paperia hieroglyfejä, en jaksa jokaista hirvittävän tarkkaan analysoida, tässä pääpiirteittäin tulkinnat. Nannan lappu ei tuonut kyllä tällä kertaa mitään uutta, samoja juttuja kuten ennenkin eli hyvä turkki ja kuvio, sekä elegantti kroppa, leuka voisi olla vahvempi, nuori kissa ja ei ole vielä "valmis". Vähän kiinnostaisi kyllä lukea muunkinlaisia lappuja välillä, joten toivottavasti Nannasta sitten tulee äkkiä valmis :D Vasta vuodenhan neiti kohta on, että ehkä vähän aikaa pitää vielä odottaa. Hirvittävän sirolta Nanna tuntui muihin saman rodun edustajiin verratessa, mutta kyllä Nanna ihan saman verran syö päivittäin kuin meidän iso kollimmekin, varmaan kiimailukin osan kaloreista sitten kuluttaa.

Kotikissoilla ei ole standardia kuten rotukissoilla, joten itseäni kyllä kiinnosti hirmuisesti että mitä ne tuomarit sitten keksivät sinne lappuihin kirjoittaa. Enimmäkseen se olikin kuvailevaa tekstiä, ja tuomarit tietenkin kiinnittivät paljon huomiota kissan yleiseen kuntoon, sekä luonteeseen. Ensimmäisenä Aadan paperi:

Aada sai kehuja lihaksikkaasta kropastaan ja painokin on just oikea. Pääkin oli excellent, sekä silmien kaunista vihreää väriä kehuttiin. Turkista en saanut alusta selvää, mutta sen pituutta kommentoitiin. Aadallahan on aika pitkä turkki, joten en tiedä oliko se sitten huono juttu lyhytkarvaisten seassa... Luonne oli sweet, eli suloinen, mutta vähän ujo. Kotikissat laitetaan tosiaan järjestykseen ja Aada tuli toiseksi lyhytkarvaisista naaraista. Ykköseksi Aadan sarjassa tullut kissa oli itseasiassa koko näyttelyn best in show kotikissa, joten huonolle ei hävitty...

Aamoksen kropasta tuomari (eri kuin Aadalla muuten) tuntui tykkäävän todella paljon, lihakset ja rakenne kehuttiin. Pää oli mukavan pyöreä, profiili, korvat ja silmät excellenttiä. Yleisvaikutelma oli nice and beautiful boy. Ja sitten tullaankin siihen juttuun josta meillä on nyt kotonakin vitsiä väännetty, eli Aamoksen turkkiin. Sain tuomarilta aikamoiset haukut turkin kunnosta... Olin siis kyllä pessyt Aamoksen, mutta turkki olisi pitänyt kuulemma olla kuin pilvi, ja nyt se oli sitten vissiin kuin räntäpilvi tai jotain. Olin kyllä googlaillut pitkäturkkisten kissojen pesu-ohjeita, mutta niissä neuvottiin pesemään kissa kaksi kertaa shampoolla ja kerran hoitoaineella sekä föönaamaan ja se tuntui ihan överiltä, joten pesin Aamoksen vain kerran. Ei vissiin sit riittänyt. Aamoksen upean näyttelyuran tiellä on selvästikin laiska ihminen, joka ei TOD ala föönaamaan Aamosta. Aamos itseasiassa pelkää kovaäänisiä teknisiä puhaltavia laitteita imurista fööniin että aika kova siedättäminen olisi edessä, jos edes asiaa meinaisi harkita... Ja nyt kun ollaan harjoiteltu kynsien leikkuu ihan täydelliseksi, niin en jaksa heti aloittaa uutta treenattavaa toimenpidettä. Eikä föönaus ehkä niin tärkeää kuin kynsien leikkuu ole muutenkaan. Paitsi tuomareista.

Tiedän että kotikissojen arvostelu tuntuu olevan monelle kotikissaihmiselle vähän sellainen keskustelua aiheuttava juttu. Osa kotikissojen omistajista on sitä mieltä että tuomarit eivät tarpeeksi panosta arvosteluun, ja kun sitä standardia ei ole, arvostelu on välillä kuulemma vähän mitä sattuu. En tiedä oliko meillä sitten vaan poikkeuksellisen hyvät kotikissatuomarit vai tuuria matkassa, mutta itse olin tyytyväinen meidän kotikissojen arvosteluun (vaikka se perskuleen turkki harmittaa...) ja suoraan sanoen olin samaa mieltä tuomareiden päätöksien kanssa. Sinänsä hassua, koska välillä olen ihmetellyt niitä päätöksiä mitä Nannaa tuomaroineet ovat tehneet... Kotikissoja tuomaroineet sen sijaan tällä kertaa kyllä onnistuivat hyvin omasta mielestäni ainakin. Aada ansaitsi tulla toiseksi, koska sille hävinneet kilpakumppanit mm. sähisivät kun Aada taas esiintyi oikein kiltisti. Toisaalta ymmärrän hyvin ettei Aada päässyt paneelin, koska Aadan voittanut kissa oli todella paljon Aadaa rutinoituneempi ja rennompi kilpailija, ja oikein kaunisturkkinen kissaneiti. Aamoksen puolestaan kuului päästä paneeliin, mutta paneelissa Aamos ei enää ollut rohkea kuten perusarvostelussa, joten Aamoksen voittanut kissa oli kyllä voittonsa ansainnut.

Arvostelupapereistakin olen samaa mieltä tuomareiden kanssa, erityisesti iloa tuotti että tuomaritkin huomasivat sen mitä kotonakin on pantu merkille: meidän kotikissoista on tullut poikkeuksellisen lihaksikkaita sisäkissoja. En tiedä onko kiittäminen lihapitoista barf-ruokavalioa vai Nannan personal trainer -palveluja, mutta kummatkin katit ovat hyvissä painoissa, näteissä turkeissa ja suoraan sanottuna yksiä lihaksikkaimpia kotikissoja joita itse olen livenä nähnyt. Aamos ja Aada olivat saaneet jo useita kuukautta laadukasta ruokaa hoitopaikoissaan ennen meille tuloa, mutta ovat ne kyllä entisestään kasvattaneet täällä meillä ollessaan lihaksia. Menipä taas omien kissojen kehumiseksi, mutta kun olen niin ylpeä meidän palleroista niin kai se on ihan sallittua.

Nannalla oli sama tuomari kuin Aamoksella, mutta saan Nannan lapusta paljon huonommin selvää... Kroppa on elegant ja slender. Joku on päässä excellentiä, mutta leuka voisi olla vahvempi, silmien muotoa kehuttiin ja vaikka muu kissa ei valmis olekaan, silmien väri on kuulemma jo nyt erinomainen. Korvistakaan ei ollut moittimista, well-set apart. Turkkiahan Nannalta aina kehutaan, ja samalla tavalla nyttenkin, tabbyrinkulat menevät hienosti. Turkki ja häntäkin on excellentiä. Hännästä tuomari kommentoi humoristiseen sävyyn ihan vain ääneen pöydällä että on kuin norskilla. En sitten tiedä oliko tuo enää kehu, mutta komea se häntä nyt ainaskin on... Kuntokin on ex condition ja yleisvaikutelma nice little young, mutta taas se "ei ole vielä valmis".

Kissojen arki on mennyt ihan tavallisesti näytelmien jälkeen. Välillä pidetään sellaiset rallit että petivaatteet lentelee ja sitten otetaan yhteistorkkuja samassa paikassa:

Aamoksen haaremi

Söpöilyä on ollut taas kyllä ihan kympillä, kaikista ei edes jaksa aina ottaa kuvaa, kun sitten saisi kameran kanssa aina heilua. Tässä esimerkki kohta vuoden täyttävästä Nannasta söpöilemässä kaverinsa kanssa:

Juopot kissankasvattajat ja muuta näyttelyssä kuultua

2011-11-28T22:55:00.002+02:00

Kissanäyttelyissä on paljon erilaisia ihmisiä ja niissä on tärkeää säilyttää huumorintaju. Usein ihmiset tulevat juttelemaan ja se on tosi mukavaa, tulee pitkään päivään vähän tekemistä. Moni kävijä huomasi että meillä on häkissä sekä itämainen että kotikissoja, joten monet itämaista harkitsevat tulivat juttelemaan siitä että miten meidän kissat tulevat toimeen, kun hekin harkitsevat itistä ja ennestään on kotona maatiaisia. Ja mielelläni sitten juttelinkin kolmesta kaveruksesta. Kivan juttelun lomassa välillä tulee sitten toisenlaistakin tekstiä, sekä yleisöstä että näyttelyväeltä. Osa jutuista joita kuulee saattaa naurattaa heti, osa ehkä vasta myöhemmin... Tässä viime lauantain helmet, ajattelin jakaa ne jos saisivat muutkin nauramaan. Itsekin naureskelin näille, osalle tosin jälkikäteen:

1. Siis tosi monet nää kissankasvattajat haisee ihan viinalle, aika juoppoja.
Tätä jäin miettimään, en tietenkään tiedä varmasti, mutta jotenkin en usko että kovin moni kasvattaja ryyppää näyttelyissä. Sitten tajusin: kasvattajilla on useimmiten mukana kissoja eri talouksista, joten hygeniasyistä he desinfioivat koko ajan käsiään. Käsidesissä on voimakas alkoholin tuoksu= kasvattajat haisevat usein alkoholille. Näin ne juorut kissapiireissä lähtevät liikkeelle :D

2. Ei toi mikään kotikissa ole, selvä rotukissa toi valkoinen.
Meillä oli kissojen kangashäkin päällä kyltit joissa luki rodut (eli itämainen pitkäkarva ja kotikissat), silti kuulin koko ajan että hei tossa on tollainen norjalainen metsäkissa, ihan kuin se naapurin Penan katti. Joku näyttelykävijä tiesi olevansa neloskategorian kissojen rivistössä ja kyseli ihmetellen että miten noi itämaiset pitkäkarvat ovat noin kookkaita, vai onko se balineesi kun on valkoinen... Aika hyvin mielestäni sekoittaa Aamos itämaiseen. Pitää askarrella Aamokselle sellaine A4-paperi jossa lukee: ei ole maine coon, norski tai siperian kissa, on KOTIKISSA, tullut meille aikuisena löytökissana, joten turha tulla väittämään sitä miksikään rotukissaksi, ja sitä paitsi kotikissakin on aivan yhtä arvokas kuin rotukissa.

3. Nannan väritys ei ole kiva. Ja kotikissat on arkisia.
Kaksi ihmistä, joista toinen oli ihan nelosen kissoja kasvattava, halusi tulla minulle erikseen kertomaan että ei välitä tabbyitiksistä, koska raidallisuus tekee niistä arkisen ja kotikissan näköisiä. Siis kyllähän kaikilla on varmaan omat suosikkivärityksensä, mutta miksi helkkarissa tulla kertomaan niistä minulle? Meillä on häkissä yksi tabby ja kaksi kotikissaa, joten selvästikin pidän tabbyja ihanina ja kotikissoja kaikkea muuta kuin arkisina.

4. Syökö tää sormet?
Kysymyksen esitti assari, joka katseli hiljaista ja rauhallista Aamosta sen odotellessa paneeliin menoa. Tästä nyt olen varmaan herkkis itse kun edes kiinnitin asiaan huomiota, mutta kotikissoilla tärkein arvosteluperustelu on luonne, joten ei tietenkään se syö kenenkään sormia, ei sellaiset kotikissat pääse paneeliin. Just tällaisten kommenttien takia pyysin Aamoksen kantajaksi kokeneen assarin, joka osasi ja uskalsi käsitellä kissoja, myös niitä kotikissoja, ilman kysymyksiä. Sormiensa puolesta pelkäävien assareiden ei tartte Aamokseen edes koskea.

Onneksi nuo kommentit olivat niitä poikkeuksia ja eniten kuulin sitä mitä suoraan sanottuna kissanäyttelyissä kannattaakin sanoa (ja muut mölyt pitää mahassaan), eli onpa teillä ihania kissoja :)

Loppuun vielä lisää kuvia meidän lauantain kisaajien poseerauksista:

Ensin myhäilevä Aamos. Joka syö vain kanaa, ei ihmisten sormia.

Sitten epäonnistuneita yrityksiä Nannan ja Aamoksen yhteiskuvista: Nanna yrittää syödä oman ruusukkeensa.

Sitten Nanna yritti syödä Aamoksen ruusukkeen.

Kun ruusukkeet poistettiin kuvista ettei Nanna tuhoa niitä, tuli tällaisia kuvia. Nannan naama näyttää kuvassa siltä että Aamos on juuri pieraissut...

Herkät ja karkailevat balineesit

2011-11-27T23:36:00.000+02:00

Huomasin tässä iltasurffaillessa että Maikkarin lemmikkisivuilla oli aika mielenkiintoisia rotuesittelyjä. Linkki tässä. Itselleni oli esim. ihan uutta tietoa että balineesit ovat tunnettuja karkailustaan ja ovat niin herkkiä että se erikseen mainitaan laajemmassa esittelyssä ensimmäisenä. Uutta oli sekin että ainakin kuvan perusteella niitä esiintyy myös lyhytkarvaisina... Yleensä itse olen kuvaillut sellaisille tutuille jotka eivät rotukissoja tunne balineeseja ihan vain yksinkertaistaen pitkäkarvaisina siamilaisina, mutta tästä lähtien pitää kyllä muistaa mainita tuo hurja karkailemistaipumus myös. Rotuesittelyssä oli kyllä muutenkin toivomisen varaa, se kolmen koplan mielestä tärkein rotu eli itämainen ja itämainen pitkäkarva puuttuivat kokonaan! Toivottavasti kukaan ei nyt noiden tekstien perusteella itselleen kissaa valitse, ensi kerralla tuonkin tekstin tehnyt voisi tarkemmin katsoa mistä tiedot copy pastilla ottaa... Mikäköhän kolmosen pomon sähköpostiosoite on, häntä varmaan kiinnostaisi tietää että hyvin tärkeä rotu on nyt jäänyt heidän sivuillaan kokonaan unholaan! Tässä vielä esittelyn lyhyempi versio, osuu kyllä varmasti osittain oikeaan, osittain sitten taas ei. Ja kyllä, balineesin kohdalla oli tämä kuva. Nanna olisi varmasti järkyttynyt isinsä puolesta, joka oli oiken puuhkahäntäinen balineesikolli, siimahännät on sitten taas erikseen. Onneksi Nanna ei ole muuten perinyt isältään karkaamistaipumuksia. Tai ainakaan vielä ei ole karkaillut.

BALINEESI

Alkuperämaa: Yhdysvallat

Syntyaika: 1950-luku

Paino: 2,5–5 kiloa

Luonne: Energinen huomiontavoittelija, taitava karkailija

Turkki: Pitkäkarvainen

Värit: Laaja kirjo naamiovärejä sallitaan

Ominaispiirteet: Äänekäs, toimelias, seurallinen

Lauantain näytelmien tulokset

2011-11-26T20:38:00.001+02:00

Käytiin tänään tosiaan Turun rotukissanäyttelyssä, tarkempi raportti tulee varmaan myöhemmin, mutta hyvin meni. Nanna kisasi ensimmäistä kertaa aikuisten kanssa ja sai ensimmäisen sertinsä (juttuja joita kerätään kissanäyttelyissä ja kun niitä on tarpeeksi saa tittelin, esim. International Champion). Kotikissat eivät kerää sertejä, kisaavat vain toisia kotikissoja vastaan. Aada oli toiseksi paras lyhytkarvainen kotikissanaaras, Aamos oli paras pitkäkarvainen kotikissa ja päätyi paneeliin asti. (Kilpailijoita ei tosin ollut erityisen paljon Aamoksen luokassa. Lähinnä yksi.) Itse olen tyytyväinen näyttelyyn, kotikissoja uusi tilanne tottakai jännitti, mutta kaikki olivat täysin uudessa tilanteessa käsiteltävissä ja rauhallisia. Nanna tykkäsi seurasta ja ihminen iloitsi siitä että kotikissat olivat tarpeeksi rohkeita näytelmiin. Heti kun päästiin kotiin, kissat jaksoivat leikkiä, joten mitään traumojakaan ei tullut. Tässä Aamoksen ja Nannan potretit ruusukkeidensa kanssa (Aada sai niin säälittävän nauhan kakkossijasta omassa ryhmässään, ettei siitä kannata kuvaa laittaa).

Oon iso tyttö ja saan isojen tyttöjen ruusukkeita! Saatoin tosin kaivautua Aamoksen masukarvoihin näyttelyssä, mutta kyllä isotkin kissat saa niin tehä!

Jep, oon super komea! Ihan virallisesti.

Parhaan pitkäkarvan voitonhuuto. Oon housecat yksi!

Kissanpesua

2011-11-25T16:37:00.001+02:00

Yleensä meidän kissalaumassa Aamos on se joka pesee muita ja Aada ja Nanna ehkä pari kertaa nuolaisevat Aamoksen päätä. En tiedä onko Nanna arvannut että kaverikin tulee kissamissi ja misterkisoihin mukaan tänä viikonloppuna, ja kuontalo pitää saada kuntoon, koska viime päivinä Nanna on alkanyt pestä Aamosta paljon aikaisempaa ahkerammin.

Mutta tottakai itseäkin pitää välillä pestä:

Vaikka kissat ahkerasti toisiaan pesevätkin, myös ihmiset tarjosivat auttavan kätensä ja pesivät kaikki kissat eilen. Oli kyllä aikamoinen urakka pestä kolme kissaa, aloitin pesun kun pääsin töistä kotiin eli noin yhdeksän aikaan illalla, kaikki kissat olivat kuivina siinä yhden aikaan yöllä... Kissat eivät pesua rakastaneet, mutta olivat kuitenkin helposti käsiteltäviä. Aikaa tosin varsinkin kuivatteluun meni, kun piti pyyhkeillä ja harjalla hoitaa kuivaus, fööniä nämä vähäsen nimittäin pelkäävät. Miksi pesin kaikki kissat? No ei Aadaa viitsitty jättää yksin kotiin ja roudaamme sitten kaikki kissat kokeilemaan riittääkö rohkeus.

Vähän huonoa tuuria on tosin ollut matkassa, Aadalla ja Aamoksella on jostain tullut kissa-aknea leukaan. Ironisesti Nanna on onneksi moiselta säästynyt, vaikka ainoa hormonaalinen kissa onkin. Pari päivää tässä on rapsuteltu ja pesty leukoja, mutta ihan kokonaan pois tuo ei varmaan lauantaiksi lähde. Kotikissat ovat mukana Nannaa rauhoittamassa ja vähän kodin ulkopuoliseen maailmaan tutustumassa, joten ei kisassa pärjäämisellä väliä ole ja ruskeat pisteet näkee tällä hetkellä vain jos karvoja siirtelee. Kuinkakohan tarkasti ne tuomarit kissoja leuasta rapsuttavat? Olettaisin että pienen aknen kanssa kuitenkin pääsee eläintarkista läpi, tuohan on todella yleinen vaiva kissoilla, eikä kuitenkaan tarttuva tai vaarallinen. Pitkula-Aamosta ei itseään pieni karsta leuassa haittaa, hengaa vaan pyörylän kanssa...

Jos lauantaina tulee Turokiin, tällaiset sohvatyynyt siis tapaa:

Minne minttulinnut menevät kuolemaan?

2011-11-22T21:43:00.001+02:00

Aamos hengaa yhä korissaan:

Silmänisku kaikille jotka piditte mun puolia koriasiassa!

Kun kerran kissat varastavat ihmisten sisustusjutut, ihmiset päättivät varastaa kissojen kamoja omiin sisustusleikkeihinsä. Tässä ovat uudet koristeet meidän astiakaapin päällä, minttulinnut ovat siirtyneet lintuhäkkiin:

No eihän me oikeasti kissojen leluja pöllitä... Nuo linnut olivat menettäneet kissanminttutehonsa ja ei niillä enää paljoa leikitty, joten saavat kierrätyshengessä olla koristeena sitten. Ovathan ne nättejäkin.

Onkohan tää kissaleluilla "koristelu" kissahulluuden viimeinen vaihe? Kehtaankohan laittaa meidän joulupuusta kuvaa blogiin, kun siinäkin on jotain kissa-aiheista. Kuka muuten arvaa että mitä?

Viikon paras hankinta

2011-11-20T22:10:00.000+02:00

Ihmisten viikonloppuun mahtui kaikenlaista, mutta Aamos välitti vain yhdestä jutusta. Käytiin Ikeassa ostamassa kaikenlaista tarpeellista, mm. ~~uusi lehtien säilytyskori~~ uusi pesä Aamokselle.

Tämä onkin nerokas pesä, sillä siinä voi sekä nukkua että raapia samaan aikaan. Täydellinen Aamoksen kaltaiselle rennolle kollille:

Muut kissat pääsivät vain kurkkimaan uutta koria, koska Aamos liikahti paikasta lähinnä syömään ja hiekkikselle...

Siinä se Aamoksen sunnuntai sitten oikeastaan vierähtikin, uudessa ~~lehtikorissa~~ pesässä. Ehkä viikolla raaskimme vihdoin nostaa Aamoksen pärekorista ja laittaa ne lehdet tilalle. Tosin jos Aamos katsoo taas näin anovasti, niin emme ehkä voi viedä toiselta suosikkipaikkaa...

Lauantain huumaa

2011-11-19T14:06:00.003+02:00

Ollaan miehen kanssa joskus ihmetelty ja naureskeltu kun meidän kämppää lähellä oleva baari aukaisee ovensa lauantaisin siinä yhdeksältä aamulla ja innokas asiakaskunta odottaa heti viis vaille oven takana että milloin pääsee lauantaioluille. Aamos päätti ottaa naapurustostaan mallia ja aloitti jo kymmenen maissa lauantain päihtymisen. Ei tosin oluella, eikä edes kissanmintulla, vaan Aamoksen omalla suosikkihuumeella eli valeriaanalla. Parista valeriaanalelusta valikoitui tällä kertaa valkoinen haisulihiiri käyttöön:

Hiirtä on kiva potkia.

Aamos tykkää myös pestä hiirulaista.

Ja pureskella sen pitkää kivaa häntää.

Välillä rakasta hiirtä vaan halaillaan.

Erityisesti poskea vasten...

Tällainen hiirihän löytyy monelta blogikissalta, Minniltäkin, eikä ihme kun on se vaan niin hyvä. Itse pidän hiirulaisen yksinkertaisesta ja riisutusta ulkonäöstä, aika harvinaista kissanlelujen glitterneonväri maailmassa. Hiiren pitkä häntä on myös kissojen suosikki ja hännällä on helppo leikittää kissaa. Tosin viime zooplussatilauksessa tulleet hiirulaiset eivät saaneet Aamosta ihan niin fiiliksiin, eivätkä haisseet kovin paljoa ihmisnenäänkään, tiedä sitten jos sattui huono valeriaanaerä... Saa nähdä millainen krapula Aamoksella on sunnuntaina, kun huumebileet lähti käyntiin jo aamusta.

Korjauksia

2011-11-16T21:13:00.002+02:00

Jos kissat osaisivat lukea, ne olisivat varmasti järkyttyneitä joistain viime aikaisista postauksista. Blogissa on väitetty että kissat ovat leluja tuhoavia rikollisia, Nannan harrastusta repiä papereita on suuresti liioiteltu (osa papereista saa jopa olla rauhassa) jne... Ajattelin siis korjata vähän faktoja. Meidän kissamme rakastavat riehumista, jahtaamista ja leikkimistä, sekä ihan yleistä häröilyä, mutta ne ovat samalla aivan älyttömän kivoja ja helppoja. Kaikkien kanssa on mm. kohtuu helppo matkustaa:

Aada junavaunussa torkuilla

Kaikki ovat myös helppoja käsitellä: lääkkeiden anto, kynsien hoito ja monet muut toimenpiteet ovat nykyään suorastaan helppoja (kissojen pesuja tosin vielä harjoitellaan, mutta ei siitä sen enempää):

Aada chillailee manikyyrin jälkeen. Nyt ihmisen sukkahousut ovat taas turvassa...

Kissaperheessämme on saavutettu myös muka mahdoton juttu: noin kolmen neljän kuukauden harjoittelun jäkeen yksikään kissoista ei mene enää keittiön liedelle eikä tasoille. (Karvoja ei löydy tasoilta edes silloin kun olemme olleet poissa...)

Nanna saa hengata työpöydällä pikku avustajana, mutta keittiön tasoilla oleilu ei jostain syystä ole toivottua.

Jos kissat heräävät ennen ihmisiä, ne hengailevat keskenään. Nykyään saamme nukkua jopa viikonloppuisin niin pitkään kuin huvittaa. (Tämän saavuttaminen tosin vaati Aamoksen kanssa vähän treeniä, mutta nykyään onnistuu.)

En viitti herättää, kyl se aamiainen kohta tulee, on tullut aina ennenkin...

Kissamme eivät myöskään pissaile vääriin paikkoihin, huuda turhaan (paitsi Nanna kiimassa, mutta sehän on syystä), eivätkä ole aggressiivisia. Aika tyytyväinen saa siis olla meidän palleroihin, aikuisena otetut löytökissat voivat näemmä olla aika täydellisiäkin, vaikka eivät sitä kissan kehityksen kannalta tärkeää täydellistä kissalapsuutta saaneetkaan. Leikkaamaton itämainen kissakaan ei ole niin vaikea ja äänekäs kun voisi nettiä lukemalla kuvitella. Eli vaikka ihminen rikoskoplasta vitsailee, ei nää nyt kovin kauheita ole :)

Sisustusvinkki kissaperheisiin

2011-11-13T20:16:00.001+02:00

Oletko usein miettinyt miten siitä nurkassa jököttävästä kissanpuusta saisi vielä vähän nätimmän? Meidän kissojen mielestä ainakin kiipeilypuu kaipasi vähän jotain extraa. Tässä meidän vinkki: solmi vihreä pakettinaru puuhun! Silmiä hivelevän kaunista. Tällainen muovihirviö on just se mitä kiipeilypuu kaipaa tullakseen oikein kauniiksi osaksi sisustusta. Tämä idea lähti alunperin siitä että kissoja leikitettiin pakettinarulla kun kissat hengailivat puussaan:

Sitten ihmisten piti mennä puuhailemaan muita juttuja, mutta me keksittiin että narunhan vois sitoa puuhun niin kissat saa jatkaa leikkiä:

Kun pakettinarun sitoo niin että se sojottaa sekä ylös että alas, narun kanssa on kiva ottaa nyrkkeilymatsia tassulla, kun se vihreä juttu singahtaa aina takaisinpäin kun sitä lyö:

Lauantaina meillä kävi vieraita ja otin vihreän sisustuselementin pois puusta. Puuhkahäntäjengi eli Nanna ja Aamos olivat aika pettyneitä ja etsivät vain vihreää narua puustaan:

-Missä se on Aamos?

-En tiiä, tossa se oli aamulla... Epäilen ihmisiä.

Pakkohan naru oli sitten sunnuntaina solmia takaisin puuhun kauneutta huoneeseen tuomaan. Nyt kissatkin ovat taas tyytyväisiä:

Kaunista sinäkin kotiasi ja sido ympäriinsä pakettinaruja! Näyttää muuten niin nätiltä että...

Vinkit viikonlopulle

2011-11-12T14:06:00.003+02:00

Tässä meidän kissojen vinkit mukavan launtain viettoon. Aamuruoan jälkeen on terveellistä ottaa pienet nokoset:

Kun kissat rentoutuvat, ihmiset on hyvä lähettää ruoan hankintaretkelle. Koplan vinkki varsinais-suomalaisille: Turun keskustaan Tuureporinkadulle on avattu uusi eläinkauppa nimeltä Tassucat, jossa on pieni mutta vähän erilaisempi kuin tavis lemmikkikaupoissa oleva valikoima. Kaupasta löytyy vähän erikoisempia petejä ja muuta, mutta myös esim. Power of Nature kissankuivista ja koirien sekä kissojen barf-ruokaa kuten Muschin kana-ateriaa (jauhelihapakaste missä on lihan lisäksi jauhettuna myös luita ja ja sisäelimiä sekä lisäravinteet mukana). Me ei olla tuota joidenkin kehumaa kuivista itse kokeiltu, kun syödään toistaiseksi ainakin eri merkkiä, mutta kissojen lihapakasteiden hankintaa tuon kaupan saapuminen kyllä helpotti. Paikan pitäjä myös sanoi että toiveita valikoimista saa esittää ja he pyrkivät ne toteuttamaan. Suurin osa lemmikeille myytävistä jutuista on aina jotenkin niin rumaa tai samannäköistä (aina sitä hiton tekokarvaa) tai laadutonta (whiskas/pirkka/kitekat vehnäraksut), joten on kiva että jotkut haluavat kaupata lemmikeille vähän erilaistakin tavaraa...

Kuva Tassucatin facebook-sivuilta, niillä on Porissakin liike ja tämä kuva on sieltä, mutta aivan samalta näytti Turunkin liikkeen ikkuna.

Kun (kissan)ruokaostokset on tehty, voikin jo rentoutua ja keskittyä viikonlopun viettoon. Viimeisenä vinkkinä lauantain drinksuresepti, sekoittajana ikioma baarimestarimme Aada. Otetaan yksi rapinafoliopallo ja laitetaan se juomakuppiin. Tuloksena kiva vihreä drinkki, alkoholiton versio, sopii hyvin viikonlopun pimeneviin iltoihin nautittavaksi. (Voi olla tietenkin myrkyllinen, meillä ihmiset pilaavat aina bileet ja vaihtavat tässä vaiheessa vedet, jos vain huomaavat ahkeran baarimestarin työssään.)

Nuo foliorapinapallot ovat niin meidän kissojen suosikkeja, niitä vain saa aika harvoista eläinkaupoista. Aina kun löydän kaupan joka noita myy, ostan pienen varaston mukaan. Ei nuo kestä kovin monta kuukautta (varsinkaan kun niitä dippaillaan veteen), mutta ovat melkein parasta viihdettä mitä noin viidelläkymmenellä sentillä eläinkaupasta mukaansa saa...

Kynnestä asiaa

2011-11-10T23:16:00.000+02:00

Olen huomannut että kissamaailmassa on kaksi koulukuntaa: ne jotka leikkaavat kissansa kynnet ja pitävät sitä ihan normaalina kissanhoitorutiinina, sekä ne joille ei tulisi mieleenkään tehdä kissalle manikyyriä. Itse kuulun tuohon ensimmäisen porukkaan. En pidä kynsienleikkuuta minään pakollisena hoitona, esim. jos meidän kissat olisivat puolivillejä tai hyvin arkoja, en käyttäisi energiaa kynsienleikkuun opettelemiseen. Meidän kohtuu helposti käsiteltävillä kissoilla manikyyrihetket ovat itselleni ihan itsestäänselvyys.

Kieli keskellä suuta ihminen, nyt on tärkeät kynnet leikattavana!

Kynsienleikkuusta on paljon hyötyä, ensinnäkin kissojen oma turvallisuus. Nämä ovat sellaisia tänttähääriä, että painimatseja ja yleistä kiipelypuussa riekkumista katselee turvallisimmin mielin vähän lyhyemmillä kynsillä. Tulee vähemmän vaaratilanteita ja painihaavoja. Ihmisillekin leikatut kynnet ovat mukavia. Varsinkin Aamos tykkää leipoa sylissä, ja kuusikiloinen kolli leipomassa reittä koko voimallaan sekä terävillä kynsillä, on aika kivuliasta rakkautta.

Manikyyri on ihan ok, mutta voisin ottaa kans hieronnan. Vaikka masuhieronnan...

Kynsien ja tassujen käsittelemiseen opettamisesta on myös muuten hyötyä, jossain vaiheessa kissan elämää joutuu niitä kynsiä tai tassuja todennäköisesti kuitenkin härkkimään. Meidän edesmenneellä kissalla alkoi vanhempana kulua kynnet niin hitaasti, varsinkin se ylin kynsi, että niitä oli pakko leikata jottei kynsi kasvaisi kiinni ihoon. Vaikka nämä meidän kissat nuoria ja liikkuvaisia ovatkin, tuntuu että niiden kynnet vasta hitaasti kuluvatkin. Johtuu ehkä myös meidän kämpän lattiamateriaalista. Vaalea koivu, kaunista katsoa, helevetin huono valinta lemmikkikodissa... Pehmeys on tuossa lattiassa sitä tasoa että tuntuu että ihmisten kantapäistäkin meinaa jäädä jäljet.

Aada tykkää huomiosta niin paljon, että jää usein kehräämään syliin manikyyrin jälkeen...

Meidän kissoja tarkkailemalla olen sitä mieltä, että kaikki kissat jotka antavat nostaa itsensä syliin, saa ihan hyvin opetettua kynsien leikkuuseenkin. Myös aikuisena. Aamos ja Aada ovat opettaneet kissankäsittelystä itselleni aika paljon. Esim. koirathan usein totutetaan hoitotoimenpiteisiin pikkuhiljaa ja siedättämällä. Kissat ovat niin paljon pienempiä, että helposti ne vaan käärii pyyhkeeseen tai ottaa kainaloon ja alkaa toimia voimaa käyttäen. Meidän kotikissojen kanssa itselläni syttyi joku lamppu päässä, haluan että kissat luottavat minuun mahdollisimman paljon, miksi siis tehdä pahalla kun voi tehdä hyvälläkin. Meidän kotikissoilla on niin paljon jo huonoja kokemuksia ihmisistä, nyt ne luottavat meihin joten miksi pilata sitä tappelemalla kynsienleikkuun (tai muiden hoitotoimenpiteiden) kanssa. Joskus joutuu tekemään esim. terveys tai lääkejuttuja pakolla kun ei ole aikaa totuttaa, joten itse haluan nämä arkijutut hoitaa sitten hyvällä.

Siinä vaiheessa kun raksupalkkio tulee esiin, manikyyriin on suorastaan jono.

Aada oli ja on suoraan sanoen maailman helpoin käsiteltävä, joten Aadan manikyyrit sujuivat aika hyvin alusta lähtien. Aluksi Aada sai namin joka tassun jälkeen, nykyään Aada saa rapsutuksia sekä raksuja jos niitä on ulottuvilla. Aamos oli vähän haastavampi opetettava, Aamokselle pitkäaikainen tassujen räplääminen oli selvästi ikävää ja vähän ehkä pelottavaakin. Kuukausien harjoittelun jälkeen Aamoksen kynsien trimmaus onnistuu nykyään noin parissa minuutissa. Kuukaudet voivat tuntua pitkältä ajalta harjoitella, mutta koko kissan elämässä se on loppujen lopuksi tosi lyhyt aikaa. Aloitin Aamoksen kanssa totutuksen ihan siitä että pidin kissaa sylissä selällään (mielestäni helpoin leikkuuasento sekä kissalle ja ihmiselle), ja pidin tassusta kiinni. Pikkuhiljaa etenin siihen että leikkasin aina vain yhden tassun yhdellä istumalla. Jos Aada ja Nanna saavat pusun päälaelle ja rapsutukset sekä satunnaisen raksun yhteistyöstään, Aamoksen kanssa menee vieläkin välillä kynsienleikkuussa sellainen kourallinen raksuja.

Välillä manikyyrissä ollaan niin relana, että meinataan nukahtaa...

Itse en ole ymmärtänyt ikinä sitä joidenkin ihmisten asennetta että kyllä elukan pitää jotain tehdä ilman palkkiota. Kyllähän ihmisiäkin palkataan hyvästä suorituksesta, miksei siis eläimiä. Ei ne rakkaudesta ja raksuista pilalle mene... Mutta olenkin itse tällainen kukkahatustani ylpeä kukkahattutäti joissain (kissa)asioissa. Paljon olen kyllä saanut hyvää tarkoittavia neuvoja tuttavapiiristä kynsienleikkuuta koskien. Mm. sellaisen neuvon että kun kissan kynsiä aletaan leikkaamaan, niin sitten ne kaikki leikataan vaikka kissa kuinka rimpuilisi. Jos olisi tuotakin neuvoa noudattanut silloin ekalla kerralla Aamoksen kynsiä leikatessa, olisi varmaan aika muikeat arvet omissa käsissä. Aamos on kuitenkin vahva ja rimpuilemisen osaava kissa. Meillä kynsienleikkuu tehtii kissojen ehdoilla edeten, ja se sujuu nykyään kuin vettä vaan. Usein korostetaan että kissat pitää pienestä asti totuttaa johonkin asioihin, mutta kyllä ne aikuisenakin oppivat. Aamoksen kanssa meni se muutama kuukausi, mutta oppivat. Katukollikin tykkää manikyyristä, kunhan raksuja tulee:

Koplan niksipirkka: lelu kissoille

2011-11-09T17:48:00.004+02:00

Seuraava juttu ei ole herkille, eikä varsinkaan kasvissyöjille joita liha yököttää. Kaikille muille tässä tulee meidän päivän niksimme, miten saada halpa ja hyvä kissanlelu. Otetaan yksi makkara, merkillä ei ole väliä, mutta veikkaisin että kissat eivät tykkää kovin mausteisista kuten chorizosta, HK:n siniset ja perusmakkarat käyvät varmasti paremmin. Kuoritaan liha ja heitetään kuori kokonaisena kissoille. Tuloksena viihdettä ja mahtavat makkaramaan metsästäjät eli Aada ja Nanna, joille löytyi uusi lempi lelu. Makkarankuorta ei syöty, mutta kanniskeltiin ympäri asuntoa ennen kuin ihmiset heittivät saaliin roskiin. Riski tässä lelussa kyllä on, jos asunto alkaa haista makkaralle kissojen leikkien jälkeen, emme ota mitään vastuuta...

Tää on mun ja kannan sen turvaan keittöstä.

Kissaperinteen mukaisesti kannan sen tottakai olkkarin matolle ihmisiä ilahduttamaan.

Hups, tippusis.

Loppuun vielä maailman huonolaatuisin video Nannan makkaran saalistuksesta.

Aina välillä sitä unohtaa miten helpolla kissojen elämään saa vähän viihdettä ja actionia. Kiireisen viikon lomassa tämä on välillä sitä meidän kissojen arkiaktivointia, niin helppoa ihmiselle, mutta kissat tykkäävät ja touhuavat mukana. Eivätkä kato makkarankuori leikkejä pahalla :D

Opettajan kootut selitykset

2011-11-07T22:46:00.002+02:00

Kolmen koplan ihminen, 24h ammatiltaan kissojen viihdyttäjä, päiväammatiltaan opettaja, pitää yhteistyössä Nannan kanssa blogimme lukijoille pienen testin. Päivän monivalinta: miksi emme harjoittele sanastotehtäviä just ensi tunnilla, valitse oikea selitys kolmesta vaihtoehdosta.

a) Kissa söi open paperin.

Nanna ja rikospaikka.

b) Kissa repi, raateli ja täydellisesti tuhosi open paperin.

c) Meillä asuvan pienen apuopen nimeltä Nanna mielestä kirjasta löytyy parempiakin harjoituksia, joissa erilaisia fraaseja harjoitellaan huomattavasti monipuolisemmin, joten tätä harjoitusta on ihan turha tehdä.

Hmmm, ihan liian helppoja tehtäviä!

Sanoisin että tehtäväpaperi myös haisee väärälle.

Oikea vastaus by Nanna: tietenkin c. Nanna-ope kiittää testiin osallistumisesta, over and out! Muistakaa tehä läksyt tai tulee satikutia ja raksusakkoja!

Ps. Viimeinen kuva oli näky joka odotti kotiin tullessa, muut kuvat otettiin kun vahinko oli jo tapahtunut. Ei se tietty mikään todella tärkeä paperi ollutkaan, pikku harjoitus vaan. Super tärkeät paperit opin kauan sitten laittamaan kaappiin ja laatikkoihin.

Lintubongarit sekä pitkulan ja pyörylän halihistoria

2011-11-06T20:33:00.000+02:00

Viikonloppu on mennyt ainakin kissoilla kiireisissä merkeissä. Aamos ja Nanna tajusivat että kun uusi puu on uuden ikkunan vieressä, kissoille avautuu aivan eri tirppamaailma kuin olohuoneen ikkunasta.

Aamos miettii jos tassulla sais kuitenkin tapettua ikkunan läpi yhden pikku tirpan...

Entä toimiskohan tällainen laserkatse lintujen tappamiseen ikkunan läpi?

Loppuun vielä pyydetty lisäkuva meidän pyörylästä ja pitkulasta. Sori Eve, valitettavasti pyörylä ei vieläkään ole pitkula mutta vähän pitempi kummiskin:

Usein sanotaan että itämaiselle paras kaveri on toinen itämainen. Meidän kissat kyllä näyttävät että turha olla roturasisti, tärkeämpää on että kemiat osuvat kohdilleen. Tietenkin tosi rauhallinen tai läheisyyttä inhoava kaveri voi olla haaste itämaiselle, mutta jos luonteet sopivat yhteen, ei sillä rodulla ole väliä. Innostuin katselemaan Nannan ja Aamoksen kaverikuvia ja tässä on pitkulan ja pyörylän kaveruutta kerrakseen, näin lähekkäin alettiin nukkua muistaakseni kolmannella yhteisellä viikolla meillä, ja siitä on kaveruus jatkunut. Nykyään Aamos nukkuu yhä kaverinsa kanssa, vaikka se välillä kiimoissaan karjuukin aika kovaa. Edes sukukypsyys ja kiima eivät tullut pitkulan ja pyörylän kaverisuhteen väliin.

Kuvia katsellessa huomasin että taitaa ne Nanna pitkulana kuvat vaan olla aika haastavia otettavia, vauvasta lähtien on Nanna nukkunut Aamoksen kanssa kerällä. Viimeinen kuva on ainoa poikkeus jonka löysin koneelta.

Hankinta

2011-11-04T00:12:00.000+02:00

Toinen talouden ihmisistä sai vihdoin ylipuhuttua miehen kakkoskiipeilypuuhun. Meillä on ollut just semmoinen kiipeilypuun menevä nurkka makkarissa, ja mietittiin siihen toista catmaxiakin, mutta päädyttiin sitten vähän halvempaan, pienempään ja erityyppiseen puuhun. Halusin tämän puun koska se mätchää verhoihin ja bambua on muuallakin tuossa huoneessa. Eli tällainen sisustushankinta melkein, niinku kissahuonekalut aina, heh-heh. Tekokarvasta en yleensä kissapuissa pidä, mutta kun tuossa puussa väri on niin lähellä huoneen muita värejä niin se menettelee. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, Aada sen tekokarvan repii jossain vaiheessa kumminkin vähän hajalle, niin verhoilen sitten kangasosat joskus myöhemmin kivemmalla kankaalla.

Aluksihan meillä oli tuossa paikassa raapimatynnyri, mutta se muutti olohuoneeseen ja tämä tuli tilalle. Tää on vähän korkeampi niin on kivempi sitten lintujakin bongailla... Maksoi joku 80 euroa ja kestää Aamoksen sirot ballerinaloikat, joten toistaiseksi hyvä hankinta. Kuvat on mitä on, kun kokoamisurakan jälkeen vaan äkkiä jotain napsi.

Nää on joskus olleet muuten mustin ja mirrinkin valikoimissa, mutta me tilattiin netistä kun halvemmalla sai. Sanomattakin on selvää että kissat tykkäävät puusta. Nämä kiipeilee kaikkialle jos vain mahdollisuus tarjotaan... Kuvia katsoessa huomasin että aika hyvin tää puun väritys sopii yhteen paitsi verhojen ja työpöydän, myös Nannan kanssa.

Metamorfoosi

2011-11-01T23:19:00.000+02:00

Meidän halloweeniin ei kuulunut tänä vuonna karkkeja tai noitia, vaan pelottava metamorfoosi. Söpö Nanna muuttui tällaisesta:

Tällaiseksi:

Kyseinen muodonmuutos tapahtuu tosin aika usein muulloinkin kun halloweenina, useimmiten aina ateria-aikoihin. Jos ei pidä kuvaa pelottavana yksinään, voi siihen kuvitella ääniefekteiksi luun rouskumisen ja syvältä vatsasta tulevan murinan...

Bööö kaikille, erityisesti Aamokselle ja Aadalle jos meinaatte mun kanansiipeä tulla kärkkymään!

Nannan aktiivinen vartiointi on tosin vähän turhaa, ainoa kissa joka osaa meidän kolmikosta syödä kokonaan pilkkomattoman kanansiiven on meidän rotuvaliokissa. Maatiainen ja entinen kujakatti Aamos saavat siipensä viiteen osaan pilkottuina, kun muuten lähes kaikki jää syömättä. Jos yrittää antaa siiven kokonaisena meidän maatiaisprimadonnalle, Aada katsoo ihmistä syvää järkytystä silmissään...

Pikku apulaiset vauhdissa

2011-10-30T16:36:00.000+02:00

Ihmisillä oli oikein hauska päivä lauantaina, kävimme nimittäin kavereiden häissä. Tämä vaati tietenkin valmisteluja, ja kissat olivat näissä valmisteluissa hyvin aktiivisesti mukana. Eivät kai olleet varmoja että ihmisten taitoihin ja kykyihin voi luottaa... Päivä alkoi lahjan paketoinnilla:

Jos tosta vähän painais tassulla niin tulee nätti paketti.

Täytyy käydä kurkkaamassa että mitä ne on ees menneet ostamaan...

Naru on suorassa, joo-o.

Ja kortti on kiinnitetty kestävästi pakettiin.

Aada pöyhii tassulla narut nätiksi.

Ja kyllä, paketin narun kestävyys täyttää ISO-220456 standardit.

Lahja saatiin pakattua ja valmiiksi kissojen avusta huolimatta, ja seuraava vaihe oli saada ihmiset juhlakamppeisiin ja lähtemään. Kun ihminen oli saanut nutturan tehtyä ja perhoskoristeen hiuksiin, kissat vielä tarkastivat ihmisen hiuskoristeen sopivuuden kampaukseen... Tämä tarkastusvaihe sai kissat oikein innostuneeksi, sillä että hiuskoristeessa oli aika paljon sulkia saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa.

Kaikkien kissojen mielestä kampausta olisi voinut tassuilla vähän parantaa...

Nanna olisi oikein innokkaana halunnut tarkastella koristeen soveltuvuutta vähän tarkemmin.

Siis oikein innokkaana, silmät innosta kiiluen...

Myös Aadan mielestä kissa-apulaisille olisi voinut antaa enemmän tassuaikaa hiuskoristeen tarkastukseen.

Lopulta päästiin häihin ja oli oikein mukavaa. Kissa-apulaiset toivottivat juhlijat kotiin iloisesti, mutta hieman närkästyneenä iltapalan myöhäisestä ajankohdasta.

Ikävä kesää

2011-10-28T18:04:00.001+03:00

Me ei olla pitkään aikaan viitsitty valjastella, ilmat menivät sellaisiksi ettei siitä enää kissat tai ihmiset oikein nauttineet. Ikävä kesää taitaa olla sekä ihmisillä että kissoilla, ainakin kun näitä kesäkuvia alkoi katsella...

Alunperin meidän piti ulkoilla kissojen kanssa vain kun oltiin maalla käymässä, lopulta varsinkin Aada näytti aina niin onnelliselta ulkoillessa että alettiin valjastella välillä kaupungissakin. Vaikka keskustassa asutaankin, meistä kivenheiton päästä alkaa suojeltu ulkoilualue, jolle pääsee kätevästi kun kuljettaa kissan kopassa tai sylissä yksien liikennevalojen ohi.

Aada ulkoilee aina niin innokkaasti häntä pystyssä, että pakko sen kanssa on valjastella...

Me ulkoiltiin kesällä aina tietyssä kohtaa tätä ulkoilualuetta, koska siellä on vähemmän koiria ja pyöräilijöitä. Varmaan siksi että alueen reunassa on paikallinen kodittomien ensikoti, ainoa täällä päin oleva jonne saa mennä vaikka ei olisi selvinpäinkään. Meitä tuon paikan asukkaat eivät häirinneet, hyvin rauhallista porukkaa ovat aina olleet kun on toisiimme törmätty ulkoillessa. Paikan asukkaita näkee aika harvoin ulkoilemassa, ja ovat kohteliaan etäältä ihailleet meidän kissoja. Joskus tosin on tullut kissat sekoitettua koiriin, mutta kyllähän nää aika koiramaisesti ulkoilee, että sattuuhan sitä...

Aada reippaampana ulkoilijana yleensä johti joukkoja.

Välillä Aadan mielestä mentiin liika tylsiä polkuja, ja piti siirtyä vähän jännimmille reiteille, pois tutuilta poluilta.

Kesällä meinasi myös reipastellessa tulla vähän kuuma.

Aadaa kiinnosti aina mitä on seuraavan puun tai polun luona.

Aamos ja ihmiset meinasivat välillä liikaa hidastella, sitten piti olla silleen että tulkaa jo.

Voi kun olisi taas kesä ja pääsisi haistelemaan kukkasia!

Aina kun mennään ulkoilemaan noudatamme turvallisuussyistä periaatetta yksi ihminen per kissa, niin että välillä joku jää kotiin. Tällä kuvauskerralla se oli Nanna, joka oli niin sydämistynyt siitä että oli jätetty yksin kotiin jopa tunniksi että oli viihdyttänyt itseään pilkkomalla päivän hesarin silpuksi. Olen joskus miettinyt että onkohan kellään ainoana kissana itämaista ja onko se edes mahdollista? Meillä Nanna tuntuu sekoavan jos se jää yksin edes tunniksi...

Kauhujen kopla

2011-10-27T16:53:00.001+03:00

Meidän kodista on tullut kissojen lelujen hautausmaa. Jos joku lelu selviää täysin vahingoittumatta yli kaksi viikkoa, lelu on todennäköisesti huono ja sillä ei leikitä ikinä. Kaikki muut lelut silvotaan, pilkotaan ja sisälmykset revitään ulos. Tässä ovat syylliset, julma kolmen kissan kopla, ei armoa kissan leluille, epäiltynä useista poikkeuksellisen julmista tuhotöistä:

Rikolliskoplan johtaja:

Pienestä koostaan huolimatta tässä on koplan pahin teloittaja, joka nauttii erityisesti vesikidutuksesta. Aada tiputtaa hiiret ja pallot aina vaan uudestaan vesikippoon:

Liigaan vasta liittynyt nuori jäsen, joka nuoresta iästään huolimatta on osoittanut erityistä julmuutta ja kekseliäisyyttä. Nannaa epäillään myös useista tärkeiden asiapapereiden tuhoamisesta silppurin hampaillaan:

Tässä vielä kuvatodistusaineistoa julman koplan tihutöistä:

Julmasti silvottu rapinahiiri on menettänyt koplan yhteisiskussa sekä häntänsä ja toisen silmänsä. Edessä elämä silmäpuolena ja amputoidun hännäntyngän kanssa. (Kunnes kopla iskee uudestaan ja toinenkin silmä lähtee, sekä ehkä korva...)

Järkyttävää irtaimiston tuhoamista: oikealla vielä ehjä (ei leikkeihin annettu) pallo. Vasemmalla samanlainen pallo revittynä noin 3 tunnin sisällä pallon laskemisesta lattialle...

Lain lukeminen tälle julmalle porukalle ei auta, kolmen kissan kopla vaan jatkaa tuhotöitään ilman katumusta sekä jättää jälkeensä tuhoa ja sivottuja leluja... Onneksi vielä ei olla välttämättä siirrytty muihin rikoksiin. Ihminen tosin epäili äänten perusteella että kuivaraksupankki yritettiin ryöstää viime yönä, joten vaara on tietenkin aina olemassa. Tarkkailemme millaisille rikollisille poluille tästä vielä lähdetään. Alueen seriffi varoittaa kansalaisia että jos kolmen koplaa näkee valjastelemassa tai kissanäyttelyissä, täytyy näitä veren- (ja leluhiiren) himoisia rikollisia lähestyä erittäin varovasti. Suloinen ulkonäkö voi hämätä.

Kissat ja kissanpedit

2011-10-26T09:14:00.000+03:00

Meillä on useita kissojen pesiä ja ne ovat kaikki käytössä. Kun niitä osteltiin, kuulin jatkuvasti että mitä sä nyt tollasia ostelet, eihän kissat ikinä käytä niitä varten hankittuja petejä. Olen oppinut (kissojen avustamana) että tottakai pesiä käytetään, ihmiset vaan usein mokailee ja laittaa ne pedit väärään paikkaan. No hello, eihän kissa silloin voi petiään käyttää, jos se on ihan väärässä paikassa. Miten sen pedin sitten saa oikeaan paikkaan? No kokeilemalla tietenkin. Varmin tapa on laittaa peti keskeiselle paikalle, ehkäpä olkkarin lattialle tai muualle sellaiselle paikalle asunnossa, että kaikki varmasti näkevät ja kissa näkee pedistä kaikki. Ihminen saattaa törmäillä petiin useasti kun se on keskellä lattiaa, mutta kissa on tyytyväinen...

Aada esittelee onnistunutta petisijoitusta. Muikea ilme vahvistaa ihmisen onnistuneen.

Jos tämä ei toimi, kissa ehkä yrittää kommunikoida että haluaa petinsä korkeammalle, tässä meidän pajumökki ikkunalaudan ja sohvan päälle aseteltuna.

Kelpaa mökkihöperölle Aamokselle.

Jos mikään muu ei auta, pitää käyttää mielikuvistusta. Aina on jänniä paikkoja mihin pesän voi tyrkätä. Meillä laitettiin jonkin aikaa sitten lisää oleilumahdollisuuksia kiipeilypuuhun tunkemalla tikashylly puun viereen. Siihen laitettiin myös peti, kokeiluluonteisesti jos kissoille kelpaisi.

Kelpasi, Aamos on toisen kerroksen väkeä.

Toinen kissanpeteihin liittyvä myytti on, ettei niille nyt kallista ainakaan kannata ostaa. Niin no, kyllä meillä on halvatkin pedit hyvin kelvanneet, kuten tämä 10 tai 15 euroa maksanut peti:

Mutta ylivoimaisesti suosituin on juuri se kallein ratkaisu, eli catmax-kiipeilypuun ylätaso nimeltä pilvilinna. Kissat ovat varmasti järkyttyneitä siitä että meillä on näitä vain yksi. Onneksi paikasta kinastellaan vain noin kerran viikossa, yleensä pilvilinnan torkkuvuorot jaetaan sopuisasti.

Pedin voi tottakai tehdä ihan ilmaiseksikin, meillä on suosittu kierrätyspeti vanhassa matkalaukussa, joka on vain pehmustettu sisältä. Välillä kissat käyttävät myös itse mielikuvitusta petien etsimisessä, samassa ekologisessa kierrätyshengessä:

Aamos esittelee: entinen kukkateline, nykyinen kissanpeti.

Aada esittelee: entinen kissanpentujen leikkipiilo, nykyinen Aadan riippumatto.

Tottakai ilmiselvää on että kissat pitävät omistajat varpaillaan: suosikkipeti voi joskus jäädä ilman nukkujaa. Se on vain kissan tapa sanoa että olisiko taas aika siirtää peti vähän jänskempään paikkaan... Ihmiset täytyy pitää varpaillaan. Vierivä kivi ei sammaloidu ja niin edelleen.

Joka tapauksessa kissanpeti siis on harvoin hukkahankinta. Meillä kissat selvästi tykkäävät siitä että on oman hajuisia ja vain kissoille tarkoitettuja rauhallisia torkkupaikkoja vähän eri paikoissa asuntoa. Ja niin joo, jos joku ihmettelee miksi Nannasta on niin vähän kissanpedissä nukkumiskuvia, johtuu se siitä että Nannan nukkumapaikka on vain silloin tällöin kissapeti, yleensä Nanna ottaa torkut ihmisen sylissä jos ihminen vain on kotona. Pedeissä nukutaan Nannan mielestä vain silloin kun syliä ei ole saatavilla...

Ja vielä on tilaa kolmannelle...

2011-10-24T00:56:00.000+03:00

Heti kun olin postannut viime kuvat meidän päiväuniporukasta, pitkula ja pyörylä saivat vielä lisää seuraa tuoliinsa. Kaksi mahtui vielä ihan ok samalle tuolille pötköttelemään, mutta kolmas ja selvästi isompi tyyppi näyttää mahtuvan myös, ihmeen iso tuoli siis. Kuvien laatu jäi vähän huonoksi näin illalla. Kameran säätäminenkin oli vaikeaa, kun itsellä oli se talouden kolmas kissa sylissä...

Mitä siinä kameran kanssa riehut? Pysykää vaan Aadan kanssa omalla tuolillanne, tässä ei ole kyllä enää tilaa!!

Pitkula ja pyörylä

2011-10-23T13:48:00.000+03:00

Tuoli voi joskus olla ahdas kahdelle kissalle, onneksi Aamoksella ja Nannalla on strategia tätä ongelmaa varten: toinen menee pyöryläksi ja toinen pitkulaksi:

Söpöä sunnuntaita kaikille, me kaivetaan kaapista vuohenjuusto ja aloitetaan sunnuntaibrunssi...

Viimeinenkin valloitus

2011-10-19T17:20:00.000+03:00

Jokaikinen meidän kissoista rakastaa ängetä itsensä aivan ihmeellisimpiin paikkoihin. Jos meillä jäisi vessanpöntön kansi auki pitemmäksi aikaa, saisin kalastella sieltä ihan varmaan joko Aadan tai Nannan. Olen aina ihmeissäni kun käyn kissatalouksissa, joissa vessan kantta ei tarvitse laskea, siis oikeasti, joidenkin kissat ei mene sinne, miten se on mahdollista???

On kuitenkin yksi paikka, joka oli Nannan tuloon asti koskematon meidän joka paikkaan tunkevilta kissoilta: vessan allas. Nyt viime viikolla sekin vihdoin tarkistettiin kissojen toimesta. Itämainen on kyllä superketterä kissa, siis ei nämä kaksi muutakaan kömpelöitä ole, mutta vaikka Nanna on pienin, se hyppää korkeimmalle ja on paras kiipeilijä. Alan kyllä epäillä että kissojen vesipelko on osittain ainakin myytti, meillä sekä Aada että Nanna läträävät vedellä. Aadan ketteryys ei valitettavasti vaan (vielä) ole riittänyt tämänkaltaisiin vesileikkeihin:

Jahas, mitäs täältä löytyy...

Uuu-uu vettä!

Tarkastus tehdään tassulla.

Joo on vettä ja voi tätä juoda.

Jahas, mites täältä pääsee pois...

Sen jälkeen kun Nanna tajusi että tuonnekin voi mennä, olen saanut aamuisin ja iltaisin uuden pesuavustajan, joka hirveän mielellään auttaisi kaikessa aina hampaidenpesusta lähtien. Vaikka luulisi että liukas altaan reuna on haastava alusta, Nanna pysyy tuossa tippumatta niin kauan kunnes ihminen nostaa innokkaan avustajan vähän väljemmille vesille.

(Muistutus itselle: jos tunkee nettiin kuvia vessasta, voi ens kerralla varmistaa että vessa on vähän paremmin puhdistettu...)

Maanantain marinat

2011-10-17T11:42:00.000+03:00

Asioita ja tositarinoita jotka ärsyttävät kissamaailmassa, ja kumma kyllä yksikään asia ei liity kissoihin. Aika moni taas ihmisiin, eipä tullut yllätyksenä.

1. Miksi aina kun menee eläinlääkäriin, siellä yritetään tuputtaa jokaikiseen vaivaan eläinlääkärissä myytävää raksua. Mitä perskuleen ihmeraksuja siellä oikein myydään, kun kaiken parantavat. (Ja joo, lääkeruoka on erikseen, mutta kun ne tuputtaa jokaikisen käynnin yhteydessä sitä safkaansa, vaikka kuinka yrittää sanoa että kiitti mutta me syödään jo ihan hyvin ja laadukkaasti, kissat ainakin!)

2. Miksi niin monet pissavaivaisen kissan ihmiset yhä vaan käyttävät sitä pellettiänsä, vaikka kissa aina vaan pissii vääriin paikkoihin? Hei hello, mikäköhän ois syynä... No voiskohan se olla se kissan aavikkohistorian kannalta täysin epälooginen pissa-alusta!

3. Miksi niin monet meillä vierailevat jankkaavat että Aamos on varmaan joku mainekuuni, sellainen norssi tai sellainen siperiasta tullut kissa, ainakin puoliks on pakko olla eikö niin, ja saittepa halvalla melkein rotukissan! Aamos on Aamos, ei mitään puoliksi, vaan ihan kokonainen ja täydellinen Aamos, jonka arvoa ei mitata rahassa. Nih!

4. Miksi kun jollain katoaa vapaasti ulkoileva kissa, ja sitä pahoittelee ja kommentoi samalla hienovaraisesti että kissat kannattaa pitää kiinni jos ne noin huonosti pihassa pysyy, ne oman kissansa kadottaneet puree pään irti. Kuvainnollisesti. Ja sit ne tyypit hommaa uusia kissoja, jotka taas kulkevat vapaana ja katoavat, ja vuodesta toiseen sama toistuu...

5. Miksi aina kun kissa tekee jotain "väärin", vaikkapa raapii sohvaa, huutaa öisin, on oma aktiivinen itsensä, ihmiset valittaa siitä kissasta, eivätkä tajua että monen kissan käyttäytyminen on aikalailla kiinni siitä mitä se ihminen tekee.

Tulipa taas valitusta. No törmäsin tällaisiin netissä, ehkä valitusfiilis johtuu siitä:

Softpaws, muovikuoret kissasi kynsiin, näitä mainostetaan että ovat "inhimillinen vaihtoehto" kissan kynsien kirurgiselle poistolle... Saa oikein eri väreissäkin. Ja glitterinä. Toivottavasti eivät tule ikinä Suomeen.

Joku amerikkalaisen sisustusblogin pitäjä kehui näitä ja aikoi hommata kissoilleen keltaiset että sopivat katit makkarin sisustukseen. Siis hyvä sylvi, mitä jos sille kissalle hommaa raapimispuita ja opettaa raapimaan niitä, ja valitsee huonekalut mahdollisimman vähän raapimiseen houkuttelevasta kankaasta, eikös se olisi kissalle kivempi kuin muovikuoret kynsissä... Maailma on täynnä ihan ihmetyyppejä, onneksi kissat ovat sentään täydellisiä (lähes aina). Valitusvapaampaa viikkoa kaikille!

Rahkaperjantai

2011-10-14T17:49:00.000+03:00

Ja super tarkka meininki kissojen ruoan kanssa jatkuu:

Siis voitteko kuvitella, ihminen kutsuu tätä herkutteluhetkeksi? Eka se syö ite mansikkarahkan, ja antaa meille vaan pari nuolaisu. Syö siis ite eka koko purkin!

Ainoastaan mä ja Aada saadaan edes ne nuolasut, kun Aamos ei tykkää maitotuotteista.

Vaikka vähän vaan tuleekin niin syön silti...

Ja sit kun oon syönyt niin jään nuoleen vaan huulia. Hyvää oli mutta liian vähän. Story of my life...

Sen miespuolisen talouden ihmisen mielestä tämäkin pieniannoksinen herkuttelu on liikaa, kuulemma rohkaisee meidän ruokarosvoja pöllimään ihmisen ruokia. Naisihminen on eri mieltä koska a) kissat saattoivat pari kertaa pölliä ruokaa pöydiltä jo ennen rahkapurkkihetkiä... ja b) Tää on meidän tyttöjen herkutteluhetki, mies ja Aamos ei sen päälle tunnu tajuavan. Meillä on rahkaperjantai, ei pizzaperjantai.

Vaa'alla

2011-10-13T12:37:00.000+03:00

On kuulemma ihmisiä joilla on ongelmia kissojensa painon punnitsemisessa. Ei meillä vaan, täällä kissat punnitsevat itse itsensä. Yllätin tässä eräänä päivänä Aamoksen taas meidän vaa'an päältä hengailemasta. En tiedä oliko Aamos tajunnut kissanäyttelyiden häämöttävän ja tarkastelee nyt useammin että paino on pysynyt tarpeeksi korkealla. Nimenomaan korkealla, koska Aamoksen mielestä ihmisten tarjoilemat ruoka-annokset voisivat olla aina vähäsen (tai paljon) isompia...

Aina noi ihmiset kuvaa mua ei niin imartelevista kulmista...

Näin hoikka poika oon oikeasti keskivartalosta.

Ja siis come on ihminen, näin millaiset sunnuntaibrunssit teillä oli, että turha mulle alkaa kun ite vetelette kaiken maailman brunssejanne viikonloput läpeensä! Missä mun viikonlopun raksubrunssi viipyy??

Nauratti taas viimeeksi kissoja punnitessa miten tarkasti sitä välillä meilläkin kytätään kissojen painoa. Aamoksen ruoka-annosta ihan pikkasen pienennettiin kun vaaka vähän heilahti, Nannan puolestaan lisättiin kun tuntuu että kiimailun alettua on ruokahalu vähentynyt. Sitten itse vaan vedellään ruokaa napaan, sen kummempia punnitsematta, meillä on perinteenä esim. pitää aina sunnuntaisin pieni brunssihetki, tässä viime viikonlopulta:

Lämpimiä vuohenjuusto-viikunahillo voileipiä (aika hyviä olivat), sekä pekonia ja munakokkelia.

Ja jälkkäriksi mustikkapannukakkuja ja vaahterasiirappia...

Hyvä se on näitä itse syödä ja samalla mietiskellä kissojen ruoka-annoksien kokoja. No ainakin kolme tämän perheen jäsentä pysyvät aina ihannepainoissaan, karvattomille saattaa käydä huonommin...

Tyttökissa etsii kollia. Ja kaikki varmaan arvaa miksi.

2011-10-10T21:58:00.000+03:00

Jos Nanna osaisi käyttää tietokonetta, ja kirjoittaa suomea, tällä hetkellä se postailisi seuraavan profiilin netin uumeniin. Nannan kiimat ovat siis aika reippaana taas olleet viime viikolla päällä. Harmi vaan niissä deittisivustoilla ei ole eläinosastoja.

Nimi: Nanna
Luonteeni: Just nyt aika, no sanoisinko helppo. Ja äänekäs. Lähipiiri kuvailisi minua myös hivenen nolona kissana, kun pidin aikamoiset showt olkkarin matolla kun oli vieraita. Satuin vain innostuun kun yksi vieraista haisi kollille. Olen siis myös aika helposti innostuva.
Asiat, jotka saavat minut syttymään: Tällä hetkellä melkein kaikki sopivan kokoiset ympärilläni olevat asiat ja tavarat, olen aika innostuneesti ja peppua pyöritellen suhtautunut viime aikoina mm. pöydän jalkaan, Aadaan, ihmisen käteen, puolentoista litran juomapulloon, kumisaappaaseen ja erityisesti kastraatti-Aamokseen, joka ei jostain kumman syystä syty musta, vaikka sille nätillä äänelläni kujertelen tosi vienosti.
Asiat, joista en innostu: Pettymykset, esim. kolli joka onkin kastraatti ja ei innostu musta. SUURI pettymys.
Harrastukset: Tällä hetkellä ei oikein mikään, ei ole ollut viime päivinä oikein tuota keskittymiskykyä. Tykkään huudella ja karjua.
Ihannekumppani: Kolli, joka ei ole kastroitu. Muusta en oo tällä hetkellä turhan tarkka. Kaikki käy. Siis KAIKKI!
Seurustelun laatu: Kaikki kävis. Myös päiväkahvit. Ja päiväsekunnit.

Pistäkää postia kaikki pallolliset kollit, mutta mielellään aika in cognito, kun veikkaan että noi ihmiset haluis vähän tarkemmilla kriteereillä noi kollisulhot valkata...

Satunnaista substanssia

2011-10-07T16:17:00.000+03:00

Saatiin oikein kaksin kappalein tällaisia tunnustuksia, joissa oli teksti substanssista. Kiitos sekä Unna Tuutikille että Lulun, Lean ja Lotan henkilökunnalle. Yritetään pitää blogin substanssitasot kunnossa ja korkealla tulevaisuudessakin.

Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Kaikki kissat saavat tietenkin kertoa omat satunnaiset faktansa, rikottiin vähän sääntöjä ja kerrotaan enemmän, niin tule mukava pyöreä nelosluku jokaiselle kissalle. Mennään aakkosjärjestyksessä eli ensin Aada:

1. Aadasta on tullut aivan hassu aina nukkumaan mennessä, se odottaa että ihminen saa hampaat pestyä, juoksee mukaan sänkyyn ja tunkee itsensä ihmisten tyynyjen väliin ja jää kehräämään siihen niin että ihmiset nukahtavat Aadan kovaääniseen kehräykseen. (Vain minä, mies käyttää korvatulppia.)

2. Aadalla on hauska hevosmainen tapa juosta, kuuluu vain koppoti, koppoti, kun toinen menee eteenpäin.

3. Aada on purrut meidän silityslautaan reiän. Onneksi ei ole kallis vahinko tai haittaa käyttöä.

4. Kun ihminen tulee kotiin, Aada on ainoa joka tuntuu moikkaavan vilpittömästi, kaikki muut kissat vaan kerjäävät ruokaa, Aada on oikeasti iloinen kun ihminen tuli. (Jos joku tätä epäilee on väärässä, ollaan keskustelu tästä miehen kanssa ja kummatkin tulivat samaan johtopäätökseen, Aada on vilpittömin.)

Aamoksen faktat:

1. Aamos juttelee meidän kissoista eniten (kyllä, enemmän kuin itämainen).

2. Meillä on Aamoksen kanssa välillä pitkiäkin keskusteluja jotka menevät yleensä näin

A: Mjauuu?

S: No mitä Aamos?

A: Mjauuu-mjau.

S: Onks nälkä?

A: Mjau-mjau.

jne...

3. Aamos on vähiten nirso kissa jonka tiedän. Ja ei meidän muutkaan kissat siis nirsoja ole, mutta Aamos syö kaikkea mitä sille tarjoaa omasta kupista, eikä tunnu huomaavan eroa sen välillä mitä tarjotaan.

4. Poikkeus tähän on Aamoksen lempiruoka eli possun maksa, mutta sitä ei usein tarjota, koska se haisee aivan hirveälle ja saa Aamoksen niin hulluksi murisijapedoksi että tyttökissat säikähtävät...

Nannan asiat:

1. Nannan paperinpilkkomisfetissi on hetkittäin ollut niin paha, etten uskalla jättää mitään tärkeää paperia enää työpöydälle.

2. Nanna ei silti silppua meille tullutta postia, se saa maata rauhassa ihmisen tuloon asti, jollei sisällä raksuja.

3. Sen sijaan Nanna on nakerrellut kulman omasta vakuutuspaperistaan ja erään oppilaan koepaperista... Hups.

4. Aina jos ihminen aivastaa, Nanna päästää sellaisen hassun äänen, näh-näh.

Ei olla aivan saletteja keillä tämä on ollut, mutta haastamme vaikkapa Hurineesit (5 kissaa (toistaiseksi, pentuja odotellessa :D) ja yksi koira), sekä Tassuveljet (yksi kissa ja yksi koira). Eli yhteensä kahdeksan.

Kuivaharjoittelua ja kissoilta kiitokset kissaliitolle

2011-10-05T21:30:00.000+03:00

Nyt on taas näyttelypapereita täytetty. Päätimme että Aamos saa kokeilla näytelmiä meidän lähes naapurissa pidettävässä kissanäyttelyssä, niin että jos jokin katastrofi kävisi, pääsisi mies noin kymmenessä minuutissa kissan kanssa kotiin. Tosin enpä usko että Aamos kovin suurta stressiä ottaa, koska aika rohkeana poikana on viime aikoina oltu. Aloitimme jo kuivaharjoittelunkin näyttelyyn. Tilasimme kissoille oman kankaisen yhteishäkin, niin että varmasti on pöpövaara näyttelyssä minimoitu, kukaan ei pääse häkin välistä kissojamme sörkkimään ja samalla tutut hajut rauhoittavat ja saavat kisset kahdestaan kölliä tutussa kangashäkissä. Kissat ovat innoissaan aloittaneet tämän kuivaharjoittelun ja koko konkkaronkka viihtyy hyvin uudessa kangasmajassaan:

Aamos hiffasi heti tarkoituksen, näyttelyssäkin tässä kuuluu ottaa relasti ja koisia...

Nanna kävi vähän venyttelemässä sirosääriään.

Ja koko loppupäivä on sitten vietetty torkkuen, Nanna kokeneempana näyttelykävijänä häkissä, kotikissat nukkuivat mieluummin katolla.

Hei saisko siellä näytelmissäkin olla tälleen häkin päällä torkuilla? Onko kissaliitolla asiasta mitään sääntöä? t: Aamos

Tähän loppuun haluaisimme vielä lähettää terkkuja kissaliitolle ja erityisesti kissalehdelle. En tiedä ollaanko siellä toimistolla huolissaan että sisäkissoilla ei ole tarpeeksi tekemistä ja aktivointia päivisin, koska pari päivää sitten postiluukustamme kolahti lehti, jonka mukana oli muoviin käärittynä pieni raksupussi. Meillähän posti tulee suoraan sisään, joten ainakin kissamme suuresti tätä elettä arvostivat. Päivän aikana katit olivat popsineet koko pussin sisällön, onneksi eivät sentään muovia olleet nielleet. Ihminen on vielä vähän epäileväinen tällaiselle päiväaktivoinnille, ensinnäkin tuo muovi kyllä vähän pelotti, että entä jos katit olisivat sitäkin napostelleet raksuja kalastaessaan. Jos tällaisesta raksujen lähettelystä tulee ihan tapa, toivoisin kans sitä että valittaisiin sellaisia raksuja joissa on vähän vähemmän vehnää. Tuossa näytepussissa kun oli sekä maissia, riisiä että soijaa, joten allergikko-Aada on ollut vähän ripulilla tämän aktivointipäivän jälkeen. Eli ihan ok idea näin päivisin viihdyttää kissoja, mutta hivenen jalostusta vaatii tämä idea. Tosin kissat antavat keksinnölle jo nyt kympin, oli oikein mukava välipala.

Todistusaineisto: raadeltu muovi sekä tyhjennetty raksupussi. Kiva päivä kissojen mielestä varmaankin...

Kissojen suosikkiaktivointia

2011-09-30T08:41:00.001+03:00

Meillä yritetään aina keksiä kaikenlaista kivaa puuhaa näille meidän kolmelle energiselle kissariiviölle. Se on silti ihan sama mitä raksupiilotusta, valjaslenkkiä tai huiskaleikkiä yrittää keksiä, on yksi puuha joka on aina ylitse muiden ja sen nimi on zooplussa-päivä. Noin joka toinen kuukausi tulee kissoille paketti tai kaksi kissasälää saksanmaalta ja paketeista riittää hauskaa aivan sikana, vaikka niissä olisi vain arkiruokaa ja kissanhiekkaa... Joka tilauksessa ei todellakaan kaveruksille tule leluja, mutta se ei ikinä vauhtia hidasta.

Kun paketti on saapunut sen kimppuun käydään heti. Aada tarkistaa tarrasta että paketti on varmasti kissoille tarkoitettu...

Sitten Nanna omatoimineiti alkaa repiä pakettinaruja auki.

Synkronoitu tarkastushyppy laatikkoon. Kai se ihminen varmasti tilasi tarpeeksi raksuja?

Hoplaa, kai tilaa on vielä toiselle tarkastajalle tässäkin laatikossa, miettii Aamos ja hyppää mukaan.

Kun Aamos möyrii laatikossa ja yrittää repiä hampaillaan raksupusseja auki, Nanna viihdyttää itseään leikkimällä vihreällä pakettinarulla. Aivan älyhauska lelu, joka pyörii meillä aina päiviä paketin tulon jälkeen.

Jossain vaiheessa Aamos löytää aina pienimmän tilauksen mukana tulleen lootan ja tunkee itsensä siihen.

Miten niin on pieni laatikko? Tässä on tollainen pieni hännälle tarkoitettu kolokin...

Ja niin kauan kuin se pienin laatikko meidän asunnossa pyörii, siinä laatikossa pyörii myös Aamos.

Kun ruoat on pakattu kaappiin, ihminen ottaa mattoveitsen esiin ja rei'ittää laatikosta leikki/väijymispaikan tyttökisuille, jotka sitten läpsivät toisiaan lootan monista koloista pitkälle iltaan... Tai siihen päivään asti että ihminen kyllästyy rumaan pahvilootaan olkkarin lattialla.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa... Zooplussa-päivä on niin takuuviihdettä kissoille, ettei sitä varmaan myöhemminkään voi alkaa ostella ruokia tavallisista kaupoista. Arvaatteko muuten kuka oli ensimmäinen vieras mies, jota meidän kotikissat lakkasivat säikkymästä ja tulivat moikkaamaan piiloon menemisen sijaan? No DHL-mies pakettiensa kanssa tietenkin...

Rapinatunnelin veto

2011-09-28T19:52:00.002+03:00

Nyt kun blogissa ovat olleet meidän kissojen kaksi isoa lelua, niin tässä on myös tämä kolmas ja viimeinen: rapinaputki. On kuulemma kissoja, jotka näistä ei välitä. Ihmettelen miksi, tunnelissahan on jänniä ääniä, hyviä vaanimispaikkoja ja ahtaita paikkoja; kaikkea mistä kissat tykkäävät. Meillä rapinatunneli ostettiin aikoinaan Aamosta varten, Aamoksen hoitaja oli kertonut että Aamos moisessa viihtyi. Ja kyllä Aamos tästä aika paljon tykkää, viettää varmaan kaikkein eniten aikaa meidän kissoista koko jutussa. Meillä tunneli ei ole kokoajan esillä, koska se vie sen verran tilaa ja on aika ruma... Esiin se otetaan kuitenkin viikottain. Varmaan tämä tunnelin piilottaminen silloin tällöin on vaan lisännyt kissojen leikki-intoa. Välillä rapinatunnelissa on kissoilla omat jahtausleikit ja silloin tällöin ihminen heittelee tunneliin raksuja tai kissojen lempileluja jahdattaksi. Tunneli on kyllä hyvä esimerkki siitä miten helppoa ja vaivatonta kissoja on loppujen lopuksi aktivoida ja viihdyttää, jos ihminen vain viitsii. Yksi kangaspala ja parit lelut ja raksut sisään, ja kissoilla riittää viihdettä... Meidän tunneli on tällainen karvalakkimalli, zooplussassakin jollain kympillä myynnissä, ihan peruskangasta, ei sellaista tekokarvaa. Pidän tästä enemmän kuin kankaisista, koska se kerää vähemmän pölyä ja on helpompi putsata.

Meidän perusrapinatunneli on yksi pitkä pötkö, jossa on kaksi "hihaa" sivuissa. Vaikka hihat ovat pieniä, niistä mahtuu Aamoskin ulos.

Aamos on tunkenut hihaan ja Nanna hyökkää.

Tätä kirjoittaessa aloin ihmetellä missä Aada oli näitä kuvia ottaessani. Yleensä mitään ei voi kuvata ilman että linssiluteet Aada ja Nanna ovat paikalla ja tunkevat jokaiseen kuvaan. Ehkä Aada oli tosi tärkeillä torkuilla.

Tässä vielä video, missä Aamos leikkii ja hengailee tunnelissaan. Videosta voi saada jotain käsitystä siitä miten kömpelöä ison Aamoksen leikki pikku tyttökisujen kanssa joskus on. Videon alussa Aamos heti säikäyttää Nannan rapinallaan, myöhemmin Nanna yrittää tassuläpsyllä saada Aamosta jahtausleikkiin ja Aamos vaan poistuu paikalta. Onneksi tyttökissoilla on toisensa ja Aamos on elementissään nukkumis- ja pesukaverina :)

Vessahaasteita ja hankintoja

2011-09-25T14:13:00.000+03:00

Ainahan sanotaan että kissanvessa ei haise, jos hiekka on hyvä ja puhdistus pelaa. Olin samaa mieltä aina loppukesään asti. Silloin kolme ongelmaa kärjistyi niin, että hajun alkoi jo huomata. Ensimmäinen hajuhaitan aiheuttaja oli tietenkin helle. Jatkuva +30 asteen sisälämpötila alkoi tehdä tehtävänsä. Toinen ongelma oli sokkeloinen kaupunkiasuntomme, joka on rakennettu sellaiseen aikaan että ilmanvaihtoa ei taidettu aina miettiä ihan loppuun asti (tämä taitaa olla aika iso syy, maalla en ole ikinä huomannut mitään hajuja, kun vessat ovat isommassa tilassa). Viimeinen naula hajuarkkuun tuli kun Aamos sairasteli. Aamoshan on aina ollut sotkuisin vessan käyttäjämme (no ainoa mies tyttökissalaumassa, niin mitä muuta voi odottaa). Aamos ei oikein peitä jätöksiään ja siisteysnatsi Aada käy niitä välillä aina peittelemässä Aamoksen jälkeen. Voisin vannoa että aina kun Aada tekee tuota niin sillä on sellainen paheksuva ilme, mutta sitten kaikki pitäisivät hulluna... Sairastellessa Aamos alkoi vielä pissailla seisaalteen entistä enemmän, joka tietenkin aiheutti taas omat kivat haasteensa, kun pissaa lenteli kaaressa milloin minnekin.

Koska haju asunnossa ei nyt hirveän kiva juttu ole, kävimme hajutaistoon. Periaatteessa siis meillä haisi vaan kuumimpina päivinä, mutta olen itse aivan älyttömän herkkä pahoille hajuille, joten en olisi kestänyt haistella mitään edes kesän ajan. Aluksi siirsin kaikki hiekkikset vähän ilmanvaihdoltaan paremmille paikoille. Tämä hivenen pilasi eteisen sisustuksen, aikaisemmin oli kaikki hiekkikset katseilta piilossa eteisen komerossa, nyt ne piti laittaa esille, kun komerossa ei vaan ilma kierrä.

Toinen juttu oli hiekkikset itse. Meillä oli sekä katollisia, jotka päästivät sivuista nesteen, ja tavallisia Ikean muovilootia, jotka eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi korkeareunaisia niin pitkäjalkaiselle kissalle kuin Aamos. Oli siis pakko hankkia uusia lootia. Mieluiten olisin ostanut jonkun tyylikkään hiekkiksen, mutta esim. tämä zooplussan hiekkis:

on aivan liian pieni Aamoksen kokoiselle kissalle. Vähän epäilyttää kans kissan näkökulmasta tuo ylhäältä vessaan meneminen, luulisi että tuo voi aiheuttaa vessan karttamista. Kissahan voi kokea ahdistavaksi noin suljetun oloisen vessan. Monet muut kivannäköiset taas eivät sovi meidän seisaaltaan pissijöille matalien reunojen takia, ja yllättävän monessa katollisessa hiekkiksessä tuntuu olevan "valumisvaara" reunoista. Miksi hankkia katollinen hiekkis, jos silti joutuu siivoamaan lattioita. Ostin sitten tällaisen zooplussalta:

Ruma kuin synti, mutta on tarpeeksi iso ja ei päästä reunoista mitään. Tämä on varmaan paras vessa mitä meillä on kokeiltu käytettävyyden puolesta ja jos hankin uusia vessoja, ostan varmaan toisen tällaisen. Sivulla ei ole aikaa vievää lukitussysteemiä, katto vain nostetaan irti, tämä on isoimpia katollisia mihin olen törmännyt, sisäänmeno on niin korkealla että Aamos ei pysty tekemään bravuuriaan, eli pissaamaan peppu ulos sisäänkäynnistä. Ja mitään ei valu reunoista vaikka olisi millaiset seisaaltaan pissijät (meillä on aikaisemmin kokeiltu vaikka mitä mustin ja mirrin katollisia, ja aina niistä jotain kuiteskin valui). Hintakin oli halpa, muistaakseni alle kaksikymppiä. On tuosta joku luksusmerkkikin, ovellinen ja kahvallinen, mutta itse en halua laittaa vessaan ovea kissoja kiusaamaan, joten tämä oli meille paras vaihtoehto. Ja omaan makuuni tämä oli siedettävin väri, oli siellä sähkönsinistä ja glittermustaakin räväkimmille tyypeille. (Olen miettinyt että voisiko tuon vessan maalata sisustukseen sopivammaksi? Se on ihan kovahkoa muovia, tietäisikö kukaan? Ja millä maalilla, kun tuotakin tietenkin sisäpuolelta silloin tällöin pestään.)

Jossain vaiheessa olen suunnitellut hiekkishuonekalun hankintaa, eli esim. penkkiä jonne voi ainakin yhden hiekkalaatikon tunkea. Olemme kuitenkin muuttamassa todennäköisesti vuoden sisällä, joten tuntuu tyhmältä ostaa nyt uusia isoja huonekaluja, joiden mahtumisesta tai sopimisesta seuraavan kotiin ei ole aivan varma. Hiekkishuonekalu voi olla kuitenkin haastava sijoitettava, kun kokoa riittää ja kissatkin pitää ottaa huomioon siinä minne heidän hiekkiksensä tunkee. Ihmettelen kyllä että miksi markkinoilla ei ole oikeasti tyylikkäitä kissan vessoja, jotka olisivat myös kissalle kivoja ja käytännöllisiä? Ja siis sellaisella semijärkevällä hinnalla eikä millään 300 eurolla...

Tämä zooplussasta hankittu kissanhiekkaroskis on kyllä ollut myös hyödyllinen hankinta hajutaistossa:

Kolmen kissan kanssa vessat on pakko siivota kohtuu usein, ja pikkupussukoita on sitten miljoonia, jollei halua kokoajan roskiksella juosta. Tässä on pussi, joka vessan täytyttyä katkaistaan ja solmitaan kiinni mistä vaan, joten muovipussejakin kuluu vähemmän. Pöntössä on jokin triplatuplalukitus, joten vaikka jätökset ovatkin tuolla tallessa, ne eivät haise. Koska vessasta on niin helppo vain poimia jätökset ohi kulkiessa ja heittää tuohon, niin kissojen vessoja tulee myös siivottua useammin. Jos kissoja on enemmän kuin kolme, vessaroskis ei ole välttämättä kovin käytännöllinen, koska sitten tuota pussia pitää olla kokoajan tyhjentämässä.

Tulipas tästä muuten oikea pissapostaus, mutta sellaistahan kissojen kanssa välillä on...

(kaikki kuvat zooplussan sivuilta)

Siis onhan kissat ihania, mutta...

2011-09-23T00:01:00.003+03:00

...Silloin kun on itsellä olkapää tulehtunut, ja ei saa vasenta kättä nostettua edes pään yli, vähän kyllä tuntuu piruilulta kun aamulla herää ja joku suorittaa vieressä tällaista aamupesua:

Ai miten niin oon mutkalla, ihan perusasentohan tää on?

Nyt kun olen ihan jumissa, kissojen venymistä ja liikkeen vaivattomuutta katselee kyllä vähän (eli todella) kateellisena. Ja aina kun teen fysioterapeutin määräämiä taukojumppia, jotka on yhtä intensiivisiä kuin eläkeläisillä tuolijumpassa (kilon painot...), niin kissat salettiin tuntuu virnuilevan. Ihmisen kropassa on joku valmistusvika kun sitä vertaa kissoihin. Tässä ainakin. No onneksi on sentään sormet, niin saa ruokapurkit auki. Jos kissoilla olisi peukalot, ne voittaisivat ihmiset kaikessa.

Ylistys Feline Portalle

2011-09-21T15:39:00.003+03:00

Eli 10 syytä rakastaa Feline Porta -märkäruokaa, meidän mielestä maailman parasta kissan märkäruokaa. Kuvissa Aada, Feline Porta -fani jo vuodesta 2010.

1. Kaikki kissat tykkäävät siitä ja suostuvat sitä syömään.

Tää on mun.

2. Feline Porta näyttää lihalle, ei oksennukselle, harvinainen piirre kissanruoassa.

Ainoa virhe muuten täydellisissä kissoissa, hampaat ei toimi tölkin avaajana, yritetty on.

3. Se Porta kanamaku haisee siedettävälle, eli kissanruoalle, ei kissan oksennukselle.

Tää kaukana oleva on mun tölkki kans, melkeeein yletän.

4. Sitä saa isoissa tölkeissä zooplussalta, mikä on kiva kolmen kissan kanssa.

Ja tää tölkki kasa on sit muuten ja mun.

5. Siinä on vitamiineja, niin kissat jaksaa riehua ja pomppia.

Hampaat ei toiminu ja avannu tölkkiä, toimiskohan jalkapotkut...

6. Sen avulla kaikki lääkkeet ja lisäravinteet uppoaa kissoihin.

Kokeillaan...

7. Kun ihmiset unohtavat tilata sitä zooplussalta, Portaa saa myös lähieläinkaupasta, joten kissojen masut eivät mene sekaisin äkillisistä ruokamuutoksista.

Come to mama, my cans...

8. Feline Porta sopii Aadan vatsalle.

I loves my cans...

9. Siinä ei ole mitään turhaa tai haitallista, vain lihaa.

Ja näitä ei kantsi sitten yrittää viedä pois multa, pidän kahella tassulla varmuudeksi kiinni...

10. Sanoinko jo että kissat tykkäävät siitä ja suostuvat sitä syömään ilman narinoita.

My precious.

Jos joku jäi ihmettelemään miksi Aada leikkii tölkeillä ja yrittää avata niitä kuvissa, niin Aada nyt on Aada. Kuvia ei ole lavastettu esim. hieromalla tölkkeihin kissanminttua, Aada vaan alkoi spontaanisti purra ja potkia niitä. Ihminen pakkasi tölkkejä kaappiin zooplussatilauksen tultua ja yksi tuli vähän auttamaan... Jos Aamos on testatuin kotikissa 2011, niin Aada on kyllä puuhakkain ja aktiivisin kotikissa -2011 kisassa aika vahvoilla.

Lahjomattomat lelutestaajat iskevät vol 1000

2011-09-19T21:00:00.001+03:00

Kun aikaisempi leluesittelymme sai useat (ainakin todistettavasti yhden) kissan omistajan innostumaan, ajattelimme esitellä myös toisen hittilelumme. Sekä aikaisemmin esitelty cat it senses-rata ja tämä seuraava lelu ovat ostettu aikoinaan lähinnä sen takia että kun ihmiset ovat kauemmin poissa, kissoilla olisi jotain tekemistä. Kissamme kun ovat aika helposti tylsistyvää sorttia... Kaikkia tavallisia kissaporukamme suosikki pikkuleluja näiden ulottuville ei kuitenkaan aina voi työpäiväksi jättää, koska kröhöm, Aada ja Nanna syövät ne. Välillä myös Aamos. Isommat lelut ovat siitä hyviä, että ne on tarkoitettu yksinäisiin leluhetkiin ja iso muovirakennelma tuskin päätyy kissan kitaan. Ainakaan vielä, mutta sitä odotellessa... Pitemmittä puheitta, tässä siis jälleen yksi kissalelu eli Mouse in the House:

Lelun idea on siis että harmaa hiiri liikkuu ympäri rataa, joka näyttää kodilta. Kertoo jotain kissojen sinnikkyydestä että vaikka hiiri liikkuu aina saman reitin, kissat eivät ole yli puolessa vuodessa leluun kyllästyneet. Niillä meni itseasiassa huvittavan kauan tajuta että kyllä, hiiri tulee aina samasta paikasta radalle... Vaihtelua leluun saa sillä miten hiiri lähtee liikkeelle. Kissan voi opettaa käyttämään lelua painamalla punaisesta napista, tai hiiren voi ajastaa heittämään kaksi kierrosta esim. puolen tunnin välein. Meillä tosin kissat eivät erityisemmin halua itse tätä käynnistää, vaikka todistettavasti ainakin Aada sen osaa. Kai se hauskuus lähtee jos ite laittaa päälle, ihmistä on kiva työllistää. Tämä lelu on ollut erityisen kiva kiireisinä aamuina. Meillä siis kissat ihan kerjäävät leikitystä välillä, ja esim. aamuisin ei oikein ehtisi. Silloin voi vain käynnistää tämän. Vaikka ihmistä tarvitaan vain painamaan punaista nappia, se on kissoille silti leikittämistä...

Sitten huonoihin puoliin. Tämä on äänekäs. Todella äänekäs. Ja äänekkyys vaan lisääntyy ajan kuluessa kun kissat ovat antaneet lelulle kyytiä... Jotkut kissat kuulemma pelkäävätkin lelun ääntä, mutta vaikka meilläkin Aamos välillä säpsähtälee olemattomia, ainakaan meidän sakki ei ole tätä ikinä säikkynyt. Toinen huono puoli on se että jos on todella älykkäät kissat, kuten meillä, ne saattavat avata lelun takaluukun, jonka kautta ihminen saa vaihdettua hiiren, ja kiskoa hiiren sieltä ulos tassuilla. Miten kissat kykenivät tähän ilman sormia, en vieläkään ymmärrä... Samalla ne kuitenkin koskivat laitteen johtoihin (hyvä puoli: laitteen verkkovirta on niin pieni etteivät saaneet sähköiskua) ja rikkoivat ajastusmekanismin osittain. Laite ei siis ole mikään järkyttävän kestävä. Tai meidän kissat ovat täystuhoja, myös ihan mahdollinen vaihtoehto. Sinänsä tuo on ollut hintalaatusuhteeltaan todella hyvä, ostin sen mustin ja mirrin alennusmyynnistä hintaan 9.90 viime jouluna, ja vaikka ajastus on rikki niin muuten lelu pelittää. Netissä lelua myydään välillä 45 eurolla, ja ottaen huomioon kestävyyden, en kyllä niin paljoa kissanleluun laittaisi. Laitteen ulkonäöstä voi olla tietenkin monta mieltä, omasta mielestäni tuo on jotenkin hauskan kitsch ja saahan sen aina kaappiin tungettua, jos ei jaksa katsella joka päivä.

Tässä vielä video Aamoksesta lelun kimpussa. Tällä kertaa hillitysti, joskus koko muovihöskä lentelee ympäri mattoa:

Ps. Huomasin muuten catit-leluesittelyn jälkeen että zooplussassa myydään radasta uutuusversiota

Tässä uusi:

Ja tässä vanha:

Tuntuu nyt kyllä sen verran yritykseltä keksiä pyörä uudestaan, että eiköhän meille tuo vanha malli kelpaa...

Moderni kissaneiti

2011-09-17T12:55:00.001+03:00

Nyt kun Nanna on saavuttanut sukukypsyyden, olemme tutustuneet ihan uuteen puoleen kissaneidissämme. Nannasta on kuoriutunut moderni kissaneito, joka ottaa ohjat omiin tassuihinsa, iskee itse kollin ja ei hyväksy ei:tä vastaukseksi, vaan yrittää aina vaan uudestaan. Ja uudestaan. Silmäniloa kissaperheessä: vieraat joivat kahvia pöydän ääressä, samaan aikaan keskellä olkkarin lattiaa kiimassa oleva Nanna peruuttaa nukkuvan Aamoksen alle häntä väristen... Tervetuloa vaan meille käymään, viihde kahvipöydässäkin voi olla aika k-18, tai ainakin k-15. Valitettavasti Nannakaan ei pysty taikomaan Aamosta takaisin kastraattiklaanista. Yritys on kuitenkin ollut viime päivinä todella kova. Perjantai-illan huumaa, Nanna seuraa Aamosta kuin hai laivaa, missä on Aamos siellä on Nanna selkä köyryssä:

Hei Aamos, näätkö oon tässä!

Hei Aamos kato tänne, oon tässä!

On ollut vähintäänkin mielenkiintoista tarkkailla sukukypsän ja leikkaamattoman kissan käytöstä, koska tosiaan kokemusta minulla on ollut aikaisemmin vain ennen ensimmäistä kiimaa leikatuista ja leikattuina tulleista aikuisista. Yksi asia mikä jännitti leikkaamattomana vähän aikaa pysyttelevän sijoituskissan ottamisessa oli se että miten leikattu jengi suhtautuu uuteen kaveriinsa näinä kiimapäivinä. Tyypillisellä kissatavalla ovat meidän kissat käyttäytyneet juuri niin kuin ei olettaisi niiden käyttäytyvän, ja tällä kertaa oikein positiivisesti. Aada on pitkästä aikaa pessyt Nannaa, kai se luulee että toinen on sairas kuin noin paljon huutelee. Tai sitten tuntee sympatiaa naaraana. Aamos ei ole toistaiseksi hermostunut Nannan lähentelyyn, nuolee vain päätä (siis etupäätä, eli päälakea), eikä yritä edes astua, vaikka on kuitenkin aikuisena kastroitu että jotain muistikuvia voisi olla... Parhaiten lähes jatkuvasti kiimassa huutava Nanna rauhoittuukin juuri silloin kun se saa olla Aamoksen vieressä torkuilla. Nannan kiimat ovat kuitenkin olleet sen verran rajuja, että eläinlääkäriin taidamme silti mennä ensi viikolla pientä helpotusta huutokonserttiin kyselemään.

Syksyn merkit

2011-09-14T20:22:00.002+03:00

Mistä huomaa että ilma kylmenee? Kaikista meidän ei-niin-pitkäkarvaisista kissoista tietenkin! Aamos on iltaisin missä tahansa, mutta tytöt etsivät lämpimiä paikkoja. Maatiainen on usein saunan lauteilla:

Aadan mielestä tuo vesipalju on hänelle tuotu vesiastia, josta voi silloin tällöin hörppiä. Palvelu pelaa...

Ja itämainen halaa digiboksia, huomatkaa asento, Nanna on todella käärinyt kroppansa digiboksihalaukseen:

Hei Topfieldin väki! Haluutteko mut malliksi digiboksi-kamppiksiin? Olisin aika hottis... Varsinkin sen jälkeen kun olen tunnin makoillut teidän tuotteen päällä.

Välillä Nanna oikein tuijottaa meitä, että hei käynnistäkää mun lämmityspatja. Syksyn sateiden takia olemme lopetelleet valjasteluakin, eikä kyllä yhtään liian aikaisin, kaikki kissat ovat olleet aika mutaisina viime aikoina. Vaikka heti sisällä olen kissojen tassuja yrittänyt putsailla, niin Aamoksella ja Aadalla on valkotassut ihan harmaina ja Nannan puuhkahäntäkin on kyllä pakko pestä ihan kunnolla kun sitä on kulmakunnan ojissa sen verran uitettu. Jos kokeneemmilla kissanpesijillä olisi jotain vinkkejä shampoista valkoisille pitkäkarvaisille kissoille ja itämaisille neideille, niin ottaisin kiitollisena vastaan. Kun ne näytelmätkin voi olla jossain vaiheessa tulossa... Mielellään ei mitään hirvittävän vahvasti tuoksuvia, mutta valkotassut valkoisiksi saavia ja pitkäkarvoillekin sopivia. Vai onko Aamoksen ja Nannan turkki niin erilainen että pitää osta eri putelit, kun värikin on eri? Aamoksen turkki on sellaista pumpulia ja pehmeää, lähempänä esim. Maine Coonin turkkia kuin sellaista kovempaa laatua. Aikaisemminhan olen pessyt likaiset tassut ja peput milloin milläkin, mm. astianpesuaineella... Eli olis ehkä aika yrittää enemmän pro-aineita, vaikka ihan näytelmien kunniaksi.

Miten saada kissat kavereiksi OIKEASTI

2011-09-12T20:50:00.003+03:00

Listasin jonkin aikaa sitten hakusanoja joilla blogiin tullaan. Yksi suosituimmista oli kissojen totuttaminen ja sillä tullaan yhä päivittäin blogiin. Kolmen kopla haluaa tottakai auttaa kaikkia kissojen välisten ristiriitojen kanssa painivia, joten ajattelin kertoa todelliset totuttamisvinkimme. Täällä oli nämä päivänvaloa kestävät vinkit, eli pikkuhiljaa totutus ja hajujen vaihto siirtelemällä kissoja toistensa huoneisiin ja sitten vasta kissojen valvottu tapaaminen jne. En tietenkään tiedä varmasti, mutta veikkaisin että aika moni muukin asia on vaikuttanut meidän kissojen väleihin, ollaan vaan pidetty hyvien kissanomistajien kulissia näin julkisessa blogissa yllä tähän asti. Mutta kun niin moni painii kissariitojen kanssa, mitäpä niitä salaamaan. Tässä ne ovat kaikessa epäilyttävyydessään. Moisista epäeettisistä tavoista eivät ihmiset ole paljoa kuvia ottaneet (vältetty todistusaineistoa), joten postauksen kuvituksena satunnaisia kuvia ajalta kun kissat tulevat jo toimeen...

1. Huumaa kissat.
Kyllä, täällä pidetään säännöllisesti kissojen huumehöyryisiä bileitä (emme ole kyllä ainoita, neiti Unna Tuutikki Penninrahan perheessä harrastetaan ainaskin tätä myös). Kaikki kissamme reagoivat kissanminttuun, erityisesti Aada. Aamos puolestaan on erityisesti valeriaana-narkkis. Ihmiset käyttivät tätä varsinkin kaverusten suhteen alussa törkeästi hyväkseen. Vieras kissatyyppi unohtui nopeasti kun halailee rakasta haisulelua. Tämän kanssa pitää kyllä olla varovainen, sillä Aamos on tietyllä tavalla tyypillinen huumausaineisiin viehättynyt mies, ensin nuollaan kaveria ja sitten haistellaan lelua yksi kerta liikaa ja seuraavaksi potkitaan jo päähän. Sen takia meillä huumebileitä oli alussa usein mutta valvotusti.

Tässä huumebileiden tavallinen kulku:

Leikin jälkeen ollaan täynnä rakkautta. (Haisuhiiri keskellä.)

Hyvät oli huumehöyryt...

Ja sitten jos ihminen ei edellisessä vaiheessa ota lelua pois, seuraavaksi näykitään kamun naamaa...

2. Säikäytä kissat
Ensin kyräiltiin että kuka helkkari tuo on, sitten ihminen otti imurin esiin ja kappas, kissat unohtivat kyräilyn ja kyttäsivät yhteistä vihollista sohvan alta vieri vieressä...

3. Pidä kissojen työleiriä
Varsinkin Aadan kanssa tämä toimi todella hyvin. Mitä enemmän Aadalla oli tekemistä silloin kun Nanna tuli, sitä vähemmän oli aikaa kyräilyyn. Käytännössä tämä tarkoitti sitä että ruoka saatiin aktivointileluista, päivällinen saatiin tekemällä temppuja kuten istumista ja agilityä, iltapäivällä käytiin valjastelemassa ja illalla jahdattiin huiskaa. Sitten yö nukuttiin väsyneinä kaverin vieressä...

Ei tuu raksuateria helpolla ei...

4. Laita kissat ahtaisiin tiloihin keskenään
Aamos ja Aada sinetöivät ystävyytensä lopullisesti matkalla joulun viettoon. Kumpikaan ei halunnut olla heiluvassa junassa yksin, joten kaverista haettiin turvaa kököttämällä samassa kopassa. Joulureissun jälkeen kummatkin ovat olleet erottamattomia.

5. Vie kissalta kaveri
Siinä vaiheessa kun ystävyys on jo alkanut, muttei olla ihan sydänystäviä, on hyvä muistuttaa kissaa mistä jää paitsi jos kaveri on muualla. Kun olimme lomalla ja Nanna oli muualla hoidossa, Aada oppi taas arvostamaan omaa painikaveriaan. Kun on viikon yrittänyt painia kuusikiloisen Aamoksen kanssa, oli Nanna taas toivottu vieras ja rallikaveri...

6. Ja julmin vinkki kaikista: pese kissat, samaan aikaan ja samalla pesuaineella!
Kissoillehan ovat hajut todella tärkeitä, meillä oli erään kissan vatsaongelmien jälkeen kaikki kissat samassa tavarassa (joo en ymmärrä miten oli mahdollista, kai ne olivat menneet ihmettelemään yhdessä mitä toi yks kökkii hiekkiksessä, tartteekohan se apua) ja jokainen oli pakko pestä ja heti. Selvittyään tästä julmasta kohtelusta, kaikki pitivät suloiset yhteisnuolemiskuivaustalkoot ja haistelivat toisiaan. Kai ne ihmettelivät miksi kaikki haisevat samalle vieraalle asialle eli pesuaineelle. Ja kun kaikki kuivasivat kielipesuilla toisiaan niin siinähän ne hajut menivät taas suloisesti sekaisin...

Näillä perusvinkeillä ja äärimmäisen epäeettisillä tavoilla on kissajoukkomme kohtuu hyvin hitsautunut kiinni. Ei tämä onni täydellistä ole, Nannan kasvettua nuoreksi neidiksi kokee Aada aina välillä tarpeelliseksi suhisemalla opastaa vallatonta teiniämme. Nanna vastaa koulutusyrityksiin kuten kuka tahansa kapinallinen teini ja näykkää Aadaa hännästä. Hauskoja ralleja porukalla silti on päivittäin, joten pienet kinat eivät tunnu väleihin vaikuttavan. Yhtään tappelua ei kissoillamme myöskään ole ikinä ollut. Lisäksi näillä on hauska tapa ryhmittyä. Yleensä kaikki viettävät aikaa samassa huoneessa ja vieläpä samassa huoneen nurkassa. Tämä kuva on aika tyypillinen, kun yksi keksii kiivetä puuhuun, muut menevät perässä.

Jos kissojen erilaiset luonteet eivät ole muista kuvista välittyneet, tästä kuvasta pitäisi ainakin erottua: Aada skitsoilee ylhäällä jotain ihan omaansa, Nanna on valmiina syöksymään ja Aamos vaan chillailee komeana.

ps. siis nää oli sit vähän niinku osittain vitsejä, en ehkä tarkoituksella lähtisi kissoja säikyttelemään...

Aamos, testatuin kotikissa 2011

2011-09-10T12:05:00.000+03:00

Aamos kävi viime viikolla taas eläinlääkärissä, tosin ei hätää, tällä kertaa kyse ei ollut sairaudesta, vaan todistuksen hakemisesta. Kävimme nimittäin hakemassa Aamokselle kuulotodistuksen. Kaikkihan alkoi siitä että mietin jos ottaisi Aamoksen, jolla on aina rauhoittava vaikutus Nannaan, kaverikissaksi Nannalle näyttelyihin silloin kun näyttelyitä on tässä meidän lähellä. Nanna saisi vähän seuraa päiväksi ja Aamos hyvää rohkaisutreeniä kodin ulkopuoliseen maailmaan. No sitten mies ehdotti että miksei Aamosta voisi saman tien ilmoittaa kotikissaluokkaan. Hän haluaisi vielä esitellä Aamoksen. Mies on täysin vakuuttunut että Aamos on maailman komein kolli ja voittaa kaikki (siis on Aamos minustakin oikein komea, mutta niin on varmaan moni muukin kissa...). Yritin vähän toppuutella, mutta sitten ajattelin että ainahan sitä voi kokeilla. Aamos ei ole erityisen säikky enää ja jos Aamos alkaa säpsähdellä niin senhän voi aina vetää pois kisasta. Joten ajattelimme sitten ilmoittaa Aamoksenkin. Siinä vaiheessa ihmisellä alkoi raksuttaa, ai pentele, valkoisilla kissoillahan pitää olla kuulotodistus. Selvityksen jälkeen selvisi että kuulotodistus vaaditaan myös kotikissaluokassa.

Onneksi kuuloa ei tarvitse testata baer-testillä, joka on kallis ja tarkka, vaan pelkkä lääkärin paperi riittää. Aloitin soittelun Turun eläinlääkäriasemille ja ei vissiin raha kelpaa kun kukaan ei meinannut suostua paperia kirjoittamaan! Kaikki vain mutisivat ettei heillä ole niitä baer-laitteita ja eihän sitä muuten voi todistaa että kissa kuulee. Selitin ja selitin että Aamoksen kuulotodistus on enemmän tällainen byrokraattinen juttu, kissa ei ole kumminkaan missään nimessä täysin kuuro, ja että Aamos kastraattina ei tule jakamaan mahdollisesti viallisia geenejään, haluamme vain ottaa Nannan bestiksen kerran kaksi näyttelyseuraksi, että please saisko sellaisen lapun että kissa kuulee. Onneksi vakkariasemamme sitten suostui lapun kirjoittamaan, eli käytännössä laskuttamaan 63 euroa siitä että korkeakoulutettu ihminen hakkaa käsiä yhteen Aamoksen korvien takana ja toteaa että kyllä se vähän säpsähti. No, tämä kissatouhu ei aina ole niin järkevää, kun siihen on kunnolla haksahtanut. Nytten on Aamoksella laput ja paperit kunnossa, ja voimme ilmoittautua kisoihin...

Suoraan sanottuna ihan vähän jännitti että koko vaiva on vielä turhaan, ja lääkäri toteaa Aamoksen huonokuuloiseksi, koska lueskelin asiasta ennen lekuriin menoa ja juttelinkin asiasta Aamoksen lääkärin kanssa puhelimessa. Opin että reilusti yli puolet vapaasti lisääntyvistä (ei kuulotestatuista) kokonaan valkoisista kissoista kärsii jonkinlaisesta huonokuuloisuudesta, ei välttämättä siis kokokuuroudesta, mutta ovat toisesta korvasta huonokuuloisia. Aamos kuulee kyllä todella hyvin ruokakuppien kilinän ja oven kolauksen kun ruokkija tulee kotiin, mutta tiettyihin juttuihin se ei reagoi samalla tavalla kuin muut kissamme. Olenkin miettinyt että Aamoksen hetkittäisten, nyttemmin tosin lähes loppuneiden, äänisäpsähdyksien taustalla voisi olla että Aamoksen kuulo toisessa korvassa on vähän huono ja Aamos ei erota mistä äänet tulevat niin hyvin kuin pitäisi. Aamos myös oppi reagoimaan nimeensä hitaammin kuin meidän muut kissat ja ehdollistui viimeisenä naksuttimen ääneen naksutintreeneissä. Varmastihan ei voi tietää, koska Aamosta ei ole sillä baer, eli tarkemmalla tavalla, testattu. Ainakin supervirallinen taputustesti nyt siis läpäistiin.

Nauratti kyllä vähän eläinlääkäristä palatessa, Aamos alkaa olla vähintään yhtä testattu kuin jalostukseen käytettävät kissatkin. Tähän mennessä Aamos on meillä ollessaan sieni, kuulo, felv, fiv ja ties mitä testattu. Ainakin uskaltaa näyttelyihin lähteä, kun terveenä oltaisiin ihan virallisesti ja testatusti tulossa.

Kuvasta tulikin mieleen että yksi todistus pitää muistaa kans, se että Aamos on kastroitu kolli. Muuten ei saa kotikissaluokkaan aikuinen kissa osallistua. Ja mikrosirusta pitää olla myös todistus kotikissoillakin, mutta Aamos sirutettiin onneksi jo yhdistyksen puolesta ennen meille tuloa. Saa nähdä mitä tästäkin suunnitelmasta tulee, ehkäpä jossain näyttelyssä joku päivä näkee kaksimetrisen miehen juoksemassa valkoisen kissan perässä kotikissaluokan jälkeen, tuskinpa kumminkaan... Vaikka näyttelyihin ei lähdettäisikään, Aamoksella taitaa ainakin olla testatuin kotikissa 2011 -titteli.

Ps. Mistä tietää että on käynyt liikaa kissanäyttelyissä viime aikoina sekä hoitanut tulevia kissanäyttelyjuttuja? No siitä että näin untakin jo näyttelyistä, myöhästyimme unessa viisi minuuttia Nannan arvostelusta ja meidät diskattiin ja Nannan omistaja Eve tuli sanomaan että ei noin leväperäiselle sijoituskodille voi kissaa jättää, että hän hakee Nannan pois, hirveän ahdistava painajainen vaikka herätessä naurattikin...

Uudet aamurutiinit

2011-09-08T19:08:00.000+03:00

Ihminen aloitti uudessa työpaikassa, jossa on työaika iltaisin, joten meillä on nyt uudet aamurutiinit. Kissat ruokitaan, mies lähtee töihin, mutta me loput jäämme ottamaan pieniä aamutorkkuja:

Vasemman jalan vieressä (tai päällä) on tällainen näky.

Oikean polven kohdalla on jotain harmaata ja valkoista ja kehräävää.

Sängyn yläpäähän, aivan lähelle ja kainaloon, on tullut pieni tiikerikissa.

Tämä torkkuseura aamuisin kyllä melkein korvaa sosiaalisen elämän kannalta epäkäytännölliset työajat. Veikkaan että sitten kun aamut vielä entisestään kylmenevät, osaan nauttia näistä myöhäisistä ja hitaista aamuista vielä enemmän. Ainahan sitä voi kavereita ja miestä nähdä viikonloppuisinkin...

Kerro, kerro kuvastin

2011-09-07T00:04:00.000+03:00

Naukulan blogissakin on viime aikoina kirjoitettu kissojen kuvaamisen haasteista. Samoja asioita olen itsekin pohdiskellut. Muutama viikko sitten valitin itse miten vaikea on kuvata kissoja paikallaan, mutta ei se liikkuvan kissan paparazzikuvauskaan aina putkeen mene näillä valokuvaustaidoilla. Vähän aikaa sitten vaihdoimme makuuhuoneen peilin paikkaa ja peili laskettiin maahaan odottamaan poraamisintoa. Kissat olivat kaikki hetken aivan täpinöissään. Siis kolme vierasta kissaa meidän kämpässä?? Meillä on kyllä muuallakin asunnossa kissojen tasoilla peilejä, mutta niihin ei olla alkuinnostuksen jälkeen paljoa huomiota kiinnitetty, kai tämä uusi peili uudella paikalla herätti jotenkin kiinnostuksen. Kissat pyörivät ja haistelivat, vuorotellen jokainen tunki peilin taakse etsimään peilin kissoja. No mutta kuinka monta onnistunutta kuvaa, jossa olisi edes yksi kokonainen kissa, sain tästä hauskuudesta? Nolla. Nauroin varmaan itse liikaa ja otin liian vähän kuvia. Toisaalta kissat olivat niin vauhdissa, että kuvaus oli haasteellista. Lätkin silti tänne muutaman epäonnistuneen kuvan, koska niistä kyllä välittyy kissojen touhotus mielestäni aika hyvin.

Kolmen kopla ja peilin kissat:

Aada on päättänyt että kissat ovat peilin takana piilossa.

Nanna: OMG! Kaksi Aamoksen häntää!

Nanna haistelee kumpi on häntä on oikean Aamoksen.

Yleistä sekasortoa ja tutkimista.

Tekevätkö muiden kissat peilitarkastuksia, vai ovatko meidän pöhköt ainoita? Aikaisempi kissani teki tätä vain pentuna, näitä peilit tuntuvat aikuisenakin kiinnostavan... Parin tunnin jälkeen oli tosin luovutettu. Ihan tyhmiä noi uudet kissat kun ei edes leiki meidän kanssa, tuumivat vakikissat.

Kolmas kerta toden sanoo

2011-09-05T23:33:00.003+03:00

Tässä tosiaan Nannan arvostelulappu ja kolmas kerta onnisti, jokainen sana on luettavasti kirjoitettu. Jes. Nannan tuomarina oli tällä kertaa Waltraut Sattler ja vaikka arvostan luettavaa käsialaa, muuten ehkä kumminkin pidin enemmän aikaisempien tuomareiden tyylistä. Nyt Nannan lappu on pelkkiä kehuja, mutta itselle jäi vähän sellainen häh olo koko jutusta. Aikaisemmat tuomarit kun olivat paljon puheliaampia arvostelutilanteessa, joten itselle tuli todella selväksi se mistä tuomari piti ja mistä ei pitänyt. Kun vei Nannaa takaisin oli aina fiilis että ymmärsi tuomarin perustelut jokaisen päätöksen jälkeen. Nythän Nannaa siis kehuttiin lapussa, mutta arvostelusta puuttui se kritiikki minkä tuomari pöydässä mainitsi, eli että pää pitäisi olla pyöreämpi. No miksei se sitten lue tossa lapussa? Vähän hei järjestelmällisyyttä. Eli lopputuloksena oli että ehkä sittenkin toivon järkkykäsiala tuomareita uudestaan, koska pidin enemmän siitä että kaikki perustellaan ja selitetään, tyyliin että valitsen nyt tämän kissan koska... Samalla itsekin tällainen näyttelyaloittelija oppi enemmän rodustaan ja sen ihanteista ja koko kokemus oli tavallaan valaisevampi.

Tyyppi: Exc(ellent) body, length and proportions, elegant
Pää: Exc triangular shape, straight profile, exc. chin
Silmät: Oriental shape, well placed, exc. green color
Korvat: Well set, large
Turkki: Exc length, jotain silky texture, exc tabby
Häntä: Exc length and shape, well furnished(? tai sinnepäin, eihän Nanna mikään huonekalu ole...)
Kunto: well presented
Yleisvaikutelma: sweet temper
Arvostelutulos: ex1

Sinänsä näitä lappuja on ollut ihan mielenkiintoista lukea, olen ollut yllättynyt siitä miten eri mielipiteitä tuomareilla on, esim. noin viikko sitten profiili oli pomppuinen ja leuka liian heikko, nyt profiili oli suora ja leuka erinomainen. Nannan profiilin ja leuan kasvatus siis onnistui... Positiivisesti olen yllättynyt siitä että Nannan korvia ei kokoajan haukuta liian pieniksi, jotenkin stereotypiani itämaisten tuomareista oli että jatkuvasti halutaan vaan isompia korvia ja Nannan viimeaikaiset tuomarit ovat korvista pitäneet. Ainakin paperilla. Nyt tosiaan menee varmaan jonkin aikaa ennen kuin kukkahattuneitiämme näkee näyttelyssä, mutta sitä odotellesssa voi vaikka ihastella Nannan tietoja ja kuvia catshow.fi portaalin ranking-listalla (linkki). Nannan tiedot löytyvät kun valitsee ranking vuodelle 2011, rotukohtainen ranking ja OLH (oriental longhair, eli Nanniksen rotu) ja kelaa kohtaan nuoret. Siellä on Nanniksen kuva ja tiedot, tällä hetkellä ainakin, köh, kohdassa sija yksi eli uno.

Mä olen aina ykkönen, ekana myös ruokajonossa, eli siinä kaikkein tärkeimmässä!

Teiniangstia Tampereella

2011-09-05T00:45:00.000+03:00

Olen vastaillut koko sunnuntain kysymyksiin siitä mitä niin riehakasta olen tehnyt lauantaina, että ääneni on lähes kokonaan lähtenyt. No, olin lauantaina kissanäyttelyssä... Villi viikonloppu siis. En mielestäni hirveästi huudellut tuomaroinnin tai paneelin aikana, mutta kai pieni flunssa ja pitkä päivä tekivät tehtävänsä. Pientä flunssaisuutta lukuunottamatta näyttely meni ihan mukavasti. Pirokin näyttelyt taitavat olla Suomen suurimpia, mutta halli on sen verran iso ja hyvin tuulettu, sekä kaikki tuntuu sujuvan jouhevasti, että suuruutta ei edes erityisesti huomaa muuten kuin kissojen määrästä. Tila ei ole liian tungettu ja kissatavaran myyjiä mukavasti. Joka kerta meille on sattunut myös tuttu tuomarin assistentti, viimeeksi kasvattaja Eve ja tällä kertaa Hurineesi-jengin emäntä, mikä tietenkin vielä helpottaa näyttelemistä ihmisen näkökulmasta. Terkkuja vaan ensimmäistä kertaa hienosti assaroineelle Hurineesien emännälle, toivottavasti assaroit meidän seuraavankin näytelmän :)

Ainoa vähän harmittava juttu oli järkyttävän pitkä eläinlääkärin jono, tultiin vissiin juuri väärään aikaan. Muutenhan jonossa seisomisella ei olisi niin välilä, mutta kun kissat sekä osittain näkevät että haistavat toisensa ja joutuvat olemaan kauan ahtaissa boxeissa, alkaa kissoja helposti ottamaan päähän. Nannakin alkoi äännellä sillä tavalla että ei ollut enää kivaa. Tämä teiniangsti sitten jatkuikin lähes koko näyttelypäivän. Nanna jopa suhisi silloin tällöin vieraille ihmisille. Ei tainnut se perhe jonka lapselle Nanna murisee pesänsä alta uskoa että itämainen on oikein kiva ja kiltti perhekissa... Suurimman osan päivästä primadonnamme viettikin sitten kilpikonnalookissaan:

Syksyn trendikkäin kissa laittaa pesänsä päähän.

Nanna angstaa...

Välillä angstattiin myös vanhanaikaisesti pesän päällä.

Tällä kertaa myös tuomarin pöydällä oltiin vähäsen pelokkaana ja mököttävänä. Nannan ylirauhallinen esiintyminen sai tuomarin kirjoittamaan arvostelupaperiin sweet temper, joten jätettiin tuomari sellaiseen (harha)luuloon että tässä oli oikein rauhallinen eikä yhtään riiviömäinen itämaisneiti. Tulokseksi tuli taas ex1 ja luettava arvostelu, jonka skannailen varmaan myöhemmin. Mm. Nannan profiili ja leuka olivat kasvaneet ja parantuneet viime kertaisesta näyttelyvisiitistä ja olivat taas excellentejä. Nannan käytös vahvisti kyllä sen suunnitelman että Nannalla olisi ehkä hauskempi päivä jos olisi kaveri seurana... Ei Nanna nytkään siis vaikeasti käsiteltävä ollut, mutta vähän mököttävä kyllä. Seuraavaan näytelmään otammekin varmaan kotikissavahvistuksen seuraksi angstaavalle teinixille. Pikkuhiljaa päivän jatkuessa Nannakin alkoi olla oma utelias itsensä, ja paneelin ollessa puolessa välissä Nanna alkoi kuunnella kuulutuksia jo suurella mielenkiinnolla:

Siis kuka oli paras pentu? Jahas, on tässä päivä jo torkuttu niin nyt vois lähtee liikkeelle.

Kappas, aika iso pudotus, en lähe tätä kautta...

Loppupäivästä kävimme vähän valjastelemassakin ihan hallin reunoilla vähän iloisemman Nanniksen kanssa, kun utelias Nanna päätti että nyt vois muutakin kuin kevythäkin seiniä katsella. Nyt meillä tuleekin pieni näyttelytauko, ehkä lähempänä joulua taas lähdetään. Terkkuja kaikille blogitutuille (ja vanhanaikaisille eli ei-netti tutuille) joita Tampereella nähtiin, oli kiva törmätä, vaikka flunssainen emäntä ja teini-Nanna eivät ehkä ihan parhaimmillaan olleetkaan.

Nanna vilkuttaa kans kaikille, tulkaa toistekin moikkaan, ehkä ens kerralla näätte musta muutakin kuin tassut kukkapesän alta!